- Olen eräiden mielestä epärehellinen.
Kyllä olenhan todella epärehellinen kun petän lupauksia, tyyliin "vien roskat viiden minuutin päästä" ja vienkin ne vasta kymmenen minuutin päästä. Sitten harrastan lahjontaa, kun tasan kerran annoin pienen palkkion, kun eräs teki yhden jutun puolestani. Hui kamalaa miten järkyttävää epärehellisyyttä ja lahjomista, oikeaa korruptiota.
Aika hassua tässä on se, että nimenomaan rehellisyydestä, aitoudesta ja suorapuheisuudesta saan hyvää palautetta kavereiltani ja muilta ihmisiltä. Ja mulle on jopa eräs läheinen sanonut, että mun pitäisi oppia mielistelemään ja että kaikissa tilanteissa ei kannata olla oma itsensä, kun kuulemma siksi joudun usein silmätikuksi ja hankalaksi pidetyksi ihmiseksi, kun en osaa yhtään nuoleskella muiden perseitä. (ei silti tarkoita, että olisin joku öykkäri jolla ei ole käytöstapoja) ja sekin kuulemma voi myös muita ärsyttää kun mulla on vastaus kaikkeen, en jää koskaan sanattomaksi ja puolustan itseäni turhan ärhäkästi. (Tottakai ihminen alkaa puolustaa itseään ärhäkästi kun kukaan muukaan ei ole oikeastaan koskaan puolustamassa ja jatkuvasti joutuu asetelmaan minä yksin vs. joukko muita. )
Mutta niin se on, että jos minulla on jotain kritiikkiä tai muuta sanottavaa niin pystyn sanomaan sen kasvotusten. Ja tämä yllättää todella usein muut, kun harva pystyy ilman muiden taustatukea tulla kahden kesken selvittämään asiat. Myönnän kyllä, että joskus olen myös puhunut selän takana, mutta todella harvoin niin teen ja yleensä kun olen niin tehnyt niin olen sen asian myöhemmin selvittänyt vielä kahden kesken asian omaisen kanssa.
Ja olen erittäin uskollinen oikeille ystävilleni ja muille tärkeille ihmisille, en KOSKAAN puhu heistä pahaa selän takana ja puolustan aina ystäviäni ja muitakin, senkin uhalla vaikka olen itse joutunut siitä vaikeuksiin.
Vaikutan varmaan ihan hullulta kun tänne tästä kirjoitan, mutta kun kukaan ei mua kuuntele tai usko niin pakko avautua jonnekkin tai muuten pää hajoaa ja on jo alkanut hajota!!!
Olen vaan niin paskana kun joudun luopumaan todella tärkeästä asiasta elämässäni ja koen itseni niin väärin kohdelluksi, mutta en voi puolustaa itseäni, koska se koetaan vaan selittelyksi ja muiden syyttelyksi. Tottakai minulla on suurin osuus tähän asiaan, mutta koen, että selän takanani on kostoksi tehty se ratkaiseva työ miksi tämä tapahtuu. Tuntuu, että voisin kirjoittaa romaanin kun tätä tekstiä vaan tulee jostain!! Ja liittyy ikävään siten, että kohta joudun ikävöimään ja paljon kaikkea minulle tärkeää.
Kiitos ja anteeksi!
Kyllä olenhan todella epärehellinen kun petän lupauksia, tyyliin "vien roskat viiden minuutin päästä" ja vienkin ne vasta kymmenen minuutin päästä. Sitten harrastan lahjontaa, kun tasan kerran annoin pienen palkkion, kun eräs teki yhden jutun puolestani. Hui kamalaa miten järkyttävää epärehellisyyttä ja lahjomista, oikeaa korruptiota.
Aika hassua tässä on se, että nimenomaan rehellisyydestä, aitoudesta ja suorapuheisuudesta saan hyvää palautetta kavereiltani ja muilta ihmisiltä. Ja mulle on jopa eräs läheinen sanonut, että mun pitäisi oppia mielistelemään ja että kaikissa tilanteissa ei kannata olla oma itsensä, kun kuulemma siksi joudun usein silmätikuksi ja hankalaksi pidetyksi ihmiseksi, kun en osaa yhtään nuoleskella muiden perseitä. (ei silti tarkoita, että olisin joku öykkäri jolla ei ole käytöstapoja) ja sekin kuulemma voi myös muita ärsyttää kun mulla on vastaus kaikkeen, en jää koskaan sanattomaksi ja puolustan itseäni turhan ärhäkästi. (Tottakai ihminen alkaa puolustaa itseään ärhäkästi kun kukaan muukaan ei ole oikeastaan koskaan puolustamassa ja jatkuvasti joutuu asetelmaan minä yksin vs. joukko muita. )
Mutta niin se on, että jos minulla on jotain kritiikkiä tai muuta sanottavaa niin pystyn sanomaan sen kasvotusten. Ja tämä yllättää todella usein muut, kun harva pystyy ilman muiden taustatukea tulla kahden kesken selvittämään asiat. Myönnän kyllä, että joskus olen myös puhunut selän takana, mutta todella harvoin niin teen ja yleensä kun olen niin tehnyt niin olen sen asian myöhemmin selvittänyt vielä kahden kesken asian omaisen kanssa.
