Olen aiemmin, muistaakseni useampaankin otteeseen, tullut ilmaisseeksi ajatuksen joka menee jotenkin seuraavasti: Mikäli vaivautuu kutsumaan itseään ateistiksi ja osallistumaan keskusteluun, olisi hyvä osata perustella miksi näin tekee. Siis miksi vaivautuu kutsumaan itseään ateistiksi.
Ajatus joka sai osakseen jokseenkin... värikkään vastaanoton.
Mahdollisesti siksi että, uskonnollisten henkilöiden osalta näkee hyvin samankaltaisia esityksiä, jossa vaaditaan jostain merkillisestä syystä johtuen ateisteja osoittamaan ettei jumalia voi olla olemassa. Ikään kuin voidakseen olla ateisti, olisi tehtävä väite jumalien olemassa olemattomuudesta.
Olettamus joka on väärässä.
Uskonko minä sitten jumalien olemassaoloon? No en.
Tiedänkö minä ettei jumalia ole olemassa? No en.
Yrittäessäni päästä määritelmään joka kuvaa mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti sitä asemaa joka minulla varsinaisesti on, päädyin tämän kaltaiseen määritelmään..jotakin minkä olen aiemmin palstalla esittänyt:
Minä olen ateisti siksi etten ole vakuuttunut jumalien olemassaolosta.
Joku tätä lukeva saattaisi todeta että: "Ahaa, sanot ettet tiedä, olet siis agnostikko et ateisti" ja mahdollisesti joku muu saattaa lukea esityksen ja todeta: "Ahaa olet siis agnostinen ateisti" ja eräs kolmas henkilö saattaa lukea mitä olen kirjoittanut voi todeta: "Ahaa olet saatana".
Ja vaikka voinkin kutsua itseäni millä tahansa näistä nimikkeistä, noh tuota saatanaa lukuun ottamatta, en erityisesti koe minkäänlaista tarvetta niin tehdä.
Ateisti riittää minulle aivan hyvin.
Ja syy sille miksi ateisti riittää minulle, johtuu siitä että, ateismi ei ole minun ideologiani. Minä en ole ateisti silloin kun puhutaan jostakin muusta asiasta kuin uskonnoista. Toisin kuin uskonnolliset henkilöt joille on tavanomaista sitoa oma identiteetti yhteen nimikkeeseen, en näe mitään syytä tehdä näin, varsinkin kun ateismi on seuraus niistä konsepteista ja käsityksistä joista minun identiteettini koostuu.
Mutta silloin kun keskustelu siirtyy uskontoihin, minun asemani ei sovellu niistä ainoaakaan ja tällöin minä kuulun johonkin muuhun katekoriaan, tämän kategorian ollessa ateismi.
Minä siis kutsun itseäni ateistiksi, silloin kun keskustelen uskonnoista, minulla kun ei ole minkäänlaista uskonnollista vakaumusta, minkä lisäksi minä näen uskonnot haitallisina.
En kuitenkaan ole tarjoamassa ateismia ratkaisuksi näihin uskontojen aiheuttamiin ongelmiin, ateismi kun on vain sivuseuraus siitä että, ongelmat joita uskonnot aiheuttavat saadaan ratkaistua.
Ajatus joka sai osakseen jokseenkin... värikkään vastaanoton.
Mahdollisesti siksi että, uskonnollisten henkilöiden osalta näkee hyvin samankaltaisia esityksiä, jossa vaaditaan jostain merkillisestä syystä johtuen ateisteja osoittamaan ettei jumalia voi olla olemassa. Ikään kuin voidakseen olla ateisti, olisi tehtävä väite jumalien olemassa olemattomuudesta.
Olettamus joka on väärässä.
Uskonko minä sitten jumalien olemassaoloon? No en.
Tiedänkö minä ettei jumalia ole olemassa? No en.
Yrittäessäni päästä määritelmään joka kuvaa mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti sitä asemaa joka minulla varsinaisesti on, päädyin tämän kaltaiseen määritelmään..jotakin minkä olen aiemmin palstalla esittänyt:
Minä olen ateisti siksi etten ole vakuuttunut jumalien olemassaolosta.
Joku tätä lukeva saattaisi todeta että: "Ahaa, sanot ettet tiedä, olet siis agnostikko et ateisti" ja mahdollisesti joku muu saattaa lukea esityksen ja todeta: "Ahaa olet siis agnostinen ateisti" ja eräs kolmas henkilö saattaa lukea mitä olen kirjoittanut voi todeta: "Ahaa olet saatana".
