Paljon on kohistu vanhusten köyhyydestä, mutta mites lapsiperheet..
Meidän perheen tulot on nettona 2600€ ja sillä pitäisi elättää 4 henkeä (650€/hlö). Meillä on asuntolaina, autolaina, 2 auton vakuutukset, lasten hoitomaksut, omat vakuutukset ja tietenkin vesi, sähkö ja lämmityskulut. Terveydenhoitokulut, ruoka ja bensakin pitäisi jostain maksaa.
Pakollisten laskujen jälkeen jää käteen n. 600€, jolla siis maksetaan nuo viimeeksi mainitut 3.
En tiedä paljonko köyhyysraja on, mutta kyllä me ollaan köyhiä. Toimeentulotukea tai asumistukea ei saa, ensin pitäisi talo myydä pois ja maksaa vuokraa enemmän kuin mitä lainanlyhennykset on. Mistään ei siis taloudellista apua saa tekemättä suuria muutoksia elämässä ja tällä hetkellä se ei ole kannattavaa.
Olimme ennen ihan hyvätuloisia, mutta Venäjän vientikieltojen mukana itseltäni meni työpaikka. Lapset ovat päiväkodissa vain muutaman päivä kuussa, jotta saadaan pitää hoitopaikka ja autolla ajetaan vain välttämättömät, mutta täällä maalla(30km keskustaan, 8km kauppaan) se tarkottaa kaikkea. Töitä on tiedossa kesällä ja muutenki hyvältä näyttää, meidän osalta, ei välttämättä muiden.
Siksi haluaisinkin tietää paljonko tedän muiden tulot on henkeä kohti? Pärjääkö sillä? Tai kuinka pienillä tuloilla olette joutuneet pärjäämään? Ja nyt siis nimenomaan lapsiperheet.
Meidän perheen tulot on nettona 2600€ ja sillä pitäisi elättää 4 henkeä (650€/hlö). Meillä on asuntolaina, autolaina, 2 auton vakuutukset, lasten hoitomaksut, omat vakuutukset ja tietenkin vesi, sähkö ja lämmityskulut. Terveydenhoitokulut, ruoka ja bensakin pitäisi jostain maksaa.
Pakollisten laskujen jälkeen jää käteen n. 600€, jolla siis maksetaan nuo viimeeksi mainitut 3.
En tiedä paljonko köyhyysraja on, mutta kyllä me ollaan köyhiä. Toimeentulotukea tai asumistukea ei saa, ensin pitäisi talo myydä pois ja maksaa vuokraa enemmän kuin mitä lainanlyhennykset on. Mistään ei siis taloudellista apua saa tekemättä suuria muutoksia elämässä ja tällä hetkellä se ei ole kannattavaa.
Olimme ennen ihan hyvätuloisia, mutta Venäjän vientikieltojen mukana itseltäni meni työpaikka. Lapset ovat päiväkodissa vain muutaman päivä kuussa, jotta saadaan pitää hoitopaikka ja autolla ajetaan vain välttämättömät, mutta täällä maalla(30km keskustaan, 8km kauppaan) se tarkottaa kaikkea. Töitä on tiedossa kesällä ja muutenki hyvältä näyttää, meidän osalta, ei välttämättä muiden.
Siksi haluaisinkin tietää paljonko tedän muiden tulot on henkeä kohti? Pärjääkö sillä? Tai kuinka pienillä tuloilla olette joutuneet pärjäämään? Ja nyt siis nimenomaan lapsiperheet.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Meillä nettttulot 3200€/kk, eli 800 per naama. Asumiskulujen ja muun jälkeen jää noin tonni, sillä sitten ruuat ja polttoaineet.
Hyvin pärjätään, mutta ylimääräistä ei voi ostaa. Meillä molemmat vanhemmat töissä, joten ei tämä elämä tästä kohene mihinkään. Asutaan vuokralla, mutta ei toimeentulotukea tai muuta, koska virallisesti ei olla köyhiä. Ei vain ole varaa sekä elää että säästää.
Meillä on tulot viidelle yhteensä 2500, siis 500 per henkilö. Sen mukaan eletään. Ei ole kahta autoa eikä kallista kämppää. Mitään tärkeää ei kuitenkaan puutu.
Hyvät tulot teillä vieläkin on. Ette ole vähävaraisia. Tulojen pieneneminen ja velkaantuminen on teidän ongelmanne, mutta jos ette lisää velkaannu, niin onneksi sentään suurin osa veloistanne on sijoituksia tulevaisuuteen.
Ei se ole köyhä joka joutuu vähän pihistelemään koska maksaa sellaista luksusta kuin omaa asuntoa ja kahta autoa jne. Se on teidän valintanne että laitatte näihin niin paljon rahaa.
Tämä on viisas kommentti. Nykyajan ihmisten materiamitoitukset sen sijaan ovat suuruudenhulluja, kukaan ei enää tajua, että vähemmälläkin tulisi toimeen.
