Eräät europarlamentaarikot ovat panneet merkille Suomen linjan muuttumisen sen jälkeen, kun hallitus meillä vaihtui. Aiemmin arvostettu ja aktiivinen EU-politiikka on vaihtanut passiiviseen nahjusteluun. Suomea pidettiin Lipposen aikana jopa pohjoisen ulottuvuuden arvostuksen lisäämisen veturina, mutta nyt Suomi on etääntymässä EU:sta ja käpertymässä impivaaralaisuuteen. Tämänhän Matti Vanhanen toikin ensin näkyvästi esiin Hesarin haastattelussa vuosi hallituskauden alkupuolella. EU:ssa ollaan jo ilmeisesti huolissaan siitä, miten Suomi selvityy puheenjohtajakaudestaan vuonna 2006, jos tällainen nahjusmaisuus jatkuu ja syvenee. Ulkomaiset arvioitsivat näkevät nahjusmaisuuden johtuvan Keskustan Suomessa harjoittamasta politiikasta.
Kepulaisuus erottuu jo EU:ssakin
Mielipidepankki
10316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuka ulkomainen arvioitsija näkee nahjusmaisuutta Keskustan politiikassa?
Niinhän tuo näkyy tämän aamun Hesarikin tehneen taas pitkän jutun aiheesta otsikolla "Suomen linjaa ihmetellään EU:ssa" ja alaotsikko on "Europarlamentissa otaksutaan maan itseluottamuksen romahtaneen".
Ihan oikeat ja paikallaan ovat otsikot, sillä näkeehan sen jo sokea Kreettakin, että paljon on sillä alueella muuttunut Lipposen hallitusten ajoista. Ja vielä paremmin näkevät ne, jotka katselevat asioita paikan päällä, kuten parlamentin ulkoasianvaliokunnan saksalainen puheenjohtaja Elmar Brok, joka sanoo että "Suomi ei ole enää niin päättäväinen ja itseensä luottavainen EU-asioissa kuin se oli aikaisemmin". Hän toivoo, että Suomi aktivoituisi jälleen viimeistään 2006, kun Suomi toimii taas EU:n puheenjohtajana.
Myös Viron eu-parlamentaarikko, entinen ulkoministeri Toomas Ilves on pannut pettyneenä merkille sen, että Helsinki ei aja enää ns. pohjoista ulottuvuutta. "En haluaisi kaiken tehdyn työn valuvan hukkaan. Se on meille elintärkeä", sanoo Ilves. Brittiläinen parlamentaarikko Andrew Duff on huomannut, että Suomi on tullut varovaiseksi osallistumisessaan EU:n turvallisuuspolitiikan rakentamiseen. Duff toteaa elintarvikevirastokysymyksestä, että Suomi ei saanut sitä muiden EU-maiden tuesta huolimatta, vaan joutui taipumaan Italian tahtoon. "Suomessa liioiteltiin asiaa. Suomalaiset menettivät tässä paljon uskottavuutta" Duff arvioi. Luulen hänen vihjaavan siihen, että nykyhallitus antoi turhaan periksi Italialle.
Kai pitäisi jo jokaisen alkaa ymärtää, että jotain on muuttunut huonompaan suuntaan EU-politiikassamme. Ei voi olla näin paljon joka nurkalta tupruavaa savua ilman tulta. Jotain nurinkurista on siinä, että selkeästi johtavan pohjoismaan roolin EU:ssa on ottanut Ruotsi, ja Tanska tulee hyvänä kakkosena, vaikka nuo maat eivät kuulu edes emuun eli euron käyttäjiin. Tällaista ei olisi päässyt tapahtumaan Paavo Lipposen johtaessa hallitusta ja EU-politiikkaamme, se on varmaa.
Mutta kepulainenhan tietysti panee umpivihreät laput silmilleen ja yrittää kääntää kaiken vain Erkon median pahantahtoiseksi panetteluksi. On mahtava voima sillä Erkolla, joka saa saksalaiset, britit, virolaiset ja muut puhumaan tahtonsa mukaan!
"On mahtava voima sillä Erkolla, joka saa saksalaiset, britit, virolaiset ja muut puhumaan tahtonsa mukaan!"
