olenpas jo aika kauan lukenut tätä keskustelua ja miettinyt tätä ympyrää, joka pyörii juupas, eipäs, juupas
Oletteko te mormonien vastustajat katkeria?
Miksi?
Yksikin sanoo galleriasivullaan että aikoo tuhota mormonikirkon.
Miksi?
Ihmettelen vaan, että onko tämä sitä suvaitsevaisuutta, jota kristityksi tituleeraavat puhuvat?
Moniavioisuus asia jo tulla korvista,
olen varmaan lukenut siitä kaiken näiltä linkeiltä täällä ja jo riittää.
Antaisitte historian olla omillaan.
Minua kiinnostaisi keskustelu mormonismista nykyään.
Pelkäättekö vastustajat niin kovin sitä, että tuotte koko aika vaan näitä samoja vanhoja juttuja esiin?
Oletteko te mormonien vastustajat katkeria?
Miksi?
Yksikin sanoo galleriasivullaan että aikoo tuhota mormonikirkon.
Miksi?
Ihmettelen vaan, että onko tämä sitä suvaitsevaisuutta, jota kristityksi tituleeraavat puhuvat?
Moniavioisuus asia jo tulla korvista,
olen varmaan lukenut siitä kaiken näiltä linkeiltä täällä ja jo riittää.
Antaisitte historian olla omillaan.
Minua kiinnostaisi keskustelu mormonismista nykyään.
Pelkäättekö vastustajat niin kovin sitä, että tuotte koko aika vaan näitä samoja vanhoja juttuja esiin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mikä täällä oikein on vialla? Vaikea on vastata aina joskus kysymyksiin vaikka haluaisikin selittää omia näkemyksiään muille.
Olen sitäkin miettinyt miten paljon katkeria ent. mormoneja on täällä sivuilla .... miksiköhän he täällä viihtyvät niin hyvin?
Luulisi että olisivat kaukana kirkon jäsenistä jos kerran ovat eronnetkin kirkosta.
Tutkiskelin tuossa sydäntäni, miksi nyt sitten entisenä mormonina tosiaan näitäkin sivuja seuraan ja osallistun jopa keskusteluun. Eivät nämä ole ainoita. Seuraan kyllä muitakin ja jos osuu kohdalle aihe, josta mielestäni minäkin jotakin tiedän tai olen jotakin mieltä, niin saatanpa kommentoidakin. Tämmöiseksi tämä maailma nyt näyttää menneen, netissä vaan keskustellaan:) Asiahan on niin, että harvasta aiheesta minulla on yhtä paljon omakohtaista tietoa kuin tästä. Miksi en siis saisi mielipiteitäni, näkemyksiäni ja kokemuksiani pistää soppaan mukaan? Täällä on jo ennestäänkin todettu, että keskustelupalsta ei kaiketi ole tarkoitettu vain mormonien pr-sivuksi. Jos vilkaisette vähän noiden muidenkin uskontoaiheiden ketjuja, niin aika samanlaista juupas-eipäs jaanaamista käydään mm. lestadiolaisten ja jehovan todistajien sivuilla. En ole henkilökohtaisesti katkera myöskään näille kummallekaan ryhmälle, silti seuraan keskusteluja ja joskus saatan jopa kommentoida, jos elämänkokemukseni siihen suovat mahdollisuuden. Olen muuten äärettömän laiska lueskelemaan noita erilaisia linkityksiä, sen enempää puolesta kuin vastaan - ehkä tutkimiskiintiöni on jo tullut täyteen. En ota siitä mitään suurta henkilökohtaista stressiä nykyään, mikä näistä eri uskontoporukoista nyt sitten kaikkein eniten on oikeassa. Mitä enemmän joku väittää jotakin ehdotonta oikeassa olemista, sitä kauempana se on omista ajatuksistani. Kun aikanaan jätin mormonikirkon, ajattelin niin, että menköön se juna minne menee, minä jään pois tällä asemalla. En olisi jaksanut yhtään enempää sitä täydelliseksi pyrkimystä. Yksi syy kommentointiini ehkä on se, että kirkosta lähtemistäni en kadu, mutta että aikanaan siihen liityin, sitä kyllä olen katunut. Kaduin salaa jopa ollessani aktiivinen kirkossa, ja sisimmässäni säälin tutkijoita. Jospa silloin itse tutkijana ollessani olisi ollut joku, joka olisi tuonut toisenlaistakin näkökulmaa. Vai olisikohan sittenkään mikään mennyt toisin, en tiedä? Siinä vaiheessa en ollut vielä kypsä ajattelemaan itsenäisesti, vaan olin helposti manipuloitava ja heikko. "Rautakaide" tuntui silloin turvalliselta. Mutta että olenko katkera? En kirkolle sinänsä, saa minun puolestani olla mikä on. Maailma on täynnään toinen toistaan kummallisempia lahkoja ja uskoja. Olenko siten katkera jäsenille? No jaa - jäsenyysajoilta on pääsääntöisesti hyviä muistoja, mutta ajalta lähtöni jälkeen... Aika harva vanhoista ystävistä on jatkanut yhteydenpitoa. Joku kuitenkin jäikin, ja sille annan arvoa. Ei, en ole katkera myöskään jäsenille. Enemmän minua on huvittanut mm. sellainen, että otetaan yhteyttä "ystävänä" ja tullaan käymään, ja sitten käynnin tarkoitukseksi paljastuukin vaikkapa vaarnalähetystyö taikka verkostomarkkinointivärväys. Hohhoijaa. Niin. Tästä tulikin pitkä vuodatus. Tulikohan nyt selväksi että jos ihminen on jättänyt mormonikirkon niin onhan se selvää että hänellä todennäköisesti on siitä jotakin kriittistäkin sanottavaa. Se ei ole samaa kuin katkeruus tai vihamielisyys. Ja miksi hän ei saisi näitä asioita edelleen seurata ja kommentoida? Ja jos tässä hälutaan jokin vastakkainasettelu nähdä, niin yleensä ajattelevat ihmiset jotka haluavat saada asioista tasapuolisen kuvan eivät tyydy kuulemaan pelkästään yhtä osapuolta. Siksi meidän junasta pois jääneidenkin mielipiteillä on mielestäni sijansa näissä keskusteluissa.
