Tässä erinomainen Jan Hurrin (Taloussanomat) artikkeli siitä, minkälaisessa isommassa pelissä me suomalaisetkin olemme mukana. Eli kaikkien raha- ja talouspelien taustalla on kansainvälinen harvojen mega-pankkiirisukujen käsissä oleva pankkirismi. Ja heidän sekä kansainvälisten jätti korporaatioiden agendallahan valtamediat toimivat. Tietämättömät ja unessa kävelijät eivät näe näitä asioita.
Kreikka on talous- ja rahoituskriisiin vain osasyyllinen. Yhtä suuria syypäitä ovat Saksa, EKP ja EU-komissio. Niiden komennossa Suomikin on kiltisti osallistunut Kreikkaa rahoittaneiden suurpankkien eikä suinkaan Kreikan pelastamiseen. Nyt pankit on pelastettu, joten Kreikan kovistelukin on koventunut.
Saksa, Suomi ja muut euromaat ovat pian viisi vuotta olleet pelastavinaan Kreikkaa kriisistä, joka "auttajien" mukaan on pääosin Kreikan eli "autettavan" omaa syytä. Tämä mutkikasta kriisiä karkeasti pelkistävä kuva ei ole kuitenkaan vain mustavalkoinen vaan se on myös vakavasti vääristynyt.
Viime viikkoina jyrkkä vastakkainasettelu "vastuuttoman" Kreikan ja "vastuullisten" Saksan, Suomen ja muiden velkojamaiden välillä on jyrkentynyt entisestään. Samalla muiden syyttävät sormet ovat osoittaneet entistäkin yksipuolisemmin Kreikan suuntaan.
Tämä Euroopan kansojen välinen uusi vastakkainasettelu ja eripura ei ole senkään vertaa yksin Kreikan syytä kuin kriisi. Mutta ilmeisesti kriisitoimia johtava "euroeliitti" laskee pääsevänsä vähemmällä anteeksipyytelyllä ja selittelyllä, jos sälyttävät omatkin virheensä Kreikan kontolle.
Kriisi leimahti yli kuusi vuotta sitten ja on siitä lähtien pääosin pahentunut, mutta keskeiset kriisiin johtaneet tapahtumat alkoivat paljon aikaisemmin. Ne alkoivat samalla hetkellä, kun euromaat perustivat yhteisvaluuttansa sääntöineen ja alkoivat valmistautua euroaikaan.
Kreikan kulku kohti kriisiä alkoi vuonna 2001, kun drakmat vaihtuivat euroiksi. Ilman euroa tätä kriisiä ei olisi tullut tai se ei ainakaan olisi ollut niin ankara kuin nyt on ollut.
Virallisesti euro poisti riskit
Euron piti vauhdittaa euromaiden välisten elintasoerojen umpeen kuromista, lähentää euromaita ja viimeistellä jäsenmaiden väliset sisämarkkinat.
Euron piti vapauttaa pääoman virtaukset maasta toiseen ja varmistaa varojen kohdentuminen kulloinkin tehokkaimpaan käyttöön. Näin euron piti osaltaan varmistaa vankka ja vakaa kasvu euroalueen joka kolkkaan.
Rahaliiton taloussääntöjen piti puolestaan varmistaa, että yhteinen valuutta ja sen houkutukset eivät yllytä yhtään jäsenmaata ylivelkaantumiseen ja muihin ylilyönteihin.
Euroajan alussa elintaso oli niukinta Kreikassa ja muissa sittemmin kriisiin ajautuneissa maissa. Niinpä juuri niiden kasvunäkymät olivat houkuttelevampia kuin varsinkaan Saksan, joka vasta toipui Itä- ja Länsi-Saksan kalliista yhdistymisestä ja vuosituhannen vaihteen teknokuplasta.
Saksan kasvunäkymät olivat surkeat eikä maassa riittänyt houkuttelevia investointikohteita likimainkaan sen vertaa kuin maan yksityiseen talouteen ja etenkin yrityksiin kertyi säästöjä. Saksalaispankit tulvivat rahaa, joka oli kuitenkin pakko sijoittaa johonkin. Ranskalaispankeilla oli samanlaisia ongelmia: rahaa oli enemmän kuin kotimaisia rahoituskohteita.
Pankkien tarpeisiin euro tuli kuin tilauksesta. Euroalue tarjosi kansainvälisille suurpankeille likimain rajattomasti uusia rahoituskohteita – ja vieläpä lähes riskittömästi.