Puhumattakaan K.K.Korhosesta. Säälittää, noin vanha mies, eikä osaa ajatella omilla aivoillaan. No, sotilaathan ovat tottuneet tekemään mitä käsketään...
Se on kyllä sotilashyve ja tositilanteessa ihan välttämätöntäkin, että sotilas tekee niin kuin käsketään. Ellei noin olisi ollut, et Sinäkään voisi tuossa noin tyhmiä revitellä. Nimittäin tuossa tai muulloinkaan täällä esittämiini näkemyksiin minua ei käske mikään muu kuin oma ajatteluni, totuudenrakkauteni ja rehellisyyteni.
Ajattelu on sallittua sotilaallekin, ja esimesasemassa olevalle se on jopa suotavaa, usein välttämätöntä muiden hengen, terveyden tai omaisuuden pelastamiseksi. Sotilasaikojen jälkeisellä lähes kaksikymmenvuotisella työurallani en ihan vaatimattomissas tehtävissä huomasin usein, miten paljon hyötyä olikaan kaikesta sotaväessä oppimastani, niin ajattelu- kuin toimintatavoistakin, ja kai sen huomasivat myös yrityksemme isoimmat johtajat, kun niin paljon myönteistä palautetta - ihan konkreettistakin, eli palkankorotuksia - heiltä sain tehtäväni menestyksekkäästä hoidosta.
Sinulle, joka ilmeisesti et ole työpäivää toisen palveluksessa tehnyt, kerron, että kun joskus sellaiseen tilanteeseen joudut, niin järkytyt: siinä asemassa pitää tehdä niin kuin käsketään. Jokaiselle löytyy käskijä, Jorma Ollilallekin: ne ovat Nokian osakkaat.
Täyttä hölynpölyä ja Hesarin propagandaa!
Suomi on EU:n jäsenenä rivissä tekemässä työtä kuten muutkin. Nyt vaan Lipponen ei ole kamppanjoimassa itselleen EU virkaa kuten menneinä vuosina. Myöskin uusi perustuslaki on jo hyväksyntäkierroksella, ei ole enää tarvetta riidellä suurten jäsenmaiden kanssa kuten Suomi teki perustuslain valmistelun ollessa kesken.
Mitä se Suomen aktiivisuus voisi olla? Pitäsikkö alkaa ajaa EU:n laajentumista esim. Venäjälle ja Ukrainaan? Pitäisikkö alkaa edistää EU:n federalistista kehitystä ja siirtää päätäntävaltaa lisää Brysseliin? Vai päinvastoin, pitäisikkö alkaa jarruttaa päätöksentekoa, laajentumista Turkkiin? Haastaa riitaa muiden EU valtioiden kanssa ja mistä?
Koittakaa nyt jo kalkkiaivot ymmärtää että kansainvälisessä, monenkeskeisessä yhteistyössä Suomi ei voi olla jatkuvasti esillä eturivissä. Suomi on pieni maa verrattuna esim. Ranskaan, Saksaan ja Englantiin. Uudet EU:n jäsenmaat vievät myös paljon huomiota. Olkaamme nyt vain tyytyväisiä että Suomen ei tarvitse kokoajan olla esillä, suhteita voidaan hoitaa myös vähemmällä julkisuudella kun ei ole erityisiä ongelmia.
Suomi on maana siirtynyt soololaulajasta kuoron jäseneksi. Olemme osa isompaa kokonaisuutta.
Paavo Lipponen puhui aikoinaan hyvin voimakkaasti EU-sopimuksen puolesta ja sanoi, että on tärkeää olla vaikuttamassa EU:ssa meitä koskeviin asioihin. Pääministerikautenaan Lipponen otti tämän vaikuttamisen tosissaan pyrkien aktiiviseen EU-politiikkaan ja pitämään huolta siitä, että Suomen asema myös virkamiestasolla vähintäänkin vastaa maamme osuutta EU:ssa. Suomi nousi tällöin EU:ssa sellaiseen rooliin, että sitä alettiin pitää pohjoisen ulottuvuuden puhemiehenä ja veturina.
Nyt tätä saavutettua asemaa ollaan hukkaamassa. Ruotsi on aktivoitunut ja ottamassa Suomen roolin. Ruotsi ei kuitenkaan aja vahvaa EU:ta ja pohjoisen huomioimista siinä, vaan tärkeimpänä tavoitteena Ruotsilla tuntuu olevan EU:n budjettipolitiikan tiukentaminen, mikä kyläkin sinällään on tavoiteltava asia.