Ja vaikka voinkin kutsua itseäni millä tahansa näistä nimikkeistä, noh tuota saatanaa lukuun ottamatta, en erityisesti koe minkäänlaista tarvetta niin tehdä.
Ateisti riittää minulle aivan hyvin.
Ja syy sille miksi ateisti riittää minulle, johtuu siitä että, ateismi ei ole minun ideologiani. Minä en ole ateisti silloin kun puhutaan jostakin muusta asiasta kuin uskonnoista. Toisin kuin uskonnolliset henkilöt joille on tavanomaista sitoa oma identiteetti yhteen nimikkeeseen, en näe mitään syytä tehdä näin, varsinkin kun ateismi on seuraus niistä konsepteista ja käsityksistä joista minun identiteettini koostuu.
Mutta silloin kun keskustelu siirtyy uskontoihin, minun asemani ei sovellu niistä ainoaakaan ja tällöin minä kuulun johonkin muuhun katekoriaan, tämän kategorian ollessa ateismi.
Minä siis kutsun itseäni ateistiksi, silloin kun keskustelen uskonnoista, minulla kun ei ole minkäänlaista uskonnollista vakaumusta, minkä lisäksi minä näen uskonnot haitallisina.
En kuitenkaan ole tarjoamassa ateismia ratkaisuksi näihin uskontojen aiheuttamiin ongelmiin, ateismi kun on vain sivuseuraus siitä että, ongelmat joita uskonnot aiheuttavat saadaan ratkaistua.
Vastaukset 34
Vanhimmat
"Ja syy sille miksi ateisti riittää minulle, johtuu siitä että, ateismi ei ole minun ideologiani. "
Mielestäni olet tuolla lauseella asian ytimessä. Teismi on ideologia ja kristillinen usko jokseenkin rajattu ideologia, vaikka sen sisällä liikkumavaraa onkin paljon. Fundamentalistiuskovalle teismi on koko elämän käsittävä holistinen ideologia, jonka pohjalta arvioidaan kaikkea muuta.
Ateistille ateismi sinänsä on uskoakseni hyvin kapea sektori elämässä; ei ehkä arkipäivässä sen tärkeämpi kuin jääkiekkojoukkue, jota sattuu kannattamaan. Pääasiassa ateisti uskoakseni määrittää itseään ihan muiden asioiden kuin ateismin kautta.
Ehkä juuri tämän eroa takia keskustelut ovat täällä niin vaikeita. Fundiskritityt lähestyvät ateismia ideologiana ja ateisteja edes jokseenkin yhtenäisenä ryhmänä, jota he eivät todellakaan ole.
Teismi, se että on vakuuttunut jonkin jumalan olemassaolosta, ei ole itsessään ideologia. Uskonnot jotka on rakennettu tämän vakaumuksen varaan, puolestaan ovat.
Fundamentalistiselle uskovalle, hänen uskonnollinen ideologiansa on koko elämän käsittävä holistinen näkemys, jossa teismi hyväksytään ensisijaisesti todeksi ja jonka kautta ideologia oikeutetaan.
Mikä johtaa usein kehäpäätelmiin uskon oikeuttamiseksi.
Ateismi puolestaan, noh omalta osaltani ja niiden ateistien osalta jotka tunnen, ei ole lähtökohta josta ideologia rakennetaan, vaan sen sijaan seuraus siitä ideologiasta joka heillä ja minulla on.
Enkä minä ole fundamentalistinen minkään ideologian osalta jonka olen hyväksynyt ja joidenka seurausta minun ateistisuuteni on.
Ateismi itsessään on siis minulla täysin merkityksetön, mutta oikeus ja vapaus ilmaista itseäni ateistina on jotakin mitä minä arvostan ja jolla on minulle hyvin suuri merkitys.
Ja niin kauan kun uskonnolliset henkilöt katsovat aiheelliseksi julkisesti ilmaista miksi he uskovat, katson että minulla on oikeus ja jossain määrin velvollisuus ilmaista miksi minä en usko.
Jos ei muuten, niin jo siksi ettei uskonnollisten henkilöiden ääni ole ainoa jonka kautta asiaan otetaan kantaa.
Joten vaikka aihealue jossa ateismi edes on aiheellinen, on varsin kapea, kyse ei ole aivan niin merkityksettömästä asiasta kun annat ymmärtää, sillä kysymys on yhtäläisten yhteiskunnallisten oikeuksien harjoittamisesta.
