On ihmisiä jotka kulkevat ateismin tunnuksen nimissä, mutta olen vakuuttunut siitä että ei ole yhtään todellista ateistia, "millainen se nyt sitten olisikaan". Ainakaan minä en ole tavannut sellaista. Hieman pintaraapaisua niin paljastuu mitä erilaisempia sortuvia rakennelmia ja mielipiteitä.
Usein kuulemani lausuma on: en halua ajatella mitään mikä sivuaa kysymystä, miksi olen täällä, mitä on kuolema, olen tässä vain ja annan ajan mennä menojaan.
Tässä on jotain outoa. Mikä saa terveen ihmisen tällaiseen asenteellisuuteen, sillä sitähän se on.
Sen ymmärrän että Neuvostoliitossa arvostettiin ateistia joka sopeutui järjestelmään, mutta mikä täällä Suomessa on sen kasvupohja. Onko ateistiksi itseään nimittävä niin negatiivinen olemassaolonsa suhteen ettei välitä muusta kuin sen hetkisestä tilastaan?
En halua tällä kirjoituksella arvostella ihmisiä vaan asenteita
Usein kuulemani lausuma on: en halua ajatella mitään mikä sivuaa kysymystä, miksi olen täällä, mitä on kuolema, olen tässä vain ja annan ajan mennä menojaan.
Tässä on jotain outoa. Mikä saa terveen ihmisen tällaiseen asenteellisuuteen, sillä sitähän se on.
Sen ymmärrän että Neuvostoliitossa arvostettiin ateistia joka sopeutui järjestelmään, mutta mikä täällä Suomessa on sen kasvupohja. Onko ateistiksi itseään nimittävä niin negatiivinen olemassaolonsa suhteen ettei välitä muusta kuin sen hetkisestä tilastaan?
En halua tällä kirjoituksella arvostella ihmisiä vaan asenteita
Vastaukset 125
Vanhimmat
selvästikään ateismista mitään.
Mielipiteeni olevasta:
Me ihmiset olemme ihan vaan eläimiä.
Aivomme ovat kehittyneemmät, pystymme siis loogiseen päättelyyn, asioiden tarkkaan havainnointiin ja analysointiin sekä aikaperspektiivin hahmottamiseen.
Silti emme ole sen kummempia olioita kuin madot, sammakot, apinat tai lumpeet.
Kun kuolemme, mitään ei jää.
Ei ole mitään jatkuvuutta, ei mitään "sielua".
Muutumme hyönteisten ja bakteerien syöminä mullaksi ja alkuaineiksi.
Ajattelukykymme on vain aivojemme erinomaisuuden tulos.
Aivojen, jotka vuosimiljoonien evoluution sekä aikoinaan lisääntyneen proteiinin syönnin ansiosta ovat poikkeuksellisen kehittyneet.
Ja yhä jatkavat kehittymistään.
Ajatukset ovat silti vain sähkökemiallisia reaktioita.
Toiveemme "sielun" olemassaolosta, kuolemattomuudesta, jonkin jumalaisen olemassaolosta kertovat vain epävarmuudestamme ja heikkoudestamme.
Mitään jumalaa, mitään suunnitelmaa, eikä mitään muutakaan ole.
Ei sielunvaellusta, ei "seuraava elämä perhosena" olemista, ei paratiisia, ei helvettiä, ei yhtään mitään.
Kuoleman jälkeen ei ole kertakaikkiaan mitään.
Sähkökemialliset reaktiot nimeltä AJATTELU vain päättyvät.
On luonnollista, että kun kykenemme ajattelemaan näin paljon kaikkea ja hahmottamaan ympäröivää maailmaa, niin toivomme että tämä ei loppuisi tähän yhteen kertaan.
Vaan että olisi joku "suurempi suunnitelma" ja jatkuvuus.
Mutta ei ole.
Tämän kerran täällä ollaan.
Ja se on siinä.
Enkä jaksa ruveta debattiin kiihkouskovaisten kanssa.
Tarkoitukseni ei ole provosoida ketään, kerron vain avoimesti mielipiteeni.
Arvostan jokaisen omaa mielipidettä - jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.
Minulla on omani, sitä ei mikään muuta.
Et vaikuta eläimeltä, ihan ihmiseltä. Harvemmin eläimet ajavat moottoripyörällä muualla kuin sirkuksessa. Depyytti tarkoittaa sanastossani ensiesiintymistä. Tarkoitit ilmeisesti haluttomuutta ja jaksamattomuutta.
Nyt toit esille evoluution. Jossain aikaisemmassa keskustelussa nousi kova haloo, ei se kuulu ateismiin. Kuuluuko ateismiin mitään muuta kuin sen nimi. Se että nauttii elämän mukavista puolista, vaikkapa motskareista ei sulje ulkopuolelle edes niitä mainitsemiasi kiihkouskovaisia. Sanana ei kovin mukavan tuntuinen, ei varmaan kiihkoateistinenkaan!
>>Kuuluuko ateismiin mitään muuta kuin sen nimi.>>
No sellainen pikkuseikka että ei voi kutsua itseään ateistiksi, jos uskoo johonkin jumalaan.
Muuta ei kuulu. Pitäisikkö ?
>Et vaikuta eläimeltä, ihan ihmiseltä. Harvemmin >eläimet ajavat moottoripyörällä muualla kuin >sirkuksessa.
Mitenkähän se keppiä työkalunaan käyttävä simpanssi itsestään ajattelisi (jos ylipäänsä kykenisi itsestään mitään ajattelemaan). "En vaikuta eläimeltä. Harvemmin eläimet työkaluja käyttävät."
(Huom, sisältää mielikuvitusta!)Entäpä jos tänne sattuisikin tulemaan jostain ulkoavaruudesta muukalaisia, mitähän ne ihmisistä ajattelisivat, kun emme kykene edes yksinkertaiseen purppuranvärisen suojavyöhykkeen luomiseen itsestämme ajatuksen voimalla. "Eläimiähän noi ovat."
No ei tarvitse kuin vilkaista lehtien kirjoituksia niin kyllä tosiaan tulee mieleen, ovatko nuo pahimpia juttuja tekevät ollenkaan ihmisiä.
Hei evolutionistit, tässähän on tutkimusaihe, hehän eivät ole varmaankaan vielä kehityksen täydellisessä vaiheessa.
Mutta ei huolta, hehän kehittyvät meidän kaltaisiksi, täydellisiksi ihmisiksi ennenpitkään.:-] (kukahan tästä saa herneen nenäänsä)
Mistä arvelet että pienet vihreät miehet, tai mitä ne olivat, olisivat korkeammalla tasolla, (nyt taisi juttu luiskahtaa ufot keskustelualueelle)
>Mistä arvelet että pienet vihreät miehet, tai >mitä ne olivat, olisivat korkeammalla tasolla, >(nyt taisi juttu luiskahtaa ufot >keskustelualueelle)
Noh, koitetaan päästä näistä vihreistä-ukoista äkkiä eroon.
En arvelekkaan, piti vain ottaa esimerkiksi kuvitteellinen muualta tullut ihmistä korkeammalla tasolla oleva olio, maasta kun ei tietääksemme sellaista löydy. (ei toki tiedossa ole että muualtakaan, siksi oli varoitus mielikuvituksesta) En siis oleta että kaikki mahdollinen extra-terrastreaalinen elämä olisi automaattisesti ihmistä kehittyneempää. Todennäköisyyden mukaan, jos sellaista on, on suurin osa hyvin alkeellista.
Kultsi pieni... harvemmin olet nähnyt jäniksenkään lentävän, vaikka sekä se että lokki kuuluvat varmaan sinunkin mielestäsi eläimiin? Eri eläinlajeilla kun sattuu olemaan eri kykyjä, ihmisellää vain on piokkeuksellisen paljon uniikkeja taitoja.
Ja pointtini lähinnä on, että toki saa olla mielipiteitä, eikä minulla ole mitään tarvetta kenenkään henkilökohtaisia näkemyksiä mollata, mutta argumentointi on täällä kyllä usein löyhissä kantimissa...älkää ihmiset purko mielipiteisiin, ne eivät ole "oikeita tai vääriä", argumentit ovat!
Mikähän uskovaisia pelottaa ateismissa kun nämä ateismin "kaatajat" nostavat päätään kokoajan pensaasta ja väittävät että ateismia ei ole.
Googleta hieman ateismia ja palaa keskusteluun uudestaan kun sinulla on edes hieman tietämystä siitä mitä ateismi on.
Kyselen ihmisten mielipiteitä. Ja ne ovat ateisteiksi itseään kutsuvien kohdalla hyvin erillaisia.
Tietojani ateismista en ole tuonut esille, vain ihmetellyt ja kysellyt.
Luepa kirjoitus uudestaan ajatuksella niin pysytään asiassa, eikä sen ulkopuolella. Nimimerkkisi "epäilijä" tuo mieleen ehdollisen ajattelumallin.
Ateismi ei ole oppi, uskonto eikä ideologia.
Ateismi on sana jolla kuvataan suhdetta jumaluskoon. Eli ateisti on henkilö joka ei usko jumalaan.
Näytät olettavavn että ateismissa on kysymys esim.arvovalinnoista, poliittisista valinnoista yms.
Kaksi ihmistä voi olla näissäö täysin erilaisia vaikka molemmat ovat ateisteja (koska eivät usko jumalaan).
>>>en halua ajatella mitään mikä sivuaa kysymystä, miksi olen täällä, mitä on kuolema, olen tässä vain ja annan ajan mennä menojaan.>Kyselen ihmisten mielipiteitä. Ja ne ovat ateisteiksi itseään kutsuvien kohdalla hyvin erillaisia.
kun millään ei ole väliä on kiinni kaikessa
Miksi aina vedetään Neuvostoliitto ateismikeskusteluun? Sinullakin näkyy olevan termit näkyy sekaisin, koska et ymmärrä, mitä eroa on sanoilla ateismi ja kommunismi.
Vilkaisehan vaikkapa peruskoulun historiankirjaa, niin et vedä yhtäläisyyttä noiden kahden sanan välille. Keskusteluun ryhdyttäessä olisi hyvä tietää, mistä asiasta puhutaan.
Olen tuntenut riittävän monta kommunistia ja heidän suhteensa ateismiin. Kommunismi sanaa ei kirjoituksessani ollut. Keskustelua jatkaessa on hyvä tietää, ei vain olettaa. Nyt oletit.
Kirjoituksissa sorrutaan liian usein tasolle, et ole lukenut, kokenut , et tiedä, sinun olisi hyvä tietää... Toki sinulla on jotain muutakin sanottavaa.
Eli myönnät nyt siis itsekin että haluat muiden ymmärtävän ateismin niin kuin sinun ennakkoluulosi sitä ilmentävät. Muista että ennakkoluulosi kertovat sinusta ei asioista joihin kohdistuu.
"Olen tuntenut riittävän monta kommunistia ja heidän suhteensa ateismiin."
No kirjoita sitten kommunisteista ja heidän ateismistaan, jos et tunne muita kuin kommunistisia ateisteja. Ehdotan sinulle edelleen erilaisten termien sisällön opettelemista, ennen kuin teet huitaisten yleistyksiä ja mielettömiä rinnastuksia.
mielenkiintoista. olen tuntenut muutaman kommunistit, he kaikki yhtä lukuunottamatta ovat olleet tiukkoja kristittyjä. Useimmat tuntemani ateistit pyörivät tuolla sdp-kesksuta-kokuumus-sitoutumattomat linjalla.
Kommunismi ja kristinusko eivät mahdu samaan astiaan. Lenin ainakin toi tämän rajusti esille. Tosin kristinusko on kaikkia varten. Toisesta joutuu tinkimään jos yrittää olla molempia
Eli et voi juoda kahvia jos juot teetä?Nuo kaksi asiaa ei sulje toisiaan pois.Patsi jos poliitikot käyttävät uskontoa vallankäytön välineenä yrittävät näin väittää.
Hyvinkin selvää että kommunisteja vastustajanaan pitävä poliitikko sanoo kritityille ettei tosi kristitty voi olla kommari, estääkseen ihmisiä valitsemasta.
Vähän samallaista propagandaa kuin että sanotaan ettei ateisteilla ole tunteita tai moraalia jne.
Kahvi ja tee ainakin sekaisin ovat pahaa.
Mutta. Tiedät tasan tarkkaan etta Marxilainen oppi kommunismista on kuin eri planeetalta kristinuskon kanssa. Kuin opettelisi laskemaan vaikapa kieliopin avulla. Tämä oli huono. Mutta tulee samaan hintaan.
Kuka sanoo, kuka ei. Minä en tule sanomaan että ateistilla ei voi olla tunteita tai moraalia.
Minkälaisia tunteita, se onkin toinen juttu, ne voivat olla petollisia samoin moraali. Riippuu usein meneekö hyvin vai huonosti, ne vaikuttavat. Ja moraaliin vaikuttavat usein ulkoiset tekijät. Voi vaikuttaa uskovaankin.
Lainaus eräästä vastauksestasi:
"Kyselen ihmisten mielipiteitä. Ja ne ovat ateisteiksi itseään kutsuvien kohdalla hyvin erillaisia. Tietojani ateismista en ole tuonut esille, vain ihmetellyt ja kysellyt."
Sitten aloitukseesi:
"On ihmisiä jotka kulkevat ateismin tunnuksen nimissä, mutta olen vakuuttunut siitä että ei ole yhtään todellista ateistia, "millainen se nyt sitten olisikaan"."
Jos ensinnäkin kyselet mielipiteitä, pitäisi tuossa lopussa olla kysymysmerkki. Jäämme odottamaan kysymyksiä. Vai halusitko tietää 'millainen todellinen ateisti on?' Ilmeisestikään et tiedä ja, vaikka sinulle kerrottaisiin epäilisit silti. Valikoiva skeptismi on toki ihan hyvä asia, mutta mistä tiedät, mitä asioita sinun tulee epäillä?
"Usein kuulemani lausuma on: en halua ajatella mitään mikä sivuaa kysymystä, miksi olen täällä, mitä on kuolema, olen tässä vain ja annan ajan mennä menojaan."
Tai olet ollut kuulevinasi. Ihminenhän uskoo sen, minkä haluaa; kuulee sen, minkä haluaa. Tätä myös kutsutaan selektiiviseksi eli valikoivaksi uskoksi. No, eihän ihan kaikkea pidäkään uskoa tai kuunnella.
Kyse ei liene ateistien kohdalla halusta, vaan yksinkertaisesti tuon ajatuksen tarpeettomuudesta. Emmekä me ateistit ole yksin. Ota selvää taolaisuudesta ja buddhalaisuudesta. Saadaan joukkoon vähän uskontojakin...
"Tässä on jotain outoa. Mikä saa terveen ihmisen tällaiseen asenteellisuuteen, sillä sitähän se on."
Viat, joita muissa ihmisissä näet, ovat usein sinussa itsessäsi. Ehkä siltä osin olisi parempi katsoa ensin peiliin ja ihmetellä vasta sen jälkeen muiden ajattelu- ja toimintatapoja.
"Onko ateistiksi itseään nimittävä niin negatiivinen olemassaolonsa suhteen ettei välitä muusta kuin sen hetkisestä tilastaan?"
Jeah beibe!!! Kysymys!
