Ulkokissat ja hiihtäjät

Ensimmäinen asia, ulkokissat. Olin koirani kanssa kävelyllä kun pusikosta yhtäkkiä hyppäsi kissa ja ennenkuin ehdin reagoimaan, leikkisä ja energiaa täynnä oleva koirani oli ehtinyt riuhtaista kissan suuhunsa. Koirani oli kytkettynä mutta kissa juoksi suoraan eteemme ja kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt tilanteen tasalle. Menin myöhemmin katsomaan näkyykö kissaa, sillä sitä oli selvästi sattunut, mutta löysin vain verta ja pimeässä on aikalailla turha lähteä etsimään. Tämäkin olisi vältetty, jos omistaja olisi ollut kiinnostunut kissastaan. Etenkin kaupunkioloissa ihmettelen kissojen vapaaksi laskemista, vaaroja kun on joka nurkan takana.

Toinen asia, hiihtäjät. Joudun kävelemään joka päivä erään tienpätkän, jotta pääsen koirani kanssa kotipihastani lenkille (tai ylipäätänsä mihinkään), ja tämä tienpätkä on pyhitetty talvisaikaan hiihtäjille. Hiihtäjät eivät halua että ladulla kävellään koska latu menee pilalle, joten joudun talvisin kävelemään autotiellä. Nyt kuitenkin kävi niin että minun oli pakko mennä kävelemään ladulle, sillä keli oli liukas ja autoja oli paljon liikkeellä, enkä halunnut laittaa omaa saati koirani henkeä peliin. Mutta kuten arvata saattaa, sain kimppuuni raivostuneen hiihtäjän, jonka mielestä minun olisi välittömästi pitänyt hypätä autotielle ja haukkui minut pataluhaksi. Tästä kaupungista löytyy monta puru/kuntorataa, mitkä vedetään talvisin laduiksi mutta ne eivät riitä, vaan kaikki kävelytietkin muutetaan laduiksi. Minusta tässä ei ole mitään järkeä, johan tässä vaarantuu liikennekin. Mutta ilmeisesti tärkeintä on että ihmiset saavat hiihtää?