Jotakin mitä toki mikä tahansa itsensä ilmaiseminen jossain määrin on.
Syy minkä takia keskusteleminen on niin vaikeaa mitä se on, johtuu lähinnä siitä ettei ihmisillä ylipäätään ole kovinkaan selkeää kuvaa siitä keitä ateistit ovat.... mukaan luettuna ateistit.
Mitään sellaista auktoriteettia kun ei ole olemassa josta voisi käydä tarkistamassa mitä ateistien tulisi uskoa ja pitää totena.
Kokonaan oma ongelmansa on sitten uskonnollisten ja ateistien väliset keskustelut, joissa keskustelun osapuolina toimii kaksi henkilöä, jotka ovat lähtökohtaisesti rakentaneet maailmankatsomuksensa päinvastaisessa järjestyksessä. Eikä keskustelua auta ollenkaan se että ateisti tietää, no ainakin noin ortodoksisessa mielessä mitä uskonnollisen henkilön hänen nimeämänsä dogmin mukaan tulisi uskoa, siinä missä keskustelun uskonnollinen osapuoli tietää ateistista ainoastaan sen ettei tämä usko jumalien olemassaoloon.
Mistä johtuen haluaisin nähdä enemmän väittelyjä.... tai ennemminkin vuoropuheluja ateistin ja teistin välillä, moderoijan ohjaamana, missä molemmat osapuolet vastaavat johonkin tiettyyn kysymykseen.
Miten ajattelit tuon moderaattoriohjauksen hoitaa, jos olet jo niin pitkälle asiaa ajatellut? Vai ajattelitko jotainkokonaan muuta foorumia tuolle asialle?
Noh, ei-fundamentalistisena kristittynä minua haukotuttaa ne loputtomat ateistien oletukset ja väitteet, että kristityt ajattelevat ja uskovat näin ja näin ja tästä ja tästä syystä. Niihin ei yleensä edes jaksa reagoida mitenkään, kun ne menevät niin ohi että vihellys vain kuuluu.
Toisin sanoen, jos ateisteista tuntuu, että keskustelu on vaikeaa, koska kristityt olettavat heidät jo valmiiksi tietynlaisiksi, niin samalta tuntuu täällä toisessa leirissä. Mutta kai se on niin, että fundamentalistikristityt haluavat ajatella ateistit fundamentalistiateisteiksi ja toisin päin.
Mitä oikein tarkoitat tällä??
Olen nähnyt monia väittelyjä ateistien ja teistien välillä joissa suurin osa näyttää täysin hyödyttömiltä, johtuen siitä että alkulähtökohdat ovat jo niin eriävät toisistaan.
Mistä johtuen suora väittely on jokseenkin hyödytöntä.
Sen sijaan jos kaksi eri lähtökohdista keskustelevaa henkilöä vastaa samaan kysymykseen neutraalissa ympäristössä, on mahdollista nähdä useampia eri näkökulmia saman aikaisesti samaan kysymykseen.
Tästä voisi ehkä mahdollisesti oppiakin jotakin.
Ja jos joku tällaisen esityksen järjestäisi, itse olisin ainakin mielenkiintoinen sellaisen näkemään.
Esitin siis vain oman mieltymykseni asiaan.
Nii... epäilin että sulla olisi joku idea miten tuo toteutetaan täällä palstalla. Ymmärsin väärin, ei sen kummempaa. Ymmärrän teoreettisen pointin kyllä.
Ainut syy minkä takia minä otin kantaa fundamentalismiin, on siinä että vastasin esitykseen jossa sitä käsiteltiin.
Toinen asia joka sinun olisi mahdollisesti hyvä tietää on se että, minä en käytä sanaa fundamentalismi synonyymina äärimielisyydelle...jotakin mihin valitettavan usein törmää, vaan sen sijaan käytän sitä sen varsinaisessa tarkoituksessa jossa uskonnon esittämä dogmi otetaan lähtökohdaksi.
Toki äärimielisyyden ja fundamentalismin välillä on selkeästi yhteys, mutta läheskään kaikki fundamentalistit eivät ole radikalisoituneita.
Niin ikään, en maininnut mitään uskomuksia taikka osoittanut esitystäni ainoallekaan uskonnolliselle henkilölle, vaan sen sijaan vastasin esitykseen jonka aloitukseni sai.
