Sellaista erillistä kastetta kuin ”henkikaste” ei alkukirkossa tunnettu. Tämä ilmaisu on syntynyt myöhemmin – lähinnä helluntailaisessa traditiossa – niistä evankeliumien ja Apostolien tekojen sanoista, jotka vertaavat toisiinsa vedellä ja Pyhällä Hengellä kastajaa, Johannesta ja Jeesusta. Kun kristillinen kaste syntyi, se oli aina yhdistetty vesi- ja henkikaste. Pyhän Hengen työ liittyi nimenomaan kasteeseen.
Luterilaisessa kirkossa ei voida hyväksyä sellaista Uuden testamentin tulkintaa, että kristillisen vesikasteen jälkeen tarvittaisiin vielä toinen kaste, erillinen ja erityinen henkikaste, jonka saaminen merkitsisi todistetta korkeammasta kristillisyydestä. Yksi apostoli Paavalin tärkeimmistä tehtävistä oli sellaisen hurmahenkisyyden torjuminen, että pneumaatikot, joilla oli hurmoskokemuksia, olisivat muita uskovia parempia. Tällainen ylpeys oli Paavalin mielestä todiste ”lihallisuudesta” tai ainakin aivan alkeellisesta alaikäisestä kristillisyydestä (1 Kor 3:1-3)
Luterilaisessa kirkossa ei voida hyväksyä sellaista Uuden testamentin tulkintaa, että kristillisen vesikasteen jälkeen tarvittaisiin vielä toinen kaste, erillinen ja erityinen henkikaste, jonka saaminen merkitsisi todistetta korkeammasta kristillisyydestä. Yksi apostoli Paavalin tärkeimmistä tehtävistä oli sellaisen hurmahenkisyyden torjuminen, että pneumaatikot, joilla oli hurmoskokemuksia, olisivat muita uskovia parempia. Tällainen ylpeys oli Paavalin mielestä todiste ”lihallisuudesta” tai ainakin aivan alkeellisesta alaikäisestä kristillisyydestä (1 Kor 3:1-3)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.