Ja kyllä, tämä hetki merkitsee juuri tällä hetkellä enemmän kuin menneet hetket. Mennyttähän ei enää pysty muuttamaan. Sen lisäksi ainakin itse ajattelen silloin tällöin tulevaisuutta ja mitä se tuo tullessaan. Suunnitelmallisuus on ihan hyvä asia, samoin elämänhallintataidot.
"En halua tällä kirjoituksella arvostella ihmisiä vaan asenteita."
Et tehnyt sitä kirjoituksessasi selväksi. Sen lisäksi, että vastasit toiselle henkilölle: kyselet ja ihmettelet. Kyllä viestistäsi kysely ja ihmettely olivat melko kaukana...
>> On ihmisiä jotka kulkevat ateismin tunnuksen nimissä, mutta olen vakuuttunut siitä että ei ole yhtään todellista ateistia, "millainen se nyt sitten olisikaan". >>
Sinä et tiedä millainen "todellinen ateisti" olisi, kuitenkin olet vakuuttunut että yhtään sellaista ei ole ?
>> Tässä on jotain outoa. Mikä saa terveen ihmisen tällaiseen asenteellisuuteen, sillä sitähän se on. >>
Teistit uskovat johonkin jumalaan, ateistit eivät.
Miksi sinä haluaisit kutsua ihmistä joka ei usko mihinkään jumalaan ? Olisiko mielestäsi esim. jako oikeauskoiset (=sinun edustamasi kirkko tai lahko) ja vääräuskoiset (=loput ihmiskunnasta) parempi ?
"On ihmisiä jotka kulkevat ateismin tunnuksen nimissä, mutta olen vakuuttunut siitä että ei ole yhtään todellista ateistia..."
Ihan vaan vastaprovoiluna, en minäkään ole tavannut yhtäkään todellista uskovaista(mitä lie sekin tarkoittaa), mutta olen tavannut monia, jotka vain kulkevat uskovaisuuden tunnuksen nimissä.
"Usein kuulemani lausuma on: en halua ajatella mitään mikä sivuaa kysymystä, miksi olen täällä, mitä on kuolema, olen tässä vain ja annan ajan mennä menojaan."
Wow, kuinka monelta ateistilta olet kysynyt? Oletko tehnyt tutkimuksen vai tuliko tuo olkiukko mieleesi illalla?
"En halua tällä kirjoituksella arvostella ihmisiä vaan asenteita"
Joo, en minäkään.
Miksi valehtelet!Väitätkö tosiaan tuntevasi kaikki ihmiset jotka eivät usko jumalaan (=ateistit) niin että pystyt sanomaan että "Onko ateistiksi itseään nimittävä niin negatiivinen olemassaolonsa suhteen ettei välitä muusta kuin sen hetkisestä tilastaan?"!
Tiedätkö mitä tarkoitetaan hengellisellä laiskuudella!
"On ihmisiä jotka kulkevat ateismin tunnuksen nimissä, mutta olen vakuuttunut siitä että ei ole yhtään todellista ateistia, "millainen se nyt sitten olisikaan". "
Ihmiset on erilaisia... Hienoa, eikö totta?
Sana ateismi ei pidä sisällään muuta kuin tiedon siitä että ko. henkilöltä puuttuu jumalusko.
Mikä ihmeen "ateismin tunnus"? Onko sellainen esim. Vapaa-ajattelijoiden liekkimalja?
Kerroppa miten sinä voit todella olla vakuuttunut ja väittää että ei ole yhtään todellista ateistia ja mainita samalla "millainen se nyt sitten olisikaan"?
Minähän tässä kyselemässä olen, ( ei tarkoita etten voisi vastata). No nyt on mahdollisuus ateistin tulla esille, en ole tavannut sellaista joka pystyisi esittämään asiansa ristiriidattoman johdonmukaisesti. On liikaa vaadittu että he kaikki olisivat edes jotenkin samaa mieltä ateistisuudestaan.
Mutta tuohan on hieno juttu.
Lainaus kirjoituksestasi:
"Sana ateismi ei pidä sisällään muuta kuin tiedon siitä että ko. henkilöltä puuttuu jumalusko."
Ei ihminen ainakaan sen perusteella voi olla ateisti, että puuttuu jumalusko."
Tunnen monia jotka eivät ole uskovaisia, mutta eivät he liioin suostu ateisti leiman alle.
>> Ei ihminen ainakaan sen perusteella voi olla ateisti, että puuttuu jumalusko."
Kuka sen kieltää ?
>> Tunnen monia jotka eivät ole uskovaisia, mutta eivät he liioin suostu ateisti leiman alle. >>
Saatat tunteakkin, mutta mitäs se todistaa ?
Ei ole mitään "ateismin ideologiaa". On vain joukko yksilöitä joilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin se että he eivät usko mihinkään jumalaan.
Jos päätät esim. opiskella Japania, älä yritä määrätä mitä sanoja Japanilaisten pitäisi käyttää missäkin tarkoituksessa.
Jos et pysty hyväksymään heidän kieltään sellaisena kuin se on, kaikkine murteineen, lainauksineen ja slangisanoineen, jätä opiskelu sikseen.
>On liikaa vaadittu että he kaikki olisivat edes >jotenkin samaa mieltä
Miksi sitä pitäisi vaatia? Pesäpallomailallako se pitää päähän iskoistaa että ateismi ei ole mikään oppisuuntaus tai uskonlahko.
Näkemyseroja asiasta siis voi olla, on, on ollut ja todennäköisesti tulee olemaan.
Sanakirja tosin sanoo eteistin olevan henkilö joka kieltää jumalan olemassaolon, ts. ateistin mitä jumalaa ei ole. Sama sanakirja lisää huomautuksella että ateistillä on kumminkin syhde jumalaan, nimittäin kieltävä, ja tarjoaa "ks. agnostikko".
Agnostikoksi tämä samainen sanakirja sanoo henkilöä, jota ei kiinnosta onko jumalaa vai ei. Tämä siis vain yhden sanakirjan määritelmät.
Hlökohtaisesti voisin laittaa (jos valta asiasta minulle suotaisiin) ihmiset jotka eivät usko jumalaan, jumaliin tai mihinkään muuhunkaan ylimaallisen olemassaoloon "ateisti" termin alle, ja sitten jos joku haluaa lisämäärtyksiä, niin laittaisin evvk-jumala tyypit "agnostikko" ala termin alle.
"Tunnen monia jotka eivät ole uskovaisia, mutta eivät he liioin suostu ateisti leiman alle. "
Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että nämä monet tuttusi eivät ymmärrä sanan ateismi merkitystä.... (Alkaa pikkuhijaa vaikuttaa siltä että tiedät hyvin mitä ateismi tarkoittaa, mutta haluat tietoisesti/tiedostamatta provosoida)
"Ei ihminen ainakaan sen perusteella voi olla ateisti, että puuttuu jumalusko."
No millä sanalla itse kuvailet ihmistä jolla ei ole jumaluskoa?
Kysyt
...millä sanalla itse kuvailet ihmistä jolla ei ole jumaluskoa).
Enpä tiedä, ainakaan silloin kun jumala kirjoitetaan pienellä kirjaimella. Näitä jumalia kun on laskematon määrä.
Kysymyksessä taitaa olla paras vastaus
Mitä eroa on ateistin/ateismin kannalta kirjoitetaanko jumala isolla vai pienellä 'j'-kirjaimella?
Ensinnäkin, (tietenkin puhun vain omasta näkemyksestäni) minulle se on vain kirjoitusvirhe kirjoittaa jumala keskelle lausetta isolla 'j'-kirjaimella tai hän isolla 'h'-kirjaimella. Kumpikaan ei ole erisnimiä. Jahve on. Jeesus on.
Jahve on vain jumala muiden joukossa, miksi se(kuulemma vain ihmisistä käytetään termiä 'hän') sitten tarvitsisi jotenkin nostaa muiden yläpuolelle? Siksikö vain että se on _sinun_(tavallinen lopulta madonruoaksi tai lannoitteeksi päätyvä, itse perseesi pyyhkivä pulliainen) jumalasi?
Toiseksi, miksi yrität edelleen jaaritella termistä "ateisti"?
Jumala on Raamatun tietosanakirjan sanaston mukaan erisnimi, samoin nykysuomen sanakirjan mukaan. Ja Samoin Raamatussa. Nimen kirjoittaminen pienellä on kannanotto tai kirjoitus virhe.
Edellisessä vastauksessa en puhunut muistaakseni mitään ateismista. Tämä on keskusteluryhmä jossa aihetta käsitellään. Omassa kirjoituksessasi johon nyt vastaan, neljäs kirjoittamasi sana on ateisti joten...
No kukin kirjoittaa ja vastaa halunsa mukaan.
>>
Jumala on Raamatun tietosanakirjan sanaston mukaan erisnimi
>
samoin nykysuomen sanakirjan mukaan
>
Ja Samoin Raamatussa
>
Edellisessä vastauksessa en puhunut muistaakseni mitään ateismista.
>
Tämä on keskusteluryhmä jossa aihetta käsitellään. Omassa kirjoituksessasi johon nyt vastaan, neljäs kirjoittamasi sana on ateisti joten...
>
No kukin kirjoittaa ja vastaa halunsa mukaan.
Lainaus viestistäsi:
"Jos päätät esim. opiskella Japania, älä yritä määrätä mitä sanoja Japanilaisten pitäisi käyttää missäkin tarkoituksessa.
Jos et pysty hyväksymään heidän kieltään sellaisena kuin se on, kaikkine murteineen, lainauksineen ja slangisanoineen, jätä opiskelu sikseen".
Esimerkiksi Kiinan kielessä on merkkejä joiden merkitys on poliittisista tai muista syistä on ajan kuluessa muuttunut tarkoittamaan toista mitä ne ovat alkujaan olleet. Kommunisteilla esimerkiksi ei ollut tarvetta pitää hengissä uskovaisuuteen liittyviä merkkitulkintoja. Nyt on tilanne muuttumassa ja merkkien sanoma on kyseenalaistettu.
Kyllä japanilaiset siinä kuin suomalaisetkin voivat käyttää vääriä sanontoja.
Esimerkiksi tälläkin palstalla on joskus sekoitettu ateismi ja ateisti käsitteet, tämä esimerkkinä , ehkä ei kovin hyvänä. Mutta silloin kun ateisteilla ei ole selvää yhtenäistä kategoriaa, niin tulkintoja tulee ihan varmasti.
...ateistinen kategoria ? Lienenkö ateisti ollenkaan kun en todellakaan ole tiennyt että pitäisi kuulua johonkin kategoriaan ? Onko asialla jotain tekemistä Aristoteleen(?) teoksen 'Kategoria' kanssa ?
>> Esimerkiksi tälläkin palstalla on joskus sekoitettu ateismi ja ateisti käsitteet >>
Niin varmaan, aivan kuten japanilaisetkin sekoilevat kielensä kannsa. Tuskin ne kuitenkaan jonkun vaihto-oppilaan toivomuksesta alkavat kielioppiaan parannella.
Millainen on todellinen ateisti? Voitko määritellä sen, että me muutkin ymmärtäisimme sen. Ateisteja on monenlaisia ja siinä olet oikeassa, ettei kaikki ateistit kutsu itseään ateisteiksi.
Sanaa ateisti on jo tälläkin palstalla käsitelty senverran, että luulisi sinullakin olevan siitä käsitys mitä sana ateisti tarkoittaa. Odotan määritelmääsi.
Ei ole tullut vastaan. Sitähän tässä olen kyselemässä. Taisi joku neuvoa lukemaan peruskoulun oppikirjaa.
En tiedä mitä se merkitsee ja jätän sanakirjamäärittelyt nyt sikseen. Tällä palstallahan on monenmoisia vastauksia joita innolla tutkin.
No hyvä. Palaan juurilleni. Ateistia ei ole, kuvitelmat on erikseen.
No tulihan se sieltä. Et siis tiedä mitä ateisti merkitsee. Silti väität ettei ateisteja ole. Eikö ensin pidä tietää mitä jokin tarkoittaa ennenkuin voit sanoa ettei niitä ole. Tämä ei koske pelkistään asiaa ateisti.
Palasit juurillesi. "Ateistia ei ole, kuvitelmat on erikseen." Eli tässä oli sinun kuvitelmasi.
En ole haamujakaan nähnyt, en tiedä niistä mitään, en mitä ne tarkoittavat, mutta jos näkisin niin sittenkö minulla voisi olla tieto ettei niitä ole?
Ateismi on minulle vähän samanlaista haamusarjaa.
Vähän huono vertaus, mutta jotain yritin vastata
Eli et ole tavannut yhtään ateistia niin et tiedä mitä ateismi on. Jos näkisit mielestäsi oikean ateistin niin tietäisti mitä ateismi on. Miten tämä on selitettävissä? Kyllä ensin pitää olla edes hiukan tietoa mitä jokin on, että pystyy sanomaan ettei sitä ole. Pätee noissa haamuissakin.
Lainaus kirjoituksestasi:
...Kyllä ensin pitää olla edes hiukan tietoa ...
On aivan riittävästi tietoa ateismista ja sen seurauksista. Se opetukset johtavat ihmiset todella toivottomuuden suohon.
Elämä on sen verran vakava paikka jokaiselle, että kannattaa ottaa se tosissaan. Kuinka monta ihmistä ateistiset opit ovat johtaneet toivottomuuteen ja epävarmuuteen. Jokaisella on edessään kuolema.
Ateismilla ei ole sen suhteen mitään vastauksia.
Kristityt opettavat ihmisille mitä on toivo ja mitä tulevaisuus kuoleman jälkeen. Ketään se ei vahingoita, se ohjaa ihmisiä pois valheellisesta itsekeskeisyydestään, eli antaa toivon ja elämän.
Ateisti olkoon itse mitä mieltä tahansa tulevaisuudestaan, tai ei. Mutta heidän juttujaan jotkut ottavat tosissaan ja viimeisillä hetkillä ihminen on pelossa ja epävarmuuden tilassa.
Ateismi voi vain vahingoittaa. Tämän ovat heidän lukuisat kannanotot jo tällä palstallakin osoittaneet ja vahvistaneet.
Sävy on ollut minä tiedän. Se on opetusta joka on saatanallisesta syvyydestä.
"Kristityt opettavat ihmisille mitä on toivo ja mitä tulevaisuus kuoleman jälkeen. Ketään se ei vahingoita, se ohjaa ihmisiä pois valheellisesta itsekeskeisyydestään, eli antaa toivon ja elämän."
Ei ole mitään näyttöä kuolemanjälkeisestä elämästä. Ja jos mielestäsi on niin kerro ihmeessä mitä? Ei riitä että sanot "Raamatussa lukee että...".
Kristinuskon tuputtama toivo kuolemanjälkeiseen elämään palvelee vain elämänvastaista ajattelumaailmaa. Elämä on tässä ja nyt. Siis tartu hetkeen! :)
Ei varmaan ole liikaa pyydetty että vastaisit esitettyhin kysymyksiin?
(Aika monta olet jo sivuuttanut)
Parempi se on että myöntää että ei tiedä...
"Ateismi voi vain vahingoittaa. Tämän ovat heidän lukuisat kannanotot jo tällä palstallakin osoittaneet ja vahvistaneet."
Kannanottoni Tuttumiehen kysymykseen kertoo siitä toivottomuudesta, johon ateismi minut ajoi. Se tosin kertoo paljon muutakin, esimerkiksi sen, että tällä hetkellä en ole millään tavalla onneton tai toivoton. Jos sinulla itselläsi on ongelmia ymmärtää elämää, itseäsi ja muita ihmisiä, ei se suinkaan ateistien vika ole. Edelleen toivoisin, että oppisit katsomaan peiliin, ennenkuin etsit vikoja muista ja heidän 'ahtaista' ajattelumaailmoistaan.