Jos sinä haluat loukkaantua siitä että esitin jotakin yleisesti, se on täysin sinun oma asiasi, mutta ennen kun vaivauduit vastaamaan esitykseeni en ole osoittanut mitään sinulle henkilökohtaisesti.
Mikäli minä kommentoin jotakin uskomusta, minä kommentoin kyseistä uskomusta ja mikäli sinä et omaa tätä uskomusta jota kommentoin, ei kommenttiani ole osoitettu silloin missään muodossa sinulle. Edes välillisesti.
Ja minä mainitsin jo syyn sille minkä takia keskusteleminen on vaikeaa.
Se on vaikeaa siksi että perus olettamukset joista keskustelun osapuolet lähtevät liikkeelle, ennen kun on otettu edes kantaa siihen mitä toinen osapuoli esittää, ovat niin kaukana toisistaan että kompromissin löytäminen on hyvin vaikeaa.
Ja kun puhun perus olettamuksista en tarkoita olettamuksia siitä mitä toinen keskustelun osapuoli ajattelee, vaan puhun niistä olettamuksista joista käsin muodostetaan käsitys todellisuudesta josta itsensä löytää.
Tällä palstalla..... mahdotonta.
Kyllä minulla on ajatus, joka ei ole ihan niin teoreettinenkaan. Sama formaatti kun missä tahansa muussakin paneelikeskustelussa minkä tahansa asian osalta. Ero on vain siinä että samaan kysymykseen annetaan vastaukset eri lähtökohdista.
Ehkä sype paneeli youtubessa, olisi kaikkein lähimpänä tähän palstaan verrattavissa oleva tapa toteuttaa tuollainen projekti, mutta avoimella internetfoorumilla jolla ei ole moderointia...... yksinkertaisesti vain täysin hyödytöntä edes yrittää.
Tuollainen projekti vaatii välttämättömästi suljetun ympäristön johon voi osallistua vain kutsusta, sen sijaan että jokainen tuttia imeskelevä trolli pääsisi oksentamaan oman aivoripulinsa keskustelun sekaan.
En tarkoittanut sinua enkä sinun viestejäsi mitenkään, paitsi tietysti siinä asiassa mistä uskoin sinun osaltaan kirjoittavan avauksessasi ja mistä myös agnoskepo mainitsi. Siis tuosta, että oletetaan jo valmiiksi toisen katsomustapa tietynlaiseksi. Siitä sanoin, että samanlainen on kokemus tällä toisella puolella.
En ole suinkaan loukkaantunut sinulle mistään, ethän sinä ole kirjoittanut loukkaavasti. Itse kirjoitin kai liian, sanoisinko "reippaalla" tyylillä, mikä johtuu paljolti turhautumisestani siihen asiaan mistä kirjoitin, mutta sinua en sillä todellakaan tarkoittanut.
"Ja jos joku tällaisen esityksen järjestäisi, itse olisin ainakin mielenkiintoinen sellaisen näkemään."
Oletko lukenut Valtaoja-Pihkala "Nurkkaan ahdettu Jumala"? Voin suositella, jos haet sivistynyttä keskustelua aiheesta. Ei ehkä ihan vastaa paneelikeskustelua, mutta hyvä korvike. Herroilta on ilmestynyt myös toinen aihetta käsittelevä kirja, mutta sitä minulla ei ole.
Oijoit aiemmin kommenttiani teismin holistisuudesta ja ateismin kapeudesta siihen verraten. Hyväksyn oikaisusi suurelta osin, mutta en oikein usko, että ateismi olisi seuraus ideologiasta. Sinun ja tuntemiesi ateistien kohdalla asia on ehkä näin, mutta vaikka useimmilla ateisteilla olisi saman suuntaisia ideologisia näkemyksiä, niin ateismiin voidaan päätyä muultakin pohjalta ja aivan erillaisista ideologisista lähtökohdista.
Itse asiassa heitin tarkoituksella koepalloa saadakseni ateisteilta näkemystä asiasta. Sinulle ateismi lienee aktiivista eikä pelkästään sitä, ettet usko jumaliin. Se suhtautumistapa on tietenkin täysin hyväksyttävä.
Pieni lisäys.
"Toinen asia joka sinun olisi mahdollisesti hyvä tietää on se että, minä en käytä sanaa fundamentalismi synonyymina äärimielisyydelle.
