Nato ja Suomi: Keskeisiä poimintoja kirjasta
-Suomi hakee jossain vaiheessa Naton jäsenyyttä.
-Jäsenyysneuvotteluihin kuluisi vähintään kolme vuotta.
-Kansanäänestystä ei vaadita, mutta jäsenyyden kannatuksen tulee olla ”merkittävää”, kirjassa todetaan.
-Jäsenmaat vastaavat ensisijaisesti oman alueensa puolustuksesta. Suomen asevelvollisuusjärjestelmä ei olisi Natossa kirjan mukaan ongelma.
-Vaikka Naton ovi onkin periaatteessa auki uusille jäsenille, jäsenyyttä harkitseva maa ei voi lähteä siitä, että se voisi liittyä mukaan juuri sillä hetkellä kun itse haluaa.
-Nato ei ota uusia jäseniä kriisitilanteessa. Siten on mahdollista, että se ei toistaiseksi ota uusia jäseniä Ukrainan kriisin ja muiden kansainvälistä jännitystä lisänneiden konfliktien vuoksi.
-Jäsenyys velvoittaa Suomen lähettämään joukkoja ulkomaille Naton kaikkiin tehtäviin. Suomi voi neuvotella lähetettävien joukkojen koosta.
-Yhteispuolustukseen osoitettavien joukkojen määrää ja laatua koskevat neuvottelut käytäisiin erikseen, jos Suomi hakisi jäsenyyttä ja tulisi jäseneksi kutsutuksi.
-Mahdollisena joukkojen määränä pidetään prikaatia (noin 5 000 sotilasta). Naton valmiusjoukkoihin voisi kuulua kaksi jalkaväkipataljoonaa eli noin 2 000 sotilasta.
-Jos Suomeen tulisi Naton tukikohta, sen sotilaat eivät saisi tehdä mitään sellaista, mitä Suomen hallitus ei sallisi.
-Suomalaiset upseerit komentaisivat edelleen suomalaisia joukkoja. Mikäli Nato-maat lähettäisivät Suomeen omia joukkoja, näitä sotilaita johtaisivat joukkojen omat kansalliset komentajat.
-Puolustusmenojen taso on Suomen kansallinen päätös. Tavoite on kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Siihen yltää vain harva Nato-maa. Tällä hetkellä Suomi käyttää puolustukseen 1,29 prosenttia bruttokansantuotteesta.
-Nato-jäsenyys maksaisi Suomelle noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä osallistuminen Naton komentorakenteisiin vie puolet.
-Suomi lähettäisi Naton sotilaallisiin esikuntiin 75-100 upseeria.
-Suomi maksaisi Nato-operaatioidensa ja Nato-harjoitustensa kustannukset itse.
-Puolustusmateriaalihankintoihin Suomi voi saada ”liittolaisalennusta”. Suomen puolustusteollisuus saisi aiempaa paremman aseman Nato-maiden markkinoilla.
-Suomi hakee jossain vaiheessa Naton jäsenyyttä.
-Jäsenyysneuvotteluihin kuluisi vähintään kolme vuotta.
-Kansanäänestystä ei vaadita, mutta jäsenyyden kannatuksen tulee olla ”merkittävää”, kirjassa todetaan.
-Jäsenmaat vastaavat ensisijaisesti oman alueensa puolustuksesta. Suomen asevelvollisuusjärjestelmä ei olisi Natossa kirjan mukaan ongelma.
-Vaikka Naton ovi onkin periaatteessa auki uusille jäsenille, jäsenyyttä harkitseva maa ei voi lähteä siitä, että se voisi liittyä mukaan juuri sillä hetkellä kun itse haluaa.
-Nato ei ota uusia jäseniä kriisitilanteessa. Siten on mahdollista, että se ei toistaiseksi ota uusia jäseniä Ukrainan kriisin ja muiden kansainvälistä jännitystä lisänneiden konfliktien vuoksi.
-Jäsenyys velvoittaa Suomen lähettämään joukkoja ulkomaille Naton kaikkiin tehtäviin. Suomi voi neuvotella lähetettävien joukkojen koosta.
-Yhteispuolustukseen osoitettavien joukkojen määrää ja laatua koskevat neuvottelut käytäisiin erikseen, jos Suomi hakisi jäsenyyttä ja tulisi jäseneksi kutsutuksi.
-Mahdollisena joukkojen määränä pidetään prikaatia (noin 5 000 sotilasta). Naton valmiusjoukkoihin voisi kuulua kaksi jalkaväkipataljoonaa eli noin 2 000 sotilasta.
-Jos Suomeen tulisi Naton tukikohta, sen sotilaat eivät saisi tehdä mitään sellaista, mitä Suomen hallitus ei sallisi.
-Suomalaiset upseerit komentaisivat edelleen suomalaisia joukkoja. Mikäli Nato-maat lähettäisivät Suomeen omia joukkoja, näitä sotilaita johtaisivat joukkojen omat kansalliset komentajat.
-Puolustusmenojen taso on Suomen kansallinen päätös. Tavoite on kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta. Siihen yltää vain harva Nato-maa. Tällä hetkellä Suomi käyttää puolustukseen 1,29 prosenttia bruttokansantuotteesta.
-Nato-jäsenyys maksaisi Suomelle noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä osallistuminen Naton komentorakenteisiin vie puolet.
-Suomi lähettäisi Naton sotilaallisiin esikuntiin 75-100 upseeria.
-Suomi maksaisi Nato-operaatioidensa ja Nato-harjoitustensa kustannukset itse.
-Puolustusmateriaalihankintoihin Suomi voi saada ”liittolaisalennusta”. Suomen puolustusteollisuus saisi aiempaa paremman aseman Nato-maiden markkinoilla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on pieni hinta, jos vaihtoehtona on Venäjän miehitys!
miksi miehittäisimme Venäjän? Mikä järki?
Puupää kelluu myös vedessä:-D