Länsimaisille kansoille on kasvanut "voimakas psykologinen riippuvuus russofobisesta informaatiosta". Vuosien saatossa psyykkinen riippuvuus Venäjää koskevasta
negatiivisesta informaatiosta on kasvanut syvemmäksi kuin koskaan. Tästä todistaa esimerkiksi se, että Suomessa on vaikea olla suosittu poliitikko ilman Venäjän ja
venäläisten julkista parjaamista, esimerkiksi Suomessa Vihreiden suosio perustuu valtaosin russofobiaan. Suomessa on myös poliitikkoja ja kirjailijoita, joiden asema perustuu kokonaan Venäjä-vihalle. Länsimaisen sivilisaation identiteetti on tullut riippuvaiseksi Venäjä-kuvasta. Paradoksaalisesti tämä tarkoittaa, että russofobisella agitaatiolla on päinvastainen vaikutus: se lähentää psyykkisesti Venäjään. Olennaista on myös havaita, että russofobia on psyykkisesti epätasapainoista. Länsimaihin on siis syntynyt suuri joukko poliitikkoja, tutkijoita ja kirjailijoita, jotka eivät pysty psyykkisesti tasapainoiseen Venäjä-suhteeseen. Tämä näkyy Suomessa etenkin Sanoma-konsernin lehtien sisällöissä.
Russofobia-termin esitteli ensimmäisen kerran venäläinen diplomaatti Fjodor Tjutchev. Hän kuvasi russofobiaa patologiaksi, mielen sairaudeksi. Käsitteenä russofobiasta
on tullut melko tunnettu, mutta kuitenkin vähän tutkittu. Merkittävimpiin russofobian varsinaisiin läntisiin tutkimuksiin lukeutuu Andrei Tsygangovin "Russophobia:
Anti-Russian Lobby and American Foreign Policy", jossa tarkastellaan amerikkalaisvetoista venäläisvastaista lobbausta, sekä Jimmie E. Cainin "Bram Stoker and Russophobia",
jossa russofobisen Kreivi Dracula -vampyyrimyytin synty selostetaan Krimin sodan taustaa vasten. Varsinaisesti russofobia on kuitenkin erittäin harvinainen tutkimuskohde
verrattuna esimerkiksi antisemitismiin.
Hyvä esimerkki suomalaisesta valtiollisesta russofobiasta on suhtautuminen Suomen venäläisiin, joiden olemassaolo virallisesti kiistetään. Virallisen näkemyksen mukaan
Suomessa on vain "venäjänkielisiä", ei venäläisiä. Näin ollen esimerkiksi Suomen vähemmistövaltuutetun ei tarvitse puuttua venäläisvastaisuuteen, koska Suomen valtio
ei tunne eikä tunnusta venäläisyyttä Suomessa olemassa olevana ilmiönä. Suomessa taktiikka on myös sijoittaa suomenruotsalaisia poliitikkoja tärkeisiin vähemmistöjen
asemaa valvoviin tehtäviin. Suomenruotsalaisen RKP-puolueen ainoa poliittinen tavoite on varmistaa niin sanotun suomenruotsalaisen vähemmistön omat poliittiset ja taloudelliset
privilegiot historiallisesti perisuomalaisten kustannuksella. Tuloksena on joukko sammakoita laukovia loispoliitikkoja, jotka varmistavat asemiaan russofobisella propagandalla.
negatiivisesta informaatiosta on kasvanut syvemmäksi kuin koskaan. Tästä todistaa esimerkiksi se, että Suomessa on vaikea olla suosittu poliitikko ilman Venäjän ja
venäläisten julkista parjaamista, esimerkiksi Suomessa Vihreiden suosio perustuu valtaosin russofobiaan. Suomessa on myös poliitikkoja ja kirjailijoita, joiden asema perustuu kokonaan Venäjä-vihalle. Länsimaisen sivilisaation identiteetti on tullut riippuvaiseksi Venäjä-kuvasta. Paradoksaalisesti tämä tarkoittaa, että russofobisella agitaatiolla on päinvastainen vaikutus: se lähentää psyykkisesti Venäjään. Olennaista on myös havaita, että russofobia on psyykkisesti epätasapainoista. Länsimaihin on siis syntynyt suuri joukko poliitikkoja, tutkijoita ja kirjailijoita, jotka eivät pysty psyykkisesti tasapainoiseen Venäjä-suhteeseen. Tämä näkyy Suomessa etenkin Sanoma-konsernin lehtien sisällöissä.
