Kuinka suuri ilo on pienestä karvakasasta kaverina. Aiemmin työssäkäyvänä ei ollut kuin lapsilla hamsuja. Nyt on kissasta seuraa ja iloa. Kissalle on vaan eduksi jos omistaja on työtön ja paljon kotona:).
On pärjännyt kaupan valmisruuilla, ovat vitaminoituja ja kissoille tehtyjä. Ehkä ne ovat parempia kuin ihmisten valmiseinekset?
On pärjännyt kaupan valmisruuilla, ovat vitaminoituja ja kissoille tehtyjä. Ehkä ne ovat parempia kuin ihmisten valmiseinekset?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tunnetko yhtään työtöntä kissaa?
Kissan virkahan on?
Rakasta siis kissaasi niikuin kesyttämätöntä sieluasi eläkä niin kuin muut itteesi,
Ihana vastaus!
Kissahan täällä malla käy myös virkaansa hoitamassa, mutta pointsi oli se että en ole aiemmin huomannutkaan miten iso piristys päivään on tuollainen eläinkaveri.
kattikaveri on ihana....6 vuotta sitten kuoli edellinen ja sitten vuoden kuluttua hankimme uuden, joka on ihmeellisen ihana, nukkuu joka yö vieressäni ja seuraa kuin koira vierellä, ulos menemme kesälä valjaissa, näin talvella ei lähde ulos.
Minä olen lisäpäivillä, siis työtön, ja puolisoni on ollut eläkkeellä jo pidempään huonosta selästään, joten on aikaa kisulle, päivisin leikitään niinkauan kuin kisu jaksaa.Eläinkaupan ruokia pääasiassa, joskus sillon tällöin whiskassia.Hammas-karvapallo papanat kuuluu aina ruokavalioon muun ohella.Kuten tuossa edellä joku mainitsikin jo, kissa ei ole koskaan työtön, niillä on tärkeä homma tuoda iloa ja onnellisuutta sekä kaikin puolin hyvää mieltä ja terveyttäkin edellä mainituista syistä meille ihmisille, ottakaamme ilolla vastaan kissojemme tuoma kaikki hyvä ja pitäkäämme hyvää huolta rakkaista lemmikeistämme, oli ne sitten mitä lajia tahansa.Hyvää kevättä kaikille, niin työttömille kuin työssä olevillekin, kohta pääsemme puutarhaan tonkimaan....parin kk kuluttua.
Lemmikki eläin antaa paljon ja siihen kiintyy. Siitä tulee perheenjäsen. Mutta pitää varautua myös sen poislähtöön tai mahdollisiin sairauksiin mihin pitää olla valmis maksamaan. Jos ei ole rahaa niin pitää pystyä luopumaan eläimestä. Ja kokemuksella voin sanoa että se on tuskallista.
Vaimoni kanssa onnistuimme saamaan vain yhden lapsen (poika) ja päätimme jo alusta lähtien että kun poika on kouluikäinen ja pystyy omalta osaltaan osallistumaan hoitoon niin hankimme koiran. Valitsimme tunnetusti terverotuisen koirarodun kun poika oli 8 vuotias. Ajatuksena että koira olisi meillä sen aikaa kun poika asuu kotona ja vielä senjälkeenkiin. Toista koiraa ei hankittaisi. Kun koira oli puolivuotias nin se sairastui yllättäen. Teki kuolemaa ja veimme sen sairaalaan missä se leikattiin 1200 eurolla. Meille sanottiin että jos puolituntia myöhemmin niin olisi kuollut. 2,5 vuotta sitten kesällä vietiin koira hoitoon Kreikanmatkan ajaksi. Tämä tuttu hoitaja soittin kesken matkan että koira kuollut matkalla eläin sairaalaan. Olimme kaikki shokissa ja itkin kuten myös vaimoni koko vuorokauden. Poika ei jotenkin osannut näyttä tunteitaan vaan oli hiljaa. Kaksi yötä myöhemmin heräsin hotellissa aamuyöllä syvään itkuun. Menin hänen huoneeseen ja kysyin että koiraako itket. Poika sanoi että se oli minun veljeni. Tovin itkettiin yhdessä ja halailtiin.
Kun tultiin kotiin niin tuntui todella oudolta että yksi perheenjäsen puuttui. Ruoka ja juoma kupeilla ei käynnyt ketään ja remmi pysyi käyttämättä.Koira tuli tuhkattuna kotiin uurnassa ja haudattiin pihallemma vastoin yhtiön sääntöjä. Maksoi 800 euroa kuolinsyyntutkimuksen kanssa. Toisin kuin oltiin keskusteltu niin 2 kk myöhemmin hankittiin gorgiepentu. Samoihin aikoihin suunniteltiin myydä riviari ja ostaa ok-talo. Koira on nyt kohta kolme vuotias ja onneksi on ollut terve mutta kokoajan olemme varautuneita että jotain voi sattua.
Edellisen koiran kuolema opetti meitä paljon. Kreikan reissu piti ollaa koko perheen viimeinen koska meillä oli erotilanne edessä. Ja syksyllä oli tarkoitus pistää eropaperit menemään. Koka tapahtuma yhdisti ja tunteista keskustelu sai meidät taas löytämään toisemme. Myös poikaakin se opetti. Että se mikä joskus on pitää vaalia koska mikään ei ole ikuista. Poika oli nimittäin laimiinlyönyt edellisen koira hoitamiseen kokoajan. Nykyistä koiraa hän hoitaa oma aloitteisesti omalla osuudellaan mukisematta ja viettää sen kanssa aikaa ihan eritavalla kuin aikaisemmen.
niin...ja pitää myöskin osata luopua ajoissa kun se aika tulee. Olen muutamankin tapauksen nähnyt kun kärsimyksiä pitkitetään koiran kohdalla. Syöpää sairastavaa koiraa pidetään vaikka on jo se kuoleman haju ja eritteet valuu sisälmyksistä...kyllä tuolloin on jo syytä antaa armollinen lähtö rakkaalle lemmikille.Mutta kun rou
va pani hanttiin niin ei raavas mies uskaltanut eläinlääkärille viedä.Minä en ainakaan rakasta lemmikkiä kiduttaisi moisella toiminnalla. Se on jokaisen ymmärrettävä että se loppu tulee joskus, niin lemmikille kuin meille kaikille muillekin ja on luopumisen aika käsillä.
Se luopuminen on rakkautta myös, ettei anna lemmikkinsä turhaan kärsiä.