Symbioosilla tarkoitetaan luonnontieteessa kahden eläinlajin suhdetta, jotka elävät vuorovaikutuksessa ja jossa kumpikin hyötyy tästä suhteesta. Keskustan ja SDP:n suhde on hyvin symbioottinen.
SDP:n suuri valta-asema Suomen politiikassa johtuu paljolti siitä, että Keskusta haluaa olla mukana mieluummin punamultahallituksissa kuin oikeistohallituksissa. Tämä valinta johtuu luonnollisesti Keskustan politiikan sisällöstä eli budjettipolitiikan keskeisyydestä. Valtion menoja tulee olla riittävästi ja verotuloja sen myötä paljon, sitä se tarkoittaa suomeksi. Nämä kummatkin puolueet kannattavat valtiojohteisuutta. Ne kannattavat sitä hieman eri syistä, mutta keskeisintä on tavoitteiden samansuuntaisuus.
Keskusta hyötyy tässä symbioosissa siten, että se saa valtion budjettiin tarpeeksi tai enemmän kuin muuten näitä menokohteita. SDP hyötyy samalla tavoin tietysti. SDP hyötyy suhteesta sikäli enemmän, että se pääsee aina valitsemaan hallituskumppaninsa. Tämä johtuu siitä, että SDP:n budjettipolitiikkatavoitteet ovat laajemmin ja vakiintuneemmin hyväksyttyjä. SDP pystyy sen vuoksi harjoittamaan joustavampaa politiikkaa eli tekemään hallitusyhteistyötä sekä oikeiston että Keskustan nimellä kulkevan vasemmiston kanssa.
Keskustalle on siis tärkeää se, että SDP saa riittävän suuren kannatuksen ja on innokas osallistumaan hallitusyhteistyöhön. Oikeistohallituksista Keskustalla on huonoja kokemuksia. Tiukka budjettipolitiikka on Keskustalle kaikista vastenmielisin ajatus.
Matti Vanhanen on tehnyt hhyvin huomattavan ja merkityksellisen havainnon. Hän on havainnut, että Keskusta ei pääse toteuttamaan omaa politiikkaansa, jollei se ryhdy ystävällismieliseen symbioosiin SDP:n kanssa. Räksyilevän Keskustan SDP siirtää oppositioon opettelemaan tavoille. Kahdeksan pitkää vuotta oppositiossa opettivat Keskustalle tämän asian kantapään kautta. Jäätteenmäki oli typeryyttään vähällä tuhota Keskustan aikeet ja tehdä oppositiokaudesta vieläkin pitemmän. Vanhanen on sen sijaan oivaltanut olennaisimman eli tämän symbioosisuhteen laadun.
Tälläkin palstalla riekkuvat Keskustan kannattajat eivät tunnu käsittävän tästä asiasta mitään. Heille täytyy olla suuri mysteeri se, miksi Keskusta haluaa nimenomaan punamultayhteistyötä. Se on niin suuri mysteeri, ettei sitä uskalleta edes omilta poliitikoilta kysyä. Sen sijaan nämä kannattajat tekevät kaikkensa haukkuakseen sen puolueen politiikaa, jonka kädestä syövät. He eivät vieläkään ole oppineet sitä perussääntöä, että Keskusta tarvitsee SDP:tä, mutta SDP ei välttämättä tarvitse Keskustaa. Matti Vanhanen on sen kyllä mieltänyt.
SDP:n suuri valta-asema Suomen politiikassa johtuu paljolti siitä, että Keskusta haluaa olla mukana mieluummin punamultahallituksissa kuin oikeistohallituksissa. Tämä valinta johtuu luonnollisesti Keskustan politiikan sisällöstä eli budjettipolitiikan keskeisyydestä. Valtion menoja tulee olla riittävästi ja verotuloja sen myötä paljon, sitä se tarkoittaa suomeksi. Nämä kummatkin puolueet kannattavat valtiojohteisuutta. Ne kannattavat sitä hieman eri syistä, mutta keskeisintä on tavoitteiden samansuuntaisuus.
Keskusta hyötyy tässä symbioosissa siten, että se saa valtion budjettiin tarpeeksi tai enemmän kuin muuten näitä menokohteita. SDP hyötyy samalla tavoin tietysti. SDP hyötyy suhteesta sikäli enemmän, että se pääsee aina valitsemaan hallituskumppaninsa. Tämä johtuu siitä, että SDP:n budjettipolitiikkatavoitteet ovat laajemmin ja vakiintuneemmin hyväksyttyjä. SDP pystyy sen vuoksi harjoittamaan joustavampaa politiikkaa eli tekemään hallitusyhteistyötä sekä oikeiston että Keskustan nimellä kulkevan vasemmiston kanssa.
