Tuon yhden ketjun innoittamana kysyn.
Millainen olet vihaisena/riitely tapasi?
Kertokaas
37406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mökötän ja tiuskin. Varmasti aika yleinen tapa.
Tein riitelytapa testin vastaten kahden viimeisen suhteeni perusteella tapojani riidellä. Testin vastaus mukaili aika hyvin tapojani.
Vetäydyt riidassa – miehesi ratkoo riitaa
Parisuhteessanne mies on aktiivisempi osapuoli riidoissa. Hän osaa keskustella asioista rauhassa, mutta monesti hän myös räyhää ja raivoaa. Vetäydyt usein pois riitatilanteista, mutta joskus itsehillintäsi pettää ja sorrut itsekin raivoamiseen. Saatat padota kielteisiä tuntemuksiasi sisällesi, kunnes ne lopulta purskahtavat ulos kiukun saattelemana. Vetäytymisesi syy voi olla myös reagointitapasi miehen räyhäämiseen. Jos riita alkaa mennä liian loukkaavaksi, voi joskus olla hyväkin rauhoitella tilannetta aikalisällä. Rauhoittuneena asiasta voi keskustella rakentavammin.
RISKIT: Miehelläsi on liian hallitseva rooli ristiriitojenne ratkaisijana. Ei-rakentavalla huutamisella ja räyhäämisellä hän voi myös loukata sinua. Myös sinun hallitsemattomat vihanpurkauksesi vahingoittavat suhdetta. Tapasi vetäytyä tuo suhteeseenne etäisyyttä ja kasvattaa sisällesi katkeruutta, jos et saa ajatuksiasi ja tarpeitasi suhteessa esille.
VAHVUUDET: Miehesi osaa ajoittain keskustella asioista rakentavasti, mikä edistää ongelmien selviämistä. Kykenet hillitsemään itsesi suurimmassa osassa riitoja, jolloin et loukkaa kumppaniasi kovin usein.
VINKIT: Yrittäkää keskittyä miehesi rakentavaan puoleen riitelyssä. Yritä myös itse ottaa enemmän osaa riitojen selvittelyyn keskustelemalla. Unohda vetäytyminen. Jos riita alkaa muuttua huutamiseksi, pitäkää aikalisä ja jatkakaa aiheen selvittelyä myöhemmin. Voit kirjoittaa ajatuksiasi myös paperille, jos sanallinen ilmaisu on sinulle hankalaa.
http://www.suhdesoppa.fi/testit/
alla naisen ja miehen riitelytapa testit.
Olipas hyviä neuvoja!
Oletan että liittyy parisuhderiitoihin. Keskustelen ja jos toinen ei suostu keskustelemaan niin annan olla mutta myöskin tunteet kuolee vähitellen pois. En halua partneria joka ei osaa kommunikoida.
Älkää silti luulko ettei tästä tulivuoresta löydy ytyä tarvittaessa
Jos mies aina vetäytyy, eikä halua asiasta puhua, en ala vänkäämään, mutta asia tekee kuin särön tuulilasiin, ensin pienen, huomaamatta ja hiljaa kasvaa kasvamistaan, kunnes hajoaa syliin.
Läheisiäni puolustan kyllä hyvinkin aktiivisesti.
Komps!
Jos riittävän vihainen räjähdän jollain tapaa, sitten keskustelen asiallisesti, ja pian olen unohtanut koko jutun... en ole pitkävihainen!
En osaisi oikein riidellä rakkaan naisen kanssa kun haluaisin vaan halia häntä jos suuttuisi minulle ja pyytää anteeksi jos olisin tyhmä ollut. Riitely on sitäpaitsi lapsellista.
Kuulostatpas hyvältä, musiikkia korvilleni! :) Erimieltähän voi olla monesta asiasta, mutta niin kuuluukin, eriävien mielipiteiden ei tarvitse kuitenkaan johtaa riitaan.
Jep!
