Suomihan oli saanut loistavia torjuntavoittoja ja apua oli tulossa Ranskalta ja Englannilta, miksi tehtiin rauha hirvittäviin ehdoin? Viipuria ei oltu taistelussa menetetty mutta niin vaan sekin luovutettiin! Ei ihme että kun tieto rauhasta tuli oli koko maassa suruliputus. Poliitikot pettivät kansan, lännestä olisi pitänyt ottaa apua ja jatkaa taistelua!
Talvisodan häpeärauha ihmetyttää
Tätä_mieltä
28214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kannattaisko pitää turpansa kiinni, kun ei asioista mitään ymmärrä?
Sinun on syytä pitää suusi kiinni kun et mitään ymmärrä. Kevät ja kelirikko oli tulossa, se olisi hidastanut puna-armeijaa tuntuvasti sillä tiet olivat mitä olivat. Länsivallat olivat antamassa apua ja sitä Stalin pelkäsi kuin ruttoa, ei tahtonut suurin surminkaan joutua taisteluun länttä vastaan. Hän kun pelkäsi että länsi ja Saksa tekevät rauhan ja länsi päästää Saksan Neuvostoliiton kimppuun.
Fakta on että rauha tehtiin aivan liian aikaisin ja surkein ehdoin. Viipurin luovutus on häpeä joka ei unohdu koskaan!
Suomalaiset sotilaat olivat väsyneitä, lähes loppuun palaneita. Rys sillä oli tuoreita joukkoja, uusi taistelutapa ja valtava materiaali ylivoima. Suomen armeija olisi voinut murtua ennen apua ja kelirikkoa.
Länsiapuun ei usko edes naurismaan aidoilla keikkuvat varikset. Länsiapu oli itsensä Stalinin ja Churchillin junailema petos yhdessä ranskalaisten kanssa. Saksan uhkaus pisti stopin Neuvostoliiton hyökkäyksille.
Mitä tietä arvelet avun saapuvan, kun Ruotsi kielsi läpikulun?
Eikö kelirikko olisi hidastanut Suomen armeijaa? Millaiset kulkuneuvot heillä oli?
Enemmän ihmetyttää miksi pankkirosvonakin tunnetty Dsugasvili suostui rauhaan ja jätti Suomen protelariaalin kapilalistin armoille :)
Stalin pelkäsi tilannetta, jossa NL ja Saksa olisivat kahteen pekkaan sodassa länsivaltoja vastaan. Varsinkin, kun länsirintamalla ei selvästikään tapeltu tosissaan.
Tätä_mieltä kirjoitti: "Suomihan oli saanut loistavia torjuntavoittoja ja apua oli tulossa Ranskalta ja Englannilta, miksi tehtiin rauha hirvittäviin ehdoin? Viipuria ei oltu taistelussa menetetty mutta niin vaan sekin luovutettiin! Ei ihme että kun tieto rauhasta tuli oli koko maassa suruliputus. Poliitikot pettivät kansan, lännestä olisi pitänyt ottaa apua ja jatkaa taistelua!"
Suosittelen Sinulle lisää tutustumista talvisodan loppuvaiheen tilanteeseen, niin rintamilla kuin poliittisella tasolla. Rauhansopimus tehtiin 12.03., jolloin suomalaisten rintama Länsi- ja Keski-Kannaksella piti juuri ja juuri. Rannikkokaistalla venäläiset joukot olivat pariin otteeseen katkaisseet rannikkoa pitkin kulkevan tärkeän huoltotien, ja suomalaiset olivat saaneet kaikki reservit tulee heitettyään Puna-Armeijan yksiköitä hieman taaksepäin. Mutta venäläisten tankkien tulituki oli niin massiivista, ettei rannnikkokaistalla ollut toivoa pitkäaikaisesa menestyksekkäästä puolustustaistelusta. Omia linnoitettuja asemiahan ei siellä ollut lainkaan.
Viipurissa oli peräänytty ns. Patterinmäen asemiin, ja ilmeisen saarostusuhan vuoksi Viipuria puolstavat joukot olisi todennäköisesti viimeistään 14.03. vedetty pois kaupungista. Viipurihan oli osittain viimeisten ankarien taistelujen, pommitusten ja suomalaisten suorittamien parin kaupungiosan polttamisen vuoksi (piti saada mahdollisiimman esteetön ampuma-ala) valtaosaltaan tuhoutunut.
