Olen saanut samat eväät kuin muutkin tähän elämään. Ne eväät olivat ihan hyvät. Minulla on jalo taito.. taito tehdä hyvästä rumaa. Saan asiat kuntoon ja näyttämään hyvältä, kunnes töppään taas. En kykene elämään tasapainoista ja hyvää elämää, vaan elämäni on jatkuvaa kiipeämistä ja putoamista. Elän ruman kaunista elämää. Vihaan suuresti elämääni ja samalla rakastan sitä suuresti. Olen hyväksynyt kohtaloni elää jatkuvassa putoamisen vaarassa. Miksi asia on näin, vaikka yritän kaikkeni saadakseni siitä tasapainoisen. Joko olen laiska ja saamaton itseni suhteen tai sitten asia on vain näin siihen katkeran suloiseen loppuun asti.
Teenkö rumasta kaunista vai kauniista rumaa?
Rusinarupsukka
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.