Hyvä että olet päässsyt toivottomuudesta johon ateismi sinut ajoi.
Katson peiliin riittävän usein ja se mitä näen ei aina miellytä. Mielummin katson Kristukseen, hänen vastauksensa on, rakastan sinua sellaisena kuin olet. Se hyvä ja varmuus tulevasta jonka olen saanut uskon kautta, siitä voin vain kiittää Herraa.
Ymmärrän kykyjeni mukaan ihmisiä, en sitä väärää mitä niin paljon opetetaan. Ateismi on yksi sellainen alue.
Kovistelet vastaamaan:
Ei varmaan ole liikaa pyydetty että vastaisit esitettyhin kysymyksiin?
(Aika monta olet jo sivuuttanut)
Yritän
Kysymyksiä on paljon, mutta esitä nyt vielä kerran, mutta mielummin vain yksi, niin katsotaan mitä tuleman pitää.
Kristityt opettavat mitä opettavat. Kristillinen oppi on oppi muiden joukossa. Ei sen enempää.
Kaikki kuolevat, eikö niin. Mitä vastauksia haluaisit kuulla. Jonkun lohduttavan ettet kuolekaan, niinkö.
Niin, se että opetetaan ihmisille ihme satuja jostain jumalan opettaa pois valheellisuudesta. Olitko ennen töissä NL:n propagandaministeriössä vai mistä olet oppinut tuon tyylin?
Tämä kertoo että sinulla on todellakin syviä ongelmia. Tai sitten olet todellinen pelle.
"Hyvä että olet päässsyt toivottomuudesta johon ateismi sinut ajoi."
Se ei ole ihan noin yksinkertaista, koska ei ateismi minua mihinkään toivottomuuteen ajanut. Kyse on paljon isommista kuvioista. Kuvittele, vaikkapa omalle kohdallesi tilanne, että Jeesusta ja Jumalaa ei ole (ei muodossa tai toisessa). Tämä tilanne alkaa juuri tässä ja nyt. Mitkä ovat ensimmäiset reaktiosi? Toivottomuus ei suinkaan synny aatteesta nimeltä 'ateismi', vaan jostain ihan muista yhtälöistä.
"Katson peiliin riittävän usein ja se mitä näen ei aina miellytä. Mielummin katson Kristukseen, hänen..."
Et pysty katsomaan itseäsi? Olet valinnut helpomman tien, hyvä sinulle, muttei ehkä kanssaihmisille.
"Ymmärrän kykyjeni mukaan ihmisiä, en sitä väärää mitä niin paljon opetetaan."
Et tule koskaan ymmärtämään ihmisiä, ellet ymmärrä itseäsi. Jatka peiliin tuijottelua, jos joskus sattuisit löytämään itsesi sieltä (tässä tapauksessa en tarkoita mitään fyysistä, olemassaolevaa peiliä). Ja, mistä tiedät, etteivät omat oppisi ole juuri ne väärät? Millä tavalla perustelet sen 3 miljardille ihmiselle, jotka ovat aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että he opettavat oikeaa oppia, eri mieltä siitä, mikä se oppi on?
"Ateismi on yksi sellainen alue."
Et halua edes tietää, mitä ateismi on ja silti kuvittelet tietäväsi, mitä se on. Sinulla on täysin väärä lähtökohta asiaan. Opettele kysymään enemmän ja tulkitsemaan vähemmän.
Jos valoni on himmeätä se on hyvä niinkin. Ja ateistin valo loistaa kirkkaana, niinkö. Kyllä se on täysin sammuksissa, kuin viallinen lamppu.
Mikä on oma lohtusi kuoleman edessä?
Näissä kirjoituksissa eräät ateismia puolustavat ovat sanoneet, minä en tarvitse mitään muuta, tai muita oppeja, päättelen itse ja teen omat ratkaisuni. Sillä tavalla. Ei siis sairastuta, jouduta onnettomuuksin, ei rikoksen uhriksi, koska hallitaan omaa elämää. Entä läheiset?
Ja ennen kuolemaa ollaan lujia. Katsopa kuolevaa, ja se siitä.
Koitetaan nyt päästä tuosta nimittelystä vaikka kuinka pännisi. Mitä ajattelisit jos lainaisin sinua ja sanoisin että olet pelle. No en tule sanomaan.
Viestisi:
Kristityt opettavat mitä opettavat. Kristillinen oppi on oppi muiden joukossa. Ei sen enempää.
No olipa lyhyesti sanottu.
Kattava lyhyt ilmaisu on taitolaji. Nyt meni vähän pelkistetyksi. Ehkä jossain tentissä voisi siitä saada muutaman pisteen. Proffasta riippuen, ehkä joku antaisi enemmänkin. Mutta.
Jotain tuon suuntaista minäkin joskus ajattelin ennenkuin päädyin ajatukseen, täytyy olla jotain enemmän kuin tämä näkyvä todellisuus.
Oppi Kristuksesta ei ole oppi jonka voisi asettaa samalle viivalle muiden oppien kanssa. Se on sarjassa, totuus, armo, rakkaus, iankaikkinen elämä, mikään muu oppi ei lupaa näitä asiota.
Kehoitat peiliin katsomiseen, se on hyvä jos katsoo siihen oikealla tavalla
Sanoin että katson peiliin riittävän usein, (mistä keksit että en pysty katselemaan, se oli oma tulkintasi).
Ja rakastamisesta kirjoitat myös.
Raamattu opettaa, rakasta lähimmäistä kuin itseäsi.
Omaan napaan tuijottaminen saa aikaan ainoastaan itsekeskeisiä reaktioita.
En pyri mihinkään merkilliseen itämaiseen valaistumiseen tai niiden heijasteisiin itseni suhteen...
Oman itsensä väärä tarkkailu on aina subjektiivista, siinä on mukana tilanteiden tuomia tunnetiloja ja ympäristön arviointia joka myös vaikuttaa. Jos mukana arvioinnissa ei ole Kristusta, niin mikä on vertailukohta joka kestää? Älykkyys, vai voima tai jotain...
Kysyt:
"Ja, mistä tiedät, etteivät omat oppisi ole juuri ne väärät?"
Omat oppini? Mistä tämä nyt tuli?
Ei minulla ole mitään omaa oppia.
Olen kristitty, uskon Raamatun auktoriteettin, siihen katson ja siitä voin kertoa.
Toinen kommenttisi:
"Et halua edes tietää, mitä ateismi on ja silti kuvittelet tietäväsi, mitä se on. Sinulla on täysin väärä lähtökohta asiaan. Opettele kysymään enemmän ja tulkitsemaan vähemmän".
Tiedän siitä riittävästi, mutta tyhjästä on vaikea saada mitään järjellistä irti. Niin monenlaiset vastaukset tälläkin keskustelualueella ovat tuoneet sen esille.
Olen kysellyt täällä paljonkin, joku jopa on hermostunut kun kysymykset ovat menneet kiusallisiksi. Kommentteihin niitä tulkintoja usein annetaan. Ja jotain olen asiasta elämäni aikana oppinut.
Maailmassa on miljoonia oppeja, kukaan ihminen ei niitä kaikkia hallitse.
Mutta kun kehoitat niin kysyn:
Miten toimit sellaisten ongelmien kohdatessa joita et pysty itse hallitsemaan?
Lopuksi:
Jos en ymmärrä oikein kirjoituksesi alkuosaa, se johtuu vain siitä että en voi tuntea elämääsi ja tilanteita joissa olet ollut. Mutta se ei ollut pääaihe.
Joudun tekemään nyt aluksi yhden kysymyksen. Miksi kristillinen oppi (oppi kristuksests) on oppi muiden yläpuolella? Eikö kyseinen oppi ole samalla viivalla muiden oppien kanssa. Sanoit, että se on sarjassa, totuus, armo, rakkaus, iankaikkinen elämä. Tulihan tuossa tuo mainos iskukin.
Totuutta, armoa, rakkautta ja iankaikkista elämääkin useat opit opettavat. Eri vivahtein. Esim. iankaikkista elämää opetetaan useissa opeissa. Joissakin opeissa opetetaan uudelleensyntymistä, jotakin sielun vaellusta ja muuta vastaavaa. Täytyyhän sitä mahdotonta kuoleman pelkoa jotenkin lieventää.
Olisi tuosta voinut useammankin kysymyksen esittää, mutta ajattelin kysyä vain yhden kysymyksen. Toistan sen vielä tähän loppuun. Miksi kristillinen oppi (oppi kristuksests) on oppi muiden yläpuolella?
Taisin jo jossain aiemmin sanoa, että teistin ja ateistin on mahdotonta ymmärtää toisiaan, ellei kysely jatku. Itse olen koettanut kysellä siinä määrin, että minulla on materiaalia kirjaa varten. En kuvittele tietäväni kristinuskosta, tiedän sen instituution kauneuden, rikkauden, mutta samalla sen monet ristiriidat ja tunnen ongelmat, joita se voi saada ihmisen psyykessä aikaan. Saman tiedän ateismista, mutta jatkan edelleen kyselyä. Siltä pohjalta en näe sinun vastauksiasi muuten perusteltuina kuin itsellesi. Jos haluat katsoa peiliin, kysy mitä on itämainen itsesuggestio, kysy mitä ylipäätään on itsesuggestio ja millä tavalla se liittyy juuri sinuun, ettet olisi jo tietämättäsi siirtynyt vihollisesi leiriin.
- Sen, joka taistelee hirviöitä vastaan, tulee olla varuillaan, ettei itse muutu hirviöksi -
"Sanoin että katson peiliin riittävän usein, (mistä keksit että en pysty katselemaan, se oli oma tulkintasi)."
Niin on. Valitettavasti olen vielä valinnut sen saatanallisen tien, että olen joutunut kuuntelemaan ihmisiä hyvin nuoresta ja sitä kautta opiskellut psykologiaa. Kuudes aistini ei toimi moitteettomasti, mutta kohtalaisen hyvin. Väitän edelleen, ettet ole uskaltanut katsoa peiliin tai nähdä peilikuvaasi kirkkaana. Jos olisit, saattaisit uskaltaa antaa muille ihmisille saman vapauden, jota itse harjoitat kirkkain silmin. Puhut samassa kappalessa rakkautta, mutta hyvin itsekkäästi otat itsellesi vapauksia. Sen vuoksi taidan edelleen olla keskustelukumppaninasi, jos et kuitenkaan tahdo nähdä, niin en ole kumppanisi kauaa. Olen todennut sen satojen kristittyjen kanssa puhuessa, että joihinkin nämä asiat eivät vain uppoa, itseasiassa harvat haluavat ymmärtää.
"Omaan napaan tuijottaminen saa aikaan ainoastaan itsekeskeisiä reaktioita. En pyri mihinkään merkilliseen itämaiseen valaistumiseen tai niiden heijasteisiin itseni suhteen..."
Niin, puhu omasta puolestasi. Se peili... edelleen hukassa?
"Oman itsensä väärä tarkkailu on aina subjektiivista, siinä on mukana tilanteiden tuomia tunnetiloja ja ympäristön arviointia joka myös vaikuttaa."
Tiedätkö, että vain itseäsi ja ympäristöäsi tutkailemalla voit ymmärtää itseäsi ja ympäristöäsi. Jos et eläessäsi ymmärrä mitään, miten kuvittelet muiden ihmisten koskaan 'todella' arvostavan sinua tai luottavan sinuun? On hyvä, jos joku toinen on enemmän eksynyt kuin sinä, mutta ei se siltikään sinua kovin autuaaksi tee. On toki hyvä pönkittää egoaan muiden kustannuksella, se on sitä aitoa rakkautta.
"Jos mukana arvioinnissa ei ole Kristusta, niin mikä on vertailukohta joka kestää? Älykkyys, vai voima tai jotain..."
Jeesus antaa kyllä välineet tiettyihin asioihin, mutta ei aivan kaikkeen. Jeesus eli tässä maailmassa 2000 vuotta sitten (jos eli) ja maailma on hitusen muuttunut sen jälkeen. Samoin ihmiskuva. Jos edelleen elät 2000 vuotta vanhan israelilaisen tradition ja ihmiskuvaan nojaten, olisi ehkä parempi päivittää hieman... Et kylläkään vaikuta siltä, mutta on sellaisia kristittyjä tullut vastaan, jotka ovat eläneet vielä 0-lukua.
Mikä elämässä on kestävää? En usko, että mikään olisi pysyvää, mutta ihmiselämän yli kestäviä asioita toki on, kuten elämä ja ihminen itse. Jos haluaa mukavan harrastuksen, jossa menee koko elämä, niin ei muutakuin silmät auki ja uutena elämään. Sen lisäksi itseensä tutustuminen on varsin antoisaa puuhaa, mutta vaikeaa. Jos huomasit, en viitannut älyyn missään vaiheessa, sen viittauksen teit itse ja väitän, että luotat itse omaan älyysi enemmän kuin tohdit ymmärtää. Peili?
"Omat oppini? Mistä tämä nyt tuli?"
Mitä ovat ajatuksesis? Mistä ne tulevat? Onko mahdollista, että osa ajatuksistasi ei ole Jeesuksen tai Allahin ajatuksia? Voiko olla niin, että itseasiassa osan ajatuksistasi ja tunteistasi motivoit itse? Onko mahdollista, että motivoit tekojasikin jotenkin? Vai onko niin, että kaikki elämässäsi VAIN tapahtuu ennalta käsikirjoitetun käsikirjoituksen mukaan, jossa sinulla ei ole mitään valtaa sen enempää itseesi kuin tekoihisi? Onko mahdollista, että tänne kirjoittamisesi on oma valintasi vai valitsiko Viracocha sinut tälle palstalle Totuudenpuhujaksi?
Minä sentään tiedän, että ajatukseni ovat omiani. Vaikka niissä on toki aika paljon rippeitä niin Jeesukselta, Laotselta kuin Buddhalta, mutta myös monilta muilta, kuten isältäni, äidiltäni, mummoltani ja opettajiltani. Silti se kaikki, mitä ajattelen ja teen, kumpuaa minusta itsestäni. Siten, jos vahingoitan jotain ihmistä, ymmärrän syyttää itse itseäni, sen sijasta, että pitäisin Ganeshaa tai Horusia jotenkin tekojeni motivoijana ja luojanani, joka vaikuttaa tekoni. Kumpi pahempi on pahempi?
"Olen kristitty, uskon Raamatun auktoriteettin, siihen katson ja siitä voin kertoa."
Tästä neuvoisin sinua puhumaan kristittyjen itsensä kanssa. Ateistelle puhuminen tästä on yhtä turhaa kuin se, että minä puhuisin sinulle vaaleanpunaisista avaruuspupuista. Kun olen nähnyt aika monenlaista kristittyä, voisin sanoa, että jotkut eivät pitäisi sinun tavastasi ja osa pitää sinua tapa- tai liberaaliuskovaisena. Molemmissa tapauksissa kristityt itse pitäisivät sinua eksyneenä. Mitähän sinulla olisi heille sanottavaa?
"Tiedän siitä riittävästi, mutta tyhjästä on vaikea saada mitään järjellistä irti. Niin monenlaiset vastaukset tälläkin keskustelualueella ovat tuoneet sen esille."
