Tekikö Fifty Shades of Grey alistusleikeistä arkipäivää?
Uudella ylioppilastalolla Helsingin keskustassa on kerhotila, jonne 30 – 40 opiskelijaa kokoontuu viikoittain sitomaan toisiaan.
Sidontakurssit ovat kerta kerralta suositumpia. Halukkaat osallistujat mahtuvat kursseille vain juuri ja juuri.
Mies, joka opettaa, miten solmut tehdään ja köydet kiristetään, on nimeltään Carlo. Se tosin ei ole hänen oikea nimensä. 30-vuotias Carlo ei halua paljastaa julkisesti henkilöllisyyttään. Mutta palataan tähän myöhemmin.
Samalla kun helsinkiläisopiskelijat jonottavat Carlon vetämille sidontakursseille, on perinteinen tavarataloketju Anttila ottanut valikoimiinsa aloittelijan paketin sitomisesta ja alistusleikeistä kiinnostuneille. Paketti sisältää muun muassa ruoskan, käsiraudat, kaulapannan ja sitomisköyden.
Samaan aikaan brittiläisen E. L. Jamesin eroottisen romaanitrilogian Fifty Shades of Greyn myynti on ylittänyt Harry Pottereiden myyntiluvut. Perjantaina ensi-iltaan tulevaa elokuvasovitusta on odotettu kiihkeästi ympäri maailmaa.
Kirjasarja on tuonut sadomasokismin tavallisten perheenäitien kirjahyllyihin, lukulaitteille ja kahvipöytäkeskusteluihin. Elokuvan ennustetaan lisäävän keskustelua ja uteliaisuutta aihepiirin ympärillä.
Ilmapiirin muutos on ollut nopea. Sadomasokismi, transvestismi ja fetisismi poistettiin Suomessa tautiluokituksesta vasta vuonna 2011.
Neljä vuotta sitten alistusleikkien harrastaja sai Suomessa siis vielä sairausdiagnoosin.
Carlo on huomannut muutoksen konkreettisesti.
Hän on Helsingin akateemisten kinkyjen (Häkki ry:n) puheenjohtaja. Häkki ry on yhdistys ihmisille, jotka kokevat sitomisen ja alistusleikit eli bondagen ja sadomasokismin tai fetissit osaksi seksuaalista identiteettiään. Juuri Häkki ry:n kautta Carlo järjestää sitomiskurssejaan.
Viisi vuotta sitten Häkki ry:n esittelypiste Helsingin yliopiston avajaiskarnevaaleilla oli piilotettu pylväiden taakse, mahdollisimman näkymättömiin. Se sai ohikulkijat kikattelemaan hermostuneesti. Viime syksyn avajaiskarnevaaleilla järjestö esittäytyi keskellä yliopiston aulaa, kristillisten opiskelijajärjestöjen pisteen vieressä. Eikä kukaan enää kikatellut.
Nyt Häkki ry:llä on noin sata aktiivista jäsentä ja määrä on tasaisessa kasvussa.
”Kun BDSM (yleislyhenne sadomasokistisille seksuaalifetisseille) poistettiin tautiluokituksesta, näitä asioita on ollut helpompi tuoda ilmi ja keskustelu on ollut neutraalimpaa”, Carlo sanoo.
Carlo ei usko, että ilmapiirin vapautumisen syynä on Fifty Shades of Grey -buumi.
Silti kirjojen merkitystä on vaikea ohittaakaan – niin moni maallikko ne on viime vuosina lukenut.
Maailma suurin fetissituotteiden valmistaja, yhdysvaltalainen Pipedream tuplasi myyntinsä Fifty Shades -kirjojen julkaisemisen jälkeen.
Helsinkiläinen seksitarvikeliike Sin City kertoo myös BDSM-tuotteiden myynnin kasvaneen selvästi kirjojen julkaisun myötä.
Sin City jopa lanseerasi Fifty Shades -teemaan sopivan solmion, joka soveltuu ”silmien, käsien, nilkkojen tai suun sitomiseen”.
Solmiot ovat Sin Cityssä työskentelevän Anne Keräsen mukaan kuin banaanit Pirkka-kauppiaalle – sisäänheittotuote, jonka varjolla asiakkaat uskaltautuvat ostamaan rajumpia leluja.
Keränen iloitsee siitä, että tavallisten ihmisten kynnys kokeilla uusia asioita sängyssä on madaltunut.