Kyllä nykyään kaikkien terpeet tulee tyydytettyä (toimeentulotuki), mutta ei joidenkin ahneus.
Neljän hengen perhe ei tarvitse kahta autoa se on aivan varma.
Miten se nyt niin varmaa olisi? Jos asuu vaikka maalla kuten me, on pakko olla kaksi autoa, koska molemmat lähtevät töihinsä eri suuntiin ja eri aikoina, koska molemmilla työajat ovat muuta kuin seitsemästä tai kahdeksasta neljään. Ja näin voi olla kaupunkilaisillakin, ei ne julkiset aina onnaa varsinkaan, kun eivät kulje sopivan matkan päästä omasta ovesta.
Tämä on taas tätä, se on hyvä että muut tietävät toisten tarpeet. Kuten jo mainitsinkin, mellä on pelkkä kauppamatka 8km, bussipysäkille 4km, eli kyllä täällä 2 autoa tarvitsee, miehen työmatka 35km, lasten päiväkotiin matkaa 11 ja siitä oli omalle työpaikalleni vielä 20km, kaupanalalla kun työskentelee, niin työajat ovat sen verran epäsäännölliset, ettei bussilla kulkeminen ole mahdollisuus. Mies tekee 8-16 töitä, joten bussilla kulkeminen olisi mahdollista, mutta hän sitten tarvitseekin sitä autoa työssää ja ajaa päivittäin 200km työajoja. Hänellä on siis se uusi auto, josta lainaa maksamme, kun on pakko olla varmatoiminen auto, itselläni on sukulaiselta lainaan saatu vanha auto, josta maksamme vain vakuutukset.
Se on hienoa että teillä kaupunkilaisilla on mukavan matkan päässä kaikki palvelut ja vain yksi auto on tarpeen, mutta meilläpä on tarvinnut ottaa asuntolainaa 130m2 talosta vain 120 000€, sillä taitaa yksiön sieltä paremmasta maailmasta saada.. Eli se on mihin kukin sen rahansa upottaa, on erilaisia välltämättömyyksiä tässä maailmassa.
90-luvun alun ns. laman aikana me olimme lapsiperhe, jonka molemmat vanhemmat joutuivat työttömiksi ja kahden asunnon loukkuun kun rakensimme eikä kaupunkiasunnon myynti onnistunutkaan niin kuin valssi kesällä.
Meillä ei ollut mitään muuta kuin velkarahaa ja se vähä mitä tuli, myös meni samoin tein. Silti me selvisimme vaikka itse en koskaan pannut pennejä jonoon. Toinen ehkä teki sen puolestani ja kantoi huolenkin, kun itse en 'osannut' huolehtia, hoidin vain osaltani, että elämää oli ja se jatkui sillä vähällä mitä oli.
Se, että on asuntolainan lisäksi autolaina, merkitsee huomattavaa viivettä asuntolainan maksuun. Käytännössä lainanlyhennys tyrehtyy ja tyydytään makselemaan korkoja. Ruotsin esimerkki on tyly. Siellä jätetään velkaa perinnöksi.
Arvovalinnoista tässä usein on kysymys. Työpaikan pihaan ei kehdata ajaa vanhalla autolla, puhumattakaan muksujen lätkäharrastuksiin kuskaamisesta. Julkisivu pitää olla kunnossa.
Kotona sitten odottaa kalapuikkoateria- mikä sinällään ei ole väärin.
"tulot on nettona 2600€ ja sillä pitäisi elättää 4 henkeä (650€/hlö)"
Kuule tuo 650€/hlö on oikeastaan aika paljon, enemmän kuin mitä monella päktätyöläisellä jää palkastaan nettona käteen kuukaudessa! Ei ne isot tulot, vaan ne pienet menot..!!!
Meillä tulot nettona 5000e. Autolainaa ei ole ollut kuin viimeksi kun opiskeltiin (3000mk:n auto). Nyt näillä tuloilla maksetaan vain asuntolainaa. 2 autoa joiden arvot yhteensä noin 3500e (nettiauton mukaan).
Miksi teillä on useampi auto ja autolainaa (varsinkin jos ette käy töissä)? Ja paljonko sitä autolainaa on?
Mieheni käy töissä, hänellä on auto, joka on ostetu käytettynä, mutta siis kohtuullisen uusi ja sitä varten otimme lainaa n. 6000€, jotta hän voi turvallisesti ja varmasti ajaa työajonsa kun kilometrejä kertyy 30 000/vuodessa. Itselläni on tuttavalta lainassa auto, jonka arvo on noin 100€, josta maksamme itse vakuutukset.
Asuntolainaa maksamme 15 vuoden laina-ajan suunnitelman mukaisesti, eikä todellakaan lyhennysvapaita pidetä, jos ei jotain traagista tapahdu.
Itse muistan että markkoja oli kun olin ala-asteella, ei autosta ollut tietoakaan.
Tähän 26 vuoden ikään mennessä ei ole oikein tuota omaa omaisuutta kertynyt..