Jos SINUN on vaikea saada siitä mitään järjellistä irti, se on SINUN ongelmasi. Se tarkoittaa, ettet tiedä ateismista hölynpölyä, muutakuin oman käsityksesi mukaan, joka on hyvin rajattu. Ja voi olla, että vaikka lukisit aiheesta 200-sivuisen kirjan, et edelleenkän ymmärtäisi, vaan kokisit itsesi a) surulliseksi ateistien puolesta, b) kirjaa hyökkäyksenä uskoasi (eli itseäsi) vastaan, c) käsittämättömänä kokoelmana selityksiä, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa (ei totuus-) eli mielisairaan mielen tuotteena. Ja edelleen, jotkut kristityt ymmärtäisivät, sinä et. Onko ongelma muissa kristityissä, minussa vai sinussa itsessäsi? Peili?
"Olen kysellyt täällä paljonkin, joku jopa on hermostunut kun kysymykset ovat menneet kiusallisiksi."
Jos haluat jatkaa keskustelua kysy minulta. Minulta on esitetty liuta kiusallisia kysymyksiä, enkä ole perääntynyt. Jos kysymyksesi vaikuttavat minun kannaltani irrelevanteilta tai tyhmiltä, kerron sen. Se ei tarkoita, etten olisi vastannut, mutta jos haluat todella ymmärtää, sinun on otettava ne vastaukset myös huomioon. Esimerkiksi se ei ole kiusallinen kysymys, että mistä me olemme tulleet tänne. Se on mielestäni irrelevantti kysymys, enkä usko Big Bangin, evoluution, sen enempää kuin kreationististen teorioiden antavat oikeaa vastausta. Minä en tiedä, enkä pidä mitenkään tärkeänä tietää. Sen tietäminen ei muuttaisi elämääni suuntaan, eikä toiseen. Ei itseasiassa edes se, että tietäisin Jeesuksen olevan olemassa. Elän hyvin kristillisesti, vaikka en ota itseeni Raamatun sanaa kuin filosofisessa mielessä.
"Miten toimit sellaisten ongelmien kohdatessa joita et pysty itse hallitsemaan?"
Olen ollut sellaisten tilanteiden keskellä, esim. isäni kuollessa. Voin sanoa, että elämä vie ja tiedän asioiden väliaikaisen luonteen. Tiedän myös sen, että mieleni tahtoo niissä tilanteissa paisutella asioita. Aikanaan asiat muuttuvat paremmiksi, eikä niitä ongelmia enää ole. Kun olen ne tällä tavalla (esim. isäni kuollessa menetyksen kohtaamisen ja surun kautta) käsitellyt, olen oppinut jotain. Näitä menetyksiä on useampia ja jokainen niistä on opettanut uutta. Joka tapauksessa jokainen ongelmatilanne on kriisi ja stressitekijä. Ne pitää pystyä läpikäymään, eikä elämässäni ole vielä niin suurta ongelmaa ollut, ettenkö sitä olisi tavalla tai toisella selvittänyt. Luotan siihen, että vastaukset ja ratkaisut tulevat, kunhan ei yritä liikaa.
Tulkinta: ymmärrän tämän olevan pitkälti samanlainen tapa kuin kristityillä sillä erotuksella, etten kysy neuvoa Korkeammalta. Ymmärrän sen, että tällainen on tietyllä tavalla tukitoimintaa, koska Yksin on aivan saatanallisen vaikeaa olla sellaisissa tilanteissa. Minä en ole yksin siitä syystä, että tiedän maailmassa olevan yhtä, jos toista ongelmaa ja ihmiset selviävät niistä. Olen ihminen muiden joukossa ja vierelläni on (tai ei ole) tukena lähimmäisiäni tai edes joitain ihmisiä. On kuitenkin asioita, jotka ihmiset täytyy henkilökohtaisesti ja yksin kohdata, esimerkiksi menetykset. Ei ole mitään oppia tai oikeaa tapaa kohdata näitä asioita, mutta on ehdottoman vääriä ja taannuttavia. Itse en halua sellaisia tapoja käyttää, mieluiten olisin koko elämäni ajan tietoinen, koska se kasvattaa parhaiten. Tämä tarkoittaa, etten käytä alkoholia, huumeita, hyvin harkiten lääkkeitä, tupakkaa ja kahvia.
Toisaalta olen hyvin tietoinen siitä, että elämässä on paljon asioita, joihin ei ole vastausta. Luonto ja elämä voivat tuoda eteeni tilanteita, joita en ymmärrä ja, jotka ovat hyvin ongelmallisia (tällaista ei ole tosin enää 'kääntymiseni' jälkeen tapahtunut, olen nykyään valmis lähes kaikkeen). En kuitenkaan pidä näitä vastaamattomia kysymyksiä tai epätietoutta enää niin petollisena ja kauheana asiana kuin ennen pidin. Nykyään vastauksettomuus ja epävarmuus ovat osa elämää, luonnon luonnetta (sitä, miten asiat elämässä tapahtuvat, ei sen kummempaa). Valitsen tien, jolla ei valmiita vastauksia ole ja oman elämäni kautta olen todennut, että vastaukset vaikeisiin kysymyksiin ovat usein yksinkertaisempia kuin on tohtinut odottaa. Ihmismieli vain monimutkaistaa ja vaikeuttaa asioita entisestään.
Enkä odota tähän vastaukseksi valtaisaa tulkintatulvaa. Arvostan sitä, jos keskityt lukemaasi ja mietit hetken. On paljon asioita, jotka jäävät niin minun kohdallani kuin sinun kohdallasi vastaamattomiksi. Siitä syystä toivoisin sinun vastauksessasi mieluummin kysyvän kuin koettavan löytää minusta ja ajattelutavastani virheitä. Usein ihmiset löytävät toisista juuri niitä virheitä, joita heitä itsessään on. Tässä kohtaa tohdin jälleen neuvoa katsomaan peiliin.
Kysymyksesi:
"Miksi kristillinen oppi (oppi kristuksests) on oppi muiden yläpuolella?"
Se opettaa totuutta joka kestää.
Ja Jumala sanoo koetelkaa minua. Ja kysyy kenen te asettaisitte minun yläpuolelleni.
Totta kai sen voi asettaa samalle viivalle. Mutta mitä asettaisit sen rinnalle?
En tunne kaikkia oppeja ja uusia syntyy mutta myös häviää samaan tahtiin. Mutta eroitan hyvän ruuan huonosta ja katson mitä suuhuni ajan.
Kirjoitat:
Totuutta, armoa, rakkautta ja iankaikkista elämääkin useat opit opettavat.
En ole samaa mieltä kanssasi. Sanat voivat olla sanoja, mutta mikä on niiden todellinen sisältö. Minä ainakaan en tiedä toista oppia joka lupaa iankaikkista elämää, (vain yhtenä esimerkkinä). Jos rupeamme käsittelemään kaikkien mainittujen sanojen todellista sisältöä niin arvelisin että keskustelumme siirrettäisiin jollekin toiselle palstalle. Joten lopuksi, ainakaan ateismi ei lupaa sitä minkä Raamattu tuo esille. Ei sitä tosin kukaan ole väittänytkään
P.S. Jostain syystä tätä keskustelu palstaa kohtaan on melkoinen kiinnostus! Se puhuu puolestaan jotain.
On kristityllä kovat luulot opistaan. Se opettaa totuutta joka kestää. Niinhän ne kaikku muutkin uskonnot/opit opettavat. Taas näimme tätä minä minä asennetta.
Kirjoitat:
"Väitän edelleen, ettet ole uskaltanut katsoa peiliin tai nähdä peilikuvaasi kirkkaana."
Katson peiliin ja näen sen mitä kykenen. Katson mielummin Kristukseen. Ja annan hänen huolehtia kasvustani. Jumala antoi ihmiselle vapaan valinnan, miksi sitä menisin rajaamaan. Kerron mitä Herra on tehnyt elämässsäni, tai mitä Raamattu opettaa. Ja siinä se, en pyri Jumalan paikalle.
Ajattelu on ihan hyvä asia, mutta jos lähtökohtana on oma itse, niin vastaan tulee usein likasangon hajuja.
Mielummin mietin mitä Kristus ajattelee ratkaisuista joita teen.
Päivityksestä! Saamme jatkuvasti lisää ymmärrystä Raamatun sanomista, kyllä se päivityksestä käy.
Mitkä ovat ihmisen omia ajatuksia. Enemmän tai vähemmän lainoja, ilmeisesti suurin osa.
Tottakai ajatuksiani usein motivoi jokin asia.
Ei kuitenkaan Viracocha.
Jumala tiesi jo enen aikojen alkua mitä tulen tekemään, tämäkin Raamatusta. Oppi ennalta määräämisestä.
Jos ajattelisin että kaikki on ennalta määrättyä olisin kuin fatalisti konsanaan, ja fatalismia levittäisin.
Nyt alkaa liipata läheltä ateismia, eli ihmisellä ei ole osaa elämänsä jälkeen. Ratkaisut elämän aikana eivät vaikuttaisi siihen.
Ateistille puhuminen turhaa. Kuinka niin?
Jos hän kuuntelee tai lukee kirjoituksia, niin hänen aivonsa joutuvat joka tapauksessa käsittelemään asian. Joko, hyväksymään, hylkäämään tai olemaan välinpitämätön asian suhteen. Kyllä ateisti siinä kuin kuka tahansa ihminen kykenee käsittelemään näitä asioita (tässä on se suuri ero eläimen ja ihmisen välillä, evolutionistit hoi!)
Varo! Älä vaivu kyynisyyteen, se vaanii koko ajan.
Mitä sanoisin arvostelijoilleni. Jos olisivat kristittyjä ottaisin opikseni jos heillä olisi todella jotain annettavaa.
Ateismista.
Ateismin juuret ovat niin syvältä että se olisi ongelmani vasta siinä vaiheessa kun ottaisin siitä jotain vastaan.
Tässä vastauksessa on vain se ongelma, että ateisteja on tosiaan niin monta koulukuntaa, ettei voi yleistää. Tyhjää monelle ateistille itselleenkin. Tarkoitatko että jos joku myy ateismia ei ole tyhmä, vaan sen ostaja on tyhmä, (taisi olla vähän kulunut juttu, mutta pannaan kaupan päälle).
Pieni huomio:
Ei mennä sekaisin ateisti sanan ja ateismi sanan kanssa. Itse en mene mutta vastauksissa ja kannanotoissa tällä palstalla tämä on tullut esille.
Nyt alkaa ruuti loppua, kirjoituksesi oli pitkä ja laaja, mutta tässä on jotain siihen.
>>Katson peiliin ja näen sen mitä kykenen. Katson mielummin Kristukseen. Ja annan hänen huolehtia kasvustani. Jumala antoi ihmiselle vapaan valinnan, miksi sitä menisin rajaamaan. Kerron mitä Herra on tehnyt elämässsäni, tai mitä Raamattu opettaa. Ja siinä se, en pyri Jumalan paikalle.
Pyysin viestini lopulla, että seuraavassa vastauksessasi olisi vähemmän omaa tulkintaa ja enemmän kysymyksiä.
Äkkiä katsoen et tarjoa vastauksessasi mitään uutta. Pyörit edelleen omissa ajatuksissasi, logiikkasi ahtaassa kehikossa, jossa yrität pyristellä ulkoapäin tulevia ajatuksia vastaan. Ymmärrän tarpeesi puolustella omaa uskoasi, mutta en tiedä ymmärrätkö, ettei kukaan ole sinulta viemässä uskoasi. Voit vain itse livetä yhdestä uskosta toiseen, se on ihan sinun valinnassasi. Taistelusi on siltä osin turhaa, kuten on paatoksesi, jolla uskot saavasi muut uskomaan samaan. Mitä kiivaammin haluat totuuttasi tuoda julki, mitä kiivaammin haluat muut osalliseksi siitä, sitä varmemmin menetät kuulijakuntasi.
Pyydän vastaamaan erikseen tähän ja toivoisin, että vastaisit edelliseen viestiini kysymyksin. En kuitenkaan usko, että tiedät esimerkiksi ateismista enemmän kuin uskontoja, kulttuureja, ihmismieltä ja itseään tutkinut ateisti, joka on kirjoittanut ateismista tekstiä kirjan verran. Voi toki olla, että kaikki vastaukset tulevat Taivaasta, mutta tähän mennessä olet tarjonnut aika heikkoa ymmärrystä/tietoa.
Kommenttisi:
"Taidat aivan oikeasti pelätä elämää?"
Ensimmäisen kerran kuulen tuon kannanoton. Kristityllä on aina toivo, miksi pelätä elämää. Hyvä että arviointisi oli ehdollinen
Rakastan elämää ja olen optimisti luonteeltani, mutta.
Jos lähden tekemään omia vääriä ratkaisuja, luonnollisesti olen vastuussa niistä. Kristus on hyvä neuvonantaja asioiden hoidossa, jos kerron jollekin väärällä tavalla esimerkiksi Raamatusta, omien henkilökohtaisten motiivieni mukaan se ei vaan mene oikein. Sikäli kuin pystyn, jätän vastuun Herralle.
Pääni voi olla pilvissä, mutta jalat maassa.
Pelosta:
Tarkoitatko että ateisti on se peloton jota elämän haasteet eivät peloita.
Vastasin riittävästi pitkään kirjoitukseesi, mutta sitten ruuti loppui. Käsittelet aihettasi eräällä tavalla filosofiselta näkökannalta joten otteen saaminen siihen on vaikeata.
Mutta hyvä. Pyydät että vastaan erikseen tähän kysymykseen. En voi tehdä sitä jos en ymmärrä mitä kysyt. Jos haluat, niin yksi kysymys ja mielummin lyhyt.
P.S.(Jätä pois viestisi lopussa olevat nimittelyt, ne eivät ole mukavaa luettavaa ja ovat tarpeettomia.)
Olen ollut pois näiltä sivuilta jonkin aikaa ja ilahduttavaa huomata täällä olevan tuttuja ihmisiä! Keskustelu kanssasi oli henkisesti ja älyllisesti kehittävää.
En puutu tähän meneillään olevaan sanan vaihtoon sen tarkemmin.
Olisi kuitenkin tärkeää muistaa se, että keskustelijoiden tulisi olla kutakuinkin samalla oppineisuuden tasolla - se näyttäisi olevan meneillään olevan keskustelun ongelma.
Onko keskusteluistamme pitkä aika, kun en muista? :-( Ja ihan mukava kuulla, että olen saanut aikaiseksi joskus kehittävääkin keskustelua. :-)
En tiedä, mihin nimittelyyn viittasit. Kysymystä ei kuitenkaan tainnut olla, vaan pyyntö, että kysyisit enemmän ja koettaisit olla vastaamatta esittämättömiin kysymyksiin omia tulkintojasi vähemmän. Eli, kun hyppäsit aika tavalla asioita edellisessä viestissäni, kai kuitenkin jotkut asiat jäivät epäselväksi ja ajattelin, jos haluaisit kysyä. Vastaan parhaan kykyni mukaan.
Jokaisen ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat tunteet. Tunteista vain pieni osa on tiedostettuja ja suurin osa tiedostamatonta alitajuntaan torjuttua tai muuten vain alitajunnassa tunnistamattomina majailevia tunteita.
Nämä tunnistamattomat tunteet ylläpitävät pelkoja ja pakkoja käytöksessämme. Emme siis ole vapaita.