Eli uskot, että ongelmat katoavat kun niistä vain vaietaan. No, kyllä ne katoavatkin - samoin kumppanisi. Seuraavassa suhteessa taas samat tai ihan muut ongelmat ja sama lopputulos. Jos taas onnistutte sinnittelemään yhdessä, niin ette oikeasti tiedä mitään toisistanne, koska ette ole puhuneet, vain halineet.
Täysi komps tälle!
Molempien osapuolien pitää olla empaattisia, fiksuja ja järkeviä, että toimii.
Mitään ongelmia ei edes ole jos molemmat on edellä mainitunlaisia ja jos on niin niistä voi puhua mutta riidan aihetta ei ole.
Riitelemällä ei tutustuta. Kaksi toisiaan aktiivisesti halivaa ihmistä ovat todella läheisiä etenkin jos molemmat siitä tykkäävät.
Ajattelen kyllä niin että riitely syö ihan liikaa ihmistä ja tuo negatiivista energiaa. Minulla on kyllä ollut tapana, jos huomaan ja tajuan vaan, että olen jotenkin mokaillut, pyydellä anteeksi vaikka ei ehkä tarvetta aina olis. Koska silloin asiat usein selviävät. Joskus voin tuiskahtaa ja lepyn nopeasti, mutta nyt en ole kyllä aikoihin ollut suutuksissa. Ehkä ennemmin niin, että olen ajatellut suututtaneeni toisen ihmisen.
Söpöyden määrää :D
Voi kun minunkin mies halais, kun suutun. Taidetasn olla molemmat äkkipikasia ja tulee sanottua puolin ja toisin. Kunpa itsekin pystyisin vähän kiukkuisuutta hillitseen.
Voisin itsekin halata, taitaa van olla niin, että siinä vaiheessa ei tee muuta kuin sanoa, mitä sillä hetkellä tuntuu.
Puran kiukun tekemiseen, riuhdon itseni kauemmas
Sehän ihan riippuu, mistä ihmiset niitä riitoja saa aikaan. Jos niin tapahtuu, kunhan on rakentavaa riitelyä.
Niin mykkäkoulu, raivoaminen tai syyttely ei mulla ainakaan toimi.
kun salamakirkkaalta taivaalta. olen sen jälkeen hiljaa, en edes katso keneenkään päin, sitä kestää n. 15min., ja kaikki on taas ok.
Sanon tiukasti mitä mieltä olen. Olen kuitenkin kohtuullinen. Jos toinen ei tule vastaan niin saa mököttää, minä en jaksa. Ajan kanssa leppyy jos on leppyäkseen, tai puhutaan asiat halki poikki ja pinoon.
Riitelen AIKUISTEN tasolla
Hyvä, olethan aikuinen ihminen, ei turhaa kiukuttelua sitten ja vastuun osaat jo kantaa myös.
Minun helmoihin on turha tulla sitten poraamaan, kanna vastuu!
En ole riidellyt vuosiin. Sitten kun olen suuttunut, niin olen saanut aivan järjettömän raivarin ja pelästynyt itsekin. Tämä tosin vain tutuille, jotka ymmärtää. Muuten olen nuorempana kyllä humalapäissäni törttöillyt ja tapellut. Aika ajaa särmät poies ja tuntuisi kummalliselta räjähtää jostain.
Riippuu kenen kanssa riitelen. Joskus olen todella järkevä ja rationaalinen ja toisinaan alennun sinkoamaan sanoja suustani miten sattuu. Ne joille singotaan sanoja, ovat sen aiheuttaneet omalla toiminnallaan.
Millainen toiminta saa aikaan tuota singotaan sanoja käytöstä?
Mua ei kiinnosta.
Hiljainen, ja mietin, mitä hän yrittää sanoa ja onko hänellä huono omatunto. Sellaista varsinaista riitelyä en ole tähän päivään mennessä nähnyt, kus asiat selviävät muutenkin puhumalla.