Ja olen siis ollut työttömänä muutaman kuukauden, ei kukaan ole niin hullu että heti työttömäksi joutuessa myy talon ja autot ja kaiken, kun ideahan tässä on muistaakseni päästä töihin takaisin.
Ja nytkin töitä on tiedossa, joten en autostani luovu kun matkaa uuteen huhtikuussa alkavaan työhön on 28km ja sieltä päiväkodin kautta kotiin 50km.
Mamemo, tämä tarinasi on vähän mulle hämärä. Kerrot, että miehesi on töissä 8-16, eli ilmeisesti hän on palkkatöissä eikä esimerkiksi yrittäjä? En ainakaan koskaan ennen ole kuullut yrittäjästä, joka tekisi töitä vain 8-16. Kerrot, että hän ajaa omistamallanne autolla päivittäin työajoa 200 km. Näistä omalla autolla ajetuista työajoista miehesi saa tietenkin veloittaa työnantajaltaan verohallinnon vuosittain määräämän kilometrikorvauksen. Vuodelle 2015 korvaus on 0,44 €/km. Kuukaudessa miehesi siis saa verottomia kilometrikorvauksia n. 1850 €/kk. Työajojen polttoainekulut, n. 400 €, vähennettynä jää jäljelle 1450 €/kk autolainaan, huoltoihin yms. Jäikö nämä pois sieltä tarinasi tulopuolelta?
Toinen asia, jota oikeasti en ymmärrä, on perheenne arvomaailma. Hiilijalanjälkenne on melkoinen ja vain teidän omien valintojenne takia. Olisiko kuitenkin ollut järkevämpää rakentaa se talo lähelle jomman kumman työpaikaa ja palveluja, ja sen jälkeen toisenkin hakeutua samalle alueelle töihin. Talo olisi tietenkin maksanut jonkin verran enemmän, mutta elämäntilanteiden joskus nopeastikin muuttuessa se olisi kuitenkin myytävissä ilman suurempia tappioita. Myypä tuollainen matkojen päässä palveluista oleva talo, ei taida löytyä ostajaa, edes rakennuskustannusten hinnalla.
Eniten tarinassasi ihmetyttää, että harmittelet, kun ette saa mistään mitään taloudellista tukea. Eikä teidän pitäisikään saada. Olette itse tehneet valintanne. Te ette ole köyhiä. Ymmärrätkö, että Suomessa elää oikeasti köyhiä ihmisiä, joita loukkaa kirjoituksesi, jossa perheenne 2600 €/kk nettotuloilla väität olevanne köyhiä.
Mamemon ilmoittamat kilometrit ovat ainakin sekaisin:
Jos ajaa työajoa 200 km/pvä, kertyy 21 työpäivän aikana 4.200 km/kk. Jos otetaan yksi lomakuukausi pois vuodesta, muodostuu työajoksi 46.200 km/v. Ei siis 30.000 km, vaan puolet enemmän. Ja eikö siihen tule vielä päälle kodin ja työpaikan väliset matkat, jotka eivät ole työajoa, vaan työmatkaa?
Me asutaan myös maalla, kahdesta lapsesta tulee lapsilisää, vaimon työpaikalla menossa yt-neuvottelut ja töitä on vähennetty jo muutenkin tämän laman seurauksena. Minun töissäni ei ole tapahtunut muuta, kuin, että tulot ovat pudonneet todella rajusti tämän maailmantilanteen vuoksi, viime 2014 vuoden verotettavaksi ansiotuloksi jäi 7046€, joka tekee 587€/kk ja siitä verot pois, joten ei paljoa naurata.
Toinen auto on poistettu liikennekäytöstä, joten siitä ei tule mitään muita maksuja, kuin 12€ vakuutusyhtiölle tuosta seisonnasta aiheutuva kulu.
Lehtitilauksia on karsittu todella rajusti.
Vakuutukset kilpailutettu ja omavastuu nostettu 1500€:n, eli jos talo palaa, saamme vakuutuksesta korvauksen taikka joku iso vesivahinko tulee, emme ole pulassa.
Sähkö on pörssisähköä ja kulutus on minimoitu.
Lämmitämme puilla kaiken mahdollisen, vanha öljypolttimella toimiva kattila on muutettu puilla toimivaksi, sähkövastus varalla ettei pakkanen aiheuta vaurioita, jos puita ei ole.
Kasvatimme kaiken mahdollisen omassa puutarhassa, perunat, porkkanat ym.
Lasten harrastekamat kierrätyksestä ja tuttavilta, vanhat kamat tuttaville kiertoon.
Laajakaista vaihdettiin wlan-mokkulaan 13,90€/kk ja säästöä yli 10€/kk, silti nopeudet nousi ja lasten tietokoneet ja tabletit on wifi-yhteydellä samassa mokkulassa, joten yhtään ylimääräistä nettiliittymää ei ole.
Puhelin on kotiluuri, kulu siitä n. 3,50€/kk
Kännykkäliittymät halvimmat mahdolliset.