Eihän tässä nyt ole kyse mistään Hesarin projektista. Nämä Suomen EU-politiikka kritisoivat ovat ihan oikeita henkilöitä, EU-parlamentaarikkoja. Samanlaisia huolestuneita viestejä saimme jo aiemmin kuulla esim. Sixten Korkmanilta, joka palaa EU-tehtävistä Suomeen.
Suhteita voi toki hoitaa vähemmällä julkisuudella. Siitä ei tässä ole kyse. Kyse on siitä, että näitä suhteita on lakattu hoitamasta kokonaan ja tämän on saanut aikaan Keskustan EU-vastainen asenne. Keskusta on hyvin EU-vastainen puolue. Tämä tulee esiin moenien poliitikkojen suusta, Keskustan kentällä EU:ta käytetään ihan kirosanana. Meppinäkin Keskustalla on Jäätteenmäkeä lukuunottamatta hyvin EU-vastaisia poliitikkoja, etunenässä Paavo Väyrynen.
... Lipposen kansan vaaleissa kaataman politiikan tukija mahtavan mediavaltansa avulla, haikailee yhä noita "kunnian päiviä", jolloin Lipponen oli rakentamassa unionista liitovaltiota ja sotilasliittoa, viemässä meitä Natoon ja antamalla siunauksensa USA:n hyökkäykselle Irakiin ilman YK:n mandaattia.
Parhaan vastauksen syytöksiin Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikan linjattomuudesta antoi Halonen äskettäin: Suomen linja on selkeä, mutta se ei vain ole sama kuin arvostelijoiden.
Minusta Matti Vanhasen turvallisuuspoliittinen puhe Kyösti Virrankosken syntymäpäivillä 4.4.2004 oli hyvä. Se ei ollut ollenkaan nahjusmainen. Minusta siinä otettiin hyvin myönteinen kanta aktiiviseen EU-politiikkaan. Mediakin totesi tuolloin, että vanhanen on muuttanut linjansa ja hylännyt impivaaralaisuutensa.
Panen linkin puheeseen, joka löytyy Keskustan omilta sivuilta, uutisarkistosta:
http://www.keskusta.fi/tietopankki/?gid=7&ref_gid=7&action=show_document&action_param=894
Halonen ja Tuomioja on globalisteja ja afrikkamielisiä euroskeptikkoja, jotka näkevät päiväunia YK:n mahdista ja, vieläkin, vähättelevät eu:n pyrkimyksiä kehittyä vahvemmaksi ja voimakkaammaksi voimaksi Euroopassa ja laajemminkin. Halonen ja Tuomioja ovat historian väkevässä virrassa vasten tahtoaan joutuneet tilanteeseen, jossa kehittyneet läntiset demokratiat hiovat edunvalvontajärjestelmäänsä vastaamaan ajan haasteisiin ajan vaatimin asein.
Kun ulkopoliittiseen haluttomuuteen yhdistyy impivaaralainen pitkospuilla metsän reunassa viipyilevä ulkopoliittinen kätkeytyminen, on perin selvää ettei eu-politiikassa ole kierroksia tai potenssia.
Sattui osuun EU:n pj-kausi juuri Lipposen 8-vuotiskaudelle. Lipponenkin pääsi ansiottomasti näyttämään, että minä taidankin olla aika stara täällä. Sai Berlusconin kanssa neuvoteltua elintarviraston Suomeen ja kaikesta muustakin Suomen sisäpoliitiikkaan kuuluvista asioista Silvion kanssa.
Eikä Silviokaan yhtään pannut pahakseen kaupankäyntiä Lipposen kanssa. Kauppamies, kun on.
Berlusconin innoittamana Lipponen sitten taisi innostua Irakin sodan tuomista mahdollisuuksista USA:n kanssa. Kaverinsa Berlusconi pääsi osallistumaan Irakin sotaan, mutta Lipponen ei, vaikka oli lähellä onnistua.
Jotain konkreettista kuitenkin jäi puuttumaan tuosta Lipposen Suomi EU:n mahtimaa politiikasta......