Eurovaltio kuin eurovaltio oli pankeille virallisesti riskitön rahoituskohde. Kreikka mukaan luettuna.
Siitä alkoi pankkien ja muiden rahoittajien kilpajuoksu nykyisiin kriisimaihin, joiden korot olivat selvästi korkeammat kuin Saksan tai Ranskan korot, mutta eivät olisi kauan. Korot laskivatkin sitä mukaa kuin pankit lappoivat maihin lisää lainarahaa ja EKP laski omia ohjauskorkojaan.
Miljardit vain kävivät Kreikassa
Pankkien kilpajuoksu euroalueen kasvumaihin – eli nykyisiin kriisimaihin – kannatti aluksi, sillä euron perustamisesta alkunsa saanut historiallisen mittava velkahyöky pani reunamaiden arvopaperi- ja kiinteistömarkkinoihin sekä talouskasvuun vauhtia.
Samalla toki syntyi valtaisa velkakupla, mutta pankit seurasivat EKP:n ja EU-komission esimerkkiä – ja sulkivat silmänsä riskeiltä.
EKP ja komissio kehuivat reunamaiden talouskasvua ja korkojen laskua merkeiksi euron suotuisista vaikutuksista ja onnistumisesta. Ne kehuivat euromaiden pidäkkeetöntä velkaantumista "rahoitusmarkkinoiden yhdentymiseksi" ja vakaan kasvun merkiksi vielä euron kymmenvuotisjuhlissa vuonna 2008.
Samaan aikaan etenkin Saksan talouspolitiikka jatkui kuin Saksa olisi muista erillinen ja muita vastaan kilpaileva kansantalous eikä muiden kanssa tasavertainen osa yhteistä euroaluetta. Saksan talous toipui viennin avulla, ja vienti kasvoi erityisesti muihin euromaihin.
Saksan vaihtotase kääntyi maalle hyvin edullisen eurokurssin ja kotimaista kysyntää kutistaneen talouspolitiikan vaikutuksesta ylijäämäiseksi. Saksan ylijäämä käytännössä pakotti heikompia euromaita vastaavaan vaihtotaseiden alijäämiin.
Kreikka on talous- ja rahoituskriisiin vain osasyyllinen. Yhtä suuria syypäitä ovat Saksa, EKP ja EU-komissio. Niiden komennossa Suomikin on kiltisti osallistunut Kreikkaa rahoittaneiden suurpankkien eikä suinkaan Kreikan pelastamiseen. Nyt pankit on pelastettu, joten Kreikan kovistelukin on koventunut.
Saksa, Suomi ja muut euromaat ovat pian viisi vuotta olleet pelastavinaan Kreikkaa kriisistä, joka "auttajien" mukaan on pääosin Kreikan eli "autettavan" omaa syytä. Tämä mutkikasta kriisiä karkeasti pelkistävä kuva ei ole kuitenkaan vain mustavalkoinen vaan se on myös vakavasti vääristynyt.
Viime viikkoina jyrkkä vastakkainasettelu "vastuuttoman" Kreikan ja "vastuullisten" Saksan, Suomen ja muiden velkojamaiden välillä on jyrkentynyt entisestään. Samalla muiden syyttävät sormet ovat osoittaneet entistäkin yksipuolisemmin Kreikan suuntaan.
Tämä Euroopan kansojen välinen uusi vastakkainasettelu ja eripura ei ole senkään vertaa yksin Kreikan syytä kuin kriisi. Mutta ilmeisesti kriisitoimia johtava "euroeliitti" laskee pääsevänsä vähemmällä anteeksipyytelyllä ja selittelyllä, jos sälyttävät omatkin virheensä Kreikan kontolle.
Kriisi leimahti yli kuusi vuotta sitten ja on siitä lähtien pääosin pahentunut, mutta keskeiset kriisiin johtaneet tapahtumat alkoivat paljon aikaisemmin. Ne alkoivat samalla hetkellä, kun euromaat perustivat yhteisvaluuttansa sääntöineen ja alkoivat valmistautua euroaikaan.
Kreikan kulku kohti kriisiä alkoi vuonna 2001, kun drakmat vaihtuivat euroiksi. Ilman euroa tätä kriisiä ei olisi tullut tai se ei ainakaan olisi ollut niin ankara kuin nyt on ollut.
Virallisesti euro poisti riskit
Euron piti vauhdittaa euromaiden välisten elintasoerojen umpeen kuromista, lähentää euromaita ja viimeistellä jäsenmaiden väliset sisämarkkinat.
