Kristinusko pähkinänkuoressa

Kristinusko on hyvä keino hallita massoja, koska siinä on valmiiksi sisäänladattuna työkalut massojen hallintaan, eli syyllistäminen, alistaminen ja hierarkisuus, sekä viimeisenä varmistuksena tuonpuoleisessa odottavat kidutus tai palkinto.

Uskon "perillemeno" voitiin aiemmin varmistaa vielä jalkapuiden ja peukaloruuvin avulla, mutta ne keinot löytyy enää kirkkomuseosta.

Kristinusko on, opilleen tyypillisesti, myös ominut itselleen yksinoikeuden määritellä tarkat säännöt ja rajat kaikkeen siihen, mikä liittyy etenkin seksiin ja seksuaalisuuteen. Se on myös ominut yksinoikeudet moraaliin ja arvoihin ja noiden omiensa asioiden avulla se on hallinnut tehokkaasti etenkin rahvasta.

Vallanpitäjät ovat olleet aina kirkon parhaita kavereita, koska sen ja kirkon edut ovat olleet aina yhteiset.

Kristinusko syöttää parituhatta vuotta sitten keksittyjä sääntöjä eli kukaan ei pysty niitä varmasti noudattamaan. Kaikki voidaan siis syyllistää. Varmemmaksi vakuudeksi se vielä syyllistää kaikki ihmiset myös edes menneitten sukupolvien tekemisistä eli perisynnistä.

Näin ihminen ajetaan henkisesti epäterveeseen tilaan, jossa syyllisyys ja alistuneisuus, sekä pelko ja häpeä ovat korostetusti mukana.

Tuon itse aiheuttamansa ahdistuksen kristinusko sitten muka "hoitaa" saarnaamalla noille itse sekaisin psyykkaamilleen ihmisille pelastuksesta ja armosta antamalla heille itse keksimiään syntejä anteeksi. Ja jos se ei riitä, niin se muistuttaa välillä myös helwetistä ja taivaasta. Ettei totuus vain pääsisi unohtumaan.

Kristinusko onkin mielestäni yksi ihmiskunnan pahimmista munauksista, mutta positiivisena näen sen, ettei se, liian absurdian, enää kykene hallitsemaan kehittyneitä ja demokraattisia yhteiskuntia.

Kristinusko lyhyesti: myönnä keksimämme synnit, niin saat ne anteeksi