Raskauden tabut: välillä tekisi mieli pitää tauko

Mä nyt en normaalistikaan juo alkoholia kuin pari kertaa vuodessa lasillisen, joten se puoli ei aiheuta mitään haikeutta. Mutta monet ruokarajoitukset kyllä sellaisia, että... Haaveilen noista kielletyistä ruoista lähes päivittäin. Pari kertaa olen jopa miettinyt, että uskaltaisko... Mutta sitten kertaan, että mitä seuraamuksia mun hairahduksellani voisi olla, ja pysyn taas tiukkana.

Kyllä muakin harmittais, jos mies lähtisi ilman mua viettämään iltaa jonnekin. Meillä iltamenot on aina ollut yhteinen juttu. Ei ole sun kavereita ja mun kavereita vaan meidän. Päiväsaikaan nähdään välillä ystäviä erikseen. Voi olla, että miestä vähän harmittaa se, että väsähdän tällai raskausaikana niin nopeasti, etten jaksa tuntikausia olla missään, mutta ei se sitä kyllä mulle näytä. Sille tuntuu olevan aika selvä juttu, että raskauden vaivat kuuluu hänellekin. Alkuraskaudesta silloin kun mulla oli pahoinvointi pahimmillaan, hermostuin joskus hänen menoistaan. En siitä, että että hänellä oli sosiaalista elämää vaan siitä, että koti oli likainen ja sotkuinen. Olisin toivonut, että hän siivoaa ennen ulos lähtemistä.

Minusta nuo ruokarajoitukset on pääosin täyttä puppua... Jouluna söin kylmäsavulohta ja graavia eikä kukaan kuollut. Nämä ovat rajoitettuja siksi että tyhjiöpakattujen tuotteiden säilyvyys on avaamisen jälkeen TODELLA lyhyt. Ostin siis kalakauppiaalta itse tehtyä tuoretta tavaraa. Tuorejuustoja olen käyttänyt samoin esim Aurajuustoa, nämä kaikki on valmistettu pastöroidusta maidosta eikä niistä oikein säilytettynä ole vaaraa. Neuvolan hoitaja myös totesi että pieni annos viiniä ruuan kanssa ei ketään haittaa. Enemmän vaaraa on mielestäni esimerkiksi aamiaisbuffetin leikkeletarjonnasta saada listeria kuin noista yllämainituista. Omaa järkeä käyttäen ja kun säilyttää ruuat oikein niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Siellä listassa on esim Inkivääri mutta sitäkin pitäisi vetää kilo/pvä jotta siitä olisi haittaa. Pah ja piut paut sanon minä.

Itselläni vasta yksi raskaus takana, mutta todellakin halusin raskaudesta taukoa vaikka vain illaksi joskus edes!
Koko raskauden minua vaivasi ihan tajuton väsymys, en yksinkertaisesti saanut itseäni hereille ilman jääkylmää suihkua vaikka olisi unta takana 10 tuntia.
Viikonloppuisin teki mieli yhtä olutta tai viinilasillista vaikka mies ei juurikaan juonut raskausaikana.
Myös tupakkaa teki kovasti päivittäin, ihmettelen jopa jälkeenpäin miten pystyin olemaan polttamatta.
Itse en myöskään kokenut sitä "raskauden hehkua tai onnea" missään vaiheessa.
Ja vaikka nyt äiti olenkin niin edelleen kaipaan omia juttuja, juhlimista jne. Mitä joskus harrastankin.

Tsemppiä!!

Olen niin onnellinen että tämä raskaus loppuu hetkenä minä hyvänsä. En enää jaksaisi olla raskaana ja noudattaa kaikkia kieltoja. Toki nyt nämä viimeiset päivät jaksaa, mutta aiemmin oli kamalaa.

Esimerkiksi kerran pyysin miestä tuomaan limsan kaupasta kun oli heikko olo, että jaksan mennä itse kauppaan sen jälkeen. No mies toi energiajuoman mitä en saanut juoda. Maistoin kuitenkin kulauksen ja niin harmitti että en saa edes sitä juoda. Se oli mukamas niin vakavaa. Sitä odotan vieläkin että saan sen juoda kokonaan.

Alkuraskaudessa teki mieli alkoholia, mutta se meni pian ohi. Joskus harvoin tekee viiniä mieli, mutta en ole ottanut tietenkään.

Maksalaatikkoa haluaisin ja maksamakkaraa. Ja lohta.

Mitenköhän miehet pärjäisi raskauden ajan, kun saisivat eteensä listan kieltoja mitä et saa syödä tai juoda :D

Ah miten mahtavaa lukea että muitakin ketuttaa välillä! Kiitos vastauksista, ja antakaa paukkua kaikki vaan!

Tuntuu että joka forumilla missä ollaan raskaana vain keskitytään siihen onneen ja pikkujalkojen tepsutuksen odotteluun. (Jälleen väheksymättä). Loistavaa, että joku ymmärtää, että raskaana olevan naisen oma persoona ja itsekkäät halut eivät katoa mihinkään raskaana olemisen/äidiksi tulon myötä.

Minulla on jo kolmas lapsi tulossa, ja olen jo jonkun ajan ollut siis kotiäitinä. Toisaalta hyvähän se on, että lapset tulevat nyt, niin loppuu tämäkin aika joskus. Tunnen nimittäin erään äidin, jolla on 6 lasta, joista vanhimman ja nuorimman ikäerona on miltei 20 vuotta!