”70–80-lukujen stereotyyppinen kuva sadomasokismista on murentunut. Olemme ymmärtäneet, ettei BDSM-leikeissä ole tarkoitus lisätä tuskaa vaan nautintoa.”
Asenteiden vapautumisesta on Keräsen mukaan kiittäminen Fifty Shadesia enemmän Suomeen viime vuosina rantautunutta japanilaista bondage-kulttuuria.
”Japanilaisten sidontatekniikkojen opettelussa on kyse seksuaalisuuden lisäksi puhtaasta estetiikasta. Se jos mikä on madaltanut ihmisten kynnystä lajin kokeiluun.”
Keräsen mukaan Fifty Shades -kirjat ovat asetelmaltaan jopa vanhanaikaisia.
”Huomaa, että ne on kirjoitettu Britanniassa, jossa seksivälineiden myynti vapautui viimeisenä maailmassa. Kirjojen seksikuvaukset ovat tosi konservatiivisia.”
Erityisen tunkkaisilta Keräsen mielestä vaikuttavat kirjojen edustamat perinteiset sukupuoliroolit. Tarinassa rikas liikemies taivuttelee nuoren, seksuaalisesti kokemattoman opiskelijatytön kanssaan sadomasokistiseen suhteeseen.
”Mies vie ja nainen vikisee -asetelma on suomalaisittain outo. Meillä nainen on yleensä aktiivinen ja osallistuva – vaikka tykkäisikin alistua”, Keränen sanoo.
Carlo kertoo alan harrastajien kritisoineen samaa asiaa: kirjat vahvistavat stereotypiaa, että mies on aina alistaja ja nainen alistettu.
Alan harrastajien mielestä kirjat eivät myöskään edusta turvallista ja vapaaehtoista BDSM:n harrastamista, sillä toisin kuin kirjoissa, todellisuudessa alistaminen ja alistuminen tapahtuvat BDSM-suhteessa aina kummankin osapuolen suostumuksella.
http://nyt.fi/a1305927213264
Uudella ylioppilastalolla Helsingin keskustassa on kerhotila, jonne 30 – 40 opiskelijaa kokoontuu viikoittain sitomaan toisiaan.
Sidontakurssit ovat kerta kerralta suositumpia. Halukkaat osallistujat mahtuvat kursseille vain juuri ja juuri.
Mies, joka opettaa, miten solmut tehdään ja köydet kiristetään, on nimeltään Carlo. Se tosin ei ole hänen oikea nimensä. 30-vuotias Carlo ei halua paljastaa julkisesti henkilöllisyyttään. Mutta palataan tähän myöhemmin.
Samalla kun helsinkiläisopiskelijat jonottavat Carlon vetämille sidontakursseille, on perinteinen tavarataloketju Anttila ottanut valikoimiinsa aloittelijan paketin sitomisesta ja alistusleikeistä kiinnostuneille. Paketti sisältää muun muassa ruoskan, käsiraudat, kaulapannan ja sitomisköyden.
Samaan aikaan brittiläisen E. L. Jamesin eroottisen romaanitrilogian Fifty Shades of Greyn myynti on ylittänyt Harry Pottereiden myyntiluvut. Perjantaina ensi-iltaan tulevaa elokuvasovitusta on odotettu kiihkeästi ympäri maailmaa.
Kirjasarja on tuonut sadomasokismin tavallisten perheenäitien kirjahyllyihin, lukulaitteille ja kahvipöytäkeskusteluihin. Elokuvan ennustetaan lisäävän keskustelua ja uteliaisuutta aihepiirin ympärillä.
Ilmapiirin muutos on ollut nopea. Sadomasokismi, transvestismi ja fetisismi poistettiin Suomessa tautiluokituksesta vasta vuonna 2011.
Neljä vuotta sitten alistusleikkien harrastaja sai Suomessa siis vielä sairausdiagnoosin.
Carlo on huomannut muutoksen konkreettisesti.
Hän on Helsingin akateemisten kinkyjen (Häkki ry:n) puheenjohtaja. Häkki ry on yhdistys ihmisille, jotka kokevat sitomisen ja alistusleikit eli bondagen ja sadomasokismin tai fetissit osaksi seksuaalista identiteettiään. Juuri Häkki ry:n kautta Carlo järjestää sitomiskurssejaan.