Toki äärimielisyyden ja fundamentalismin välillä on selkeästi yhteys, mutta läheskään kaikki fundamentalistit eivät ole radikalisoituneita."
Käytin ketjun tässä haarassa sanaa fundamentalisti. En käsittänyt, että se voidaan ymmärtää usealla tavalla. (ei ole minulta eka kerta). Tuossa lainauksessani on nyt kolme termiä, joista kaksi olen itse valmis yhdistämään. Fundamentalismi on minulle synonyymi äärimielisyydelle. Minulle kristillinen fundamentalismi on perusteisiin menevää äärimielistä pietististä puhasoppisuutta; eri suunnille erilaista. Radikalisoitumisen kanssa sillä ei kuitenkaan ole mielestäni mitään tekemistä, jos ei sitten pidä Valamon munkkeja radikalisoituneina. Minulle he ovat fundamentalisti ortodokseja.
>>> Oletko lukenut Valtaoja-Pihkala "Nurkkaan ahdettu Jumala"? <<<
En ole lukenut. Pitänee tutustua. Kiitos.
>>> Sinun ja tuntemiesi ateistien kohdalla asia on ehkä näin, mutta vaikka useimmilla ateisteilla olisi saman suuntaisia ideologisia näkemyksiä, niin ateismiin voidaan päätyä muultakin pohjalta ja aivan erillaisista ideologisista lähtökohdista. <<<
Ja mainitsin tämän siksi että voin puhua ainoastaan omasta puolestani ja jossain määrin niiden ateistien asemasta jotka minä henkilökohtaisesti tunnen. Täysin varma en voi tietenkään olla kenestäkään muusta kuin itsestäni, mutta en missään vaiheessa tarkoittanut esitystäni yleiseksi kuvaukseksi kaikista ateisteista.
En myöskään maininnut mitään ideologioita, johtuen siitä että niidenkin ateistein osalta jotka minä tunne, itse mukaan luettuna, löytyy erilaisia ideologisia näkemyksiä jotka ovat kaikki johtaneet siihen että kyseiset henkilöt ja minä olemme ateisteja.
Eikä ateismi tällöinkään ole kenellekään näistä henkilöistä, ainakin sen perusteella mitä olemme asiasta keskustelleet, missään vaiheessa ollut päämäärä taikka tarkoitus, vaan lähinnä sivuseuraus.
Kaikissa näissä tapauksissa, sen perusteella mitä olen voinut päätellä, kyse on siitä että olemme katsoneet todellisuutta josta olemme itsemme löytäneet ja pyrkineet löytämään käsityksen tästä todellisuudesta joka vastaa sitä todellisuutta jonka me havaitsemme.
Eikä tämä näkemys johon me olemme tällä hetkellä päätynyt, ole vain missään vaiheessa vaatinut minkään jumalan olemassaolon olettamista todeksi.
Se miten kukin on päätynyt tähän osamaan, on puolestaan jokaisen yksilön individualistinen matka.
Ok. Tuo saattaa hyvinkin olla jotakin missä olen täysin väärässä.
Jostain syystä minun mielessäni radikalisoituminen ja äärimielisyys ovat jotakin mitkä yhdistyvät toisiinsa.
Ja lukiessani tätä yritin perustella asiaa itselleni jotenkin, päätyen tällaiseen tulokseen.
Minä en henkilökohtaisesti välitä siitä mitä joku uskoo tai on uskomatta, kunhan se mitä tekee ei aiheuta vahinkoa kenellekään muulle.
Kannatan myös hyvin pitkälle sananvapautta ja oman asemansa ilmaisemiseen on mielestäni oltava olemassa oikeus.
Mikä johtaa tilanteeseen jossa fundamentalististen mielipiteiden esittäminen, myös silloin kun esimerkiksi: niissä julistetaan ateisteja helvettiin taikka tehdään muita uhkavaatimuksia, uskontoon vetoamalla, on fundamentalismia ei äärieilisyyttä, johtuen siitä että näiden mielipiteiden esittäminen ei voi vaikuttaa minuun millään tavalla.
Mikäli joku ottaa tämän edellisen ja pyrkii sen perusteella asettamaan voimaan lain joka kieltää minua olemasta ateisti, menee mielestäni raja rikki fundamentalismin ja äärimielisyyden välillä.
Toivottavasti tämä edes jotenkin selkeyttää sitä mitä tarkoitan.
