Keskustelin ateistiystäväni kanssa ateismista, kristinuskosta, buddhalaisuudesta ja uskonnoista yleensä.
Hän ihmetteli sitä, minkä tarpeen kristityksi tunnustautuminen täyttää sellaisissa ihmisissä, jotka elävät niin, että ovat täyttä kyytiä menossa helvettiin jopa ateistinkin vaatimattoman arvelun mukaan.
Eikö heitä helvetti pelota? Aikovatko he tehdä parannuksen viime tipassa? Eikö ateismi olisi parempi vaihtoehto?
Myönsimme molemmat, että on olemassa myös kristittyjä, joilla on aito sydämen usko, mutta heitä on aika vähän tänä päivänä.
Hän ihmetteli sitä, minkä tarpeen kristityksi tunnustautuminen täyttää sellaisissa ihmisissä, jotka elävät niin, että ovat täyttä kyytiä menossa helvettiin jopa ateistinkin vaatimattoman arvelun mukaan.
Eikö heitä helvetti pelota? Aikovatko he tehdä parannuksen viime tipassa? Eikö ateismi olisi parempi vaihtoehto?
Myönsimme molemmat, että on olemassa myös kristittyjä, joilla on aito sydämen usko, mutta heitä on aika vähän tänä päivänä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin..
Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi
ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Surullista on, jos ihminen kääntyy
ja antaa elämänsä Jeesukselle
ja silti jatkaa syntielämää
silloin on kuin se mies, joka kahta tietä kulkee
ja tekee sielullensa vahinkoa.
Pelastusvarmuudellakaan
ei saa leikkiä, vaikka Jumalan ON armollinen,
mutta kuuliaista, uskollista ja nöyrää sydäntä Hän rakastaa.
Tärkeintä tietysti olisi, jokaisen katsoa omaan sydämeen, arvostelematta toista,
sillä meidän oma elämämme on ainutlaatuinen
ja siksi olisikin syytä pysähtyä ja miettiä:
"Mihin minä ITSE olen menossa? "
Se ettei Jumalaa ole olemassa ei tarkoita ettemmekö voisi olla jumalan poikia tai tyttäriä kaikki.