Yleisenä ilmoituksena pidetään teologipiireissä sitä, mitä havaitsemme Jumalan toiminnaksi luonnossa, historian kulussa sekä ihmisen järjessä ja omassatunnossa. Sanotaan, että kulttuurista, uskonnosta ja maailmankatsomuksesta riippumatta kaikki ihmiset voivat aavistaa Jumalan olemassaolon. Paavali vetosi tähän yleiseen ilmoitukseen kirjoittaessaan roomalaiskirjeessä 1:19-20: ” Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.”
Tämä perustelu on ollut varhaisina aikoina ehkä voimaperäisempi. Nykyihmiset ovat keksineet luomakunnan synnylle ”luonnollisia” selityksiä. Näitä ovat alkuräjähdys ja kehitysoppi. Näiden perusteella on päätelty, ettei maailman olemassaoloon sellaisena kuin se on, tarvita olettamuksia Jumalan olemassaolosta.
Uskovaisille ihmisille on ominaista selittää monia asioita Jumalasta johtuviksi. Erehtymisen mahdollisuus on tällöin kuitenkin suuri. Jumala voi antaa tapahtua maailmassa paljon sellaista, mitä hän ei itse toivo tapahtuvan. Ellei näin olisi, ei ihmisellä voisi olla vapaata tahtoa eikä kukaan olisi vastuussa teoistaan.
Olemassaolo sellaisenaan on suuri ihmettelyn aihe. Pelkästä olemassaolosta ei kuitenkaan voi päätellä Jumalan olemassaoloa. Jos sanotaan, että Jumala on luonut kaiken, on kysyttävä: kuka loi Jumalan? Jumala ei ole voinut syntyä tyhjästä, mutta olemassaolon muodot ja järjellisyys antavat ainakin syyn ajatella, että jokin järjestystä luova tekijä saattaa olla olemassa.
Ihmettelyn aiheeksi riittää myös se, että ihminen pohtii oman olemassaolonsa arvoitusta ja tarkoitusta. Se että ihminen näin tekee, tuo mieleen sen, ettei ihminen ole ehkä ainoa olento maailmankaikkeudessa, joka esittää tällaisia kysymyksiä. On ainakin otettava huomioon se, että ihmisen lisäksi joku muukin persoona on pohtinut näitä ongelmia ja ehkä ratkaissutkin ne jo miljardeja meidän vuosiamme aikaisemmin. Jos näin on, niin meidän on kysyttävä, kuinka paljon kehittyneempi meitä hän on.
Nuorena miehenä ihmettelin maailman järjettömyyttä siinä tavattavan pahan vuoksi. Oppimani periaatteet tuntuivat velvoittavan oikeisiin ratkaisuihin mm. siveyden säilyttämisessä. Nuorena ei ollut mahdollisuutta ajatella perheen perustamista ennen opintojen valmistumista ja työpaikan saamista. Jos maailmassa ei ole mitään järkeä, olisiko ihmisen valinnoillakaan niin väliä? Eikö voisi antaa siveyden vaatimusten olla omassa lokerossaan ja toimia tarpeidensa mukaan? – Olin kävelemässä tyttöystäväni kanssa syksyisenä iltana meren rannalla. Esitin mielessäni aivan tosissani kysymyksen: onko maailmassa järkeä? Sain vastauksen, jonka myöhemmin puin runon muotoon. Runo ”Rannalla”on tämän kirjan alkuosassa.
Toinen tapa suhtautua yleiseen ilmoitukseen on selittää kaikki materialistiseksi. Tällöin ajatellaan, että olemassaolon muodot ovat syntyneet sattumalta miljardien vuosien aikana evoluution kautta. Tämän ajattelutavan mukaan ihminen ei ole mitään erityistä. Ihminen olisi vain eräs eläinmaailmaan kuuluva hiukan muita kehittyneempi olento. Vaikka näin ajateltaisiinkin, niin silti on olemassa mahdollisuus, että kehitys on joskus johtanut jo paljon pitemmälle kuin me voimme nähdä. Tällöin on voinut kehittyä olento tai olentoja, joita tai jota meidän on syytä kutsua Jumalaksi, jos Hän tai ne toimivat suunnitelmallisesti meitä auttaakseen ja kehittääkseen.
