Erityisellä ilmoituksella tarkoitetaan Jumalan tai hänen lähettiläänsä antamia tietoja ja ohjeita. Erityinen ilmoitus, jos sitä yleensä on, on ainoa tapa saada varmaa tietoa Jumalasta ja tuonpuoleisesta yleensä. Yleisen ilmoituksen perusteella voidaan luoda uskontoja ja filosofioita, joilla ei ole mitään tekemistä uskonnollisen totuuden kanssa.
Erityisen ilmoituksen ydinkysymykseksi muodostuu tällöin se, mikä on oikeaa ilmoitusta. Ilmoitukseksi voidaan väittää mitä tahansa, mutta väitteiltä on voitava vaatia todistettavuutta.
Yleisen ilmoituksen todistavuus on kunkin ajattelun varassa. Henkilökohtaisen varmuuden saaminen erityisestä ilmoituksesta on ihmisen oman tutkimisen varassa. Ratkaisevaa on tällöin ihmisen asennoituminen. Jos joku haluaa ajatella esim. materialistisesti, niin hän löytää perusteita. Tieteellisyyteen voi tässäkin vedota ja sanoa, ettei voida pyytää uskomaan mihinkään sellaiseen, jota ei voida pätevästi todistaa. Tämä asenne on hyvä ja oikea auktoritatiivisia vaikuttamiskeinoja vastaan. Myös uskontojen piirissä tavattava hajaannus, epäjohdonmukaisuus, julmuus, vallanhimo ja oman edun tavoittelu tarjoutuvat perusteiksi sivuuttaa uskonnolliset näkökohdat. Uskonnon perusteella tehdyt kauheudet ja uskomistapojen sekavuus ei kuitenkaan merkitse sitä, että uskonnollisen totuuden löytyminen olisi mahdotonta.
Erityisen ilmoituksen aitoudelle on löydettävä arviointiperusteet, kriteerit. Maallisessa oikeusistuimessa vaaditaan todisteita. Kahden luotettavaksi tunnetun henkilön todistamista pidetään jo hyvin merkittävänä oikeudenkäynnissä. Uskonnollisten ilmoitusten luotettavuudelta on myös vaalittava samantapaista todistettavuutta. Niinpä kenen tahansa väite siitä, että Jumala on puhunut hänelle, ei ole riittävä, ellei ole niin, että ko. henkilö on jo aikaisemmin osoittanut luotettavuutensa Jumalan sanan tuojana.
Toinen tapa todeta ilmoituksen aitous on seurata, toteutuuko se, mitä profeetta sanoi tapahtuvan. Tällöin on tietenkin tyydyttävä odottamaan. Varmaa todistetta ei saada heti. Kuitenkin henkilön luotettavuutta voi arvioida hänen aikaisempien profetioidensa mukaan. Muinoin lausuttujen profetioiden toteutuminen on vahva aitouden kriteeri.
Uskonnollista totuutta etsivää saattaa ihmetyttää, ettei Raamatun jälkeen ole tullut uusia pyhiä kirjoituksia. Tästä syystä on jopa sanottu, että Jumala on kuollut. Paavi Gregorius Suuri (k. v. 604) julisti virallisesti, että profetia on kuollut. Erityisen ilmoituksen katsotaan päättyneen apostoleihin. Kuitenkaan vain Raamatun perusteella ei ole syntynyt yhtenäistä käsitystä uskonnollisista asioista. Monien epäselvien opinkohtien vuoksi uusi erityinen ilmoitus tuntuisi olevan hyvinkin tarpeellista. Raamattukin ennustaa uusien ilmoitusten tulemisesta:
Ilm.11:3: ”Minä annan kahdelle todistajalleni tehtäväksi julistaa sanaani säkkivaatteeseen puettuina tuhat- kaksisataakuusikymmentä päivää.”
Ilm. 14:6: ”Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänsä oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille.” – Miksi ilmestyskirjassa luvataan enkelin julistavan iankaikkisen evankeliumin vieläpä kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille, jos evankeliumi jo on olemassa Raamatussa?
