Saarnaajan poika, vai Jumalan?

Luettu on. Kiinnostaisi tietää, yrititkö tarjota Aikamedialle, vaikka kiusallaan? Selväähän se on, että sieltä se varmana on/olisi tullut pikavauhtia hylkynä takaisin, mutta olisivatpa koelukijat saaneet vähän nikoteltavaa.

Henkilökohtainen mielipiteeni:
Sikäli tarina ei juurikaan koskettanut, että teinipoikanäkökulma keski-ikäiselle naiselle on niin vieras, että siihen on vaikea saada otetta mistään kohdasta. Päällimmäisenä jäi ällistynyt ihmettely, onko teinipoikien maailma ja ajattelu todella noin yksinkertaisen yksioikoista? Mutta kai sitten on, kun niin kerran sanotaan. Ja opettavaistahan se on tutustua niin erilaiseen elämänmuotoon. Ehkä tämän lukukokemuksen myötä opin taas hieman paremmin ymmärtämään miessukupuolen omituisuutta.

Muuten koin raikkaan hyväksi miten helluntalaisuutta kuvattiin koko sen raadollisessa realistisuudessaan. tämänkaltaista tuuletusta tarvittaisiin enemmän. Olen niin kurkkua myöten täynnä mm. Aikamedian suoltamiin teoksiin, jotka ovat kuin tilaustöinä tehty sokerinmakeiksi helluntalaisuuden mainosesitteiksi, mutta jotka kovin huonosti vastaavat ainakin ruohonjuuritason seurakuntalaisen kokemuksia yhteisön sisäisestä elämästä.

Erityisen mielenkiintoista oli dilemma, miten säilyttää usko ympäristössä, jossa Jumalan edustajina esiintyvät henkilöt käyttäytyvät tavalla, joka ei saa uskomista näyttämään järkevältä vaihtoehdolta. Yleensähän uskonnollisen yhteisön vähemmän mairittelevassa valossa esittävät teokset ratkaisevat ongelman niin, että päähenkilö luopuu koko uskosta.

Huomattavasti monimutkaisempaa kerronnantasoa vaatii rohkea ratkaisusi, jossa lasta ei yksioikoisesti heitetäkään pesuveden mukana pois vaan kaikesta häiritsevästä roskasta huolimatta kyetään kaikesta huolimatta yhä löytämään uskomisen mielekkyys. Se tekee psykologisesti tarinasta kiinnostavamman.

Kirjan tarina oli sijoittunut menneeseen aikaan, ja siksi monet siinä kuvatut asiat on helppo lakaista syrjään taakse jääneenä elämänmuotona. Haastankin nyt, uskallatko kirjoittaa vastaavan kuvauksen tämän päivän helluntalaisuudesta. Mitä ongelmia, ristiriitoja, piilotettuja syntejä ja älyttömyyksiä piilee nykyhetken rukoushuoneitten sisällä ja kuinka niiden kanssa eletään? Lupaan lukea senkin kirjan, jos sellainen tulee.

Tiedän, että kirjan kirjoittaminen ei ole helppoa. Arvosteleminen on helpompaa. Siksi arvostava kumarrus, että olet saanut kirjan kirjoitettua, löytänyt kustantajan (se kirjailijantyön vaikein osuus) ja ennenkaikkea uskallat pyytää (kirjojen kirjoittamisesta mitään ymmärtämättömien) lukijoiden arvioita teoksestasi (josta voi tulla sieluasärkevä kokemus, jos oikein pahasuiset pääsevät hengentuotettasi repostelemaan).

Tsemppiä!

Olen lukenut. Ja vaikka olenkin kirjailijaa nuorempi, elin aika samoja vaiheita helluntaiherätyksssä silloin nuorena. Kiinnostavimpina koin nämä ns hellarijulkkikset ja heidän tekemiset. Sen verran olin silloin nuoruudessani "sisäpiirissä", että joitakin näistä kirjassakin mainituista henkilöistä tiedän.

Kirja tietty oli "fiktiivinen" tarina, mutta ihanan rehellisen oloinen nuoren murrosikäisen pojan kertomus. Kiva oli kurkistaa poikien maailmaan. Ja siitä pojot, ettei kirjailija lähtenyt Seiska-lehden tapaiseen kerrontaan. Ymmärrystä löytyi. Ei se, että mollaa muita ole kovin älykästä toimintaa. Rehellinen ja ymmärtävä kerronta on. Jokainen meistä olemme aikamme lapsia. Kannamme ja tuomme esiin omat kipumme ja omituisuutemme. Vaikka usein näemme itsemme niin paljon parempina ja kehittyneempinä kuin muut ovat.

Ai niin.... Eräs eläkkeellä oleva hengellisen työntekijä piti kovasti kirjasta... Nimen omaan sen rehellisyyden takia.

Luin kirjan ja se vastasi erinomaisesti sitä käsitystäni, mikä minulla oli jo nuorena helluntaisaarnaajien perhe-.elämästä. Olivathan heistä monet sodan käyneitä ja vammautuneita.

Kurituksen lujuus oli sairasta ja kaukana Sanan linjasta. Asserin kaltaisia, mielenkiintonsa ja uskonsa menettäneitä, on paljon.Valitettavaa ja kauhistuttavaa.

Itse helluntaikotiin syntyneenä ja siinä kasvaneena sekä srkssa, olen näin jälkikäteen arvioinut monia helluntaitapoja uudelleen. Surullista niin monin paikoin, jopa typerää tulkintaa ja ihmismielten laatimia säännöksiä täynnä.

Löytyykö kirja yleisestä kirjastosta?

Olen lukenut kirjan.
Telttakokous konffassa oli vaikuttavan todellisen tuntuinen.

Kirja on lainattavissa kirjastoista. Sieltä sen itsekin bongasin.
Rehellinen, mutta silti ymmärtäväinen kuvaus tiukasta helluntaikodista.
Tuli jotenkin mieleen lestadiolaisista kertova Taivaslaulu-kirja (Pauliina Rauhala), vaikka tyyliltään teokset ovat toki aivan erilaiset.