Talin suunnalla Puna-armeija oli edennyt koko ajan, ei tosin kovin nopeasti. Vuosalmen tulihelvetissä suomalaislta loppuivat miehet lähes kokonaan. Taipaleen tilanne ol ipari pykälää parempi osittain sen vuoksi, että sillä puolustusta tuki Laatokan rannikkotykistö. Länsi-Kannaksen ja Vuosalmen hälyyttävän tilanteen vuoksi olisi jo parin päivän sisällä ollut pakko vetää Keski- ja Itä-Kannaksella olleita suomalaisjoukkoja useita kymmeniä kilometrejä taaksepäin. Tällä olisi ollut dominovaikutus Laatokan Karjalassa taisteleviin suomalaisjoukkoihin (venäläiset muuten valmistelivat suurhyökkäystä jäätä pitkin Sortavalaan), joiden olisi myös ollut pakko vetäytyä kasvaneen sivustauhkan vuoksi. Kollallakin olisi jouduttu perääntymään yli 50 kilometriä siksi, että oikea siipi olisi muutaman päivän päästä nojannut ilmaan.
Viikon päästä rintama olisi siis usein paikoin oltu 50 - 60 kilometriä lännempänä kuin mitä se oli rauhanteon aikana. Minun on äärimmäisen vaikea uskoa, että huomattavan perääntymisen jälkeen suomalaisten neuvotteluasema olisi jotenkin kohentunut. Ainoa tekijä, joka olisi voinut parantaa sitä, olisi ollut länsivaltojen vahva sitoutuminen Suomen auttamiseen. Valitettavasti sitä ei kovin suuressa määrin ollut, Ranskan pääministeri Daladeriä ja paria muuta ranskalaista poliitikkoa lukuun ottamatta. Englanti oli valmis olemaan mukana Pohjois-Ruotsin malmikenttien valtaamisessa, siinä se näki yhden keinon vahingoittaa merkitävästi Saksan sodankäyntikykyä. Mutta aitoon sotimisen venäläisiä vastaan se ei halunnut ruveta, Saksassa oli sille yllin kyllin vastusta. Englantilaisten sodanjohto antoikin Suomen lähteville joukoille seuraavan ohjeen "Suomeen saavuttuanne yrittäkää välttää taistelukosketusta Puna-armeijan kanssa". Suomen "auttaminen" oli vain savuverho, jolla saatiin naamioiduksi todellinen tavoite eli Ruotsin malmikenttien valtaaminen.
Avustusjoukot todellakin lähtivät purjehtimaan Norjaan ja sieltä Ruotsin kautta Suomen aamulla 13.03., mutta kun virallinen tieto rauhasta tuli, niin laivasto-osasto kääntyi takaisin. Jos kaikki olisi mennyt englantilaisranskalaisen suunnitleman mukaisesti, niin noin 50000:n miehen vahvuiset joukot olisivat nousseet maihin Norjassa ja edenneet Pohjois-Ruotsiin, jonne olisi jäänyt malmikenttiä varmistamaan noin 3/4 joukoista. Noin 12000 miestä olisi jatkanut Suomeen ja pitänyt lippua korkealla, tosin aktiivisiin taistelutoimiin olisivat ilmeisesti osallistuneet lähinnä ranskalaiset ja Ranskan lipun alla taistelleet Muukalaislegioonan joukot. Sillä välin kun suomalaiset olisivat saaneet nuo 12000 miestä lisää, niin Puna-armaija olisi ehtinyt siirtää ritamille tuommoiset 12 - 15 divisioonaa lisää. Jokaista länsiliittoutuneiden sotilasta kohti venäläiset olisivat lisänneet vomiaan viidellätoista kahdellakymmenellä sotilaalla. Puna-armeijan höyryjyrä olisi loputla murskannut suomalaiset, tosin siihen olisi mennyt kenties tuommoiset kolme kuukautta tai hieman yli. Jos Suomen hallitus olisi torjunut rauhan 12.03., niin se olisi ollut hirmuisen riskin ottamista hyvin pienellä voitonmahdollisuudella. Mannerheim kannatti pikaista rauhaa, ja Mannerheim oli järkimies.