Viisi vuotta sitten Häkki ry:n esittelypiste Helsingin yliopiston avajaiskarnevaaleilla oli piilotettu pylväiden taakse, mahdollisimman näkymättömiin. Se sai ohikulkijat kikattelemaan hermostuneesti. Viime syksyn avajaiskarnevaaleilla järjestö esittäytyi keskellä yliopiston aulaa, kristillisten opiskelijajärjestöjen pisteen vieressä. Eikä kukaan enää kikatellut.
Nyt Häkki ry:llä on noin sata aktiivista jäsentä ja määrä on tasaisessa kasvussa.
”Kun BDSM (yleislyhenne sadomasokistisille seksuaalifetisseille) poistettiin tautiluokituksesta, näitä asioita on ollut helpompi tuoda ilmi ja keskustelu on ollut neutraalimpaa”, Carlo sanoo.
Carlo ei usko, että ilmapiirin vapautumisen syynä on Fifty Shades of Grey -buumi.
Silti kirjojen merkitystä on vaikea ohittaakaan – niin moni maallikko ne on viime vuosina lukenut.
Maailma suurin fetissituotteiden valmistaja, yhdysvaltalainen Pipedream tuplasi myyntinsä Fifty Shades -kirjojen julkaisemisen jälkeen.
Helsinkiläinen seksitarvikeliike Sin City kertoo myös BDSM-tuotteiden myynnin kasvaneen selvästi kirjojen julkaisun myötä.
Sin City jopa lanseerasi Fifty Shades -teemaan sopivan solmion, joka soveltuu ”silmien, käsien, nilkkojen tai suun sitomiseen”.
Solmiot ovat Sin Cityssä työskentelevän Anne Keräsen mukaan kuin banaanit Pirkka-kauppiaalle – sisäänheittotuote, jonka varjolla asiakkaat uskaltautuvat ostamaan rajumpia leluja.
Keränen iloitsee siitä, että tavallisten ihmisten kynnys kokeilla uusia asioita sängyssä on madaltunut.
”70–80-lukujen stereotyyppinen kuva sadomasokismista on murentunut. Olemme ymmärtäneet, ettei BDSM-leikeissä ole tarkoitus lisätä tuskaa vaan nautintoa.”
Asenteiden vapautumisesta on Keräsen mukaan kiittäminen Fifty Shadesia enemmän Suomeen viime vuosina rantautunutta japanilaista bondage-kulttuuria.
”Japanilaisten sidontatekniikkojen opettelussa on kyse seksuaalisuuden lisäksi puhtaasta estetiikasta. Se jos mikä on madaltanut ihmisten kynnystä lajin kokeiluun.”
Keräsen mukaan Fifty Shades -kirjat ovat asetelmaltaan jopa vanhanaikaisia.
”Huomaa, että ne on kirjoitettu Britanniassa, jossa seksivälineiden myynti vapautui viimeisenä maailmassa. Kirjojen seksikuvaukset ovat tosi konservatiivisia.”
Erityisen tunkkaisilta Keräsen mielestä vaikuttavat kirjojen edustamat perinteiset sukupuoliroolit. Tarinassa rikas liikemies taivuttelee nuoren, seksuaalisesti kokemattoman opiskelijatytön kanssaan sadomasokistiseen suhteeseen.
”Mies vie ja nainen vikisee -asetelma on suomalaisittain outo. Meillä nainen on yleensä aktiivinen ja osallistuva – vaikka tykkäisikin alistua”, Keränen sanoo.
Carlo kertoo alan harrastajien kritisoineen samaa asiaa: kirjat vahvistavat stereotypiaa, että mies on aina alistaja ja nainen alistettu.
Alan harrastajien mielestä kirjat eivät myöskään edusta turvallista ja vapaaehtoista BDSM:n harrastamista, sillä toisin kuin kirjoissa, todellisuudessa alistaminen ja alistuminen tapahtuvat BDSM-suhteessa aina kummankin osapuolen suostumuksella.
http://nyt.fi/a1305927213264
Vastaukset 5
Vanhimmat
osa 2
Yhdysvalloissa on käynnissä kampanja elokuvaa vastaan. 50dollarsnot50shades-kampanjan tarkoituksena on saada ihmiset jättämään kirjojen pohjalta tehdyn elokuvan väliin ja lahjoittamaan sen sijaan rahaa "parisuhteessaan hyväksikäytetyille uhreille. Sellaisille, joita kirjasarjassa ihannoidaan ja romantisoidaan."