>>Tarkoitatko että ateisti on se peloton jota elämän haasteet eivät peloita.
Viittaat tässä tietooni ateismista /ateisteista.
Lainaus aikaisemmasta viestistäsi.
"Ilmeisestikään et tiedä ja, vaikka sinulle kerrottaisiin epäilisit silti."
Kysymys: Näitähän halusit, tässä aluksi yksi.
Oletko ateisti? Hyväksytkö sen ateismin joka vallitsi Neuvostoliitossa ja tänään Kiinassa?
P.S. Esität itse aivan samalla tavalla mielipiteitä kuin muutkin näissä kirjoituksissa. Mielipiteisiinkin voi myös vastata.
"Oletko ateisti? Hyväksytkö sen ateismin joka vallitsi Neuvostoliitossa ja tänään Kiinassa? "
Taas kerran: ateisimi on uskon puutetta jumaliin/jumalaan
Tämän palstan nimi on ateismi-palsta, joten täällä yleensä puhutaan ateismista. Jos tämä olisi kristinusko-palsta, miten itse suhtautuisit siihen, jos siellä olisivat ateistit tai hindut puhumassa kristinuskosta? Varsinkin, kun uskoakseni itsekin ajattelet, että ateistit eivät siitä mitään tiedä ja heillä voi olla kerrassaan väärää tietoa ( asenteita kristinuskoa kohtaan). Tilanne on aivan sama sinun kohdallasi ja sen puolesta olet niin kauan väärällä palstalla mesoamassa, kunnes ymmärrät kysellä ja olla tulkitsematta.
Vastaukset kysymyksiisi:
"Oletko ateisti?"
Olen. Tosin se ei kerro minusta persoonana, ihmisenä ja uskovana mitään. Mieluummin kutsuisin itseäni humanistiksi, universalistiksi, naturalistiksi, 'taolaiseksi', 'zenistä kiinnostuneeksi', 'ihmiseksi' jne. En pidä tarkkaanottaen ihmisten kategorioinnista, mutta en kuitenkaan pääse eroon siitä tosiasiasta, että nykymaailmassa vielä vallallaan olevan kategoriointitarpeen ja käsitteistön mukaan olen ateisti.
Jo ensimmäisessä viestissäni kyseenalaistin aiemman 'ateismini'. Voikin sanoa, että jopa ateistin elämänvaiheisiin voi kuulua useita eri ateismin asteita. Uskonnollinen ateismi on taistelua, huutamista ja räyhäämistä asian puolesta. Näissä tapauksissa uskoisin taustalla olevan uskonnollisen kasvatuksen, joka on repinyt ns. henkisesti rikki. Kyseessä taitaa olla useimmiten siis uskonsamenettänyt henkilö (kuten itse olin), joka ei ole vielä löytänyt itseään. Näissä tapauksissa koko ateismi voidaan kyseenalaistaa, koska se kohdistuu niin suoraan Jumalaan, jota ei ole.
Omassa tapauksessani ateismini ehti noin 5-6 vuotta sitten vaiheeseen, jonka myötä kaikki yliluonnollinen katosi. Tilalle jäi vain tukku arkipäiväisiä, todellisia ja luonnollisia asioita. Jos yliluonnollisiakin asioita olisi, eivät ne mitään muuta olisi kuin luonnollisia asioita. Tässä tapauksessa uskon, että luonnolliset asiat ilmenevät luonnossa kaikille, aivan siinä missä puuhun päätä lyötäessä päähän nousee kuhmu.
Kristinuskoisten on ehkä vaikea ymmärtää, että ateistin 'kielto' ei ehkä kohdistukaan heidän Jumalaansa, mutta koska he eivät tiedä muustakaan, heiltä jää yksi asia näkemättä ateistien kohdalla: buddhalaiset tai zeniläiset eivät kiellä Jahvea. Heidän kulttuuri-ilmapiirissään on tuhansien vuosien ajan olleet aivan eri jumaluudet. Jos kristitty vaatii ateistilta näyttöjä siitä, ettei Jahvea/Sebaotia/Jeesusta ole, voi ateisti aivan samalla perusteella vaatia kristityltä näyttöä siitä, ettei Kalia, Viracochaa, Horusta, Zeusta, Bumbaa, Odinia, Camulosta ja niin edelleen ole olemassa. Jos kristitty ei koe tätä tarpeelliseksi, ateistin on aika vaikea ymmärtää tätä, jos heitä vaaditaan edelleen uskomaan johonkin tiettyyn jumaluuteen.
Hyväksyisin teismin vain persoonattomassa, panteistisessa muodossaan eli siten, että on kenties vain yksi Jumala, joka on aivan kaikkialla, myös minussa ja minä ilmennän juuri tälläkin hetkellä häntä. Ei ole tuomiota, ei ole pelastusta, panteistinen jumala ei vaikuta tekojamme, vaan me itse määräämme oman kohtalomme eläessämme (mutta lopullinen kuolema on silti saletti asia). Koska kuitenkaan en näe asian olevan edes näin, pitäydyn ateistisessa näkökannassani ja uskon kaikkien jumalten syntyneen tarpeeseen, selitysmalliksi pienelle ihmiselle, joka on ollut täynnä elämää suurempia kysymyksiä. Ajanmyötä näitä selitysmalleja on kehittynyt kymmeniätuhansia ja ne ovat tulleet hetki hetkeltä käytännöllisemmiksi ja luonnosta etäisemmiksi. Ihminen on lopulta eksynyt ja sodat uskon nimissä, käännytystyö jne. ovat kaikki seurausta tästä maailmankatsomuksellisesta vinoutumisesta.
Tulee aika jolloin jumalia ei enää ole. Viimeistään siinä vaiheessa kuin viimeisenkin ihmisen tietoisuus (hänen kehonsa) kuolee. Sillä hetkellä on nähtävissä koko totuus.
"Hyväksytkö sen ateismin joka vallitsi Neuvostoliitossa ja tänään Kiinassa?"
En hyväksy maa- tai ihmisloukkauksia sen enempää uskonnollisista, poliittisista kuin taloudellisista syistä. Uskallan myös väittää, että NL:ssä ja Kiinassa ateismi on uskonnollista, jossain määrin dogmaattista. Se perustuu aivan samalla tavalla opillisiin yhtälöihin kuin maailmanuskonnot vrt. kristinusko.
Tärkeintä on silti katsoa uskontojen taakse ja nähdä ihmiset. Monet kerrat kristityt ovat puolustaneet jumalaansa minulle sanoin: "Jumala ei tee pahaa, vaan ihmiset." En voi sanoa muuta kuin, että: "voi kuinka oikeassa olettekaan." Eihän tässä maailmassa paljoa muita toimijoita ja sekopäitä olekaan kuin ihmiset. Meistä löytyy moneen junaan niin ateisteista kuin teisteistä, saati kommunisteista. Eivät kaikki natsitkaan aivan täysin uskoneet Hitlerin oppien hyvyyteen ja jotkut saivat nimensä historiankirjoihin pelastamalla juutalaisia. Kyse on yksilöistä. Stalin oli 'ehkä' ateisti, mutta hän oli myös persoona, jolla oli kenties ankara kotikasvatus tai kenties hänet pistettiin oppiin jo nuorella iällä johonkin poikakotiin. Väkivalta kasvaa väkivallasta, viha vihasta. Katkeruus on niittänyt satoa maailman joka kolkassa uskosta riippumatta.
Haluaisin itse henkilökohtaisesti löytää keinon saada ihmiset ymmärtämään oma ihmisyytensä ja, miten motivoivat itseään uskomaan tavalla, jolla uskovat. Joissain tapauksissa usko voi olla hyvästä, joissain tapauksissa se on tuhoavaa. Olen nähnyt tätä tuhoavaa ja repivää uskoa itseni lisäksi kristityissä, muslimeissa, hinduissa, buddhalaisissa, jopa taolaisissa, joita suuresti ihailen. Kukaan ei selviä puhtain paperein, mutta arvostukseni saavat ne, jotka haluavat oppia ja kasvaa. Mutta mitä sulkeutuneempi ajattelujärjestelmä on, sen varmemmin tulee ongelmia. Jos ihminen on avoin (mutta edelleen kriittinen, ei vain muiden ajatuksia, mutta myös omiaan kohtaan) voidaan löytää jonkinlainen, yhteinen sävel. Ihmisten tulisi ulkoistamisen sijasta tutkia itseään ja motiivejaan, jotta voisi ymmärtää muita ihmisiä. Jos näin ei tapahdu, sota, väkivalta ja loukkaukset jatkuvat kuten tähän asti. Samalla voisin uskaltaa väittää, että ihminen itse oikeuttaa tämän väkivallan kehän, vaikkei siihen aktiivisesti osallistuisi. Omalta osaltani olen pyrkinyt väkivaltaisen käytöksen ja (itse)tuhoisten, ei-tietoisen ajattelun (tunne ja äly sekaisin) lopettamiseen.
Katsopa tämän sivun ylälaitaan jossa lukee.
Olet tässä: Suomi24>keskustelu>uskonto>ateismi.
Tulkitseminenkin voi olla kysymys ja kysellytkin olen melko ahkerasti, halusin nähdä missä ateistinen oppi Suomessa on tänään menossa. Palstan "otanta" on suppea, mutta kuvaa ehkä jotain. Sivu on ollut suosittu ja osanottajia paljon.
Johdonmukaisen ja rehellisen tuntuisesti yrität vastata. Tiedän aivan tarkkaan missä olen kirjoituksineni, ristiriitaisia vastauksia on vain tullut laidasta laitaan. Sanot että ateismi on monimuotoista. Vaikuttaa näin olevan olevan.
Kirjoitat:
"Ihmisten tulisi ulkoistamisen sijasta tutkia itseään ja motiivejaan, jotta voisi ymmärtää muita ihmisiä. Jos näin ei tapahdu, sota, väkivalta ja loukkaukset jatkuvat kuten tähän asti".
Kysy itseltäsi:
Arvelet siis maailman tulevan paremmaksi ihmisyyden kautta, (mitä se sitten pitääkään sisällään), sen kautta kun ihmiset alkavat ymmärtää ja toimia paremman maailman puolesta. Eikö se ole kuitenkin vain kaunis ajatus, Shangri Laasta, Onnen kodista (tulikohan nimi nyt ihan oikein?), uskotko ihmisen perushyvyyteen ja että kestävä kehitys sen kautta sen kautta olisi mahdollista?
Esität itsekin mielipiteitä joten pidän tämän oikeuden myös itselläni.
Ihmisen hyvyys? Pettävä kuvitelma? Katsotaan ympärillemme. Ihminen itsessään on omahyväinen ja usein yrittää pettää jopa itseään väärillä kuvitelmilla. Eikö pyrkimys hyvään törmää arjen realiteetteihin? Näin taisit tuoda kirjoituksessasi esille, vai ymmärsinkö väärin.
Itsekäät motiivit, minä tiedän asenteineen ovat maailmassa jatkuvasti esillä.
Kohdaltasi oli hyvä lukea että ehdollistit tämän puolen.
Emme kuitenkaan päässeet siihen asian ytimeen mitä aivan alussa kyselin, mutta vastalauseet olivat mittavat. Mutta katsotaan mitä aika tuo myöhemmin tullessaan.
Jäi kaivelmaan tuo yhtälö, evoluutio, marxismi, ateismi, kommunismi. Mikähän olisi paras foorumi aiheelle? Mielestäni tämä olisi ollut se oikea paikka?
P.S. Vastaukseni oli lyhyt, luin kirjoituksesi kuitenkin tarkkaan. Mutta nyt muihin hommiin!
Keskusteluistamme on n 1.5 vuotta avasin keskustelun "Ateismin perusteet" otsikolla ja se oli kohtuullisen suosittu. Siirryimme lopuksi sähköpostiin ja sitten ajatusten vaihto tyrehtyikin, olin nimimerkki Analyytikko silloinkin.
Oletko ollut yhtä aktiivinen kokoajan?
Itse olen säilyttänyt kristillisen vakaumukseni ja olen liikkeellä toisia kunnioittavalla asenteella, koska muuten keskustelu ei ole mielestäni lasten inttämistä kummempaa.
Ohops.
En ole ollut aktiivinen täällä. Toimin yli vuoden uskontojen uhrit -osion sheriffinä, enkä ehtinyt sitäkään hommaa tehdä kunnolla. Sen verran aktiivinen olen tässä välissä ollut, että ehdin vääntää vuoden alussa n. 180-sivuisen vihkosen uskosta psykologisena, sosiaalisena, historiallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Jatkan edelleen tuon projektin parissa ja ehkä näitä keskusteluja voidaan pitää osana sitä.
Pahoittelen, että ajatustenvaihto tyrehtyi. Muistan kyllä nimen jostain, mutten muista ihan tarkalleen, miksi kontakti katosi. Ehkä kiireydyin... Asenteesi on ainakin kohdallaan. Kunnioitan sitä. :-)
"180-sivuisen vihkosen uskosta psykologisena, sosiaalisena, historiallisena ja kulttuurisena ilmiönä"
Projektisi kuulostaa erittäin mielenkiitoiselta.
Käsitteleekö "vihkosesi" nimenomaan uskoa?
Mitä lähteitä olet käyttänyt, vai onko se sinun omaa pohdintaa?
Aiotko saada sen julkaistua?
Tell me more!
"180-sivuisen vihkosen uskosta psykologisena, sosiaalisena, historiallisena ja kulttuurisena ilmiönä"
Projektisi kuulostaa erittäin mielenkiitoiselta.
Käsitteleekö "vihkosesi" nimenomaan uskoa?
Mitä lähteitä olet käyttänyt, vai onko se sinun omaa pohdintaasi?
Aiotko saada sen julkaistua?
Tell me more!
"Projektisi kuulostaa erittäin mielenkiitoiselta.
Käsitteleekö "vihkosesi" nimenomaan uskoa?"
Se käsittelee uskoa yleisesti. Kristinuskosta siihen uskoon, joka ihmisellä on lähtiessään ylittämään katua vihreillä ja autojen jäävän seisomaan punaisella. Usko on usein niin yksilöissä kuin yhteisöissä sovittuja ja opittuja asioita, mutta jotka valitettavan usein ovat hieman virheellisiä tai, niitä voisi kai kutsua ihmisten omiksi kuvitelmiksi. Siinä suhteessa olen itse yhtä harhainen kuin kuka tahansa, mutta jokaisella on oma, ainutlaatuinen tapansa uskoa ja tulkita maailmaa.
"Mitä lähteitä olet käyttänyt, vai onko se sinun omaa pohdintaasi?"
Uskoisin kaikkien kirjojen olevan enemmän tai vähemmän kirjoittajansa pohdintaa. Olen kuitenkin ehkä ateistin valtavirrasta siitä poikkeava, että olen ollut varsin nuoresta kiinnostunut eri uskonnoista. Kun minuun on käytännössä iskostettu ihmisten arkipsykologiaa, olen joutunut kuulemaan ja näkemään aika monenlaisia tarinoita, ei yksin uskosta, mutta ihmisten arkipäivästä, vaikkakin tarinat voisivat muista kuulostaa ihan muulta kuin arkipäiväiseltä. Tämän lisäksi olen myöhemmin joutunut työni ja harrastuneisuuteni kautta tutkailemaan vieraita kulttuureja ja tutustumaan mm. shamanismiin sekä animismiin. Psykologian opintoja on kaupan päälle jonkin verran takana, että kai se kirja on jonkinlainen sekasoppa kaikkea sitä, mitä olen kokenut ja nähnyt (ml. kaikki lukemani materiaali).