Ruokaa ostetaan kauasta vain tarjouksista ja kerran viikossa. Hernekeitto oli tarjouksessa 0,19€/purkki, sitä hamstrattiin riittävästi.
Toistaiseksi on selvitty, että ei olla haettu mitään tukia yhteiskunnalta.
Pienten lasten kanssa pärjää. Tenavat ovat 3 ja 5 vuotiaita. Asumme velkaisessa omakotitalossa. Yksi vanha auto jonka kanssa pakkopuuhailen keväisin ja syksyisin.
Kaikkien perusmenojen, korot, lyhennykset, sähköt, vedet, katumaksut, lämmitys, vakuutukset, puhelin yms kulut päivittäiseen käyttöön jää noin 400€/kk kulutettavaksi ruokaan, perustarvikkeisiin, vaatetukseen (käytännössä ei juurikaan ) huvitteluun, minun tupakointiini ja pontikkatarpeisiin (sokeri ja hiiva).
Tarttee miettiä mutta puutetta ei vielä ole mistään mutta puutteita kertyy hiljalleen.
Miksi teillä on kaksi autoa???Vali vali vali. Miksi teillä on oma asunto. Yhteiskunnanko pitäisi maksaa teidän elämä. Teitä on sentään kaksi aikuista, Itse olen yksinhuoltaja ja maksan kaiken yksin ei tule kuule ylimääräisiä tukia mistään. Saan ainoastaan minimi elatusmaksun ja lapsilisän ja oman palkan. Te valittavat pariskunnat ärsytätte, ette tiedä mistään mitään. Valita vasta sitten kun maksat yksin ihan kaiken omasta pussistasi.
Me ei olla kyllä valitettu, käydään töissä ja ainoa tuki yhteiskunnalta on meille lapsilisät kahdesta lapsesta. Oma-asunto meilla on vanha ok-taloa ja halvalla ostettu, halvemmalla ei asuttaisi missään omilla rahoillamme. Eikä me saataiskaan yhteiskunnalta mitään, kun minä ole ammatinharjoittaja. Eletään tulojemme mukaan. Toinen auto on, mutta ei nyt liikennekäytössä. Pärjätään tolla yhdellä vanhalla autolla, katsastan sen kuukauden päästä ja taas voidaan ajella sillä reilu vuosi.
Tulothan meillä on nyt jonkun yksinhuoltajan kanssa samaa, koska ollaan molemmat kuitenkin työelämässä ja siitä tulee kuluja.
Meidän perheen tulot ja menot.
Kaksi aikuista, kolme jo kouluikäistä lasta.
Lapsilisät sen noin kolmesataa euroa plus palkkatuloja noin 2600 kuussa miinus verot.
Asuntolaina, yks muutaman kympin vakuutus, bensarahaa, ruokaa, lääkemenoja, tingitty siinä että talon vakuutus ei enää voimassa. Törsätään lahjoihin ja matkoihin. Lahjoja ostettava jos lapset kutsutaan kavereiden synttäreille tai itse tulee kutsutuksi johonkin. Matkat naapurimaihin velaksi jota sitte monta vuotta pikkuhiljaa maksetaan. Iso remontti tulossa. Pankkitilillä muutama tonni viel pahan päivän varalla vanhoi säästöi. Tais tulla nyt rempan myötä se paha päivä?
Tänään pomo halus että sitoudun päätyöhöni enemmän, (ilman palkankorotusta) sanoi että "olet liian ahne, et sinä sivutöitä tarvitse, pärjäät ilmankin" Sanoin että kyllä muuten tarvitsen, mutta en paljoo selitelly tarkemmi. Oon saanu huonoi kokemusta ku joskus köyhtyessä oon selitelly, niin enää en näitä meidän juttui kerro. Saavat luulla vaikka miksi Kroisokseksi jos tahtovat jos ovat niin tyhmii etteivät osaa vetää oikeita johtopäätöksiä. Mutta tuo kyllä satutti. Vaan oli siinä perää: länsimainen ihminen on ahne monella tapaa, köyhäkin on usein ahne. Karkkia ostelee lapsille ja moottoriajoneuvolla hurruuttelee, vaikka suurin osa maailmaa näkee nälkää ja kulkee pitkätkin matkat avojaloin. Hyvätuloinen pomoni kai sen verran ahne itse että tunnistaa sen puolen toisessakin. Pari voimasanaa tekisi kuitenkin mieli laittaa tähän väliin.
Köyhänä ei ole niin paha olla kuin köyhtyä. Se köyhtymisvaihe oli itelläni ainakin paljon kamalampi, lapsetkin oli sillo pienempii. Nyt on olo ettei paljoo enempää enää voi köyhtyy, ei pelota sillain. Tästähän senkun vaan rikastutaan: muutama vuos niin lapset on jo kesätyö-iässä ja voivat tienata omat karkkirahansa tai hyvin jos käy niin koko perheelle leveämmän leivän. Sitten ne lentää maailmalle ja toivon mukaan kouluttautuu ja työllistyy. Talovelat on enempi maksettu jo silloin tai sitten talo on lahonnu alta. Myyn talon ja tontin tai sen mitä on jäljellä. Ostan asuntoauton. Lähden kiertämään maailmoo miehen kanssa tai ilman. Valosalta näyttää.
