Peetu syntyi vuonna 2010 täysin terveenä. Hän kehittyi ja oppi uusia asioita nopeasti.
Suloinen pellavapää oli aina iloinen, vilkas ja nauroi paljon. 15. helmikuuta vuonna 2013 ylpeä Miia-äiti katseli syntymäpäiväristeilyllään, kuinka 3-vuotias Peetu ja isosiskonsa Ella tanssivat Robinin tahdissa.
- Sanoin miehelleni, että katso, Peetu on niin onnellinen, Miia muistelee.
Viikkoa myöhemmin pikkupojalle alkoi ilmaantua outoja oireita. Keinussa tuli huono olo ja hän kaatui. Päiväkodissa Peetu oksensi ja meni nukkumaan. Miia tuli hakemaan poikaansa, eikä meinannut saada tätä hereille.
- Lähdimme viemään Peetua sairaalaan. Jo silloin vanhempi tyttäreni Ella sanoi, että äiti mä pelkään Peetun menevän taivaaseen. Hänellä oli aavistus, Miia sanoo.
Sairaalasta Peetu passitettiin pian kuvauksiin, joissa selvisi karu syy pojan huonovointisuuteen.
Aivokasvain, joka oli levinnyt myös selkäytimeen.
- Minun piti oikein kysyä lääkäriltä uudelleen, onko kyse todella syövästä. Sitten tuli vahva halu uskoa siihen, että kasvain saadaan leikattua ja poika paranee, Miia sanoo.
Lääkärit joutuivat kertomaan perheelle heti alussa, että ennuste on todella huono. He myös varoittivat vanhempia lukemasta netistä aiheesta.
Leikkaus meni kuitenkin hyvin, vaikka kasvainta ei pystytty poistamaan kokonaan. Peetu pääsi kotiin ja oli iloinen oma itsensä. Toivo paranemisesta heräsi.
Viiden päivän kuluttua leikkauksesta Peetu piti viedä sairaalaan vain hetkeksi katetrin laittamisen vuoksi, mutta hänen vointinsa romahtikin siten, ettei hän päässyt enää kotiin.
- Peetu sai sylissäni kouristuskohtauksen. Sen jälkeen hän ei enää nauranut tai itkenyt. Taudin raadollisuus järkytti todella, Miia sanoo hiljaa.
Suloinen pellavapää oli aina iloinen, vilkas ja nauroi paljon. 15. helmikuuta vuonna 2013 ylpeä Miia-äiti katseli syntymäpäiväristeilyllään, kuinka 3-vuotias Peetu ja isosiskonsa Ella tanssivat Robinin tahdissa.
- Sanoin miehelleni, että katso, Peetu on niin onnellinen, Miia muistelee.
Viikkoa myöhemmin pikkupojalle alkoi ilmaantua outoja oireita. Keinussa tuli huono olo ja hän kaatui. Päiväkodissa Peetu oksensi ja meni nukkumaan. Miia tuli hakemaan poikaansa, eikä meinannut saada tätä hereille.
- Lähdimme viemään Peetua sairaalaan. Jo silloin vanhempi tyttäreni Ella sanoi, että äiti mä pelkään Peetun menevän taivaaseen. Hänellä oli aavistus, Miia sanoo.
Sairaalasta Peetu passitettiin pian kuvauksiin, joissa selvisi karu syy pojan huonovointisuuteen.
Aivokasvain, joka oli levinnyt myös selkäytimeen.
- Minun piti oikein kysyä lääkäriltä uudelleen, onko kyse todella syövästä. Sitten tuli vahva halu uskoa siihen, että kasvain saadaan leikattua ja poika paranee, Miia sanoo.
Lääkärit joutuivat kertomaan perheelle heti alussa, että ennuste on todella huono. He myös varoittivat vanhempia lukemasta netistä aiheesta.
Leikkaus meni kuitenkin hyvin, vaikka kasvainta ei pystytty poistamaan kokonaan. Peetu pääsi kotiin ja oli iloinen oma itsensä. Toivo paranemisesta heräsi.
Viiden päivän kuluttua leikkauksesta Peetu piti viedä sairaalaan vain hetkeksi katetrin laittamisen vuoksi, mutta hänen vointinsa romahtikin siten, ettei hän päässyt enää kotiin.
- Peetu sai sylissäni kouristuskohtauksen. Sen jälkeen hän ei enää nauranut tai itkenyt. Taudin raadollisuus järkytti todella, Miia sanoo hiljaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jäähyväiset
Peetun kasvain kasvoi hurjaa vauhtia, eikä reagoinut sytostaatteihin.
Sisimmässään Miia tiesi, että on varauduttava pahimpaan. Toivo pojan paranemisesta eli silti vahvana.
- Meille sanottiin, että kun Peetun hengityskone otetaan pois, hän ei enää hengitä itsenäisesti. Hän kuitenkin hengitti ja virkosi. Poika avasi silmät ja pyysi lempiruokaansa sipsejä. Silloin tuntui siltä, että kyllä tästä selvitään, Miia kertaa.