vaan syvää huolta mormoneista. He ovat tietämättään niin suuressa pimeydessä, että eivät itse näe sitä. Sydämessäni on tuska heidän puolestaan sillä he ovat minulle kovin rakkaita. Koen että rakastaminen tarkoittaa sitä että ihmisten hätä, tuska, ahdinko, tai hengellinen pimeys sattuu kipeästi omaan sisimpään, eikä voi olla välinpitämätön, vaan tahtoo toimia, ja toimii epäitsekkäästi heidän parhaakseen. Sekä maallisen elämän, että ikuisuuden. Koen hyvin omahyväisenä, itsekeskeisenä ja rakkaudettomana sellaisen uskovan jonka sisintä ei lähimmäinen millään tavalla liikuta.
Teen kaiken vain rakkaudesta. Tai oikeastaan, en toimi ollenkaan, vaan vain annan Pyhän Hengen toimia kauttani. Olen Jumalan pienin ja vaatimattomin välikappale. Olen vain välikappale, mutta Jumalan Henki on Toimija. En ole pyytänyt itselleni tätä tehtävää, olen saanut sen Pyhän Hengen todistuksena. Teen Pyhän Hengen valtuuttamana lähetystyötä mormonien parissa. Kova on maaperä, täytyy sanoa. Usein on tuntunut että kaikki vaivannäkö on turhaa. Mutta tiedän kuitenkin että mikään vaivannäkö ei ole turhaa. Ymmärrän että tehtäväni on vain julistaa evankeliumia mormoneille, kaiken muun jätän Kristuksen käsiin. Olisi liian helppo katkeroitua, mutta olen päättänyt joka päivä valita anteeksiannon ja Rakkauden. En voi hyljätä mormoneja. Rakastan heitä, vaikka kärsin heidän vuokseen, siitä huolimatta on ILO toimia heidän hyväkseen. Jeesuksen tähden. Rakkauden tähden
Kyllä minullakin jonkinlainen lähimmäisenrakkaus on päällimmäinen tunne.
Jos ja kun usein kirjoitan mormonien mielestä liian terävästi tai hyökkäävästi, ei ole tarkoitus satuttaa, vaan ojentaa ja kehottaa oikeaan. Koen tekeväni likimain samaa kuin Jeesus ajaessaan rahanvaihtajat temppelistä ulos ruoska kädessä.
Joskus ei vähempi auta silmien avaamisessa.
Kova sana voi olla rakkauden teko.
Harmittaako sinua todellakin noin hirveästi, että jotkut ovat kiinnostuneet mormonikirkon perustamisajoista ja niitä seuranneista sekasorron vuosista? Miksi?
Että kun sinua kiinnostaa vain kirkon nykyisyys, niin ketään muuta ei saa kiinnostaa kirkon menneisyys?
Varmaankin ymmärrät, ettemme voi ymmärtää nykyisyyttä ymmärtämättä menneisyyttä ensin.
Eivätköhän kummankinlaiset keskustelunaiheet sovi tällekin palstalle ihan rauhassa. Jos sinua ei historia kiinnosta niin itsepä päätät, mutta jäät silloin paljosta vaille. Toki olet vapaa jättämään lukematta juuri niitä ketjuja.
Joko olet hyvin omahyväinen, kun yrität määräillä keskustelun piiriin kuuluvia kysymyksiä, tai sitten olet yksinkertaisesti mormonitrolli.
... voidaan puhua ihan mistä vaan mormonismiin liityvästä asiasta.
Mutta kun se menee pakkomielteen puolelle ja juuttuu omiin ympyröihinsä ja johon kysymykseen kysyjällä on jo valmis vstaus ennestään jota ei pysty objektiivisesti katsomaan, voi vain kysyä mitä sellainan "kiinnostus" hyödyttää.
eikä sinun? Älä turhaan siitä huolta kanna.
Nyt kun on itsenäisyyspäivä tulossa pian, niin vastaan Paasikiven sanoilla;
"Eletty on eilinen päivä,
tämä päivä tähän asti,
Luoja tietää huomisesta."
Suosittelen lämpimästi kaikille antimormoneille ohjeeksi.