Olen vuosien saatossa vastoinkäymisten myötä alkanut ymmärtää, että minua ei ole luotu tähän aikaan. Ruumiinrakenteeltani olen iso, voimiltani vahva ja kasvonpiirteiltäni jykevä. Kestän tarvittaessa nälkää ja kylmyyttä paljon paremmin kuin moni muu. Koulussa olin kaveriporukan johtaja; otin ja pidin tämän aseman vallalla. Nautin taistelusta. Koulumenestys oli kauttaaltaan heikkoa. Jollakin ihmeen kaupalla kylläkin kirjoitin ylioppilaaksi. Tytöt eivät noihin aikoihin osoittaneet kiinnostusta. Olivat enemmän sellaisten lapsenkasvoisten poikien perään. Yritin joidenkin fiinien harrastusten kautta kompensoida muiden elämänalueiden heikkoutta ja todellista minääni. Tämä johti identiteettikriisiin, masennukseen ja syrjäytymiseen, josta en ole selvinnyt vieläkään.
Kivikaudella olisin todennäköisesti elänyt lyhyen, mutta omannäköisen elämäni. Vienyt halumani muijat, nuijanukuttanut ärhentelijät ja johtanut laumaani. Tässä ajassa minusta ei ole ollut mihinkään.
Kivikaudella olisin todennäköisesti elänyt lyhyen, mutta omannäköisen elämäni. Vienyt halumani muijat, nuijanukuttanut ärhentelijät ja johtanut laumaani. Tässä ajassa minusta ei ole ollut mihinkään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Alfauros ei voi olla syrjäytynyt. Itse saa suomessa itsensä arvosta vaikka abessinian keisariksi, jos siitä on egolle hyötyä.
Alfauroksen testosteronipitoisuus vaikuttaa niin että naisia riittää joka sormelle - hiukan liioitellusti ilmaistuna.