Russofobia-termin esitteli ensimmäisen kerran venäläinen diplomaatti Fjodor Tjutchev. Hän kuvasi russofobiaa patologiaksi, mielen sairaudeksi. Käsitteenä russofobiasta
on tullut melko tunnettu, mutta kuitenkin vähän tutkittu. Merkittävimpiin russofobian varsinaisiin läntisiin tutkimuksiin lukeutuu Andrei Tsygangovin "Russophobia:
Anti-Russian Lobby and American Foreign Policy", jossa tarkastellaan amerikkalaisvetoista venäläisvastaista lobbausta, sekä Jimmie E. Cainin "Bram Stoker and Russophobia",
jossa russofobisen Kreivi Dracula -vampyyrimyytin synty selostetaan Krimin sodan taustaa vasten. Varsinaisesti russofobia on kuitenkin erittäin harvinainen tutkimuskohde
verrattuna esimerkiksi antisemitismiin.
Hyvä esimerkki suomalaisesta valtiollisesta russofobiasta on suhtautuminen Suomen venäläisiin, joiden olemassaolo virallisesti kiistetään. Virallisen näkemyksen mukaan
Suomessa on vain "venäjänkielisiä", ei venäläisiä. Näin ollen esimerkiksi Suomen vähemmistövaltuutetun ei tarvitse puuttua venäläisvastaisuuteen, koska Suomen valtio
ei tunne eikä tunnusta venäläisyyttä Suomessa olemassa olevana ilmiönä. Suomessa taktiikka on myös sijoittaa suomenruotsalaisia poliitikkoja tärkeisiin vähemmistöjen
asemaa valvoviin tehtäviin. Suomenruotsalaisen RKP-puolueen ainoa poliittinen tavoite on varmistaa niin sanotun suomenruotsalaisen vähemmistön omat poliittiset ja taloudelliset
privilegiot historiallisesti perisuomalaisten kustannuksella. Tuloksena on joukko sammakoita laukovia loispoliitikkoja, jotka varmistavat asemiaan russofobisella propagandalla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
NATO kiihkoilijoille voisi keksiä kutsumanimen. Olisiko vaikka "Niltu", "Nalto" tai "Nilkki"
Venäjä on Suomen naapuri maailman loppun asti. Nato kiimaisten on vaikea se käsittää. Jos on mielensairaus russofobia niin silloin kannattaa muuttaa amerikkaan.
Fobia on sivistyssanakirjan mukaan pelko, kammo jne. Yleensä näihin pelkoihin löytyy järkevä selitys. Syitä russofobiaan ovat muun muassa talvisyy, jatkosyy, Isoviha, Kriminsyy ja Donetskinsyy.
Ainakin Suomen johtavilla poliitikoilla on tämä mielensairaus.
Menikä Nato tiltuilta kieli solmuun. Ei kuulu lapsellista huutelua.
Patologinen mielensairaus nimeltään russofobia, aiheuttaa myös kyvyttömyyttä vastata asia teksteihin !!!!!
Nato tiltut on riippuvaisia Venäjä vastaisesta propagandasta. Riippuvuus on yhtäläinen kuin huumeriippuvuus. Venäjän vastainen propaganda saa Nato tiltun tuntemaan suurta tyydytystä ja mielihyvää.
Trolleilla on taas vauhti päällä!
Mutta puhuttaisiinko Tiltut välillä siitä, miten Venäjällä kansaa pidetään pimennossa. Siellä ei esimerkiksi saa tietää totuutta Ukrainaan liittyvistä asoista, koska Venäjän internetiä valvova virasto estää pääsyn tietyille nettisivustoille, jotka uutisoivat riippumattomasti Ukrainan sodasta.
Nimetkää kaikki trollit nim. Mitkä eniten esiintyvät
Russofobia alkoi Isonvihan teurastuksista Pohjanmaalla. Silloin myös tuhansia lapsia vietiin orjiksi Venäjälle. Asia olisi voinut hiljakseen unohtua, mutta uusi sysäys tuli 1939. Asia olisi voinut hiljakseen unohtua, mutta uusi sysäys tuli 2014.
Olen tulossa Pietariin. Tulen käymään siinä trollitehtaassanne.
Armeija jalkauttaa russofobejaan siviilien keskuuteen. Kapiaiset eivät enää käytä sotilaspukua siviilien keskuudessa.