"Eikä tämä näkemys johon me olemme tällä hetkellä päätynyt, ole vain missään vaiheessa vaatinut minkään jumalan olemassaolon olettamista todeksi."
Eli kykenette rakentamaan ehjän ja älylisesti tyydyttävän maailmakuvan ilman, että se vaatisi yliluonnollisen entiteetin olettamista. Tähän minunkin agnostisuuteni pitkälle perustuu. En tarvitse jumalaa minkään tuntemani tosiasian selitykseksi.
Ateismi voisi perustua ja takavuosina monilla perustuikin siihenkin, että eräs ismi sanoi uskonnon olevan opiumia kansalle. Muutkin tiet kuin tieteelliseen maailmankuvaan pyrkiminen, voivat johtaa ateismiin. Filosofi Fayerbahin mielestä ihminen palvoo jumalassa itseään.
"Eli kykenette rakentamaan ehjän ja älylisesti tyydyttävän maailmakuvan ilman, että se vaatisi yliluonnollisen entiteetin olettamista."
En usko, että itsellänikään olisi vaikeuksia omata ehjää ja minua älyllisesti tyydyttävää maailmankuvaa ilman yliluonnollisen entiteetin olettamista, mutta se ei tyydyttäisi tunne-elämääni. Siinä on se ero.
(Huutelin nyt vähän sivusta, vaikka Alfa-Omega ei tykkää, mutta käytin sananvapauttani. ; En odota vastauksia.)
>>> En tarvitse jumalaa minkään tuntemani tosiasian selitykseksi. <<<
Ja kun kohtaan jotakin mihin minulla ei ole selitystä, hyväksyn sen etten ole kaikkitietävä, samalla tunnistaen etten voi rehellisesti keksi tuolle tuntemattomalle asialle vastausta, teeskentelemällä tietämystä jota minulla ei ole.
Enkä voi myöskään hyväksyä kenenkään muun selitystä tuolle asialle jota en tiedä, mikäli tämä henkilö ei kykene osoittamaan jollakin tavalla että, hänen selityksensa antaa luotettavaa informaatiosta todellisuudesta jonka me molemmat jaamme.
Johtuen siitä että kyseisen henkilön on kyettävä vakuuttamaan minut siitä että hänen esityksensä on tosi.
>>> Muutkin tiet kuin tieteelliseen maailmankuvaan pyrkiminen, voivat johtaa ateismiin. <<<
Tämän takia minä esitin että: Ateisti on henkilö joka ei ole vakuuttunut jumalien olemassaolosta.
Se mistä syystä ei ole vakuuttunut tai kykeneekö antamaan mitään syytä on toisarvoinen asia.
Tässä mielessä minä katson että kaikki vakaumukset ovat samalla viivalla.
Vakaumuksen olessa käsitys jostakin asiasta jonka todellisuuden hyväksyy, huolimatta siitä kykeneekö perustelemaan taikka osoittamaan oman vakaumuksensa todenmukaisuuden.
Ja tällainen vakaumus muodostuu välttämättömästi jo yksinomaan sen perusteella että on tietoinen jotakin asiasta. Eikä sitä mistä on vakuuttunut voi valita.
Vaikka et odotakaan vastausta vastaan silti =)
>>> mutta se ei tyydyttäisi tunne-elämääni. Siinä on se ero. <<<
Miksi?? En pysty täysin rehellisesti sanottuna ymmärtämään tätä sillä...
Minä tunnen mitä minä tunnen ja se mitä minä tunnen tyydyttää minun tunne-elämäni.
Enkä tarvitse sille mitä minä tunnen minun itseni ulkopuolista oikeutusta taikka auktoriteettia.
En toki minäkään tarvitse ulkopuolista oikeutusta tai auktoriteettia sille mitä tunnen. Minusta tuollainen ajatus on outo, että tunteille olisi jokin auktoriteetti. Tunteet ovat tunteita.
Minusta maailma ja elämä tuntuisivat liian tarkoituksettomilta, jos ne olisivat vain oma tarkoituksensa. Toki sellaista ei mieti elämänsä ja sen asioiden keskellä, mutta kun ihmisessä on myös se ulottuvuus jolle ei riitä vain "tämä tässä", vaan joka kurkottaa ns. perimmäisiin kysymyksiin ja niiden taakse. Ymmärrän kyllä, että muilla voi olla toisenlaiset vastauksensa noihin kysymyksiin ja ne tyydyttävät heidän tunne-elämäänsä, antavat kaikelle tarkoituksen.