Raamattu on kirjakokoelma. Sana Raamattu tulee kreikan kielen sanasta grámmata, joka tarkoittaa kirjoituksia. Sen viimeisenä kirjana on Ilmestyskirja. Ilmestyskirjan lopussa on varoitus: ”Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.”(Ilm. 22:19). Monet luulevat tämän tarkoittavan koko Raamattua. Kun Raamattua koottiin, Ilmestyskirja laitettiin sen loppuun ehkä siitä syystä, että siinä puhuttiin lopun ajan tapahtumista. Tiedetään, ettei ilmestyskirja ole viimeiseksi kirjoitettu Raamatussa oleva kirjoitus.
Jos Ilmestyskirjan kielto lisätä tai ottaa pois tarkoittaisi sitä, ettei enää tule lisää ilmoituksia Jumalalta, niin miten olisi ymmärrettävä kohta 5. Moos. 4:2: ”Älkää lisätkö mitään näihin käskyihin älkääkä poistako niistä mitään. Pitäkää Herran, Jumalanne, käskyt, jotka minä teille annan.” Tai miten on ymmärrettävä 5. Moos. 13:1: ”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään.” Jos näitä kohtia noudatettaisiin kirjaimellisesti ymmärtämättä, että ne koskivat vain Mooseksen välittämiä Jumalan käskyjä, niin Raamattu Mooseksen jälkeen olisi pelkkiä vääriä käskyjä ja ilmoituksia. Ilmestyskirjan lopussa ollut kielto lisätä tai poistaa mitään tarkoittaa selvästi vain Ilmestyskirjaa. Ilmestyskirjan profeetta näyttää vain käyttäneen samaa tapaa kuin Mooses lukitessaan profetiansa.
Erityisen ilmoituksen ydinkysymykseksi muodostuu tällöin se, mikä on oikeaa ilmoitusta. Ilmoitukseksi voidaan väittää mitä tahansa, mutta väitteiltä on voitava vaatia todistettavuutta.
Yleisen ilmoituksen todistavuus on kunkin ajattelun varassa. Henkilökohtaisen varmuuden saaminen erityisestä ilmoituksesta on ihmisen oman tutkimisen varassa. Ratkaisevaa on tällöin ihmisen asennoituminen. Jos joku haluaa ajatella esim. materialistisesti, niin hän löytää perusteita. Tieteellisyyteen voi tässäkin vedota ja sanoa, ettei voida pyytää uskomaan mihinkään sellaiseen, jota ei voida pätevästi todistaa. Tämä asenne on hyvä ja oikea auktoritatiivisia vaikuttamiskeinoja vastaan. Myös uskontojen piirissä tavattava hajaannus, epäjohdonmukaisuus, julmuus, vallanhimo ja oman edun tavoittelu tarjoutuvat perusteiksi sivuuttaa uskonnolliset näkökohdat. Uskonnon perusteella tehdyt kauheudet ja uskomistapojen sekavuus ei kuitenkaan merkitse sitä, että uskonnollisen totuuden löytyminen olisi mahdotonta.
Erityisen ilmoituksen aitoudelle on löydettävä arviointiperusteet, kriteerit. Maallisessa oikeusistuimessa vaaditaan todisteita. Kahden luotettavaksi tunnetun henkilön todistamista pidetään jo hyvin merkittävänä oikeudenkäynnissä. Uskonnollisten ilmoitusten luotettavuudelta on myös vaalittava samantapaista todistettavuutta. Niinpä kenen tahansa väite siitä, että Jumala on puhunut hänelle, ei ole riittävä, ellei ole niin, että ko. henkilö on jo aikaisemmin osoittanut luotettavuutensa Jumalan sanan tuojana.
Toinen tapa todeta ilmoituksen aitous on seurata, toteutuuko se, mitä profeetta sanoi tapahtuvan. Tällöin on tietenkin tyydyttävä odottamaan. Varmaa todistetta ei saada heti. Kuitenkin henkilön luotettavuutta voi arvioida hänen aikaisempien profetioidensa mukaan. Muinoin lausuttujen profetioiden toteutuminen on vahva aitouden kriteeri.