Itse saan käteen hieman yli 2000 e/kk. Sillä elätän itseni ja aikuistuvat lapset, joista ei enää saa edes lapsilisää. Kulut nuorista aika kovat, koska syövät paljon ja kirjat jää ostettavaksi. Nuoriso onneksi saa opintotukea, jolla saa osan kirjoista ostettua.
Tuolla rahalla maksan asuntolainan ja romuauton sekä maksan perheen kaikki kulut. Jos jään työttömäksi, myyn auton samantien juuri siksi, että kuukausittaiset kulut pienenevät merkittävästi (vakuutukset, huollot, korjaukset, uudet renkaat, ajoneuvoverot jne).
Tukia sossusta tms ei tule. Selviän, koska haluan selvitä. Ei tämä tilanne valittamalla parane. Onneksi nuoriso tekee töitä ajoittain, sillä mainostenjakoa ja puhelinmyyntiä on tarjolla. Sillä tavalla nuoret saavat omaa rahaa omiin menoihinsa.
Kun rahaa ei ole hirveästi, niin pitää ostaa vaatteita käytettynä, parsia sukkia, tehdä ruoat alusta alkaen itse jne. Maaseudulla jos asuisin, niin kasvattaisin ruokaa itse ja keräisin metsästä sienet ja marjat sekä kävisin kalassa, mutta täällä kaupungissa sellaista mahdollisuutta ei ole, mitä nyt ikkunalaudalla voi kasvattaa yrttejä. Toisaalta maaseudulla olisi ehkä enempi työttömyyttä ja opiskelumahdollisuudet huonommat.
Työnantaja ei kustanna koulutuksia, joten aloitin juuri lisäkoulutusta yksityisesti etäopiskeluna, joten nekin maksan itse.
En valita, koska olen halunnut lapset ja heidät myös kasvatan aikuiseksi. He tietävät, että saavat asua kotona ainakin niin kauan kuin opiskelevat. Ei elämä kenelläkään niin helppoa ole. Kyllä se tilanne helpottaa sitten aikanaan, kun lapset lentävät pesästä ja voi vaihtaa nykyisen asunnon pienempään. Yksinään sitä pärjää yksiössäkin.
Hassu juttu etten pidä itseäni edes köyhänä. Tärkeissä asioissa koen olevani kuitenkin rikas, kun on lapset, ystäviä, terveyttä, työ (ainakin toistaiseksi) ja harrastuksia. Olisiko kyse asenne-erosta verrattuna aloittajaan?
Pidin kirjoituksestasi, täyttä asiaa. Itsekin yksinhuoltaja ja selviän kun pihistän.
Niin tietämättömyys on AINA ollut ihmisen pahin turhauttaja masentaja ja vihllinen.
Minkähän ikäisiä lapsenne ovat?
Kunnan toimeentulotuki jakaa tulon riittäviksi seuraavasti:
Summa 1.1.2014 on 480,20 € /kk
Ravintomenot 48 % (229 € / kk )
Vaate- ja jalkinemenot 7 % ( 33,40 € / kk) ~ 400 €/ vuosi
Informaatiomenot (lehti, puhelimen, netti ) 19 % (90,65 €/ kk)
Vähäiset terveydenhuoltomenot 3 % reseptivapaat lääkkeet (14,3 € /kk).
Muut jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot 23 % (109,7€/kk)
yhteensä 100 % 480,20 €/kk
Kaikissa kunnissa sovelletaan samoja toimeentulotuen perusosien euromääriä.
Yksin asuvan henkilön perusosan määrä on 480,20 € kuukaudessa 1.1.2014 lähtien.
Yksinhuoltajalle korotettuna maksettavan perusosan määrä on 528,22 € (= 47,73 € yksihuoltajana lisää )
Toimeentulotukea ei lasketa henkilöä kohti, vaan aina taloutta kohden.
ENSIMMÄISEN AIKUISEN PAINO ON YKSI,
SEURAAVIEN 0,5 eli puoliso ja yli 14v. lapset.
LASTEN TAAS 0,3 (tässä yhteydessä lapsiksi luokitellaan 0-14 v.)
Siis jos lapset ovat alle 14 vuotiaita on toimeetulokerroin 2,1. (t.t.t. 1019,55 €/kk)
Jos he ovat yli 14v. on kerroin 2,5. (T.T.T. 1213, 75 €/kk)
"Kaikissa kunnissa sovelletaan samoja toimeentulotuen perusosien euromääriä. Yksin asuvan henkilön perusosan määrä on 485,50 euroa kuukaudessa 1.1.2015 lähtien. Yksinhuoltajalle korotettuna maksettavan perusosan määrä on 534,05 euroa. Perusosien määrät eri perheenjäsenten osalta on esitetty ohessa."
http://www.stm.fi/tiedotteet/kuntainfot/kuntainfo/-/view/1896917
Asumistuen omavastuu osuutta tuosta ei joudu maksamaan, samoin sähkölasku ja kotivakuutus maksetaan hakemalla kun tuolot ovat nuo. Kaikki resepti lääkeet hammaslääkäri kulut ja jatkuvat matkakulut harkinnan varaisena.