Me ihmiset asumme pallolla, joka kiertää aurinkoa. Aurinkomme kuuluu galaksiin, johon kuuluu n. 500 miljardia aurinkomme kaltaista tähteä. Galakseja eli linnunratoja on ainakin 100 000 miljardia näkyvässä maailmankaikkeudessa. Auringosta lähtevä valo saavuttaa maan kahdeksassa minuutissa. Galaksimme laidalta laidalle kulkuun valo tarvitsee 100 000 valovuotta. Meitä lähin galaksi Andromena on meistä parin miljoonan valovuoden päässä.
Kun ajattelee näitä loppujen lopuksi käsittämättömiksi jääviä mittasuhteita, joutuu miettimään ihmisen merkitystä tässä kaikessa. Kuitenkin kokemukseni siitä, että joku muukin on ajatellut ja ihmetellyt, antoi syyn vetää yleisestä ilmoituksesta johtopäätös, että olemassaolossa on mahdollisuus kehittyä jopa niin, että kuolemakin on voitettavissa tai voitettu. Jos näin on, niin tuonpuoleisesta voi joku ilmoittaa, että Hän on kulkenut sen tien, jota minä olen kulkemassa. En voi sanoa varmasti, että juuri näin kävi, mutta sain syyn ottaa huomioon tällaisen mahdollisuuden.
On hyvin ihmeellistä, että on olemassa olento, ihminen, joka voi ihmetellä oman olemassaolonsa tarkoitusta. Jos katsomme tätä kummallisuutta ylhäältä käsin, joudumme kysymään, mikä tuossa aineesta koostuvassa on sellaista, joka pystyy ajattelemaan ja kysymään oman olemassaolonsa tarkoitusta. Jos halutaan määritellä henki, niin sellaiseksi määrittelyksi saattaisi sopia juuri kyky ajatella. Sielu on kyky tuntea ja se syntyy
Tämä perustelu on ollut varhaisina aikoina ehkä voimaperäisempi. Nykyihmiset ovat keksineet luomakunnan synnylle ”luonnollisia” selityksiä. Näitä ovat alkuräjähdys ja kehitysoppi. Näiden perusteella on päätelty, ettei maailman olemassaoloon sellaisena kuin se on, tarvita olettamuksia Jumalan olemassaolosta.
Uskovaisille ihmisille on ominaista selittää monia asioita Jumalasta johtuviksi. Erehtymisen mahdollisuus on tällöin kuitenkin suuri. Jumala voi antaa tapahtua maailmassa paljon sellaista, mitä hän ei itse toivo tapahtuvan. Ellei näin olisi, ei ihmisellä voisi olla vapaata tahtoa eikä kukaan olisi vastuussa teoistaan.
Olemassaolo sellaisenaan on suuri ihmettelyn aihe. Pelkästä olemassaolosta ei kuitenkaan voi päätellä Jumalan olemassaoloa. Jos sanotaan, että Jumala on luonut kaiken, on kysyttävä: kuka loi Jumalan? Jumala ei ole voinut syntyä tyhjästä, mutta olemassaolon muodot ja järjellisyys antavat ainakin syyn ajatella, että jokin järjestystä luova tekijä saattaa olla olemassa.
Ihmettelyn aiheeksi riittää myös se, että ihminen pohtii oman olemassaolonsa arvoitusta ja tarkoitusta. Se että ihminen näin tekee, tuo mieleen sen, ettei ihminen ole ehkä ainoa olento maailmankaikkeudessa, joka esittää tällaisia kysymyksiä. On ainakin otettava huomioon se, että ihmisen lisäksi joku muukin persoona on pohtinut näitä ongelmia ja ehkä ratkaissutkin ne jo miljardeja meidän vuosiamme aikaisemmin. Jos näin on, niin meidän on kysyttävä, kuinka paljon kehittyneempi meitä hän on.