"Aiotko saada sen julkaistua?"
Yritän.
Kysymyksesi:
Millainen on todellinen ateisti? Voitko määritellä sen, että me muutkin ymmärtäisimme sen.
Tosiaanko pyydät uskovaista määrittelemään sen. Ei, vaan odotan vielä mielenkiinnolla vastausta tämän palstan alkuperäiseen otsikon väitteeseen.
Olen yrittänyt hahmottaa ateistia sitä mutta sehän on kuin ilmaa jota yrittäisi saada käsillä kiinni. Moni vastaaja on kyllä halunnut osoittaa etten tiedä koko asiasta mitään. Vastauksia on kyllä tullut, lyhyitäkin ja hyviä, mutta niin erilaisia.
Ja toinen etsinnän aihe on syntynyt keskustelun aikana, millainen on oikea ateisti?
Televisiota tuli nyt illalla ohjelma (9.12) jossa haastateltiin Neuvostoliiton aikana eläneitä ihmisiä.
Eräs heistä antoi mielenkiintoisen määritelmän: olen kommunistisen puolueen jäsen ja ateisti, uskon jumalaan joka on minussa sisällä!
Jokohan löytyi ihan oikea ateisti? Tosin samassa ohjelmassa lainattiin Stalinin lausumaa: Jumalaa ei ole. Jumala likvidoidaan vuoteen 1937 mennessä.
Neuvostoliitosta ja Stalinista ei muuta sitä tosiasiaa, että ateismi tarkoittaa vain sitä, että ei usko jumaliin.
Vaihtoedhostasi B. En katsonut ohjelmaa, mutta kirjoituksestasi päätellen oli kyseessä uskovaisesta eikä ateistista. Uskovainen kommunisti.
Uskovaisena hän ei olisi koskaan saanut Neuvostoliitossa Stalin aikana niitä ansiomerkkejä joita hänellä oli kuvauksessa. Hän ilmaisi olevansa kommunistisen puolueen jäsen, ei uskova. Jumaluuden hän totesi, näin ymmärsin, olevan itsessään.
Tämä kertomus ei käy aivan yhteen Suomessa olevaan ateistisuuteen, vaan enpä tiedä, onhan meitä yksilöitä moneen lähtöön.
Kysymys: mistä ja koska ateistisuus on saanut alkunsa. En nyt tuo esille omia arvailujani vaan odotan vastauksia.
En halua, enkä voi estää ketään olemasta sitä mitä on. Mutta oman mielipiteeni tuon kyllä esille.
Kerroin jossain aikaisemmin olleeni Venäjällä pitempiäkin aikoja töissä ja minulla on siellä paljonkin venäläisiä ystäviä samoin Neuvostoliiton aikainen politiikka on melko tuttua joten en vetele ihan hihasta näitä mielipiteitä.
Sanalla ateisti kuvataan ihmistä jolla ei ole jumalaa tai jumalia. Tuo jumaluuskin voidaan lisätä tuohon valikoimaan. Aika yksinkertaista. Ateistisuus. Mitä se on? Ateistit eivät ole yhtenäinen ryhmä. Ihmiset kun ajattelevat erilailla. Joka on ymmärrettävää.
Toisaalta esim. kun puhutaan kristillisyydestä niin tiedetään, että sillä tarkoitetaan tiettyä ryhmää, mutta se ei ole kovin tarkka kuvaus. Kristittyjä ryhmiä on useita ja niiden ajatusmaailma saatta poiketa toisistaan aika paljon. Eli kovin tarkkaa lokerointia emme pysty tekemään.
Tuosta uskovaisesta kommunistista vielä sen verran, että kerroit hänellä olevan jumaluuden, joka on hänessä itsessään. Hänellä on jumaluutta eli hän on uskovainen. Kristitty tuskin hän on antamiesi tietojen perusteella.
Lainaus vastauksestasi:
"Tuosta uskovaisesta kommunistista vielä sen verran, että kerroit hänellä olevan jumaluuden, joka on hänessä itsessään. Hänellä on jumaluutta eli hän on uskovainen. Kristitty tuskin hän on antamiesi tietojen perusteella".
Totta. Ei varmastikaan kristitty.
Toinen lainaus kirjoituksestasi:
"Kristittyjä ryhmiä on useita ja niiden ajatusmaailma saatta poiketa toisistaan aika paljon. Eli kovin tarkkaa lokerointia emme pysty tekemään".
Se on suhteellista tuo ajatusmaailman erilaisuus. Kyllä kristityillä opin pääperusteet ovat samat, sovellutuksista ja joistakin epäoleellisista kysymyksistä voi olla eri näkemyksiä. Se miten yksilöt voivat asiat tuoda esille on toinen kysymys.
Mielipiteeni tästä keskustelusta jota yrittelen hiljalleen osaltani lopetella.
Kannanottosi ja tyylisi vastauksessa oli rakentavaa luettavaa. Kiitos vaan.
On myös toisenlaisiakin ollut, mutta ei haittaa, tulihan kunkin mielipiteet esille.
Yksi asia jäi kaivelemaan, ateismin juuret ja kasvualusta, yritin alussa tuoda sitä puolta esille mutta vastaukset olivat luokkaa, ei se noin mene, et tiedä, kuinka joku voi olla noin tyhmä... Joten en jatkanut arviotani siitä puolesta, ehkä myöhemmin, sillä kysymys on täyttä asiaa.
Kyllähän sinun näistä saamistasi vastauksista pitäisi jyvälle päästä. Mielestäni vastaukset ovat kaikki ajattelevien ihmisten hyvin perusteltuja kantoja.
Toinen juttu on sitten se, jos et halua selitystä ymmärtää. Silloin ei kuitenkaan vika ole selittäjissä.
Tällä palstalla kirjoittelee monta ajattelevaa, itsensä kanssa tasapainossa olevaa ateistiseen tai agnostiseen katsomukseen päätynyttä ihmistä. Itse en ole havainnut pintaraapaisun jälkeen "sortuvia rakennelmia ja mielipiteitä", pikemminkin päinvastoin.
Näiden ihmisten suhde jumaliin on määräytynyt tavalla, jossa järki ja tunne ovat tasapainossa (tässä tarkoitan juuri tähän avaukseesi saamiasi vastauksia). Koen niin, että tuolloin elämänkatsomus on rakennettu kalliolle.
Homma ontuu mielestäni, jos jommankumman (järjen tai tunteen)yli on kävelty.
Tuosta asenteellisuudesta vielä, oliskohan peilistä apua?
Eli mun on nyt pakko pistää viestiä tähän ketjuun, vaikka yritin olla ottamatta kantaa.... Eli siis, älkää tuhlatko energiaa negatiivisiin viesteihin tämän aloittajan takia. Hän ei TOD tiedä ateismista ja ateisteista yhtään mitään. Joku kummallinen tarve vaan päteä ilmeisesti... Itse olen ollut ateisti jo reilun kymmenen vuotta, ja ikääkin kertynyt sen verran, että uskon tietäväni edes osan siitä mitä puhun/julistan.
Kymmenen vuotta ateistina. Ei kovin pitkä aika. Uskot tietäväsi "osan asiasta", hyvä.
Kysypä joltain joka on ollut pitempään. Kerro kuudella se kymmenen vuotta ja huomaat, et tiedä paljoakaan enempää. (No en tiedä ikääsi joten se siitä).
Korkeintaan olet ollut rakentamassa vuosien aikana itsellesi ikiomaa suojamuuria. Mutta älä tee siitä niin umpinaista että et pääse ulos siitä.
Kukahan tässä nyt yrittää päteä...
Tämä on vapaaehtoinen keskustelupalsta, mitä sitä nyt energiaa kannattaa tosiaan tuhlata jos asia ei tunnu tärkeältä.
>> Kukahan tässä nyt yrittää päteä...>>
Sinähän sitä teet Nosturi, eikä jää pelkäksi yritykseksi.
Erinomaisen etevä trollaaja olet, itsekkin vastasin monta kertaa aivan vakavissani, niinkuin eksyksissä olevalle uskovaiselle kuuluukin.
Viihteelle meni, mutta pidä hyvinäsi !
Juu juu, eli kuten äsken jo sanoin, en tiedä kaikkea. Tuskin meistä kukaan voi väittää tietävänsä ihan kaikkea!! Ja sinä taas... noh, ei kai tarvitse edes sanoa... Sinä et taida kyllä tietää sitäkään vähää... Mutta kuten itsekkin sanoit, suomessa on sananvapaus, enkä tuomitse sinua sanomisistasi. Kuten et sinäkään voi tuomita ketään.
Minä olen havainnut että nimenomaan ateistit ja agnostikot ovat miettineet perimmäisiä kysymyksiä. Ja ovat havainneet että samoja kysymyksiä pohtiessa on kirjoitettu monta uskonnollista kirjaa, joiden avulla ihmisille kerrotaan mielikuvituksen luoma "totuus".
"Miksi"-kysymys on aina paha. Miksi mitään on olemassa? Ja vaikeaa on ihmiselämän kohdalla: miksi moraalisessa mielessä, miksi biologisesti, miksi filosofiselta kannalta...?
"Negatiivinen olemassaolonsa suhteen"? En oikein ymmärrä. Sitten kun valitsee jonkin uskonnon jumalan ja ajattelee että se on luonut kaiken elämän, sittenkö on "positiivinen" olemassaolonsa suhteen?
Ei ole muuta kuin tämänhetkinen tila. Muu on muistelua ja ennustamista. Se ei estä etteikö haluaisi luoda muille ihmisillä hyviä "tämänhetkisiä tiloja" myös tulevaisuudessa. Ilman että miettii, joutuuko joku helvetin kärsimyksiin.
Et siis arvostellut ihmisiä vaan asenteita. Tosin puhuit ateisteista yhtenä ryhmänä ja tietyn tyyppisinä ihmisiä.
Olen osittain samaa mieltä kanssasi. Tunnen tällaisia ihmisiä, ei uskovaisia tosi hienoja tyyppejä jotka todella ajattelevat näitä asioita. Mutta myös niitä negatiivareita jotka elävät asenteella, antaa mennä, miten meneekin.
Tuot sanan mielikuvitus esille sulkumerkeissä. Ei mielikuvituksessa mitään pahaa pitäisi olla, ellei sitä kielteisesti käytetä. Sehän on rikkautta.
Kysymys "miksi" pahako? Ei edes Raamattu kiellä sitä. Päinvastoin Jumala sanoo koetelkaa minua.
"Negatiivinen olemassaolonsa suhteen".
Usko Jumalaan antaa mahdollisuuden positiivisuuteen, mutta ei sekään ole automaatti joka toimii käskystämme.
Jos uskovan perusta ei ole positiivinen tilanteen ja tulevan suhteen on opetus, tai henkinen kasvu vajaata. Jokaisen kasvu on henkilökohtaista, (ei sotketa tätä siihen, "ajattele positiivisesti oppiin" joka oli paljonkin esillä vuosia sitten). Tietenkin positiivisen ihmisen kanssa on mukavampi olla kuin ärhentelijän kanssa. Olipa hänen maailmankatsomuksensa tai tilansa mikä tahansa.
Tämänhetkinen tilanne on jo mennyt, sitä ei saa uudeksi. Muistoilla on paikkansa, tosin niiden varaan ei kannata rakentaa elämäänsä. Joten katsotaan eteenpäin.
Olen kyllä parissa vastauksessa tuonut esille, että ateisteja ei voi panna samaan kaavaan, tämä keskustelu osoittaa sen jatkuvasti. Siksi kyselen.
En puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, yritän tuoda asioita esille, mutta aina joku tuntuu kirjoituksista löytävän kuvaa itsestään. Kukaan ilmeisesti ei voi sille mitään.
"Negatiivareita" löytyy sekä uskovista että uskonnottomista. Molemmat voivat elää täysin itsekkäästi.
"Tuot sanan mielikuvitus esille sulkumerkeissä. Ei mielikuvituksessa mitään pahaa pitäisi olla, ellei sitä kielteisesti käytetä. Sehän on rikkautta."
Täh? En laittanut mielikuvitusta sulkumerkkeihin. Ja minähän nimenomaan kunnioitan mielikuvitusta ja ihmisen kykyä keksiä tarinoita jotka heijastelevat - ja osaltaan luovat - todellisuutta hänen ympärillään.
Tarkoitin että "miksi" on vaikea ja moniselitteinen kysymys, siinä mielessä paha. Ei siis evil...vain kova pähkinä purtavaksi, ja hastava kysymys.
Usko mihin tahansa - päämäärä - antaa mahdollisuuden positiivisuuteen. Mitä se sitten tarkoittaakin. Toiveikas elämänasenne, optimismi?
"Tietenkin positiivisen ihmisen kanssa on mukavampi olla kuin ärhentelijän kanssa. Olipa hänen maailmankatsomuksensa tai tilansa mikä tahansa."
Niin, eli kyse on aina ihmisen käytöksestä. Ei väliä, millä jumalilla tai perkeleillä hän selittelee tekojaan.
"En puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, yritän tuoda asioita esille, mutta aina joku tuntuu kirjoituksista löytävän kuvaa itsestään. Kukaan ilmeisesti ei voi sille mitään."
Niin. Aivan. Kaikki löytävät oman tietoisuutensa vertailukohtia toisten tajunnan ilmauksista.
Kommentissani mielikuvitus sanan kohdalla tuli epätarkkuus,sorry.
Mutta asiaan. Lainaan kirjoitustasi:
"Niin, eli kyse on aina ihmisen käytöksestä. Ei väliä, millä jumalilla tai perkeleillä hän selittelee tekojaan".
Ihminen on vastuullinen olio, vinoutuma on siinä että hän pyrkii usein siirtämään syyn jonkun toisen vastuulle. Ja se ei toimi, toista ihmistä voi ehkä pettää, ei itseään, syyn siirtäminen jonkun toisen niskoille on kuin roskien piilloittelu
Näin on. Olemme vastuussa itsellemme. Itse en usko että sen lisäksi vielä tajunnan ulkopuolinen jumala (tai useampi) tarkkailee ja arvottaa tekojamme.
"Todellinen" ateisti on "eliö", joka ei usko minkään tai kenenkään vaikuttavan olemassaolevaan järjestykseen, koska "eliö" muuttaa itse vallitsevaa ympäristöään.
Joten jos tuota logiikkaa seuraa on ateisti atomin sisällä oleva atomin sisällä oleva...jne., joka muuttuu ja siirtyy maailmankaikkeudessa vallitsevien olojen mukaan paikasta toiseen.
Sillä HUOM! Vaikka täällä joku väitti, että materia häviää kuoleman jälkeen, ei väitettä ole tieteellisesti ja tyhjentävästi ikinä todistettu, mihin kaasu häviää?
"(...)mihin kaasu häviää?"
Osa materiasta muuttaa olomuotoa. Osa muuttuu energiaksi. Osa ei muutu miksikään (tai oikeastaan muuttuu vain hyvin hitaasti). Oli sitten kyse kaasusta, kiinteästä tai nesteestä.
Ateisti ei välttämättä katso olevansa pelkkä atomien muodostama kokonaisuus vailla omaa tahtoa. Hänelläkin on mieli. Hän vain ei selitä tuon mielen alkuperäksi jonkin tietyn uskonnon jumalaa.