Jos perheessä on kaks autoo vauutukset niin täytyy olla pässä vikaa että ei pärjää. Myykää toinen auto pois niin siinä säästää paljon rahaa. Meillä on auto mutta sill ajetaan vain pitkiä matkoja. Polkupyörällä kuljetaan aina töihin, kauppaan tai treeneihin satoi tai paistoi. Bensassa sästää hyvin 5000 vuodessa kun polkee fillarilla joka paikkaan. Pärjäämme hyvin, ruokaa on, lapset saa harrastaa ja rahaa jää säästöön 2700 tuloilla.
Perkele, tämä on suhteellisuuden takia mielenkiintoinen avaus.
Meillä vqimo on rahan kanssa kuin siivilä, niin paljoa sinne ei saa lapioitua ettei se ole tyhjä koko ajan.
Taustana 2 tenavaa, kämppävelkaa 65000
meillä nettotulot aika karmeat yli 10.000 kk josta minä kyllä kuittaan valtaosan kodin ulkopuolisen infran kehittämiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun mutta,
vaimo 2800kk netto ja autoetu minulta, aina visat tapissa, enkä niitä mqksa koska ne on 2 viikossa taas tapissa, voisi olla paras että vaiko saisi luottokelpoisuuteensa rypyn rauhoittamaan kulutusta. Viikkorahana vaimo saa minulta harkinnanvaraista tukea keskimäärin tonnin kk ja minun pussista maksetaan matkat, kodin sisustus, kodinkoneet, autot yms.
Jouduin ottamaan systeemiksi ns viikkorahan vaimolle eli hänen palkka riittää 2 viikkoa ja sen jälkeen joutuu anomaan rahoitusta perusteluin loppukuun ajaksi.
Onko kivaa olla naimiaisissa aikuisen ikäisen lapsen kanssa?
No kyllä se hermoja rassaa mutta vaihtoehtona olisi tuon ulosheittäminen määräajaksi ja paluu sitten kun on ymmärtänyt edes perusteet taloudenpidosta.
Se mikä tuossa on karmeata, on että nuo tavat periytyvät jonka takia minun on esitettävä ehkä vielä jyrkempää taloudenpidossa kuin normaalisti että lapset näkevät vähän laajemmin kokonaisuutta.
Kyllä se myös on tosiasia ettei niitä normaalimpia pääkaupunkiseudulta oikein meinaa löytyä, aika monella kaveriporukassa on sama tilanne perheen rahankäytössä ja jokainen on ratkaissut ongelman kuten parhqaksi näkee, mm. Poistamalla kaikki debit kortit vaimoiltaan, ohjaamalla vaimon palkat hallinnoitavalle tilille, kuittipakkoa, tilinkäytön selvitystä yms.
Itse nyt 54v joten kompetenssia arviointiin on yli 30v ajalta.
80-90 luvun laman kokeneet ja siitä selvinneet oppivat pääpiirteittäin rahankäytön ja niillä tuskin on niinisoissa määrin tuota ongelmaa, se on nämä seuraavat minulle hetikaikkinyt mille on tuupattu luottolimittiä joka suunnasta eikä asiaa helpota kotoa opittu käytösmalli että osarillahan kaiken saa...
Ps, huvittava pikantti yksityiskohta, vaimolla palkkapäivä 20pv ja äsken se kysyi bensarahaa koteloonsa että pääsisi aamulla töihin..
"Ps, huvittava pikantti yksityiskohta, vaimolla palkkapäivä 20pv ja äsken se kysyi bensarahaa koteloonsa että pääsisi aamulla töihin.."
Siitä palkkapäivästähän on jo yli viikko!
Isä joutui allergian takia vaihtamaan alaa, 1954 töihin vuodeksi, sittten kouluun kolmeksi vuodeksi, sitten töihin.
Lapsia oli 2, sisko ja veli. Isä kävi koulua ja illat sekä viikonloput töissä.
Tiukkaa on ollut, lapset on ravittu tinkimällä omasta kulutuksesta. Valokuvissa vanhemmat ovat kalpeita ja väsyneen näköisiä.
Onneksi siihen aikaan oli töitä sekä lapsilisät.
Noita juttuja kun on kuunnellut ei omaa perhettä ole tullut perustetuksi.
Eteenpäin vanhempani ovat pyrkineet.