Nuorena miehenä ihmettelin maailman järjettömyyttä siinä tavattavan pahan vuoksi. Oppimani periaatteet tuntuivat velvoittavan oikeisiin ratkaisuihin mm. siveyden säilyttämisessä. Nuorena ei ollut mahdollisuutta ajatella perheen perustamista ennen opintojen valmistumista ja työpaikan saamista. Jos maailmassa ei ole mitään järkeä, olisiko ihmisen valinnoillakaan niin väliä? Eikö voisi antaa siveyden vaatimusten olla omassa lokerossaan ja toimia tarpeidensa mukaan? – Olin kävelemässä tyttöystäväni kanssa syksyisenä iltana meren rannalla. Esitin mielessäni aivan tosissani kysymyksen: onko maailmassa järkeä? Sain vastauksen, jonka myöhemmin puin runon muotoon. Runo ”Rannalla”on tämän kirjan alkuosassa.
Toinen tapa suhtautua yleiseen ilmoitukseen on selittää kaikki materialistiseksi. Tällöin ajatellaan, että olemassaolon muodot ovat syntyneet sattumalta miljardien vuosien aikana evoluution kautta. Tämän ajattelutavan mukaan ihminen ei ole mitään erityistä. Ihminen olisi vain eräs eläinmaailmaan kuuluva hiukan muita kehittyneempi olento. Vaikka näin ajateltaisiinkin, niin silti on olemassa mahdollisuus, että kehitys on joskus johtanut jo paljon pitemmälle kuin me voimme nähdä. Tällöin on voinut kehittyä olento tai olentoja, joita tai jota meidän on syytä kutsua Jumalaksi, jos Hän tai ne toimivat suunnitelmallisesti meitä auttaakseen ja kehittääkseen.
Me ihmiset asumme pallolla, joka kiertää aurinkoa. Aurinkomme kuuluu galaksiin, johon kuuluu n. 500 miljardia aurinkomme kaltaista tähteä. Galakseja eli linnunratoja on ainakin 100 000 miljardia näkyvässä maailmankaikkeudessa. Auringosta lähtevä valo saavuttaa maan kahdeksassa minuutissa. Galaksimme laidalta laidalle kulkuun valo tarvitsee 100 000 valovuotta. Meitä lähin galaksi Andromena on meistä parin miljoonan valovuoden päässä.
Kun ajattelee näitä loppujen lopuksi käsittämättömiksi jääviä mittasuhteita, joutuu miettimään ihmisen merkitystä tässä kaikessa. Kuitenkin kokemukseni siitä, että joku muukin on ajatellut ja ihmetellyt, antoi syyn vetää yleisestä ilmoituksesta johtopäätös, että olemassaolossa on mahdollisuus kehittyä jopa niin, että kuolemakin on voitettavissa tai voitettu. Jos näin on, niin tuonpuoleisesta voi joku ilmoittaa, että Hän on kulkenut sen tien, jota minä olen kulkemassa. En voi sanoa varmasti, että juuri näin kävi, mutta sain syyn ottaa huomioon tällaisen mahdollisuuden.
On hyvin ihmeellistä, että on olemassa olento, ihminen, joka voi ihmetellä oman olemassaolonsa tarkoitusta. Jos katsomme tätä kummallisuutta ylhäältä käsin, joudumme kysymään, mikä tuossa aineesta koostuvassa on sellaista, joka pystyy ajattelemaan ja kysymään oman olemassaolonsa tarkoitusta. Jos halutaan määritellä henki, niin sellaiseksi määrittelyksi saattaisi sopia juuri kyky ajatella. Sielu on kyky tuntea ja se syntyy
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuolema ei ole ongelma muualla kuin joissakin uskonnoissa.Kun jeesuksen ensimmäiset seuraajat hakivat syytä Jeesuksen väkivaltaiselle kuolemalle, he selittivät sille teologisen syyn . synnin ja kuoleman voittamisen. Kuolema kuitenkin on solutason tapahtuma, ei siis teologinen ilmiö ja elämän välttämätön edellytys, ilman sitä ei maapallolle mahtuisi kuin elämän aivan alussa kehittynyt muoto jota pallo olisi täynnä.
> Eikö voisi antaa siveyden vaatimusten olla omassa lokerossaan ja toimia tarpeidensa mukaan?
Kuten Smith...