Ateisti, oletko onnellinen ihminen?
Tätä palstaa lukiessa tuntuu, että moni saa energiansa vihasta, katkeruudesta ja ilkeilystä. Saman joutuu toteamaan vapaa-ajattelijoiden sivuilla. Tosi negatiivista porukkaa. Tulee paha olo.
Tätä palstaa lukiessa tuntuu, että moni saa energiansa vihasta, katkeruudesta ja ilkeilystä. Saman joutuu toteamaan vapaa-ajattelijoiden sivuilla. Tosi negatiivista porukkaa. Tulee paha olo.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen.
Toisekseen ateisimipalsta lienee "positiivisin" näistä uskonto-aihealueen alla olevista.
Sattumaako, ei kai...
Olen ihan onnellinen.Varmaan yhtä onnellinen kuin kaikki muutkin.
Monien uskovaisten viestit tälle palstalle ovat aika vihan leimaamia. Eivätkö uskovaiset ole onnellisia?
Onhan se tietysti surullista jos raivokkaita mielipiteitä kovasti viljellään. Joskus tosiaan näkee hermostuneisuutta joka on vastareaktio jääräpäiseen, dogmaattiseen uskonnollisuuteen.
Enimmäkseen keskustelu on mielestäni asiallista täällä. Välillä pitää vähän ravistella ja herätellä ihmisiä mutta maltilla ja ymmärryksellä päästään parhaiten eteenpäin (mitä tuo suunta sitten tarkoittaakin?).
Niin, itse pääkysymykseen vastaan: Olen. Eilen illalla tuli aika kova paniikki yhden asian kanssa mutta nyt on taas ihan rentoa. Olen elossa joka päivä.
Täällä on aina niin hauska käydä :)
Harvassa paikassa törmää näin irrationaaliseen komiikkaan. Komedioissa tuppaa olemaan joko tekemisen maku tai sitten ne on tosi typeriä.
Täällä huumori kukkii aidoimmillaan.
Valitettavasti huumorin kukka kasvaa hehkeimmin sen jälkeen,kun sen sivuversoja on kitketty..
Ja muutenkin:olen vapaa tekemään mitä haluan, vapaa ajattelemaan tänään eri lailla kuin huomenna.
(Itse asiassa olen tosi erilainen eri päivinä)
-Kunhan vain muistan syödä kaiken elävän,minkä tahallani tapan.
»vapaa ajattelemaan tänään eri lailla kuin huomenna.»
Tyhmähän se sellainen ihminen on joka on koko elämänsä ajan kaikesta aina samaa mieltä. Ihmisen elo on oppimista. Uskovaisilla se tuppaa olemaan enemmänkin paikallaan jumittamista.
>>Uskovaisilla se tuppaa olemaan enemmänkin paikallaan jumittamista
Mutta olen seurannut uskovaisten touhuja ja juttuja.
Squirrelille vielä:
»-Kunhan vain muistan syödä kaiken elävän,minkä tahallani tapan.»
Montako kärpästä tai muuta hyönteistä tapoit viime kesänä?
On sulla Töppö jutut. Noita lukiessa huomaa kuin suppea on sinun pieni ajatusmaailma.
>Ateisti, oletko onnellinen ihminen?
Kyllä!
>Tätä palstaa lukiessa tuntuu, että moni saa >energiansa vihasta, katkeruudesta ja ilkeilystä. >Saman joutuu toteamaan vapaa-ajattelijoiden >sivuilla. Tosi negatiivista porukkaa. Tulee paha >olo.
Hassua, ainoita negatiiviseen sävyyn keskustelunsa täällä aloittavat ovat J.Dempseyn kaltaisia vihalla, ja peloittelulla uhkaavia tyyppejä.. Onneksi ne eivät kumminkaan pysty järkyttämään onnellisuuttani, ainakaan huonompaan suuntaan. Olkoot he tarvitsemani sirkushuvi (pellet), leivän ostan sitten kaupasta.. ;)
>> Ateisti, oletko onnellinen ihminen? >>
Tjaa, siinäpä kysymys. Tuntuu kuitenkin että kyllä on vastattava myöntävästi eikä sitä tarvitse edes perustella sillä että on niin paljon sellaisia joiden asiat ovat paljon huonommin, kenellä mistäkin syystä.
Sinä tietenkin voisit lisätä onnellisuuttani vielä hivenen yrittämällä parantua pahasta olostasi.
Kyllä olen onnellinen. Miksi en olisi? Tiedän että mihin uskon. Monet ateistit kyllä kohdistavat negatiivista energiaa uskovaisten puoleen. Itselläni ei ole mitään heitä vastaan. Saahan sitä uskoa mihin haluaa mutta mitään et saa alkaa alkaa uputtaa sillä tavalla että tämä on oikein ja tuo uskonto on väärää...
Mietin ennenkuin vastaan ja peilaan nykyistä oloani siihen, mitä se oli lapsena. Sanoisin, että onni ja onnellisuus ovat suhteellisia asioita. Siinä missä olin onnellinen lapsena saadessani leikkiä vapaasti, en kuitenkaan voi sanoa olleeni mitenkään onnellinen lapsi. Olin sairas lapsi, teini-ikäinen ja nuori aikuinen.