Keskustalle on siis tärkeää se, että SDP saa riittävän suuren kannatuksen ja on innokas osallistumaan hallitusyhteistyöhön. Oikeistohallituksista Keskustalla on huonoja kokemuksia. Tiukka budjettipolitiikka on Keskustalle kaikista vastenmielisin ajatus.
Matti Vanhanen on tehnyt hhyvin huomattavan ja merkityksellisen havainnon. Hän on havainnut, että Keskusta ei pääse toteuttamaan omaa politiikkaansa, jollei se ryhdy ystävällismieliseen symbioosiin SDP:n kanssa. Räksyilevän Keskustan SDP siirtää oppositioon opettelemaan tavoille. Kahdeksan pitkää vuotta oppositiossa opettivat Keskustalle tämän asian kantapään kautta. Jäätteenmäki oli typeryyttään vähällä tuhota Keskustan aikeet ja tehdä oppositiokaudesta vieläkin pitemmän. Vanhanen on sen sijaan oivaltanut olennaisimman eli tämän symbioosisuhteen laadun.
Tälläkin palstalla riekkuvat Keskustan kannattajat eivät tunnu käsittävän tästä asiasta mitään. Heille täytyy olla suuri mysteeri se, miksi Keskusta haluaa nimenomaan punamultayhteistyötä. Se on niin suuri mysteeri, ettei sitä uskalleta edes omilta poliitikoilta kysyä. Sen sijaan nämä kannattajat tekevät kaikkensa haukkuakseen sen puolueen politiikaa, jonka kädestä syövät. He eivät vieläkään ole oppineet sitä perussääntöä, että Keskusta tarvitsee SDP:tä, mutta SDP ei välttämättä tarvitse Keskustaa. Matti Vanhanen on sen kyllä mieltänyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...
Hyväksyn täysin hyvän analyysisi ja jatkan kokoomuksesta.
Nyt näyttäisi pahasti siltä, että kokoomus käyttäytyy aivan keskustan tapaan, kun sillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä hallitukseen SDP:n kanssa. Keskustan vastahankahan estää porvarihallitukset, joten sitä vaihtoehtoa ei kokoomukselle ole olemassa.
Kokoomus on kuitenkin vasta kolmanneksi suurin, ja sillä näyttäisi olevan mahdollisuuksia nousta keskustan rinnalle ja ohikin, jos kunnallisvaalin äänijakaumaa pidetään ennusmerkkinä ja viimeaikaista gallupkannatuksen kasvua jonkinlaisen trendin osoituksena.
Kokoomuksen kasvumahdollisuudet voidaan kuitenkin unohtaa, ellei kokoomuksen politiikassa ole hallituspuolueista erottuvaa vaihtoehtoa asioiden tasolla. Isoja eroja demareihin ei kuitenkaan voi ottaa, jos on kova hinku euraavaan sinipunaan. Erojen ottamista kepuun on harrastettu kyllä, mutta enemmän räksytyksen tasolla.
Kolmen suuren puolueen triangelidraama on asetelmiltaan aika hankala, jos sitä katsoo kokoomuksen suunnasta. Kasvu ohi kepun olisi ainoa mahdollisuus päästä vaikuttaman hallituspolitiikkaan muulla tavoin kuin vain SDP:n ystävällisesti kutsumana.
Porvarihallitushan voi tulla realistiseksi vaihtoehdoksi vasta sen jälkeen, kun kokoomus on kasvanut selvästi kepun ohi.
Siihenkö saakka siis seuraamme, miten SDP peluuttaa keskustaa ja kokomusta toisiaan vastaan ja vuoron perään nöyryttää jompaa kunpaa - nyt keskustaa.
...
Keskusta on puoluekenttämme ongelma. Se hamuaa kaikki äänet niin vasemmalta kuin oikealta omilla kannatusalueillaan. Se on keskittynyt viimeisten vuosikymmien aikana tavoittamaan nimenomaan vasemmistoon taipuvaisten ääniä. Erityisen selvästi tämä tuli esiin Jäätteenmäen vaalityön osalta. Keskusta osaa kyllä pettää sitten äänestäjänsä, mutta kerta toisensa jälkeen nämä petetytkin vaan äänestävät Keskustaa. Vasemmistolaisemmin ajattelevien keskustalaisten äänet eivät tosin mene kokonaan hukkaan, koska punamultahallitukset toteuttavat ainakin osin heidän toiveidensa mukaista politiikkaa. Mutta Keskusta tekee sen oppotunisesti aina tilanteen mukaan. Mitään politiikan linjaa sillä ei ole kuten nyt on nähty vaalilupausten vastaisesta veronalennuslinjasta.
