Olen siis ollut nyt viitisen kuukautta ehkä enemmänkin ilman piriä ja muuta kamaa.Nyt iski niin paha himo kun voi jumal*uta vaan iskeä! Mikä on aivan uskomatonta sillä juuri nyt olen saanut asiani jonkinlaiseen järjestykseen ja tulevaisuus näyttää ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan,moneen vuoteen erittäinkin valoisalta.Miksi helvetis*ä nyt täytyy luurankojen kummitella kaapissa ja sen perkel*en pirin huutaa tuolla takaraivossa.Se haluaa tuhota mut edelleen,vaikka en siihen ole moneen kuukauteen kajonnut.Himo on niin valtava.niin älyttömän valtava ettei tätä voi käsittää.Niin kovat kitkut että purskahdin tossa täyteen itkuun.Yritän sumentaa ne hyvät muistot ja tuoda ylös ne helvetillis*t asiat mitä olen joutunut läpi käymään.Silti mietin että jos vielä kerran...yhden ainoan kerran.Mutta kun ei se mene niin.Ei ole enää sitä yhtä kertaa.Se olis itseni kusetusta sanoa "yhden kerran vielä".Tiedän itsekkin että rakastan sitä pask*a niin paljon että mopo karkais sen "yhden" kerran jälkeen totaalisesti käsistä ja putki jäis päälle.
Millon tää ikävä mun rakasta kohtaan loppuu?
Millon tää ikävä mun rakasta kohtaan loppuu?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hihihiiii, sorrut kuitenkin ;)
Ota ota... ei yksi kertaa halla tee.
Ehkä voisit ottaa jotain muuta? Juo viinaa?
koita kestää se menee ohi. toi on monessa päihteessä sama pitkän ajankin jälkeen aivot kaipaa sille tuttua kamaa, ja varsinkin kun olet saanut elämäsi asiat kuntoon sitä haluaisi palkita itsensä jollain ja pirihän tulee ekana mieleen, ehkä joku muu vaikka parit kaljat kunhan ei liikaa koska silloin kun sekottaa pään niin sit se pirikin tulee mukaan kuvioihin paras ja varmin on vaan selvinpäin tsempata ja unohtaa loppuelämäksi ainakin piri joka vittuili sulle ja halus tuhota ei frendi