"Työelämän tutkimus-lehden päätoimittaja Mia Tammelin pyysi minulta kirjoituksen lehden teemanumeroon 2015. Tein työtä käskettyä ja lähetin hänelle oheisen kirjoituksen: ”Mitä työelämän tutkimuksen pitäisi tutkia?”
Koska kirjoitus kritisoi voimakkaasti nykyistä kapea-alaista työelämä-tutkimusta, teemanumeron päätoimittajakunta kuitenkin sensuroi sen toteamalla, että se on vain pelkkä ”mielipidekirjoitus” ja sellaiselle ei ole lehdessä tilaa.
Näin toimii tehokkaasti sensurointi Suomessa. Itselle epämieluisat näkemykset jätetään julkaisematta, vaikka kritisoinnin kohteet voisivat omassa lehdessään ''osaamisensa ylivoimalla'' osoittaa kritiikin perustelut joko vääriksi tai perusteettomiksi. Ohessa sensuroitu kirjoitukseni. .."
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=12895
Koska kirjoitus kritisoi voimakkaasti nykyistä kapea-alaista työelämä-tutkimusta, teemanumeron päätoimittajakunta kuitenkin sensuroi sen toteamalla, että se on vain pelkkä ”mielipidekirjoitus” ja sellaiselle ei ole lehdessä tilaa.
Näin toimii tehokkaasti sensurointi Suomessa. Itselle epämieluisat näkemykset jätetään julkaisematta, vaikka kritisoinnin kohteet voisivat omassa lehdessään ''osaamisensa ylivoimalla'' osoittaa kritiikin perustelut joko vääriksi tai perusteettomiksi. Ohessa sensuroitu kirjoitukseni. .."
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=12895
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yritäpä saada lehtiin jotain muuta Ukrainasta kuin natopropagandaa.
Heh heh, pitihän tuo lukaista. Tässä kaksi helposti nähtävää syytä sille, miksi kirjoitustasi ei julkaistu:
- se on kerettiäinen
- se menee liiaksi sivuun lehden linjasta
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, minkä pitäisi olla tutkimusaihe numero yksi. Onhan asiaa toki tutkittukin ja tilastotkin ovat kertoneet perinteisen palkkatyön vähenemisestä jo hyvän aikaa. Surullisintahan asiassa on se, että maailmanlaajuinen markkinataloususkonto estää erityisesti päättäjiä edes ajattelemasta suunnitelmaa B. Politiikanhan pitäisi olla ennakoivaa, mutta suomalainen elinkeino- ja työvoimapolitiikka on ollut parhaimmillaankin korkeintaan reaktiivista, siis joskus Kekkosen aikoina. Nykyisin ei tunnu olevan enemmälti haluja edes sellaiseen. Siksi on turha edes haaveilla, että tässäkään maassa kyettäisiin neuvottelemaan yhteiskuntasopimus uusiksi lähivuosina. Sekin on surullista. Elämme surujen aikaa. Vain pääministeriä naurattaa.