Iänikuisen vanha ketju, mutta vastaanpa silti. Laskin meidän tulot yhteen ja tulomme ovat 2137 euroa kuussa. Meitä on neljä, kaksi aikuista ja kaksi lasta. Tulot kertyvät eläkkeistä, lapsilisistä ja asumistuesta. Jossain vaiheessa tuloihin tulee lisäystä hoitotuesta, kunhan puolison eläkehakemus on käsitelty. Mutta se tulo menee kokonaisuudessaan puolison hoitokustannuksiin, sairaalamaksuihin ja muuhun, eikä riitäkään.
Asutaan vuokralla, autoa ei ole. Velkoja ei ole. Tullaan niukin naukin toimeen, mutta ei tämä mukavaa ole. Luottotiedot yritän saada pidettyä, ettei elämä vaikeutuisi entisestään.
Meille jää työttömyystuesta käteen 300 vuokran jälkeen. Saadaan asumistukea 80, lapsilisä 160 ja elastusmaksu 150. Eli 670 pitää elää ja maksaa laskut (sähkö, puhelin, kotivakuutus). Kaikki muu menee ulosottoon koska ei ole rahaa maksaa laskuja. Asumistukea ei saada enempää kun siihen otetaan tulot ennen ulosottoa huomioon. Ollaan vuokralla 40 neliötä kahden hengen lapsiperhe. Ahdistaa kun ei voi tehdä mitään. Ollaan kysytty apua ja yhdeksi kerraksi saimme ruoka-apua.
Lopetin tupakoinnin. Ostin päihteeni raaka-aineiden muodossa. Sokeri, perunat, hiiva, olut uutteena, kotiviini tuttavien herukoista.
Sorruin myös rikokseen. Myin pontikkaa muutamalle tuttavalleni litran - neljän litran erissä.
Lapsemme olivat eskari-ikäisiä. Muutamaan vuoteen emme voineet ostaa mitään uutta. Emme itsellemme emmekä lapsille. Tuttavat ja sukulaiset lahjoittivat käytettyjä tavaroita.
Olimme innokkaita keräilytalouden harjoittajia. Marjoja ja sieniä.
Suunnilleen 5:nä päivän viikossa oli pääateriallamme sieniä jossakin muodossa.
Esimerkiksi jauheliha jatkettiin murentamalla siihen rutkasti kuivattuja tatteja ja joskus koivunkantosieniä. Suppilovahvero keittoa. Kanttarelli pitsaa yms.
Olin itse keväisin ja syksyisin näpit rasvassa pitäessäni liki 10 vuoden ikäistä, keskikokoista japsia ajokunnossa. Koneremontin osat jouduin osittain ostamaan uusina ja loput hoiti eräs koneistamo. Lahjoin koneistajan pullolla minttuviinaa. Vaikutti hinnoitteluun.
Tuon revohkan jälkeen toinen lapsemme ei ole syönyt sieniä. Ei tee siitä numeroa mutta ei pistä suuhunsa.
Meillä tulot n. 10.000€/kk netto. Kolme lasta ja kaksi aikuista. Asumme Helsingissä ja velkaa on vain asunnosta, joka on nyt käymässä vähän pieneksi. kaksi autoa on pakko olla, koska muuten ei esim. lasten harrastuksia ehdi hoitamaan. Mukavasti elelemme, mutta emme kuninkaiksi. Voin kuvitella, että tiukkaa on alle 3000€:n tuloilla.
Äiti ja kaksi kouluikäistä tyttöä rahaa/kk n. 2100€ bussikortteihin 120€, vuokra vesi 807, kotivakuutus 9.90€ sähkö n. 50/kk . Onneks ei puutu rakkautta..
Näitä lukiessa sitä vasta ymmärtää sen, minkälaisessa ahdingossa ihmiset ovat.
On ilmeistä, että avustus- ja ruokajonot vaan pitenevät tulevaisuudessa.
Nytkin niissä jonoissa jo puhutaan montaa kieltä.
Ihmetellä täytyy mistä sillä Hurstilla ja muilla sitä jaettavaa riittää.
Kyllä jaettavaa riittää, kun ihmiset kykenee ostamaan kaupasta yhä vähemmän.
Vanhenevia tuotteita jää kauppaan yhä enemmän. Maanantaina on punalappuisia kaupassa aivan tolkuttomasti ja niihin kohdistettuina on köyhänkin rahalla ostovoimaa.
Jos Hurstilta hakee vielä kassillisen lisää, niin kyllä ruokakaapissa on kosolti kuivamuonaa eli muutakin kuin sitä tarjousmakaroonia.
Teetkö muuten mitään muuta kuin syöt.
Ei tarvi mitään punalappuisia ostaa kun valmistaa peruselintarvikkeista ruokia isoja määriä ja pakastaa. Tarviiko perhana köyhän olla vielä saapaski. Kioskilta ostaan 20eurolla sätkätupakkia ja lopun laittaa automaattipeliin jukoliste kun on tiukkaa.
Mutta yli 10 vuoden eläkekokemuksella voi sanoa, että pienelläkin tulolla pärjää ihan hyvin, kun on elämässään huolehtinut siitä, että isot hankinnat on tehty aikanaan ja osaa elää maltillisesti törsäämättä tai ostamatta luottokortilla tappiin asti.
