Ensimmäiseksi täytyy linkata pysäyttävä dokkari Kreikasta: http://areena.yle.fi/tv/2469367
Mua on alkanut ahdistaa todenteolla tämä koko maailmanmeno. Tiedostan yhä enenevissä määrin, että me täällä syrjäisessä Suomessa ollaan saatu elää rauhassa eristyksissä, joka on kuitenkin vain kupla. Mua pelottaa, että on vain ajankysymys, milloin kupla puhkeaa ja meille iskee talouskriisit ja eriarvoistuminen lujaa. Se on jo alkanut, mutta jotenkin tuntuu, ettei meillä ole vielä oikeasti mitään hajua todellisesta ahdingosta. Mua turhauttaa välillä, kun jotkut ystäväni eivät tiedä ja ymmärrä maailman tapahtumista oikein mitään. Ja se tuntuu olevan tosi monella suomalaisella sama juttu: kaikki talousvaikeudet, katastrofit, kriisit, nälkä, köyhyys, sairaudet jne tuntuu olevan vain kaukaisia asioita eikä ne liikuta meitä täällä tasaisen arjen keskellä. Mun mielestä tää ajattelutapa on vaarallista. Kyllä meidän suomalaisten pitäisi enemmän välittää ja kiinnostua muiden maiden kansalaisten kärsimyksistä ja erityisesti syy-seurauksista, jotka sitä kärsimystä aiheuttaa. Luulisi maailmanpolitiikan ja talousasioiden kiinnostavan edes siinä mielessä, että tavallinen talliainen tietäisi mihin verorahansa hukkaa (esim.juurikin tämä perusteeton pankkien pelastaminen, mihin meni ne rahat, jotka oli tarkoitettu helpottamaan Kreikan syyttömiä kansalaisia).
Kreikan kriisi tai EU:n taloustilanne ei kuitenkaan ole ainoa huolenaiheeni. Myös Venäjän ja Ukrainan tilanne voi olla jonkinlainen pommi. Ei sitä koskaan tiedä, miten kaikki voi riistäytyä käsistä. Joku Kiinan suurvalta tai mielipuoli Pohjois-Korea lähtee Venäjän hulluihin juttuihin mukaan. Ja sitten on arabikevään jälkimainingit ja ääriuskontojen liikkeet, jotka lietsovat lännen ja idän välistä vihamielisyyttä. Ja USA sotkeutuu valtameren yli kaikkeen mukaan ihan vain omien etujen nimissä. USA on mielestäni täysin mätä eikä se enää edusta mitään arvokkaita länsimaisia piirteitä: jenkkilä on eriarvoistunut (köyhät vs rikkaat) ja kapitalistinen, sotahullu, itserakas ja kaiken pahan alku. Mua pelottaa ihan hulluna, että se TTIP-soppari menee läpi! Se nyt vielä puuttuisi, että muutenkin talouskurimuksessa rämpivät EU:n kansalaiset joutuvat maksamaan jotain hemmetin oikeudenkäyntikuluja yksityisille ahneille jenkkisuuryrityksille... Niin onhan tässä vielä tulossa ilmastonmuutos ja sen seuraukset. Ei siihen montaa kymmentä vuotta tarvita, että se alkaa näkyä Suomessakin. Näin globaalistuneessa maailmassa eteläisten maiden kuivuus ja elinkeino-ongelmat (joiden seurauksena lisää maailmanhätää, kriisejä ja katastrofeja) koskettavat ihan tänne pohjoiseen asti. Tavalla tai toisella. Eli ei me todellakaan missään eristyksissä eletä - kuplassa vain korkeintaan leijaillaan.
Oon jo ihan tosissani miettinyt suuntaavani työelämäni (ja koko muunkin elämäni) Ruotsiin tai muuhun pohjoismaahan.Tai sitten lähden jonnekin rutiköyhään kehitysmaahan marttyyrinä auttamaan huono-osaisia ja eläisin loppuelämäni riisinjyvillä. Joka tapauksessa mua ahdistaa maailman kasvava p*ska ja kurjuus, jolle ei näytä olevan loppua. Välillä tulee hetkiä, jolloin voimaantuu ja tekee mieli tehdä jotain asioille (idealistista maailmanpelastaja-hörhöilyä) ja sitten joskus taas haluaisi luovuttaa ja elää jossain markkinavoimien rakentamassa haavemailmassa.