Euron piti vapauttaa pääoman virtaukset maasta toiseen ja varmistaa varojen kohdentuminen kulloinkin tehokkaimpaan käyttöön. Näin euron piti osaltaan varmistaa vankka ja vakaa kasvu euroalueen joka kolkkaan.
Rahaliiton taloussääntöjen piti puolestaan varmistaa, että yhteinen valuutta ja sen houkutukset eivät yllytä yhtään jäsenmaata ylivelkaantumiseen ja muihin ylilyönteihin.
Euroajan alussa elintaso oli niukinta Kreikassa ja muissa sittemmin kriisiin ajautuneissa maissa. Niinpä juuri niiden kasvunäkymät olivat houkuttelevampia kuin varsinkaan Saksan, joka vasta toipui Itä- ja Länsi-Saksan kalliista yhdistymisestä ja vuosituhannen vaihteen teknokuplasta.
Saksan kasvunäkymät olivat surkeat eikä maassa riittänyt houkuttelevia investointikohteita likimainkaan sen vertaa kuin maan yksityiseen talouteen ja etenkin yrityksiin kertyi säästöjä. Saksalaispankit tulvivat rahaa, joka oli kuitenkin pakko sijoittaa johonkin. Ranskalaispankeilla oli samanlaisia ongelmia: rahaa oli enemmän kuin kotimaisia rahoituskohteita.
Pankkien tarpeisiin euro tuli kuin tilauksesta. Euroalue tarjosi kansainvälisille suurpankeille likimain rajattomasti uusia rahoituskohteita – ja vieläpä lähes riskittömästi.
Eurovaltio kuin eurovaltio oli pankeille virallisesti riskitön rahoituskohde. Kreikka mukaan luettuna.
Siitä alkoi pankkien ja muiden rahoittajien kilpajuoksu nykyisiin kriisimaihin, joiden korot olivat selvästi korkeammat kuin Saksan tai Ranskan korot, mutta eivät olisi kauan. Korot laskivatkin sitä mukaa kuin pankit lappoivat maihin lisää lainarahaa ja EKP laski omia ohjauskorkojaan.
Miljardit vain kävivät Kreikassa
Pankkien kilpajuoksu euroalueen kasvumaihin – eli nykyisiin kriisimaihin – kannatti aluksi, sillä euron perustamisesta alkunsa saanut historiallisen mittava velkahyöky pani reunamaiden arvopaperi- ja kiinteistömarkkinoihin sekä talouskasvuun vauhtia.
Samalla toki syntyi valtaisa velkakupla, mutta pankit seurasivat EKP:n ja EU-komission esimerkkiä – ja sulkivat silmänsä riskeiltä.
EKP ja komissio kehuivat reunamaiden talouskasvua ja korkojen laskua merkeiksi euron suotuisista vaikutuksista ja onnistumisesta. Ne kehuivat euromaiden pidäkkeetöntä velkaantumista "rahoitusmarkkinoiden yhdentymiseksi" ja vakaan kasvun merkiksi vielä euron kymmenvuotisjuhlissa vuonna 2008.
Samaan aikaan etenkin Saksan talouspolitiikka jatkui kuin Saksa olisi muista erillinen ja muita vastaan kilpaileva kansantalous eikä muiden kanssa tasavertainen osa yhteistä euroaluetta. Saksan talous toipui viennin avulla, ja vienti kasvoi erityisesti muihin euromaihin.
Saksan vaihtotase kääntyi maalle hyvin edullisen eurokurssin ja kotimaista kysyntää kutistaneen talouspolitiikan vaikutuksesta ylijäämäiseksi. Saksan ylijäämä käytännössä pakotti heikompia euromaita vastaavaan vaihtotaseiden alijäämiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jep. Kyllä on tyhmää maksella veronmaksajien rahoja tuollaisiin! Ja vielä lisää annetaan samalla velkaa otetaan. Hienoa.
Ja mitenkähän tämä nyt taas liittyi verkostomarkkinointiin?
Joo ei mitenkään, mutta verkostos markkinointi -jotka täällä esiintyvät ovat täyttä jupuutusta, kunnon markinoijat, -ei niiten jutut tänne valu, vaan he pitävät ne tarkasti omana tietonaan, haiskahtavat jutut, näitä täältä löyät.
Köyhän sielu hakee helppoa mania, näitä täällä jymmäytetään.l