Olin joskus tuollainen. Sitten sairastuin masennukseen. Masennus koulutti ---> viha pitää ilmaista ulospäin
Hirveä :( Jankkaan niin kauan asiaa, että se on varmasti kummallekkin osapuolelle varmasti selvä. Toisaalta en suutu oikeasti helposti. Saatan nakella ja kestän itse myös nakkelua, koska sitä saa, mitä tilaat :D)))
Olen myös luovuttaja, en jaksa olla pitkävihainen. Olen se, joka pyytää anteeksi. Helliskelijä :)
Juoksen ulos parkkipaikalle ja paskon kaikkien kokoomuslaisten naapurien autojen konepeltien päälle. Syön samalla paljon, koska mulle tulee heti hätä kun olen syönyt, silleen p:aa riittää kaikille autoille.
Infernaalinen.
Kiihdyn nollasta sataan ja todella lauon totuuksia..
Toisaalta lepyn pian, jos oikeasti ja aidosti pyydetään anteeksi.
Vanhemmiten oppinut ehkä aavistuksen pidättelemään. Ehkä?!?
En kestä mykkäkouluja, mutta usein myös jätän sanomatta jotain, jos se ei ole mielestäni minkään arvosta. Olen kyllä aika kova v*********** ja annan tulla sanansäilää. Siinä usein hitaammat jää jalkoihin. :(((
Vihaiseksi saaminen edellyttää todella paljon ärsyttäviä asioita ja sanoja. Kun se tapahtuu niin käytän sanan säilää ja välillä sanon aivan liian pahasti. Hetken olen suuttunut ja sitten alan lähestymään toista, pyydän anteeksi ja pyrin sopuun.
En halua että ollaan huonoissa väleissä enkä tahdo toiselle huonoa mieltä tai mitään pahaa.
Jostain muistan lukeeni tämän "Ei pitäisi koskaan olla riidoissa/vihaisena auringon laskiessa. "Se on vanha hyväksi todettu viisaus.
Mukavaa ja sopuisaa ystävänpäivää.
Mun isä jankkasi tätä mulle silloin kun olin vielä nuori - älä anna auringon laskea vihan ylle. Se on jäänyt takaraivoon. Tarkoittaa tietysti että asiat sovitaan ennen nukkumaan menoa. Itse olen suuttuessa varsin piikikäs, mutta suutun harvoin ja lepyn nopeasti, jos asiat selvitetään. Maton alle lakaisu on ahterista. No, kelläpä ei suuttuessa pahat sanat sinkoile. Toisen suuttuessa, aiheesta, menen yleensä hiljaiseksi, pyydän tietysti anteeksi. Ja koitan lepytellä parhaani mukaan, korjata tilannetta.
En edes muista koska olisin riidellyt viimeeksi. siskoni kanssa joskus lapsuudessa. Muutoin tuhahdan sekunnissa, ja huudan haistakaa kakka, ja se on siinä. viiltävät sanat tappavat suhdetta pikku hiljaa, mutta varmasti. minulla pitkä parisuhde takana, ei olla koskaan riidelty tai haukuttu tai huudettu toisillemme, mutta sen sijaan ollaan kyllä keksitty mitä kummallisempia perusteluita oman asiamme puolesta, ja jompikumpi aina sitten antanut periksi, riippuu asiasta, kummalle tärkeämpää juuri silloin. olen aivan täysin suojaton huutamisille, haukkumisille jne. joskus kuullut kun kaupassa joku huutanut lapselleen kuin hullu, tullut tosi paha mieli. kuulostaa ehkä typerältä, mutta kun ei ole tottunut huutoihin ja haukkumisiin, niin siinä menee puoli päivää pilalle, kun sellaista kohtaa. meillä ei edes lapsuuden kodissa huudettu. tappeluissakin isä toimi tehokkaana erotuomarina sanomatta sanaakaan:) Auktoriteettia kerrassaan. Asioiden puolesta sitten olenkin valmis taistelemaan, niin pitkälle kun on tarpeen (oikeudenmukaisuus jne.) Eikö nyt muistan, muutama vuosi sitten huusin eräälle raksamiehelle, että "nyt ulos täältä"!!! ilmesty aamu seitsemältä ovelle.