Kaataako mediapeli Keskustan vaalivoiton?

Gallupit ovat olleet viimeaikoina Keskustalle suosiollisia. Hyvä niin. Toivottavasti Gallup –suosio jatkuu, sillä työllisyyteen, hyvinvointiin ja valtakunnan tasapuoliseen kehittämiseen tarvitaan osaamista. Erityisen tärkeää olisi olla vaarantamatta Suomen turvallisuuspoliittista asemaa vauhkoontumisella ja seinille hyppimisellä.

Valitettavasti Keskusta ei ole viimeaikoina ymmärtänyt median merkitystä politiikassa. Media voi sangen yllättävästi vaikuttaa vaalien lopputulokseen. Erityisesti juuri porvarillinen media. Keskustallahan ei mediaa tätä nykyä edes ole, kun entiset äänenkannattajat ovat äityneet riippumattomiksi rahavallan edustajiksi.

Gallup –suosion kasvun pysähtyminen ei sinällään ole vaaran merkki, mutta sen sijaan muiden puolueiden kannatuksessa tapahtuneet melko suuret heilahdukset kertovat siitä, että poliittinen kenttä on muutoksen tilassa. Tässä kohtaa medialla on ratkaisijan rooli, tai itse asiassa potkaisijan, sen suhteen mihin päin poliittisen kannatuksen vyöry lähtee, jos on lähteäkseen. Kokoomus ja SDP näyttävät taistelevan siitä, kenen sanoma ikään kuin lähtee Keskustan haastajaksi.

Porvarit hallitsevat median. Hehän sen omistavatkin. Vaikka Keskustan kannatus on korkea, niin itse asiassa se ei välttämättä merkitse yhtään mitään. Viimeaikaiset vaalit ovat osoittaneet, että ennakkosuosikit ovat hyytyneet viimeistään vaalipäivänä. Toisaalta taas on tapahtunut suorastaan käsittämättömiä kannatuksen nousuja, joita ”roknoosit” eivät ole osanneet ennakoida. Jytky taitaa olla viimeisin yllätys. Keskustalla on kokemusta kummastakin median aikaansaamasta lopputuloksesta. Siksi kannattaakin kiinnittää huomio aikaan, jolloin vaalitulos niin kutsutusti seisautti veret. On vaikea kuvitella mitään muuta syytä kuin juuri media näihin vaaleissa sattuneisiin yllätyksiin.

Esimerkiksi Ukrainan kriisi on satanut koko ajan vain porvareiden yhdistettyyn raha- ja vaalipussiin. Keskusta sitä vastoin sai täyslaidallisen osakseen suomettumispuheista ja eri rattailla ajamisesta. Pääministeri ja hänen varjomainen adjutanttinsa ”sotaministeri” sen sijaan esiintyvät kuin pyhä Yrjänä valmiina solmiot liehuen käymään suurta pahaa lohikäärmettä vastaan, jos ei muuten niin ainakin porukalla.

Porvarillisen lehdistön pienet ”peltomyyrät” taas lähes kilvan ovat lyttäämässä Keskustaa milloin milläkin verukkeella. Erityisen suurta hupia on ollut tuoda esiin suomettuminen, maataloustukiaiset ja aluepolitiikka. Oma lukunsa ovat sitten netin porvarilliset ”pikkupellet”, jotka tuskin osaavat lukea, mutta ovat tietävinään jotakin raskauttavaa Keskustan haitallisuudesta.

Median maailmassa on oleellista se, että osaa olla paitsi esillä, niin myös kyky luoda vaikutelmia halutusta lopputuloksesta. Asian osaaminen ja esittäminen on yleensä merkityksetöntä, koska asiantuntijat ovat harvassa. Vain vaikutelma, mielikuva ratkaisee.