Ja väittää Raamattuun perustautuen, että koko luterilainen pappeus ja järjestelmä alttaritoimineen on Jumalan sanalle vierasta toimintaa, eikä sille voida esittää kestäviä perusteita perustellen niitä Raamatulla.
Onko mielestänne liian radikaalia kyseenalaistaa
Kuhankysyn
1770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
sana "pappi" tarkoittaa samaa kuin vapaissa suunnissa käytetty sana paimen. Kyseessä on siis Uuden Testamentin aikainen paimenen virka. UT:ssa mainitaan lisäksi mm. johtajan (piispan) sekä diakonin virka. Uusitestamentillinen pappeus merkitsee siis Jumalan asettamaa virkaa Jeesuksen seuraajien seurakunnassa, jossa ylimmäisenä pappina on itse Jeesus Kristus. Tällainen uusitestamentillinen pappeus, paimenuus, on täysin Raamatun mukaista.
Useimmissa kristillisissä kirkoissa ja seurakunnissa on seurakunna edessä alttari ja hyvin usein kristinuskon merkiksi risti. Alttarin edessä jaetaan mm. ehtoollinen, käydään lyhyitä sielunhoidollisia keskusteluja sekä siunataan seurakuntalaisia. Kaikki ne ovat täysin raamatullisia toimia.
Myös vapaissa suunnissa on paimenia, ja mm. helluntailaisuudessa heitä kutsutaan myös pastoreiksi. Pastoreina toimii helluntailaisuudessa myös naisia. Näyttää siltä, että kyseenalaistat ylipäätänsä paimenuuden ja kristillisten seurakuntien alttarit. Sinun tulisi selittää, miksi teet niin ja nähdä, että kyseinalaistuksesi koskee paljon laajempia kristillisiä yhteisöjä kuin vain se, mitä luterilaisuus on.
Pappeus ja paimenen virka, joka on Jeesuksen antamaan Hengen lahjaan perustuva armolahja: Ef.4:11,12; - jossa osaaminen ja kyvykkyys "seurakunanpaimen" vastuulliseen tehtävään, tulee siis Jumalasta, ja sekä seurakuntien vanhemmistot, - että apostolit kuten Paavali asettivat evankeliumisen kantaessa hedelmää, - paimenten tehtäviin siihen soveliaita koetuksen kestäviä taidollisia uskovia. Seurakuntia johdettiin yhdessä armolahjoin siunattujen "vanhimmistojen kanssa", eikä Uusiliitto tunne mitään ylitse muiden kohotettuja johtajia tai pappeja, joiden olisi tullut toimia yksinvaltaisina johtajina seurakunnissa, enenkuin ns. "monarkinen pappeus" alkoi kehittymään, eräiden filosofien vaatiessaan itselleen ylivaltaa maallikoista, vedoten omaan sarkastiseen viisauteensa ja maisterin viittojen suomaan kykyyn alistaa ihmisiä "järkeisopeilla", joita alettiin kehittämään täydentämään muka Kristuksen evankeliumia. Tällaisen toiminnan voidaan alkaa syntyneen jo 3 Johanneksen kirjeen mainitsemasta Diotrefeksestä, ja hänen vaatimuksistaan "olla ensimmäinen" veljien joukossa: 2 Joh.9. Syyrian Antiokiasta nousi kirkon johtoon Ingnatioksena tunnettu mies, joka jätti jälkeensä kaksi kirkon piirissä tunnettua harhaoppia, joita ei esiintynyt alkuseurakunnissa lainkaan. Toinen näistä oli "monarkinen pappeus" ja toinen koskee ehtoollisen jakamista sen puitteissa. Sen lisäksi hän toki toi myöhemmin vakiintuviin kirkkohin pyhimysten palvonnan, kun kirkkoja alttareineen ryhdyttiin rakentamaan entisille vainajien palvontapaikoille alttareineen; joille myös siis itseasiasta pakamuudesta- ja juutalaisesta pappeudesta kopiotu erityispappeus asetettiin palvelemaan, - turhine uhreineen näin muodostuneita uuspakanallisia katolisia tarpeita, yhdistettynä täyspakanuuteen ja sen mukaisiin kultteihin.