" samalla tunnistaen etten voi rehellisesti keksi tuolle tuntemattomalle asialle vastausta, teeskentelemällä tietämystä jota minulla ei ole."
Tämä on asia, jonka oppiminen on minulle ollut erityisen vaikeaa. Mietin asiaa juuri tänään ajaessani autoa. Miksi ihmeessä on niin vaikea sanoa, en tiedä? Toimiessani viimeiset virkavuoteni täydennyskoulutusopettajana, tuli ammattilaisilta usein kysymysksiä, joihin en osannut suoraan vastatal. Oli pakko oppia sanomaan: "En tiedä, mutta yritän selvittää" Minulle oli yllätys, kun kuulin joiltain oppilailtani, että osa paljon pidempään samaa työtä tehneistä kolleegoistani ohittivat kysymykset, joihin eivät tienneet vastausta.
Keskustelupalstoilla pseudovastausten antaminen on vielä monta kertaa helpompaa.
Ja miksi kokemus elämän ja todellisuuden merkityksellisyydestä ei voi olla yksi tunne näiden muiden joukossa??
Ihmisen alkaessa taipaleensa tässä maailmassa hänen aivonsa ovat tyhjät kaikesta uskonnollisuuden aiheuttamasta hapatuksesta.
Siksi perustilaa ei voi kutsua myöskään ateismia suosivaksi, koska ei ole syytä olla uskomatta sellaiseen väittämään mistä ei ole kuullutkaan.
Sitten kun vanhemmat alkavat syöttää omia harhaisia uskomuksiaan lapsen kehittyviin aivoihin, alkaa ns. ohjelmointi, jossa lapsella ei ole mitään syytä epäillä vanhempiensa juttujen todenperäisyyttä.
Lasta pelotellaan jos jonkinlaisilla keksityillä tarinoilla, muka kasvatuksellisiin syihin vedoten.
Vasta kun ikääntyy, sekä järki kasvaa herää epäilys joka luo pohjan ateismille.
Siksi ateistit ovat selvästi älykkäämpää ainesta.
"Minä olen ateisti siksi etten ole vakuuttunut jumalien olemassaolosta."
Ensimmäinen ongelma tässä väitteessä on jo sanassa "jumalien." Se on kirjoitettu pienellä kirjaimella ja on monikossa. Teismissä on kysymys Jumalan, eikä jumalien olemassaolosta.
Näitä pienellä kirjaimella kirjoitettuja jumalia on maailmassa vaikka kuinka paljon ja niistä on olemassa valokuviakin. Jos et ole vakuuttunut niiden olemassaolosta, niin kehoitan menemään vaikka Intiaan, niin löydät niitä niin paljon, että sen jälkeen olet vakuuttunut niiden olemassaolosta.
Jos taas tarkoitat Jumalaa, josta kristinusko puhuu ja siitä huolimatta kirjoitat sen pienellä alkukirjaimella, ei ole ihmekään, että et ole vakuuttunut sen olemassaolosta. Kirjoitustapasi paljastaa jo vilpillisen lähtökohdan koko kysymystä kohtaan.
Ei ole.
Teismi ei tarkoita uskoa abrahamilaisen Jumalan olemassaoloon, se tarkoittaa uskoa persoonalliseen luoja jumalaan. Eikä juutalaisuus, islam ja kristinusko ole ainoita uskontoja joissa on persoonallinen luoja jumala.
Teismissä ei siis ole kyse Jumalan olemassaolosta, vaan jumalien olemassaolosta.
Uskonnot puolestaan ottavat kantaa siihen mikä tämä olemassaoleva persoonallinen luoja jumala niiden oppien mukaan on.
Mitä sitten tulee esitykseesi noista muista jumalista.
Jos vaivaudut ottamaan selvää mitä nämä jumalat ovat, niin nämä fyysiset esineet toimivat paikanpitäjänä henkiolennoille joita palvotaan.
Aivan samalla lailla kun krusifiksi toimii kristityille Jeesuksen suhteen.
Joten, mikäli tämä shintolainen tai hundu, joita Intiasta pääosin löytyy, on valmis hyväksymään ettei hänen palvomallaan... jumala proxylla, ole mitään maagisia taikka henkisiä ominaisuuksia, niin silloin minä olen valmis uskomaan että hänen "jumalansa" on olemassa.