Uskonnollista totuutta etsivää saattaa ihmetyttää, ettei Raamatun jälkeen ole tullut uusia pyhiä kirjoituksia. Tästä syystä on jopa sanottu, että Jumala on kuollut. Paavi Gregorius Suuri (k. v. 604) julisti virallisesti, että profetia on kuollut. Erityisen ilmoituksen katsotaan päättyneen apostoleihin. Kuitenkaan vain Raamatun perusteella ei ole syntynyt yhtenäistä käsitystä uskonnollisista asioista. Monien epäselvien opinkohtien vuoksi uusi erityinen ilmoitus tuntuisi olevan hyvinkin tarpeellista. Raamattukin ennustaa uusien ilmoitusten tulemisesta:
Ilm.11:3: ”Minä annan kahdelle todistajalleni tehtäväksi julistaa sanaani säkkivaatteeseen puettuina tuhat- kaksisataakuusikymmentä päivää.”
Ilm. 14:6: ”Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänsä oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille.” – Miksi ilmestyskirjassa luvataan enkelin julistavan iankaikkisen evankeliumin vieläpä kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille, jos evankeliumi jo on olemassa Raamatussa?
Raamattu on kirjakokoelma. Sana Raamattu tulee kreikan kielen sanasta grámmata, joka tarkoittaa kirjoituksia. Sen viimeisenä kirjana on Ilmestyskirja. Ilmestyskirjan lopussa on varoitus: ”Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.”(Ilm. 22:19). Monet luulevat tämän tarkoittavan koko Raamattua. Kun Raamattua koottiin, Ilmestyskirja laitettiin sen loppuun ehkä siitä syystä, että siinä puhuttiin lopun ajan tapahtumista. Tiedetään, ettei ilmestyskirja ole viimeiseksi kirjoitettu Raamatussa oleva kirjoitus.
Jos Ilmestyskirjan kielto lisätä tai ottaa pois tarkoittaisi sitä, ettei enää tule lisää ilmoituksia Jumalalta, niin miten olisi ymmärrettävä kohta 5. Moos. 4:2: ”Älkää lisätkö mitään näihin käskyihin älkääkä poistako niistä mitään. Pitäkää Herran, Jumalanne, käskyt, jotka minä teille annan.” Tai miten on ymmärrettävä 5. Moos. 13:1: ”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään.” Jos näitä kohtia noudatettaisiin kirjaimellisesti ymmärtämättä, että ne koskivat vain Mooseksen välittämiä Jumalan käskyjä, niin Raamattu Mooseksen jälkeen olisi pelkkiä vääriä käskyjä ja ilmoituksia. Ilmestyskirjan lopussa ollut kielto lisätä tai poistaa mitään tarkoittaa selvästi vain Ilmestyskirjaa. Ilmestyskirjan profeetta näyttää vain käyttäneen samaa tapaa kuin Mooses lukitessaan profetiansa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä vaan jatkat juttujasi joille ei kerrassaan ole mitään pohjaa eikä perustetta Ei kukaan voi millään tietää onko jumalaa tai jumalia ovatko he ilmoittaneet yhtän mitään ja jos ovat ovatko he ehkä tahallaan johtaneet ihmisiä harhaan tai onko ilmoitukset ymmärretty muuten väärin.
Nk Mooseksen kirjat voidaan ajoittaa eikä niistä mikään ole yhden henkilön kirjoittama eikä minään yhtenä aikana kirjoitettu. Kokoelma valmistui persialaisaikaan ilmeisesti Persian hallitsijan käskystä heidän tiedettiin haluavan saada kirjastoonsa kunkin hallitsemansa kansan lakikokoelmat .Kukin lain kohta jossa kielletään mitään lisämäästä kuuluu tiettyyn lähteeseen siihen ei enää saanut lisätä ja ne onkin sellaisenaan yhdistetty yhdeksi toraksi jopa ristiriitaisuudet eri lähteistä tsitä olevien kokoelmien välillä on jätetty korjaamatta .
Mormoneilla ei ole AINUTTAKAAN Jumalalta tullutta 'ilmoitusta'.
Mikäli olet asiasta toista mieltä, TODISTA että on.
Perusteetonta hölympölyä suoltaa moni muukin hihhuli sinun lisäksesi :-D