Kikossa on paljon asioita, mitkä eivät täytä Uuden Testamentin opetusta.
Esim.
1.) ns. vauvakaste: https://www.youtube.com/watch?v=u2EB25vjosE
uskosta osattomien jäsenyys kirkossa, "erottaaa paha keskuudestanne"
1.Kor. 5
"5 Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.
6 Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan?
7 Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.
8 Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa.
9 Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
10 en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.
11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.""
3.) Pappien ja piistojen ym. päästäminen virkoihin ilman elävää uskoa Jeesukseen. esim. vapaamuurari- ja homo- piispat ja papit.
https://www.youtube.com/watch?v=DaQm5nw4iPg
https://www.youtube.com/watch?v=IPVpkDg0_vY
https://www.youtube.com/watch?v=ZSAhYZtFAK4
Room. 1 : "Jumalan viha ilmiestyy Taivaasta..."
Room. 1:18-32
"18 Sillä JUMALAN VIHA ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, NIIDEN, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25 nuo, jotka ovat VAIHATANEET Jumalan totuuden VALHEESEEN ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua ENEMMÄN kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät HÄPEÄLLISIIN HIMOIHIN; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27 samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28 Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, TEKEMÄÄN SOPIMATTOMIA.
29 He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
30 ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31 vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
32 jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että NE, jotka senkaltaisia tekevät, OVAT KUOLEMAN ANSAINEET, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä OSOITTAVAT HYVÄKYSMISTÄ niille, jotka niitä tekevät."
On oikein kyseen alasitaa nuo vieraat käytännöt, sillä Jumalan seurakunnissa ei kerrota olleen mitään alttareita, tai edes pappeja, vaan oli vahimmisto ja opettajat ja näihin tapoihin tulisi jälleen palata, sillä tämä luterilainenkin tapa alttareista ja papeista edustaa vain sitä, miten ihmiset ovat alkaneet poikkeamaan annetuista ohjeista ja seuraamaan omia sydämen halujaan, puhumattakaan seurakunta rakennuksista, jotka eivät edusta kristinuskoa, vaan ekytystä ennemmin.
Myös virsikijojen virret ja kaikkinaiset liturgiset joutavuudet ovat alkuseurakunnille vieraita tapoja ja ovat tulleet ekytyksen mukana uskoon.
Oikeita virsiäkin tosin olemassa on, mutta onkohan yksikään niistä päässyt luterilaiseen virsikirjaan?
Näistä asioista voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta helpompaa on sanoa, että erottautukaa siitä seurakunnastanne, jota te ette löydä Raamatun kirjoituksista, sillä sellaiset seurakunnat on ennustettu tulevaksi maailmaan eksytykseksi ihmislle.
Kirkkojen pappeus on täysin niiden itseasettaman järjestelmän tulosta, synteesinä valekristillisistä vaikutteista ja maailmanvaltiaden tavasta alistaa ihmisiä uskontojen avulla, - kun luodaan valtiokirkollisia järjestelmiä, joilla ei ole mitään yhteistä sisältöä Jumalan maailmasta erotettujen vapaiden uskovien hengellisten yhteisöjen eli "Jumalan seurakuntien kanssa". Tästä Uuden testamentin seurakuntakäsitykselle vieraasta pappeus käsityksestä, - siis eli monarkisen piispuuden kehittymisestä kirkollis-yhteiskunnallisena vallan käyttönä seuraavan historiallinen ote:
>> Cyprianus (noin 205-58) osoitti, missä määrin Pohjois-Afrikan kirkko oli voittanut alaa sosiaalisesti. Hän oli varakkaiden pakanavanhempien poika, josta koulutettiin retoorikkoa poliittista uraa silmällä pitäen. Vuonna 246 hän kuitenkin kääntyi (*occultistiseen vale:) kristinuskoon ja vain kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli Kartagon piispa (*äskenkääntyneenä). Hänestä Pohois-Afrikan kirkko sai suuren (*kirkkopoliittisen) johtajan, joka hankki sellaisen aseman ja arvovallan, että se melkeinpä ohitti Rooman.