Olemme muutakin kuin materiaa (mikäli sana käsitetään ahtaasti): meillä on tajunta. Se ei todista jumalien olemassaolosta, se todistaa ihmisen olevan olemassa.
"Mikä saa terveen ihmisen tällaiseen asenteellisuuteen, sillä sitähän se on."
Ensinnäkin esität ylläolevan siten, että ateismi ei olisi tervettä. Jutun voi kääntää toisinkipäin ja esittää, että uskonto ei ole tervettä.
"...Neuvostoliitossa..."
Ei ollut kysymys ateismista missään muodossa. NL oli uskon rakennelma.
"Onko ateistiksi itseään nimittävä niin negatiivinen olemassaolonsa suhteen ettei välitä muusta kuin sen hetkisestä tilastaan?"
Ateisti ei ole negatiivinen olemassaolonsa suhteen. Asiasta vain ei tehdä olemattomia johtopäätöksiä turhan vuoksi.
Mikä on tervettä? Sekö että ateismissa tarjotaan tyhjää? Kuin ilmaa säilykepurkissa.
Arvioit onko uskonto tervettä. Kristinusko on opiltaan tervettä, se ei ota ihmiseltä mitään pois, päinvastoin se antaa tulevaisuuden ja toivon, poistaa kuoleman pelon. Antaa varmuuden tulevasta. Se menee ylitse ihmisen itsekeskeisen pohdiskelun.
Kantasi Neuvostoliiton suhteesta ateismiin. Ei petetä nyt itseämme, se oli erittäin kielteinen uskontoon ja Jumalaan, ateismi sopi täysin yhdeksi työkaluksi tähän ajatusmalliin.
Ateismin tarjous. Näköalattomuutta joka johtaa ihmisiä tyhjään. Mikä on sen kasvupohja. Ihmisen oma järkeily. Jo paratiisissa saatana tarjosi tätä. Ja ihmiset valitsivat Jumalan ulkopuolelta jotain mitä saatana tarjosi.
Paratiisissa oli hyvä olla, mutta sitten, syönnin jälkeen kaikki muuttui. Tuli epäuskoa ja vääriä valintoja.
Jos ateisti on positiivinen elämänsä ja olemassaolonsa suhteen se on hyvä, mutta ristiriidassa ristiriidassa "mihin joudun kuoleman jälkeen" opin kanssa. Jos haluaa nähdä asian toisin ollaan linjalla, "minä ajattelen näin koska olen päättänyt niin".
Eräskin ateistina itseään pitävä henkilö
ei uskonut jumalaan, mutta vankasti toiseen
mielikuvitusolentoon paholaiseen.
Joulupukki ja mustanaamio jäi veks!
Nuori on vielä ihmisen tietoisuus!
Ateismissa ei nojata ulkopuoliseen.
Ateisti ei ole omasta mielestään luotu.
Ateisti on sukupolven ketjun yksi,katoava osa.
Ateisti syntyy ja sitten kuolee.
Ateisti ei voi syyttää teoistaan Saatanaa eikä kiittää Jumalaa tai vastaavia.
Ateisti kantaa ITSE vastuun teoistaan-ja ajatuksistaan.
And thats it.
Uusintaa ei tule.
Elä sen mukaan
(kohdallani pääsääntö menee- "syöt kaiken minkä tahallasi tapat",koskien myös muuta kuin tappamista toki.)
Ateisti tajuaa,että on arvoton-mutta että niin on oikeastaan kaikki muukin,jolloin koko "arvokkuus,tärkeys,ainutlaatuisuus"-ideologia alkaa tuntumaan typerältä.
Ateistin hautakivessä on kaksi numeroa,mutta hänelle tärkein on se viiva niiden välissä.
Ei se,mitä sen viivan jälkeen tulee.
Lyhyt lainaus, mutta tärkeä kirjoituksestasi:
"Ateisti kantaa ITSE vastuun teoistaan-ja ajatuksistaan".
Ei varmasti niistä jotka tulevat hänestä riippumattomista syistä.
Kysyn: Jos koet elämässäsi jonkin kovan takaiskun, (no en tunne elämäsi historiaa) mutta kuvitellaan. Miten kannat vastuun, oletko sielullisesti niin luja että masennus, (vain yksi esimerkki),muista sairauksista puhumattakaan ei voi iskeä, olipa tilanne mikä tahansa? Miksi Suomessa syödään masennuslääkkeitä valtavat määrät, syitä on monia mutta vaikeudet ja takaiskut ovat eräs syy, on varmaan muitakin. Jos sinä arvelet olevasi luja, kaikki eivät ole sitä. Vai onko ateismi vain vahvoja varten?
Entä elämän jatkuminen lapsissa, (Jos kenellä niitä on.) Vastuumme heistä?
Olet jokatapauksessa ainutlaatuinen. Sinulla on järki, tunteet, ajatukset, kenelläkään toisella ei voi olla täysin samoja ominaisuuksia.
Vastuun kantaminen ITSE tarkoittaa että sitä ei lykätä jonkun mielikuvitusjumalan harteille.
Mitä lääkitykseen tulee niin eivätköhän eri uskonnot ja lahkot ole omiaan lisäämään niiden popsimista.
Uhreja tulee nimittäin tasaiseen tahtiin.
Sulla on hyvä puoli että olet tullut tänne ateistipalstalla epäilystesi kanssa. Täällä on hyvä vastaanotto verrattuna lahkolaisiin.
Kommenttisi masennuslääkkeiden suuresta määrästä:
No mihin toi nyt perustuu.
On ihmisiä jotka voivat olla hyvinkin rikkinäisiä tullessaan johonkin seurakuntaan. Ja on suuri määrä jotka ovat saaneet sieltä kautta apua.
En toki sano että uskovat eivät voi masentua, ihmisiähän kaikki olemme. Mutta olen nähnyt tapauksia kun ihmiset ovat menneet uskovina äärimmäisen vaikeita elämäntilanteita lävitse. Perheitä kuollut onnettomuuksissa ja muuta. He ovat saaneet voimaa seurakunnan kautta Kristukselta, olen itsekin hämmästellyt kuinka apu on vaikuttanut. Uskovaisena olen vakuuttunut Jumalan suojasta näiden tapausten kohdalla.
En lähde tässä mollaamaan seurakuntia tai niiden ihmisiä. On myös sairauksia joissa lääketieteellä on sijansa.
Kanna vastuusi jos olet niin vahva ja ulkopuolella ongelmien.
Ei tosiaan kannata lykätä vaikeuksia jonkun mielikuvitusjumalan harteille, ei se onnistukaan.
Jos itselläni on vaikeuksia (voin vakuuttaa että olen mennyt tosi vaikeita juttuja lävitse) niin olen jättänyt asiani Jeesuksen Kristuksen harteille ja hänen kauttaan ne ovat hävinneet. En tiedä mihin. Miksi en olisi näin tehnyt kun Raamattu opettaa asian selvästi. Ei minun kykyni, tai esimerkiksi ateismi olisi auttanut vähääkään näissä tilanteissa.
Luen sujuvasti, kyselen ja virkistyn. Mutta en rakenna elämääni tyhjien harhaoppien varaan.
jeesus on mielikuvistusjumala ja raamttu tyhjää harhaoppia.
tutustuppa uskontojen uhreihin
Et ottanut kantaa kirjoitukseen. Joten mennään sitten aloittamaasi kautta asiaan jonka aloitit.
Tutustu ateismin uhreihin joita on miljoonia Neuvostoliiton ajoilta.
Tutustu miljooniin ateismin uhreihin kommunistisessa Kiinassa. (Älä sulje silmiäsi siltä että kristinusko on siellä tänään eniten leviävä uskonto. Vainoista huolimatta.)
Tutustu alkoholin uhreihin.
Tutustu huumeitten uhreihin.
Tutustu väkivallan uhreihin.
Tutustu sodan ja terrori-iskujen uhreihin.
Tutustu työttömyyden ja velkavankeuden uhreihin.
Tässä hieman alkua todellisuudesta, kannattaa säilyttää oikea mittakaava kun arvioidaan asioita. Maailma jossa elämme ei ole pumpulia vaikka Suomessa se voi siltä tuntua.
Uskontojen uhreista ei ole kokemusta, mutta tietoa asiasta saa netistä riittävästi. Seurakunta jossa olen, heitä ei ole ollut, päinvastoin moni rikkinäinen on löytänyt uuden tasapainoisen ja terveen elämän.
sinun ilmeisesti täytyy aloittaa aivan perusteista. Joten tässä muutama perusasia:
- komminismin,
- alkoholin
- huumeiden
- väkivallan
- sodan ja terrorin
sekä työttömyyden ja velkavankeuden uhreilla
ei ole mitään tekemistä uskontojen tai ateisimin kanssa.
Harva on kuitenkaan ollut uhrina sille ettei usko. Jos on ollut, todennäköisesti uskovat ovat tehneet hänestä uhrin.
Uskontojen uhrit, niin, tiedäthän jo :D
Lue tarkemmin mitä kirjoitin.
Sanoin että Kiinassa on miljoonia ateismin uhreja, samoin entisessä Neuvostoliitossa. Olen suomalainen, mutta asunut töiden takia pitemmän aikaa Venäjällä joten, kysypä venäläisiltä mitä mieltä he ovat ateismista. Riittääkö tämä.
Usko Jumalaan on ollut siellä kiellettyä , perustuslaki takasi uskonvapauden, mutta se oli vain paperilla.
Kysy kiinalaisilta onko siellä ateismia niin selviää sekin asia. Maokaan ei varmaan ollut ateisti...
Ateismia en syyttänyt muista uhreista, menit itse huolettomasti asian yli ja yhdistit kaikki yhteen nippuun. Miksi?
Sanoin tutustu sodan terroiskujen ja muiden negatiivisten asioitten uhreihin niin säilyy suhteellisuuden taju
Suomessa ateismi ei ole samaa kuin kommunistimaissa. Täällä on uskonvapaus eikä ole vainoja.
Jokainen on vastuussa valinnoistaan joita tekee, myös uskostaan Kristukseen.
siitä mitä sanoit tai et sanonut.
Keskuspuoluelainen tyyki - minua on tulkittu väärin, en minä sitä tarkoittanut - on syytä jättää sinne minne se kuuluukin.
Se että annat ymmärtää jotkain vaikket kirjaimellsiesti asiaa suoraan sano, on hyvin pitkälti sama asia.
nyt minä vedän sinut sinne minne kuulutkin *PLONKS
Jospa mietitään uskontojen uhreja vielä. Tiedän kyllä, mitä tarkoitat tällä. Mutta ovatko teot syntyneet Jumalan tahdosta tai ovatko näihin tekoihin syyllistyneet henkilöt toimineet Jumalan ohjeiden mukaan? Vastaus on ei.
Ja sen perusteella voidaan päätellä, että hirveydet ovat ihmisten tekemiä ihmisten, jotka eivät tunne jumalaa, eivät toimi Hänen ohjeidensa mukaan, mutta kulkevat uskovan "lipun alla". Ja ovat oikeasti uskossa olleetkin näitä tehneet! Sitä en kiellä.
Uskoa on aina ollut helppo käyttää vallan välineenä ja politiikassa (esim. valtameren tuolla puolen), mutta siitä ei voi syyttää Jumalaa. Jokaisella on oma tahto, mikä johtaa väistämättä virheisiin ja väärinkäytöksiin.
Ateisti ei ole oman elämänkatsomuksensa uhri -totta- elämä voi olla mielekästä uskomattakin, mutta miksi kieltäytyä, kun on parempaakin tarjolla?
Tietämättömyys on suurin syy, ja avain suurempaan onneen löytyy etsimällä...
Olen kanssasi samaa mieltä:
"Mutta ovatko teot syntyneet Jumalan tahdosta tai ovatko näihin tekoihin syyllistyneet henkilöt toimineet Jumalan ohjeiden mukaan? Vastaus on ei. "
Vastaus on todellakin ei. Miksikö? Koska Jumalaa ei ole olemassa. Mikäli olisi, syyllinen olisi Jumala.
Itse toimin aivan oman tahtoni mukaan, joten en voi syyttää teoistani muita, varsinkaan Jumalaa!Huomaan, ettei sinulla ole oikeaa kuvaa uskosta, mikä johtaa näihin loputtomiin väittelyihin.
Millä perusteella syytät Jumalaa? Jos sinun jumalasi on vaikkapa materia/raha, syytätkö sitä kaikesta väärästä, mitä teet? Toivon todella, että otat omista teoistasi ja kirjoituksistasi vastuun, etkä syytä siitä elämänkatsomustasi.
Noin yleisesti Jumalalla tarkoitetaan jotain yliluonnollista, ei rahaa tai materiaa.
Palataan noihin moniselitteisimpiin asioihin kunhan jumalakäsitteesi on täsmentynyt
Etkö tosissasi ole kuullut tai huomannut monien palvovan materiaa tai rahaa? Se on nykymaailmassa ja on aina ollut todellista, eikä siinä ole mitään täsmennyksen tarvetta.
Lukaise ennen seuraavaa halveksivaa kommenttiasi vaikka raamattu tai katekismus, niin saatat oppia jotain uutta.
" Etkö tosissasi ole kuullut tai huomannut monien palvovan materiaa tai rahaa? Se on nykymaailmassa ja on aina ollut todellista, eikä siinä ole mitään täsmennyksen tarvetta. "
Kyllä olen huomannut. Silti vaikka raha ja materia on todellista (toisin kuin jumala), niin ei sitä Jumalana pidetä.
"Lukaise ennen seuraavaa halveksivaa kommenttiasi vaikka raamattu tai katekismus, niin saatat oppia jotain uutta."
On olemassa rikkaampiakin ja kehittävämpiä uskonnollisia teoksia kuin mainitsemasi väkivaltaiset, epäjohdonmukaiset teokset.
Materialistit eivät itse pidä rahaa jumalanaan, mutta kun oikein miettii, mitä se heille merkitsee, voi mielestäni perustellusti mieltää rahan heidän jumalakseen.
Raha luo turvallisuuden tunteen, missä sinänsä ei ole mitään pahaa siihen pisteeseen, kunnes se alkaa olla yhä tärkeämpää ja alkaa vaikuttaa henkilön moraaliin. Mielestäni tässä vaiheessa ollaan siinä pisteessä, että ulkopuolinen mieltää materialistin jumalaksi rahan.
Varmasti on olemassa kehittäviä teoksia, joita kannattaa lukea, mutta hyvin tiivistettyä tietoa ilman epäjohdonmukaisuuksia löytyy katekismuksesta.
" Materialistit eivät itse pidä rahaa jumalanaan"
pitää paikkansa. Eikä kukaan muukaan pidä rahaa Jumalana paitsi Sinä.
Jumalan määritelmään liittyy yleensä yliluonnolliset piirtee ja rahalla niitä ei ole.
Kuka on määritellyt Jumalan?
" Eikä kukaan muukaan pidä rahaa Jumalana paitsi Sinä."
Saat minut tuntemaan itseni hyvin ainutlaatuiseksi, kiitos! Harmi, että se ei ole totta.
Kun mielipiteitten esittäjät ovat toisinaan ärsyyntyneet toisten mielipiteiden esittämisestä niin kysellään.
Olen ymmärtänyt että jotkut voivat tehdä jumalan kuvan mitä kummallisemmista asioista.
Kysymys: Voiko ateismista tulla jollekin jumala?