Mua on alkanut ahdistaa todenteolla tämä koko maailmanmeno. Tiedostan yhä enenevissä määrin, että me täällä syrjäisessä Suomessa ollaan saatu elää rauhassa eristyksissä, joka on kuitenkin vain kupla. Mua pelottaa, että on vain ajankysymys, milloin kupla puhkeaa ja meille iskee talouskriisit ja eriarvoistuminen lujaa. Se on jo alkanut, mutta jotenkin tuntuu, ettei meillä ole vielä oikeasti mitään hajua todellisesta ahdingosta. Mua turhauttaa välillä, kun jotkut ystäväni eivät tiedä ja ymmärrä maailman tapahtumista oikein mitään. Ja se tuntuu olevan tosi monella suomalaisella sama juttu: kaikki talousvaikeudet, katastrofit, kriisit, nälkä, köyhyys, sairaudet jne tuntuu olevan vain kaukaisia asioita eikä ne liikuta meitä täällä tasaisen arjen keskellä. Mun mielestä tää ajattelutapa on vaarallista. Kyllä meidän suomalaisten pitäisi enemmän välittää ja kiinnostua muiden maiden kansalaisten kärsimyksistä ja erityisesti syy-seurauksista, jotka sitä kärsimystä aiheuttaa. Luulisi maailmanpolitiikan ja talousasioiden kiinnostavan edes siinä mielessä, että tavallinen talliainen tietäisi mihin verorahansa hukkaa (esim.juurikin tämä perusteeton pankkien pelastaminen, mihin meni ne rahat, jotka oli tarkoitettu helpottamaan Kreikan syyttömiä kansalaisia).
Kreikan kriisi tai EU:n taloustilanne ei kuitenkaan ole ainoa huolenaiheeni. Myös Venäjän ja Ukrainan tilanne voi olla jonkinlainen pommi. Ei sitä koskaan tiedä, miten kaikki voi riistäytyä käsistä. Joku Kiinan suurvalta tai mielipuoli Pohjois-Korea lähtee Venäjän hulluihin juttuihin mukaan. Ja sitten on arabikevään jälkimainingit ja ääriuskontojen liikkeet, jotka lietsovat lännen ja idän välistä vihamielisyyttä. Ja USA sotkeutuu valtameren yli kaikkeen mukaan ihan vain omien etujen nimissä. USA on mielestäni täysin mätä eikä se enää edusta mitään arvokkaita länsimaisia piirteitä: jenkkilä on eriarvoistunut (köyhät vs rikkaat) ja kapitalistinen, sotahullu, itserakas ja kaiken pahan alku. Mua pelottaa ihan hulluna, että se TTIP-soppari menee läpi! Se nyt vielä puuttuisi, että muutenkin talouskurimuksessa rämpivät EU:n kansalaiset joutuvat maksamaan jotain hemmetin oikeudenkäyntikuluja yksityisille ahneille jenkkisuuryrityksille... Niin onhan tässä vielä tulossa ilmastonmuutos ja sen seuraukset. Ei siihen montaa kymmentä vuotta tarvita, että se alkaa näkyä Suomessakin. Näin globaalistuneessa maailmassa eteläisten maiden kuivuus ja elinkeino-ongelmat (joiden seurauksena lisää maailmanhätää, kriisejä ja katastrofeja) koskettavat ihan tänne pohjoiseen asti. Tavalla tai toisella. Eli ei me todellakaan missään eristyksissä eletä - kuplassa vain korkeintaan leijaillaan.
Oon jo ihan tosissani miettinyt suuntaavani työelämäni (ja koko muunkin elämäni) Ruotsiin tai muuhun pohjoismaahan.Tai sitten lähden jonnekin rutiköyhään kehitysmaahan marttyyrinä auttamaan huono-osaisia ja eläisin loppuelämäni riisinjyvillä. Joka tapauksessa mua ahdistaa maailman kasvava p*ska ja kurjuus, jolle ei näytä olevan loppua. Välillä tulee hetkiä, jolloin voimaantuu ja tekee mieli tehdä jotain asioille (idealistista maailmanpelastaja-hörhöilyä) ja sitten joskus taas haluaisi luovuttaa ja elää jossain markkinavoimien rakentamassa haavemailmassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.