Meilläkään ei "normaalielämässä" ollut siis tapana edes viikottainkaan juoda tai juhlia, mutta nyt tuntuu hirmupahalta jos mies meneekin jonnekin, vaikkakin tätä tapahtuu tosi harvoin, viimeksi uutena vuotena. Heti perään tunnen myös syyllisyyttä siitä, että yritän sitoa äijääni kotiin.. Samalla tavalla kuin Ppppööö kirjoitti, iltamenot ja kaverit ovat meillä yhteisiä. Samoin kaipasin viime raskaudessa niitä kesäiltoja ulkona sekä mökin grillausoluita.

Lisämasennusta aiheuttaa, että muutimme hiljattain uudelle paikkakunnalle, ja ystäviä tapaamme nyt vielä harvemmin kuin ennen, eikä uusia ole oikein ehtinyt syntyä. Tästäkin syystä tuntuu, että elämä pyörii nykyää vain koti-lapset-kauppa- akselilla. Pienellä paikkakunnalla myös harrastusmahdollisuudet ovat suht olemattomat..

Toinen masentava asia (joskin alkuperäisen asian vierestä) on se, että mietin työllisyyttä kotona täällä ollessani. Olenhan tämän lapsen jälkeen ollut jo monta vuotta kotona. Siksikin varmaan niin paljon menottaisi.. Edellisessä raskaudessa oli määräaikainen työpaikka, nyt ei sitäkään odottamassa. Ja aika kuluu ja ajat muuttuu.. Kaikkia sitä ehtii pohtia täällä kotona ollessaan.. Ja kun ei sitä lohturuokaakaan saa syödä! ;)

Kuten tuolla vastauksissanne ounasteltiin, jotkut ruokakiellot tosin tuntuvat minustakin hieman yliampuvilta, mutta se kun on se moraali vastassa, niin se on..

Niiiiiiiiiin tuttua! Välillä tuntuu kuin minua olisi ''huijattu'', kun aina ihmisten puheista saa sellaisen kuvan, että raskaana oleminen on pelkästään mukavaa ja mahan kasvua on kiva seurata ja vauvan liikkeitä on pelkästään ihana tuntea.
Ihmiset tulevat sanomaan melkein päivittäin että nauti raskaudestasi, johon minä olen nykyään ruvennut vastaamaan, että tästä nyt ei hirveästi voi kyllä nauttia vaikka syntymätöntä lastani rakastankin. En ymmärrä miten voisin nauttia siitä, että pelkkä sukkien laittaminen jalkaan tuottaa ongelmia, jalkojen sheivauksesta nyt puhumattakaan. Jatkuva kusihätä, neuvolassa ravaaminen plus kaikki kolotukset ja väsymykset, huh! Tähän kaikkeen vielä päälle mielialan vaihtelut, ja yksinäiset koti-illat kun mies on rilluttelemassa, niin ei voi muuta kun todeta että kyllä raskaana oleminen on perseestä.
On toki joitakin hyviäkin puolia, mutta kyllä nyt ainakin tällä hetkellä miinuksia on paaaaaaaljon enemmän.

Tää aloitus oli hyvä!! Odotan toista lastani ja ekassa että toisessa kroppani raskauden aikana on käyttäytynyt melko samalla lailla. :)
Luoja kuinka ihanaa lukea että samassa tilanteessa samoin ajattelevia on paljon.

Niin itse haluaisin avautua raskauden hehkusta!
Mitä se on? Kuka lienee sen lauseen keksineensä joskus, voisi nyt minun kohdallani tulla näyttäytymään. Haluaisin jutella pari sanaa.
Hehku? Onko se ensimmäisen kolmannen jatkuvasta oksentelusta tullut punoitus naamaan?
Vai se akne joka iski naamaan, selkään jo ennen kuin testi näytti plussaa ja jatkuu loppuun asti?
Vai onko se nämä järkyttävät liitoskivut, jotka saa kävelemään kuin pingviini?
Puhumattakaan näistä ilmavaivoista, syöt sitten mitä vain?
Ainut mikä minussa hehkuu on hiukset, joihin raskaus vaikuttaa erittäin positiivisesti. :P tosin tämä hehku minulta viedään vauvan ollessa 3 kuukauden :D

Et voi syödä mitään herkullista. Voi kuinka kaipaan maksalaatikkoa, maksamakkaraa, graavilohta, kylmäsavulohta. Toisina päivinä voisin juoda itseni hirveeseen humalaan ja vetää askin röökiä.
Aina kun saat mieliteon joudut miettimään tai jopa googlettamaan että olikohan tässäkin nyt rajoituksia?!

Noh. 9 kuukautta menee todella nopeaan. Esikoisesta ei niin nopeaan kuin tästä toisesta. Hujauksessa tämä kaikki on ohi ja synnytyksen jälkeen sitä vain kaipaa pieniä potkuja mahassa, mahan kasvua, kaikkea sitä hehkua?
Et muista niitä suonenvetoja, pissalla ravaamista ja muita huonoja juttuja vaan muistat sen kaiken ihanan.
Raskaus on mullistavaa ja ihmeellistä. On vaivoja, mutta on se loppujen lopuksi vain niin ihanaa ja ihmeellistä aikaa.

Haha RaskausHehku, mainiosti sanottu! Ihan piti tässä itsekseen nauraa.. Hiukset, voi herranjumala, tosiaan. Minulla on pitkät hiukset, josta nyt tällä hetkellä sojottaa eri pituisia pätkiä, niitä sellaisia, jotka eivät asetu edes kilolla lakkaa. Edellisen raskauden aikana lähti meinaan osa hiuksista, niin että nyt jännityksellä odotan, miltä näytän tämän kuluvan raskauden jälkeen.. Värjään myös hiuksia säännöllisesti, paitsi nyt koska siitähän voi tulla mitä vaan oireita ja vaurioita.. Hehku, tosiaan!