Cyprianuksesta alkoi uusi piispatyyppi, josta oli tuleva länsimaiselle katolisuudelle luonteenomainen. Koska hän oli lähtöisin johtavasta yhteiskuntaluokasta, hän käsitti piispanviran ja sen tehtävät verrannollisiksi roomalaisen prokonsulin tai hallintohenkilön toimintaan (Jeesus* "näin älköön teillä olko keskenänne."). Kirkkoa ja piispantyötä kuvatessaan hän niin ollen käytti ilmaisuja valtio-oikeudesta. Kirjeissä ja kirjoituksissa hän kirkollisia ongelmia käsitellessään kehitti käsityksensä kirkosta ja piispanvirasta(*paimenen). Suuren levinneisyytensä ja suosionsa ansiosta niillä oli ratkaiseva merkitys latinalaisen lännen kirkkokäsityksen muovautumiselle. Cyprianuksesta tuli länsimaisen katolisuuden isä... jota Augustinukseen saakka pidettiin ohjeellisena teologisena auktoriteettina, (*joka) muodosti länsimaisen teologisen ajattelun perustan. << Ote: Göransson - Cristenssen; Kirkkohistoria 1 siv.112,113.
Suiluissa * mekityt minun lisäyksiäni.
Riippuu miten se Jumalan sana määritellään. Kun se määritellään, kuten ev lut kirkko se määrittelee, niin sitten se alttaritoiminta on ihan oikein.
Jos jokin asia perustellaan raamatulla, niin sitten se on niin, olettaen että uskoo tuohon parituhatta vuotta vanhaa Harry Potteriin.
Are you qwertyilija trolling often?
Kuten toteemipaalu on muisto menneisyydestä sinulle, niin raamattu on sitä minulle.
Olet siis intiaani?
Se on ateisti jolle käy kaikki muu mutta ei Jumala ja Raamattu.
Periaatteesta hanttiin...
Kummasti vaan viihdyt täällä uskovaisia ja Raamattua rääpimässä.
Lienet masokistikin?
Minulle ei tulis mieleenkään mennä ateisti tai homopalstalle päätäni aukomaan.
Sun aatetoverit on jokaisella palstalla, myös ateismipalstalla.
"Kirkon liturginen elämä kehittyi voimakkaasti 300-luvulla. Se johtui siitä, että kirkolla oli edessään suuri tehtävä antaa uskonnollista kasvatusta niille joukoille, jotka nyt liittyivät kirkkoon. Tässä työssä oli tärkein keino (UT:lle vieras) liturgia. Vaikka liturgisen kehityksen aiheet ammennettiin jatkuvasti Raamatun ( siis VT:n) uskonnollisesta käsitemaailmasta, se sai vaikutteita myös pakanakulttien muodoista. Kirkon yrittäessä voittaa pakanallisia kultteja luomalla kansanomaisille pakanalliselle juhlille (kuten joululle) ja seremonioille kristillisisiä (vale) kristillisiä vastineita nämä pääsivät välillisesti vaikuttamaan (antikristilliseen) kirkkoon.
Tuommoiset rituaalit ja muut seremoniat ovat tietysti vaan muistoja pakanallisilta ajoilta eikä niillä ole merkitystä puoleen eikä toiseen. Arkipäivän realistiset asiat olivat Jeesuksenkin puheitten pääpointteja ja kun ne ovat nousemassa niin luterilaisessa kuin katolisessakin kirkossa keskiöön niin se on pelkästään myönteistä.
Pakanalliset sakramentit ovat katolisten- ja luterilaisten kulttiuskontojen, ja niiden itseasettamien papistojen ja alttaritoimien keskiössä, eli Jumalan silmissä täysin arvoton pakanuus on näiden uskontojen keskeisintä antia. Nämä ovat petollista pakanuutta: vrt: Hebr.10:11-18.