Suomeen asti elokuvan boikotti ei ole yltänyt. Esimerkiksi Häkki ry järjestää perjantaina 20.2. avoimen BDSM-aiheisen keskusteluillan, jonka jälkeen suunnataan porukalla katsomaan Fifty Shades of Grey -elokuvaa.
”Ymmärrän kirjat ja elokuvan fantasiana. Ei niiden ole tarkoituskaan kuvata realistista maailmaa”, Carlo sanoo.
Mutta onko yhteiskunnallinen ilmapiiri todella niin vapautunut kuin kirjojen, elokuvan ja seksilelujen myynnin suosio antaa ymmärtää?
Miksei esimerkiksi Carlo halua kertoa julkisuuteen oikeaa nimeään?
Carlo kuuluu Häkki ry:n hallituksen lisäksi myös helsinkiläisen SM-fetisistiryhmä ry:n (SMFR:n) hallitukseen. SMFR:n, leikillisesti Smurffien, toiminnan tarkoituksena on jakaa asiallista tietoa sadomasokismista ja fetisismistä sekä vaikuttaa yhteiskunnallisesti monimuotoisen seksuaalikulttuurin puolesta.
Eikö nimimerkkien taakse piiloutuminen juuri lisää hämäräperäisyyden tuntua BDSM-toiminnan ympärillä?
Carlolla on selvä syy anonyyminä pysyttelyyn: puolison työpaikka. Vanhemmat ja sukulaiset kyllä tietävät hänen seksuaalisuutensa laadun.
”Puolisoni työskentelee alalla, jolla tällaisten mieltymysten paljastuminen voisi olla ongelma. Minulla on niin harvinainen nimi, että puolisoni osattaisiin heti yhdistää minuun.”
Aloilla, joilla henkilökohtaiset suhteet ovat keskiössä, yksityisyyttä suojellaan erityisen tarkasti. Moni oikeustieteilijä, joka opiskeluaikanaan kuuluu Häkki ry:hyn, lopettaa järjestössä toiminnan työelämään siirryttyään.
”Pelätään, että asiakkaat kaikkoavat, jos saavat tietää lakimiehensä seksuaalisuudesta tällaisen puolen”, Carlo sanoo.
Sin Cityn Anne Keränen ymmärtää hyvin, miksi alan aktiiviset toimijat haluavat pysyä nimettöminä. Vaikka niin sanottu tavallinen seksi on jo saavuttanut kyllästymispisteen, liittyy BDSM-seksiin yhä ennakkoluuloja.
”Jos esiintyy julkisesti tämän aihepiirin äänitorvena, voi saada peräänsä ties minkälaisia stalkkereita”, Keränen sanoo.
”Jos kiellämme vallan ja kiiman liiton ja teemme ”epätasa-arvoisesta” seksistä hävettävän perversion, se vie monelta vapauden nauttia seksuaalisuudestaan”, kirjoitti toimittaja Mari Suonto kolumnissaan viimeisimmässä Ylioppilaslehdessä.
Carlo on Suonnon kanssa samoilla linjoilla. Hän toivoisi, ettei joutuisi peittelemään omaa henkilöllisyyttään. Seksuaalisuus on niin suuri osa hänen identiteettiään, että sen piilottelu tuntuu pahalta.
”Uskon, että siihen suuntaan ollaan menossa, mutta se vaatii vielä aikaa.”
Minä voin sitoa ja hakata halukkaat ilmaiSEKSI. Tervetuloa Kurviin. HerttaSolttu onkin jo ilmoittautunut asiakkaakseni. Varusteita ei tarvitse tuoda, minulla on niitä yllinkyllin.
Heh-heh. Sorry "kurvinkundiseoikea", ei tule treffejä, kun olen kannaltasi väärin suuntautunut. Siis vääräuskoinen normihetero.
Pidän kuitenkin peukkua puolestasi josko joku palstalta tarttuisi täkyysi...
Kerrohan murusen milloin ja missä.
Ihanko Piritorilla vai Karhupuiston suojassa?
Jos tuon omatkin varusteet niin on enemmän käytössä.
"Helsinkiläiset jonottavat sidontakursseille"
Heh-heh. Ensimmäisen kerran kuulen tuosta. No, en käykään viihdesivuilla...