Vanhemmat pyysivät toiveikkaina uutta pään kuvausta, mutta siellä näkyi edelleen laajalle levinnyt kasvain.
- Kun tajusin, ettei Peetulla ole enää monta päivää jäljellä, iski järkyttävä paniikki. Tuli sellainen olo, että teen ihan mitä vaan, että minun lapseni saadaan pelastettua, Miia sanoo.
Mitään ei kuitenkaan ollut enää tehtävissä. Peetu joutui saattohoitoon, jossa sekä häntä että vanhempia valmisteltiin kuolemaan.
- Jouduin sanomaan pikkupojalleni, että lääkärit ei voi auttaa, ja nyt on Peetun aika mennä taivaaseen. Peetu sanoi, ettei halua mennä, vaan jäädä meidän kanssa tänne, Miia muistelee itkien.
Perhe on rikki
Peetu kuoli toukokuussa 2014.
Sillon Miiasta tuntui, että koko perhe meni rikki.
- En koe iloa mistään, ja monet arjen asiat tuntuvat täysin ylivoimaisilta. Välillä lyyhistyn kaupassa itkemään. On edelleen vaikeaa kohdata tuttuja ihmisiä, koska he olettavat minun olevan samanlainen kuin ennen, mutta enhän minä ole, Miia sanoo.
Miiaa vaivaa lasten ja nuorten syöpäsairauksiin liittyvässä keskustelussa se, että syövästä selviytymistä korostetaan niin paljon, vaikka yhä keskimäärin 20 prosenttia sairastuneista menehtyy.
- Monta kertaa kassalla olen alkanut itkeä, kun olen nähnyt lööpit syövästä selviytymisestä. Lisäksi lehtijutuissa korostetaan, että syövän selättäminen on tahdosta ja omasta elämänhalusta kiinni. Jos se olisi niin, väitän että minun poikani, jolla oli elämänhalua vaikka muille jakaa, olisi selvinnyt.
Miia perheineen yrittää jatkaa elämää, vaikka välillä se tuntuu vaikealta. Viime kesänä Miia kiinnitti erityisen paljon huomiota rannalla leikkiviin lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Hän ajatteli Peetua koko ajan.
Sisko suree
Perheeseen kuuluu Peetun lisäksi neljä lasta.
Rankimmin pikkuveljen kuoleman otti Ella, joka oli lähes samanikäinen kuin Peetu. He nukkuivat samassa huoneessa ja olivat samassa päiväkotiryhmässä. Nyt Ella ei suostu enää nukkumaan huoneessaan ilman Peetua.
Google-mainokset
Kivat alushousut netistä
Kaikki kaupat ShopAlikessa. Löydä suosikkisi ja shoppaile heti!
shopalike.fi/alushousut
Sähkön hinta 4,95 c/kWh
Saat edullisen sähkösopimuksen lisäksi nyt 50€ edun laskulle!
www.fortum.fi/vakaatarjous
- Joskus mä itken. Mutta Peetu, tai siis Petsku, kulkee henkenä koko ajan meidän mukana, Ella sanoo vakavana ja näyttää valokuvaa hänestä ja Peetusta. Kuva on Ellan mukana kaikkialla, jopa yökylässä.
- Kun istun pulkassa, avaan jalat niin, että Petskukin mahtuu, Ella jatkaa.
Miia-äidin mukaan Ella on peilannut omaa menetyksen tunnettaan tuntemattomiin ihmisiin.
- Jos kaupungilla tulee vastaan Ellan ikäinen tyttö, hän kysyy, onko häneltäkin kuollut pikkuveli, Miia kertoo.
Vahingossa tuli tuo alushousumainos viimeiseen viestiin, sorry.
kun kopioi lehtijuttua suoraan tuleehan niitä.
Avaaja ei siis ole missään suhteessa Peetuun vaan kopio tätä
Miia joutui kertomaan syöpälapselleen: "Nyt on aika mennä ...
www.iltalehti.fi/syopa/2015021419194044_sy.shtml
Toki lapsen kuolemasta voi täällä keskustella, mutta lainauksessa pitäis kertoa lähde
Sekä kertoa miksi lainauksen laittaa koska suorat postaukset muualta kopioituna ovat ainakin aiemmin oleet sääntöjen vastaisia.
Osanotto murheeseenne. Peetu teki täällä tehtävänsä. Parempi lähteä elämänhaluisena kuin nuorena oman käden kautta kun elämällä ei ole tarkoitusta. Sellaisiakin tapauksia on.
Ovat havainneet syöpien paranevan antibiooteilla!
Parani tai ei.
Kaikki syövät vain eivät parane.
Mutta niin kuin tuossa yllä olevassa eräässä kommentissa sanottiin Peetu teki täällä tehtävänsä. Hänellä on nyt hyvä osa.