26-vuotiaana olin vain pahoinvoiva nuori aikuinen, samaan aikaan ahdistunut ja masentunut, mutta myös hiljalleen kiivaaseen ateismiini kyllästynyt. Aloin voida pahoin muiden ihmisten loukkaamisesta ja niistä puuskista, joita sain, kun uskovaisten kanssa keskustelin. Ankaran unettomuusjakson jälkeen elämäni jotenkin kummasti tasapainottui, kun elämän tarkoitukseni ja päämääräni kiteytyi yhteen, hyvin yksinkertaiseen asiaan: yhden yön yli nukkumiseen.
Sen jälkeen elämäni on löytänyt tasapainon. En ole sen enempää onnellinen kuin onneton. En leiju pilvissä, mutten ole sen jälkeen myöskään aivan pohjamutiin vajonnut (edes lähelle). Olen oppinut aika annokset itsestäni, mutta samalla läheisistäni ja nyt katson silloin niin 'tasapainoisia' lähimmäisiäni kuin he eivät olisi alkujaankaan ymmärtäneet aivan kaikkea elämästä. Olenko onnellinen nähdessäni tällaista? En ole sosiopaatti.
Ja lisään vielä, että minulta löytyy kotoa tutkimustietoutta (kirkon itsensä julkaisemaa), jossa on tutkittu masennusta, itsemurhia ja uskonnollisuutta. Korrelaatio itsetuhoisuuden ja uskovaisuuden välillä on selvempi kuin itsetuhoisuuden ja ei-uskonnollisuuden. Voin kuitenkin sanoa, että osa 'ateisteista' on luonteeltaan uskonnollista. Suurempi osuus uskonnollisia ihmisiä löytyy uskovaisista.
Siten voisi lyhyesti sanoa, että USKONNOLLISET ihmiset ovat usein pahoinvoivia ja heistä osa itsetuhoisia. Voin allekirjoittaa tämän omalta kohdaltani.
Masennusta on muuten joskus hoidettu myös valvottamisella. En tiedä mihin perustuu, nykyään on toki keksitty paremmat lääkkeet.
Tuli vain mieleen tuosta "Ankaran unettomuusjakson jälkeen elämäni jotenkin kummasti tasapainottui".
Valvottaminen (erityisesti unettomuuteen asti) on helvetillinen hoitokeino, enkä usko, että kaikki kestävät sitä psyykkisesti. Itse ajattelin jossain vaiheessa, että ellen olisi varma huomisesta ja asioiden selkiytymisestä, tappaisin itseni. Käytännössä unettomuus kohdallani teki imi energian ylimääräiseen hössöttämiseen ja ajatteluun, jotka ovat hyvin oleellisia stressitekijöitä. Lopulta ajatukseni kiteytyi siihen, että saisin nukuttua edes yhden yön kunnolla ja, kun vihdoin sain, minulla oli energiaa siinä määrin, että parin viikon päästä olin aivan uusilla urilla ja reilua kuukautta myöhemmin poissa silloisesta kotikaupungistani.
Itseasiassa olen tai tapani mukaan voisin kysyä, minkä luokittelet onnellisuudeksi?
Voisinhan vaikka sanoa että olen onnellinen, koska ateistina tiedän totuuden, mutta sehän olisi ilkeilyä :)
Ja voisin sanoa että saan energiani ruuasta mutta se olisi pilkunviilamista :)
Mutta vakavasti ottaen Ateistina en ole sen onnelisempi/onnettomampi. Toisaalta saan paljon parempia keskusteluja aikaiseksi ateistien kanssa kuin uskovaisten, ei pahalla.
Ja tässä hyvä vastaus:
http://atheism.about.com/b/a/027481.htm
Jos kysyt minulta olenko minä onnellinen
, niin kyllä olen.
En saa voimiani toisten kärsimisestä.
Toisin kuin tuntuu monilla "lahkolaisilla" olevan tapana.
Ei meissä mitään vikaa ole . Me ajatellaan eritavalla. Siin sit innostutaan vääntään ja kääntään. Ei alistuta ei polvistuta. :)
Kun kaveri on tyhmä niin se joutuu usein kärsimään siitä.
Niiden mielestä se oli sit ATEISTIEN vika kun Jeesus ristiin naulittiin. Ei , se oli Jeesuksen osa. Se hankki itselleen kilpailijoita , joilla tuntu olevan fyrkkaa ja laskemisen taito.
Olis kandenu ajatella hiukan, mitä tekee ja sanoo ja missä. :)
Mut onhan se hankalaa olla julkkis. Niin ku Nykäsen Masakin.
Ei noi ihmiset anna olla rauhassa...
olipas kovanluokan vääristely Sinulta,hyvä ystävä.
Minkälaista on sitten mielestäsi ns. uskovaisten palstat täynnä.
Voi sitä ahdistuksen määrää,voi sitä pahaatarkoituksen määrää,voi sitä ulkokultaisuutta..