Riippumatta siitä, olisiko lännen joukoilla ollut ikinä mahdollisuutta päästä Suomen rintamalle. on todettava muutama fakta Puna-armeijasta.
Suomea vastassa oli liki miljoona miestä, 45 divisioona
Lisäksi Stalinilla oli reservissä 63 divisioonaa, joista hän olisi voinut tarvittaessa irrottaa voimia Suomen suuntaan.
Stalin ei siis pelännyt lännen joukkoja, mutta ei halunnut joutua poliittiseen tilanteeseen, jossa olisi taistellut Saksan rinnalla länsivaltoja vastaan.
Hän halusi säilyttää pelin avoimena.
Stalin ei pelännyt lännen joukkoja, ei ehkä pelännyt, mutta totesi kyllä talvisodan kuluessa, että N-liitto ja puna-armeija ei ole vielä valmiita suursotaan, mitään suurvaltaa vastaan.
Sodan kehno kulku oli tullut kaikille selväksi.
Joten se taipui Saksan painostuksesta rauhaan Suomen kanssa, ennen kuin länsimaat tulee alueelle ja Saksa luopuu linjastaan ja lähtee niitä torjumaan.
Kirjoititko avauksen sarkasmia mielessäsi?
Totta, ihan hullua oli lopettaa jo Viipurissa kun olisi voitu aivan hyvin lopettaa vasta Helsingissä tai miksei vasta Vaasassa ja Tormionjoella.
Sota oli hävitty, apua ei ollut tulossa ja se oli tullut kaikille selväksi, että yksin ei Neuvostoliittoa lyödä.
Rauha tehtiin, ennen kuin koko maa miehitetään ja päätettiin hakea luotettava liittolainen, joka kykenee lyömään N-liiton.
Se että USA meni N-liiton puolelle, ratkaisi seuraavan sodan Saksan tappioksi.
Suomelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin irtautua sodasta.
Neuvostoliiton sotakalustoa tarvittiin ensin enemmän eteläpuolen rintamilla. Saksa kun oli nujerrettu sen jälkeenhän vasta Neuvostoliiton joukot pystyivät tulemaan kokonaisuudessaan itärintamalle. Ei suomella ollut enää mitään mahiksia taistella Neuvostoliittoa vastaan. Pojathan käänsivät rintamasuunnan länteen ja alkoivat edetä ripeää tahtia kohti Pohjanlahtea. Olkaamme tyytyväisiä että saimme säilyttää itsenäisyytemme silloisissa oloissa.
Itsenäisyys ei olisi säilynyt, mikäli venäläiset sen olisi saaneet päättää.
Pyrkimys oli vallata koko maa, mutta Suomi pysäytti puna-armeijan.
Onneksi Stalinilla oli kiire Berliiniin, halusi sinne ennen jenkkejä ja pelkäsi kokoajan, että Saksa antautuu jenkeille ja päästää amerikkalaiset maahan, ennen kuin puna-armeija saa sen vallattua, tämän takia Stalin luopui Suomesta ja keskitti kaiken voiman Saksan suuntaan.
Suomalaisten kannalta kyse oli tilan ja ajan käytöstä, oikealla hetkellä, eli oltiin silloin kun tarve oli riittävän vahvoja ja saatiin aikaa pelattua, niin että N-liiton päätavoite ohitti ne edut mitkä täällä paikallisesti olisi saavutettu.
N-liiton päätavoite oli Saksan valtaus.
Suomen kohtalosta oli sovittu jo paljon aiemmin. Ei miehitetä Suomea, laitetaan suomalaiset sotimaan saksalaisia vastaan ja saadaan saksalaiset pois Suomesta ilman, että puna-armeijan siihen pitäisi puuttua. Näin asiat menivät, koska ne oli suunniteltu näin tapahtuvaksi.
Näin asiat ei menneet, puna-armeija hyökkäisi saksalaisia vastaan petsamon suunnalla täysin höyryin ja valtavin tappioin, siinä mielessä suomalaisten käymä sota saksalaisia vastaan näytti niistä petokselta, mutta syynä ei ollut suomalaisten hyökkäyshaluttomuus vaan se, että valvontakomissio pakotti kokoajan, joka hyökkäysten kesken kotiuttamaan joukkoja.