Melkeimpä mistä tahasa voi nykyisin tehdä itselleen jumalan vaikka saippupalasta.
Lähinnä ajattelisin ateistin helpoiten ajautuvan siihen, että tekee itsestään ja omasta erinomaisuudestaan oman jumalansa(huom. ei helposti vaan helpoiten).
Itseluottamus kohoaa liikaa (vaikkapa yksinvaltias,hollywood-supertähti), ihmiset pyörivät ympärillä ja kehuvat/imartelevat 24/7.
En osaa ajatella jonkun aatteen olevan jumala varsinkaa sellaisen, joka ei luo mitään toivoa tulevaisuuden suhteen. Vertaa kristinusko jumalana.
Tuohon materian ja rahan palvontaan osallistuvat myös uskovaiset. Usealle uskovaiselle raha onkin toinen jumala ja eteenkin monelle uskontokunnalle. Rahan ja materiaalin palvonta näkyy uskonnollisissa piireissä usein selvästi. Tosin sitä yritetään peitellä, mutta se näkyy silti selvästi. Tuo jumalasi nimeltä Raha tai Materiaali onkin uskonnollisissa piireissä ehkä palvotuin jumala. Jos sitä nyt joku jumalana haluaa pitää.
"Tuohon materian ja rahan palvontaan osallistuvat myös uskovaiset."
Totta, mutta jos todella toimii uskonsa mukaan, niin sen tajuaa ja samalla pyrkii eroon.
" Tuo jumalasi nimeltä Raha tai Materiaali onkin uskonnollisissa piireissä ehkä palvotuin jumala."
Painota enemmän sanaa ehkä, kun julkisesti lausut tällaisia mielipiteitä! Ja en minä pidäkään uskovia sen parempina ihmisenä kuin muitakaan, joten ahneutta on niissäkin piireissä. Kovasti sitä itsekin haluaisi rikas olla, mutta uskoni auttaa hyvin paljon vastustamaan ahneutta.(Ei tarkoita, että jakaisin rahaa ympäriinsä, vaan että osaan laittaa asioita tärkeysjärjestykseen) Lisäksi tajuan selkeämmin ongelman lähtökohdat kuin ilman uskoa.
Sanoit, että usko auttaa vastustamaan ahneutta. Joissakin tapauksissa ehkä kyllä, mutta johtuuko se lopulta uskosta? Ehkä ei. Uskovainen haluaa vain korostaa uskoa ahneuden vastustamisessa. Satun tietämään todella ahneita uskovaisia. Tosin tuovat esiin jatkuvasti "hyväntekeväisyyttään". Ehkä olisi parempi sanoa, että usko auttaa näenäiseen ahneuden vastustamiseen.
Ahneutta sekä muita itsekkäitä ajatuksia vastaan on helppo pyytää voimaa. Ja kun voimaa saa, sen todella tuntee, eikä ole enää niin epävarma olo kaikesta - ei tarvitse ajatella uskon ehkä antavan voimaa, vaan voi todeta niin olevan.
"... ehkä kyllä, mutta johtuuko se lopulta uskosta? Ehkä ei." "Ehkä olisi parempi sanoa..."
Hyvä, että pohdit henkisiä asioita - epäily sekä uteliaisuus ovatkin meitä yhdistäviä piirteitä, mutta juuri epävarmuus on meidät erottava tekijä, kun puhutaan omasta uskosta. Itse tiedän saavani voimaa, sinä arvailet.
Tarviiko ahneutta ja muita itsekkäitä ajatuksia vastaa pyytää voimia? Ei tarvi. Täytyy vain elää epäitsekästä elämää. Mitä voimia siihen tarvii pyytää? Johtuuko se tuosta epävarmuudesta, kun on epävarma niin täytyy hakea tukea jostakin. Pyytää voimaa.
Ei tarvitse pyytää apua mihinkään, jos ei halua. Korkea taitaa sinunkin moraalisi olla - ole iloinen siitä.
Ihminen on luonnostaan itsekäs ja sen takia on vaikea pelkän kasvatuksen tai itse kehittämänsä moraalin avulla tehdä puhtaasti epäitsekkäitä tekoja. Itse en siihen usein pysty, no ehkä aivan läheisimpien ihmisten puolesta, mutta se ei riitä.
Epäitsekkyys ei välttämättä vaadikaan mitään ylimääräistä voimaa, mutta aina voi pyrkiä välittämään toisista ihmisistä vielä enemmän. Tarkoitukseni on kehittää moraaliani välillä hyvällä ja toisinaan ei niin hyvällä menestyksellä.
Epävarmuuteenkin olen saanut apua ei sillä, että se minulle joku ongelma olisi - tilanteita kyllä tulee eteen, jolloin itsevarmuutta tarvitaan normaalia enemmän.
"Katsopa tämän sivun ylälaitaan jossa lukee.
Olet tässä: Suomi24>keskustelu>uskonto>ateismi."
Mitähän tuossa pitäisi nähdä? Sama kaiketi lukee kristinuskon kohdalla, jossa keskustellaan kristinuskosta. Pääsääntöisesti kristitystä näkökulmasta. Jos sinne tulee ateisti sanomaan: "uskovat ovat ääliöitä, kun uskovat satuihin", hän saa yleensä keskustelun kuin potkaisten käyntiin vai mitä? Ja keskustelu pysyy heti raameissa. Kristityt kun eivät osaa kristinuskosta keskenään keskustella.
"Tulkitseminenkin voi olla kysymys ja kysellytkin olen melko ahkerasti,"
Heh. Niin olet tainnut näiden keskustelujen tiimellyksessä esittää puolentusinaa kysymystä. Onhan se toki aika paljon, kun noin tarkemmin ajattelee. Se on jotakuinkin puolikysymystä per viesti. Olet ilmeisen utelias ja tiedonhaluinen ihminen.
"Johdonmukaisen ja rehellisen tuntuisesti yrität vastata."
Lieneekö tässä avainsana tuo: "yrität"? :-) Mistä voisit tietää? Sen vuoksi olenkin sanonut, että on parempi tuntea itsensä ja tietää milloin valehtelee. Kun lopetat itsellesi valehteleminen, muille valehteleminen loppuu automaattisesti.
"Tiedän aivan tarkkaan missä olen kirjoituksineni, ristiriitaisia vastauksia on vain tullut laidasta laitaan. Sanot että ateismi on monimuotoista. Vaikuttaa näin olevan olevan."
Muistahan veliseni, että ristiriidat ovat päässäsi. Se, että ateismi on moninaista on yhtä totuudellinen väite kuin se, että kristinusko on moninaista. Jos näet vastauksissani ristiriitoja, voi pahimmillaan syynä siihen olla se, että minä olen ristiriitainen. Toisaalta syy voi olla siinä, ettet ymmärrä, mitä kirjoitan. Kumpikin vaihtoehto lienee mahdollinen?
"Arvelet siis maailman tulevan paremmaksi ihmisyyden kautta, (mitä se sitten pitääkään sisällään), sen kautta kun ihmiset alkavat ymmärtää ja toimia paremman maailman puolesta."
Tiedätkö, mitä ihmisyys on? Oletko sen itsessäsi oivaltanut ja löytänyt? Uskon vakaasti siihen, että maailmasta puuttuu ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Ihmiset ovat edelleen toisilleen petoja, eikä syynä varmasti ole se, että he ovat liian 'ihmisiä'. Vai kuulostaako tämä sinusta jotenkin loogiselta vaihtoehdolta?
"Eikö se ole kuitenkin vain kaunis ajatus, Shangri Laasta, Onnen kodista (tulikohan nimi nyt ihan oikein?),"
Taisin tähän jo osittain vastata. Toki tuo ajatus on utopia niin kauan kuin ihmiset eivät usko siihen, niin kauan kuin eivät sitoudu hyväksymään puutteita itsessään ja tekemään asioiden eteen jotain. Omassa elämässäni olen kokenut, että vaikka kuinka rukoilisi ruoka ei valmistu itsestään, jääkaappiin ei ihmeellisesti tule lisää ruokaa tai avioliitto pelastu. Ihmisten on itsenstä tehtävä jotain. Mitä enemmän osaavat tehdä asioita oman hyvinvointinsa eteen, sen parempi. Ongelmallinen kysymys onkin: mitä on hyvinvointi?
"uskotko ihmisen perushyvyyteen ja että kestävä kehitys sen kautta sen kautta olisi mahdollista?"
Uskon, että ihmiset ovat syntyessään neutraaleja. Perusluonnossa voidaan nähdä joko hyvää tai pahaa. Koska en usko varsinaisesti sen enempää hyvyyden kuin pahuuden olemassaoloon, minun on todettava, että ihmiset luonne muuttuu aika radikaalisti sen myötä, kun oppii ja omaksuu asioita. Ihmisen luonteen voi vetää niin monelle mutkalle ja pään sekaisin, että ihmisestä saadaan 'koodattua' mielipuolitappaja. Eikä kyseessä ole lopultakaan paljoa sen kummemmasta kuin 'ohjelmointivirheestä'. Tällöin lähinnä voisin osoittaa sormeni siihen, joka ohjelmoi, koska hänet on ohjelmoitu väärin. Tämä tietty kiertokulku (oravanpyörä) voi jatkua tavattoman pitkään ja tästä periytyvästä ohjelmointivirheestä syntyy maailmaan monenluonteisia ongelmia.
Jos ihmisten kasvatuksessa painotettaisiin hieman eri tavalla asioita, eikä kaikkea leimattaisi automaattisesti hyväksi tai pahaksi, sekä ihmisten sosiaalisten tilanteiden hallinnan opetteluun edes hieman paneuduttaisiin, uskoisin maailman olevan jo sillä 'hieman' parempi paikka. Toki se olisi vasta alku.
"Ihmisen hyvyys? Pettävä kuvitelma? Katsotaan ympärillemme. Ihminen itsessään on omahyväinen ja usein yrittää pettää jopa itseään väärillä kuvitelmilla."
Näinhän olen jo sanonut ensimmäisenä viestissäni, johon vastasit. Älä ala toistella sanomisiani. Ihminen todella valehtelee itselleen paljon sujuvammin kuin kukaan muu. Sen vuoksi painotan edelleen itsetuntemusta. Muutoin ihminen ei voi koskaan tietää (eikä selvästikään halua tietää) mikä osa omasta ajattelurakenteesta on valheellista ja mikä totuudellista.
Eikä sinun tarvitse pyytää minua katselemaan ympärilleni. Vaikken katselisi olen silti alkoholistiperheestä, jossa on ollut väkivaltaa, valehtelua, raiskauksia, luonnevikoja, paranoiaa, enkä viitsi kaikkia muita ongelmia alkaa edes luettelemaan. Sen lisäksi, että ihmissuhteideni kautta olen joutunut törmäämään vielä muihin ongelmiin. Tiedän millaisessa maailmassa elän ja haluan tietää tästä maailmasta edelleen enemmän.
"Eikö pyrkimys hyvään törmää arjen realiteetteihin?"
Pyrkimys on aina pyrkimys. Toiminta on toimintaa. Voinpa kyllä sanoa, että sinun pyrkimyksesi antaa jotain ateistien matkaan törmää arjen realiteetteihin siinä, ettet ymmärrä ateisteja. Kun haluat antaa heille jotain voit lähinnä aiheuttaa itsellesi hallaa, sekä leimata entisestään kristinuskoa. Olen koettanut sinulle opettaa, että kysely on tärkeämpää. Se tahtoo vihjata sinusta silloin jotain muutakuin aatteen tyrkytystä sen markkina-arvon vuoksi. Koet todennäköisesti itse samanlaista vastenmielisyyttä jehovan todistajia ja ateisteja kohtaan, jotka toimivat samalla tavalla. Tarkoitus on hyvä, lopputulos ei yhtä hyvä (realiteetit pitää osata ottaa huomioon ja niitä tulee ymmärtää).
Siten ihminen, joka tuntee itsensä toimii omaksi parhaakseen pitkällä tähtäimellä. Hän pystyy luopumaan omista etuoikeuksistaan, jos ei näe siitä olevan liiaksi haittaa ja ymmärtää, että pidemmällä tähtäimellä myös se on omaksi parhaaksi. Siinä samalla muiden parhaaksi. Ihminen, joka toimii ihmisenä luontonsa mukaan toimii siten eettisesti ja muita luonnonkappaleita kunnioittaen aivan itsestään. Ihmisen luonto ei ole predatorinen, vaan hänen luontonsa on olla osa elämän ja luonnon kiertokulkua luonnollisena osana sitä. Jos ja kun mukaan astuvat pyrkimykset, tavoitteet ja päämäärät, kaikki ehdollistuu ja ihmisen teot alkavat vääristyä.
"Itsekäät motiivit, minä tiedän asenteineen ovat maailmassa jatkuvasti esillä."
Hyvä, että olet tämän puolen myös itsestäsi löytänyt.
"Jäi kaivelmaan tuo yhtälö, evoluutio, marxismi, ateismi, kommunismi. Mikähän olisi paras foorumi aiheelle? Mielestäni tämä olisi ollut se oikea paikka?"
Ymmärräthän, että evoluutio, marxismi, ateismi ja kommunismi ovat jo sanoina erilaisia. Siihen lienee jokin syy, että ne ovat tällä tavalla erillään. Voisin samalla tavalla heitellä toiset neljä sanaa ja voimme pitää niitä lähes synonyymeinä: ku klux klan, inkvisitio, liberaaliteologia ja kristinusko (sopiiko tällainen vai olenko minä hurjan älykäs ihminen ymmärtänyt kristinuskosta jotain väärin? :-o?!?!).
Jos ja ehkä kun ymmärrät, mitä eroa näillä ehkä on keskenään, voidaan alkaa purkaa myös tuota vyyhtä uudemman kerran. Selitin kyllä jo edellisessä viestissäni, muttet tainnut tohtia ymmärtää. No, sanovat kertauksen olevan opintojen eno. Voi vain olla, että minulta ei löydy mehuja asioiden loputtomaan toisteluun.
Toisto lyhyesti sosialismi on muinainen vaihdantatalouden systeemi, josta myöhempinä aikoina on syntynyt marxilainen teoria, joka puolestaan on aivan eri asia kuin siitä seurannut kommunismi (joka puolestaan on ollut sittenkin hieman erilaista niin NL:ssä, Kiinassa kuin Koreassa, mutta järjestelmässä jokin mättää ja niissä ihmisissä, jotka koettavat uskonnotonta yhteiskuntaa johtaa kuin jumalat - koettaisivat edes ateistina ymmärtää, ettei jumalia ole?), jota uskoakseni jotkut ihmiset koettivat saada toimimaan väkivaltaisin keinoin (huomaa sana: ihmiset). Ja loppu on historiaa. Väärä aika, paikka ja ihmiset?
Se on vain virheellinen päättelyketju.
Ateistit eivät ole parhaita vastaamaan tuohon objektiivisesti. Hyvän vastauksen ja vastaanoton saat varmaan tuolta uskonto palstan puolelta, tai millä nimellä se nyt kulkeekaan. Onko kirjoituksesi kannanotto, kysymys, vastaus vai virhe päättelyssä? Hyvä viesti kuitenkin, ei ollut liian pitkä
Napakasti sanottu. Toisaalta uskominen johonkin asiaan ei aina ole virhe. Ehkä ennemminkin epätäydellinen päättelyketju - joka saattaa osua oikeaan tai mennä täysin metsään.