Keskustan kannatusalueilla pitäisi olla enemmän poliittisia vaihtoehtoja. Vasemmalla puolella näin aiemmin oli, mutta SMP:n ja kommunistien romahtaminen asetti Keskustan taas monopoliasemaan. Kokoomuslaisesti ajattelevien äänet Keskusta rohmuaa sillä, että nämä uskovat Keskustan aluetukipolitiikkaan.
Joku liikahdus tässä pitäisi saada aikaan, koska tällainen tilanne jättää liian paljon pelivaraa puolueille. Ne eivät joudu tällaisessa triangeliastelmassa niin helposti vastuuseen äänestäjille, kun aina voidaan syyttä toista suurta hallituspuoluetta ja kahdesta hallituskumppanista toinen aina jatkaa. Sen vuoksi selkeästi kaksinapainen järjestelmä olisi parlamentaarisempi ja demokraattisempi. Se voisi myös aktivoida äänestäjiä, sillä vastakkaisasettelut useissakin kysymyksissä olisivat silloin selkeämpiä.
Kahden suuren puolueen olisi hyvä olla niin suuria, että kummallakin olisi vähintään 30 %:n kannatus. Sitten pelattaisiin selvästi oikeisto- tai vasemmistohallituksialla. Puoluekarttamme voisi olla näin ollen esim. seuraava:
Vasemmisto: SDP, Maalaisliitto ja Vihreät (tässä siin Vasemmistoliitto olisi poistunut ja sulautunut näiden kolmen puolueen sisälle)
Oikeisto: Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Liberaalit (tässä arvokonservatiivien äänet keskittyisivät kristillisille Kokoomuksen ollessa yleisoikeistolainen puolue; ehkä tilaa jäisi vielä selvästi liberaalille puolueelle, johon mm. täysin tarpeettoman kielipuolue RKP:n kaupunkilaisäänet osin menisivät)
Näistä SDP ja Kokoomus olisivat siis suurpuolueita ja muut alle 10 %:n kannatuksen puolueita. Tällainen puoluekartta vastaisi minusta nykyistä paljon paremmin modernia yhteiskuntaa.
Helppo olla samaa mieltä. Kommentoimatta enempää, etten toista ajatuksiasi, niin kaksipuoluejärjestelmässä vastakkainasettelut todella pelaavat ja luovat aidompaa parlamentarismia kuin nyt.
Eduskuntavaaleissa se toteutui keskustan ja SDP:n vastakkainasettelussa, molemmat voittivat ja kokoomus menetti, mutta sitten vastaparit menivätkin samaan hallitukseen. Outoa minun mielestäni.
Kunnallisvaaleissa Lipponen teki kokoomuksesta demareiden vastaparin ja molemmat menestyivät, kepu menetti.
Mitä kuvaamasi puoluerakenteeseen tulee, niin en usko Vasemmistoliiton sulautuvan mihinkään ainakaan omana elinaikanani, sillä onhan meillä nytkin useita kommunistisia promilleluokan puolueita, kun sosialismin oppiriitelijät eivät ole sopineet yhteen puolueeseen.
Kd:n sisällä on vähän saman kaltaista oppiriitaa yltiökonservatiivien uskontopuolueen ja maltillisemman kristillisen yleispuolueen kannattajien välillä.
Kokoomus on selkeä oikeistolainen yleispuolue, mutta liberaaleja meillä valitettavasti ei ole tarpeeksi vahvana omana puolueenaan. Osa liberaalisti ajattelevista kannattaa kokoomusta - esim. minä - mutta moni on myös vihreiden äänestäjä Soininvaaran liberaalitaustan vuoksi.
Ilmeisesti libertaristit ja muut yltiömäisiä vapauksia vouhottavat kylähullut leimaavat liberaalit niin kuin ne taisivat leimata nusutkin, kun sille politiikalle ei syntynyt uskottavuutta yhtä vaalikautta pidemmäksi ajaksi.
Keskustahan aika ajoin puhuu liberaaliudestaan, mutta käytännön politiikassahan kepu toimii kuin täysi korporaatio-konservatiivi.