Ja olen erittäin uskollinen oikeille ystävilleni ja muille tärkeille ihmisille, en KOSKAAN puhu heistä pahaa selän takana ja puolustan aina ystäviäni ja muitakin, senkin uhalla vaikka olen itse joutunut siitä vaikeuksiin.
Vaikutan varmaan ihan hullulta kun tänne tästä kirjoitan, mutta kun kukaan ei mua kuuntele tai usko niin pakko avautua jonnekkin tai muuten pää hajoaa ja on jo alkanut hajota!!!
Olen vaan niin paskana kun joudun luopumaan todella tärkeästä asiasta elämässäni ja koen itseni niin väärin kohdelluksi, mutta en voi puolustaa itseäni, koska se koetaan vaan selittelyksi ja muiden syyttelyksi. Tottakai minulla on suurin osuus tähän asiaan, mutta koen, että selän takanani on kostoksi tehty se ratkaiseva työ miksi tämä tapahtuu. Tuntuu, että voisin kirjoittaa romaanin kun tätä tekstiä vaan tulee jostain!! Ja liittyy ikävään siten, että kohta joudun ikävöimään ja paljon kaikkea minulle tärkeää.
Kiitos ja anteeksi!
Vastaukset 10
Vanhimmat
tsemppiä!
Kiitos! Tuntuu hyvältä kun edes yksi muu ihminen nyt "kuullut" tämän mun asian.
..ja valittelut hulluuden puutteestasi. Kovin oli selkeästi jäsennelty ja kirjoitettu.
Oikeasti? Kiitos. :)
Siis sun pää hajoaa? No, siinä tapauksessa sun kannattaisi mennä terapiaan ja ammattiauttajan puheille jos sulla mielenterveys reistailee. Se on nyt kaikista suorin ja oikein reitti sun pääsi ja elämäsi hoitoon.
Eikö sulla tunnu koskaan, että pää meinaa hajota suuresta stressistä tai jos tapahtuu jotain todella ikävää elämässä? Menetkö heti silloin psykiatrille, kun niin käy vai uskotko ja odotatko, että asia helpottaa ajan kanssa?
Ja ihan btw, tämä on ainut ketju mihin tänään tänne kirjoittanut.
Kannattaa antaa palaa jatkossakin! En tiedä onko tämä hedelmällisin foorumi, mutta varmasti paljon parempi kuin ei mitään. Tietty tosta tulee mieleen, että olisi herkullinen tilanne kun asianosaiset pääsisivät lukemaan yhtä suoraa tekstiä, koska vaikutelma on, että voisivat hyvinkin ansaita vähän äkäisiä sanoja.
Kyllä, ansaitsisivat äkäisempiäkin sanoja. Itsekin sain niitä heiltä ihan riittämiin, mutta koin, että olisin pahentanut vain tilannettani jos olisin yhtään samalla tyylillä heille puhunut.
Mutta se olisi kyllä hyvä idea, että antaisin heille kirjallista palautetta asiasta...
Tuotakaan ei tapahdu kun olet yksiksesi tai samanmoisten tai samanmoisen kanssa suhteessa. Varsinkin jos ei tiedä tai joku kerro jotain ja sopivasti luvataan ettei asioista puhuta, se vaatii jotain lahjontaa, voidaan antaa sopivasti vihjeitä, tavalla että saattaa tajuta tai sitten ei, Kuitenkin lisäkymyksiä esittäessä onkin muka aivan väärillä jäljillä. Se on tietysti hyvä pitää mielessä. Minä en sellaisessa ole. Joskus tuntuu kuin jonkun pitäisi tuoda tämä koko asia ja kaikki asianomaiset valoon mihin kuuluu kaikki, en tiedä hyödyttääkö se sitten jotain jos ei niin käy. Mikä on pohjimmiltaan tarkoitusperä.. on tietysti olemassa ihmisiä ketkä ei moisiin lähde ja jopa koittaa valaista. Vaikka joskus sen jeesamisenkin voi käsittää väärin kun suoraan puhua pukahdeta toisilleen. Kaikelle on tietysti alku... ja varmasti loppukin, se millainen se on sitä ei aina tiedä.