Mikäli valvontakomissio ei olisi ollut niin ehdoton kotiuttamisaikataulun suhteen, niin hyökkäyksissä olisi ollut käytössä paljon enempi voimaa ja joukkoja, väsyneet alimitoitetut joukot ei saaneet saksalaisia motitettua Lapissa.
Suomen miehitys oli suunnitelmissa loppuun asti, mutta muiden liittoutuneiden kanssa oli sovittu kyllä, että maan itsenäisyys säilyy, siitä olisi vain tullut muiden satelliittien tapaan kansantasavalta, kuten oli esim. Puola toisen maailmansodan jälkeen.
Anteeksi, sekoitin sodat keskenään.
Ruotsi esti loppuun saakka länsiavun läpikulun. Ruotsalaiset uhkasi kääriä radat rullalle ja ajaa koko pohjoisen junakaluston etelä-Ruotsiin. Näin asia Tannerin muistelmissa kerrotaan.
Englanti ja Ranska uhkasivat pommittaa Bakun öljykentät Syyriasta käsin ja se oli kovin uhka ryssille. Syyriassa oli jo osa pommittajista valmiina. Näin asiasta kertoo Jukka Nevakivi kirjassaan Apu jota ei pyydetty ja sen uudemmassa versiossa Apu jota ei annettu. Tämä uudempi kirja on muuten sama kuin ensin mainittu, mutta Amerikan osuudella lisätty.
Suosittelen lukemaan.
Englanti ja Ranska sanoivat myös , että Ruotsi voidaan pakottaa sallimaan kauttakulku.
Näin kirjoittaa täysi typerys joka ei tunne koko asiaa ja kuitenkin kommentoi sitä!
Ainoa poikkirata Ruotsiin saakka pohjoisessa oli rautatie Narvikista. Ruotsi uhkasi pistää hanttiin ja tuhota radan. Se tapahtuu veturin perään laitettavalla koneella joka katkoo pölkyt. Homma käy mekoisen nopeasti ja rata on todellakin rullalla.
Mitä 50000-70000 retkikunnan sotilasta olisi mahtanut jos sitä vastaan olisi Ruotsi pistänyt armejansa? Jopa ruotsalaisvätykset olisi voineet estää moisen retkueen pääsyn maahansa, saatika Suomeen saakka.
Tokihan Ruotsi salli pian tämän jälkeen keväällä 1940 saksalaisten vetäytyä Narvikista osin Ruotsinkin alueelle.
Ja sallihan Ruotsi saksalaisen 163.D:n kauttakulun Oslon seudulta Suomeen 1941 sekä saksalaisten huoltokuljetukset pohjois-Ruotsissa koko sodan ajan Suomeen ja pohjois-Norjaan.
Piti olla vain "oikean armeijan" joukot. Ruotsin homokuningas Kustaa VI olikin natsimielinen.
Suunnitelmassa ranskalaisten piti nousta maihin Petsamossa, ei Narvikissa ja Brittien Narvikissa.
Ranskalaisia joukkoja oli kuusi pataljoonaa laivoissa tulossa alueelle eli 6000 muukalaislegioonan sotilasta, Brittejä oli se niiden siirtomaa-armeija noin 24 000 miestä, ne oli jo Narvikin satamassa odottelemassa maihinnousu käskyä.
Pääosa Briteistä piti tai oli tarkoitus jättää Kiirunan kaivoksille ja Narvikiin.
Mannerheim ja Suomen sotilasjohto totesivat, että joukkoja on ihan liian vähän ja ne tulee liian myöhään, rauha tehtiin kolme päivää ennen maihinnousun aloitusta, suomalaiset tiesivät milloin maihinnousu on tarkoitus aloittaa.
Petsamon satama oli jo puna-armeijan hallussa, joten sota niitä vastaan olisi alkanut välittömästi.
Tämä "sanonvaan" toistaa uskollisesti hölynpölyään.
Petsamo on puna-armeijan hallussa. Ei sinne ollut maihinnoususuunnitelmia.