Ihan tavallisen rivikansalaisen eläkkeestäkin jää vielä kuukaudessa pieni summa laitettavaksi sivuun yllätysmenojen varalle . On järkevää varautua erilaisiin taloustilanteisiin sekä
muihin elämäntilanteiden muutoksiin. Kaapissa on hyvä olla pieni ruokavaranto erilaisten poikkeusolojen varalta sekä mm. paristoja valaisimiin ja ensiaputarvikkeita.
Koskee myös köyhiä.
Hyvä se olis että sivussa jonkin verran rahoja jos jotain yllättävää tapahtuu. Monellakin se tyyli että kaikki ostetaan velaks ja korviaan myöten sitten veloissa.
Eipä ollut mitään vaikeuksia kun mukautui tilanteeseen.
Totesimme ettemme tarvitse mitään uutta tavaraa. Onneksi lapsemme olivat eskari- / ala-asteikäisiä joten harrastusvälineet saimme tuttavilta ja sukulaisilta. Vaimo hoiti kasvavien penskojen vaate- ja jalkinetarpeet vaihtamalla käytettyä käytettyihin.
Ravinnosta melkoisen osan muodostivat keruutuotteet ja minun lampaiden teurastuskeikkojen lihat.
Pidin vanhaa autorotteloa hengissä keväisillä ja syksyisillä ennakkohuolloilla. Alusta, jarrut, ohjaus. Yksi koneremontti ja yksi hammaskehän vaihtaminen vauhtipyörän päälle.
Tein itse kaiken minkä pystyin. Pienen peltikolarin jälkien oikominen. Itse tehdyt pohjatyöt. Kaverilta sain alkuperäistä muistuttavan kaksikomponentti automaalin.
Lankoni kaveri ruiskutti.
Paljon muuta vastaavaa.
Ainoa jälkimaininki on se, ettei nuorin lapsemme ole niiden vuosien jälkeen syönyt sieniä missään muodossa.
Parin vuoden ajan sieniä oli pääruuassa ainakin 5:nä päivänä viikossa.
Kuivatuilla tateilla jatkettua mureketta. Ukonhattu pihvejä. Kanttarelli keittoa. Silkkaa sienikastiketta. Jne.
Joko aloittajalla on nyt seitsemän vuoden aikana tilanne parantunut? Lapsetkin taitaa olla jo koulussa.
Lasten on syytä jo taaperoiästä alkaen oppia, ettei kaikkea kivaa aina saa. Eipä tule känää omien vanhempien kanssa eikä katkeroidu aikuisena kohdatessaan todellisuuden.
Lapset saa aina kaupan kassalla itkupotkuraivarin kun ei saa rohmuta karkkihyllyssä.
Silloin ei pidä antaa periksi vaan olla lujana ja pysyä ennalta päätetyssä linjassa.
Kun oppii jo lapsena elämään todellisuuden määrittämissä rajoissa, niin ei ole vaaraa siihen että aikuisena tulisi esiin se "mulle kakki heti"-syndrooma.
Toisen penskan kertaraivari riitti. Toinen ei yrittänytkään.
Sama juttu kotonakin. Taaperoiästä alkaen omien huoneiden lattioiden tyhjennys ja lelut niiden laatikoihin.
Hieman myöhemmin osallistuminen rinnetalon siivoamiseen. Sitten tiski- ja pihatyövuorot.
Niillä penskat kävivät keskenään vaihtokauppaa.
Olimme tyytyväisiä kun nuorempi lapsemme, poika 12v ikäisenä huuti alakerran pesuhuoneesta. "Muti! Ons siul kirjavii? Konneesee mahtus viel".
Missään vaiheessa emme kysyneet huvittaisiko vaan ilmoitimme mitä tarvitsee tehdä.
Yhden kerran lukiovaiheessa tyttäremme purnasi tiskatessaan ( ei ollut konetta ), että hänellä on kokeita. Sanoin tytölle, että jos kokeissa pärjääminen on tiskaamisesta kiinni niin vaihda amikseen! Kirjoitti ällän ja sai matematiikka stipendin. Niin poikakin!
Halutessaan jotain muutakin kuin lauantaikarkit viikkorahoillaan niin sanoimme, että jättäkää karkit syömättä. Jättivät vähemmälle mutta tekivät naapurustolle pieniä palveluksia, pihatöitä talvella ja kesällä. Tasakattojen lumen tyhjennystä pojan bisneksenä.
Mainosten ja ilmaisjakelulehtien jakelua yms.
10v vaiheessa opastin tenavia pienimuotoisessa osakesäästämisessä. Sponsoroin samalla summalla kuin he olivat saaneet kokoon.
Ennen opiskelemaan lähtöä he olivat ehtineet tekemään muutamana kesänä "oikeita" töitä eikä toinen tarvinnut 5v opiskelun aikana lainaa lainkaan ja toinen otti opintolainan yhtenä vuotena.