Retkikunta olisi ollut lähtövalmis alkupäällään 15.3., mutta rauha tuli sitä ennen
"Ranskalaisia joukkoja oli kuusi pataljoonaa laivoissa tulossa alueelle eli 6000 muukalaislegioonan sotilasta, Brittejä oli se niiden siirtomaa-armeija noin 24 000 miestä, ne oli jo Narvikin satamassa odottelemassa maihinnousu käskyä."
Ihan pötyä. Yksikään alus ei lähtenyt Englannista liikkeelle.
Homma toimeenpantiin vasta Saksan noustua maihin Norjaan.
Ihan oikein.
Tosin sinullakin on virheitä.
Ruotsi kielsi kauttakulun Stalingradin jälkeen.
Kuninkaalla ei ollut päätösvaltaa.
Joukot oli laivoissa ja matkalla alueelle, kuten totesin ylempänä.
Avustusjoukkojen määrät ja määränpäät oli juuri noi mitä mainitsin, siinä mielessä sota puna-armeijaa vastaan olisi alkanut heti, koska Petsamo oli jo venäläisten hallussa.
Joukkoja oli ihan liian vähän, Suomi solmi rauhan ja lopetti sotatoimet, ennen kuin ne ehtivät alueelle.
Miksi Suomi hyväksyi Moskovan pakkorauhan rajat 1940 ?
Suomen 5. Kolonna eli RKP, Suomen ruotsalaisen kansan puolue, toimitti Ruotsiin ja Tukholman lehtiin Suomen hallituksen kannan suostua viime kädessä mihin aluevaatimuksiin hyvänsä rauhan saamiseksi. Tämä tapahtui kesken rauhanneuvotteluiden, muutama päivä ennen Talvisodan päättymistä.
Tämän takia Suomelta meni monta kaupunkia, vaikka ryssä ei ollut yhtäkään saanut sodassa vallattua: Käkisalmi, Sortavala, Viipuri ja vuokrattuna Hanko.
Tietotorvena toimi STT:n ruotsalaismielinen toimittaja, joka soitti tiedon Ruotsiin. Puhelu katkaistiin kesken, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Seuraavana päivänä Tukholman lehdet julisti Suomen hyväksyvän mitkä tahansa rauhanehdot. Neuvottele siinä sitten "ehdoista ja rajalinjauksista".
STT:n syväkurkku RKP-läinen maanpetturi ja kavaltaja sai vankeustuomion suunnatonta vahinkoa aiheuttaneesta teostaan.
RKP TOIMII AINA SUOMEA JA SUOMENKIELISIÄ VASTAAN RYSSIEN JA RUOTSIN HYVÄKSI.
Häpeärauha se olikin mutta vain neukulle. Valtavat tappiot kärsittyään ja juuri kun Suomen armeija oli luhistumassa se lopettikini sodan. Harva suurvalta olisi niin tehnyt vastaavassa tilanteessa.
Talvisodan aikana hurrit kunnostautui näin:
Suomen ruotsalainen STT:n johtaja vuoti rauhanehtojen hyväksymisen kesken Moskovan neuvotteluiden Ruotsin lehtiin. Tämän hurrin ”vuotopuhelu” Tukholmaan katkaistiin liian myöhään. Hän oli kuullut eduskunnan kuppilassa keskustelun, jossa eräät kansanedustajat varomattomasti käsitteli rauhansolmimisen ehtoja ja mistä eduskunta oli äänestämällä päättänyt. Siis hyväksyä mitkä ehdot hyvänsä rauhan aikaansaamiseksi. Ruotsiin yritettin vaikuttaa että se estäisi lehtiä kirjoittamasta asiasta, mutta kun osa Ruotsin sanomalehdistä julisti rauhanehtoja suurin otsikoin ja turhapa siellä Moskovassa oli enää tingata rajan paikasta. Tuolloin neuvotltiin rajan kulkemisesta siten, että Sortavala ja Viipuri olisivat jääneet Suomelle.
STT:n johtaja sai pienet sakot ja Suomi menetti Moskovan pakkorauhassa Sortavalan ja Viipurin! Samat menetykset kertautui 1944 ja sittemmin Pariisin rauhassa.
Se oli STTn johtaja: RKPn vasalleja...