En vain näe mitään syytä miksi sitä pitäisi kutsua jumalaksi, enkä missään tapauksessa kastso että jollekin patsaalle, kivelle taikka kannolle tarvitisisi osoittaa palvontaa taikka sen kunniaksi järjestää rituaaleja.
Joten minä en kirjoittanut sanaa jumala pienellä, puhueassani Jumalasta, vaan sen sijaan minä käytin sanoja joita käytin oikein.
Islamistit ei usko Jumalaan vaan allahiin joka ei ole Jumala.
Krusifiksi ei merkitse minulle Kristittynä mitään.
Allah ja se sinun jumalasi ovat sama asia ja katoliset ovat kristittyjä.... Mielenkiintoista muuten ettei kristinuskon symboli (jollaiset raamattu kieltää heh heh) merkitse sinulle mitään...
Ei allah ole Jumala eikä Kristinuskoon kuulu jumalasit.
Sama jumalahan se allah on kuin krisitinuskonkin jumala. Eikä islamissa ja kristinuskossa ole muutenkaan suurempia eroja.
Kristinusko ei tunne 'jumalahan' Jumalaa. Lienee sama epäjumala kuin koraanissa mainittu allah.
"Ensimmäinen ongelma tässä väitteessä on jo sanassa "jumalien." Se on kirjoitettu pienellä kirjaimella ja on monikossa. Teismissä on kysymys Jumalan, eikä jumalien olemassaolosta."
Väärin, et ymmärä teismin määritelmää. Teismissä on kysymys siitä että vähintään yksi jumala on olemassa.
xxxx Teismissä ei siis ole kyse Jumalan olemassaolosta, vaan jumalien olemassaolosta.xxxx
Tarkoitettiinpa teismillä millaista uskoa Jumalaan tahansa, niin se ei muuta itse asiaa.
Kristinuskossa Jumalalla tarkoitetaan yhtä ja ainoaa Jumalaa, joka on luonut maailmankaikkeuden ja kaikki, mitä siinä on.
Jos sinä kirjoitat Jumalan pienellä kirjaimella ja monikossa, puhut kokonaan muusta jumalasta kuin kristinuskon Jumalasta ja ateismisi on sitä, että et usko näiden jumalien olevan oikeita Jumalia, niin silloin olet ateisti vain suhteessa näiden "jumalien" olemassaoloon.
Jos olet ateisti kristinuskossa kerrotun Jumalan suhteen, silloin sinun tulisi kirjoittaa Jumala isolla kirjaimella ja yksikössä.
On vain yksi oikea Jumala, joka on luonut kaiken, mitä maailmassa on, joten Häntä ei pidä sekoittaa eri uskontojen "jumaliin"
Minä olen vakuuttunut tämän Jumalan olemassaolosta, koska Hän asuu Henkensä kautta minussa ja miljoonissa muissa ihmisissä. En tarvitse siihen mitään tieteellisiä todisteita.
Olen vakuuttunut Hänen olemassaolostaan myös siksi, koska järkeni jo sanoo, että maailmankaikkeus ja luonnonlait eivät ole voineet luoda itse itseään tyhjyydestä ja olemattomuudesta. Ne ovat voineet syntyä vain persoonallisen ja kaikkivaltiaan Jumalan lumistyön tuloksena.
Niin niin, ja jenkit eivät usko Jumalaan, vaan Godiin, joka ei ole Jumala...
Ei. Minä en ole ateisti minkään tietyn jumalkäsityksen suhteen, olen ateisti kaikkien mahdollisten jumalkäsitysten suhteen jonka joku kykenee muodostamaan.
Tämän takia kyse on monikosta, koska minun asemani koskee kaikkia jumalia.
Se että en mainitse erikseen kristinuskon jumalkäsitystä, ei tarkoita sitä etteikö Jumala ole yksi niiden jumalkäsitysten joukossa johon viittaan jumalilla.
Toisin sanoen minä kirjoitan jumala sanan pienellä, siksi etten viittaa mihinkään erityiseen jumalaan, vaan konseptiin jumalista.
Jos minä sen sijaan puhun jostakin tietystä jumalasta, niin silloin käytän sitä erisnimeä jolla kyseistä jumalaa kutsutaan. Oli tämä sitten Odin, Shiva, Quertaquzal tai kristinuskon jumala josta käytetään nimeä Jumala.
>>> Kristinuskossa Jumalalla tarkoitetaan yhtä ja ainoaa Jumalaa, joka on luonut maailmankaikkeuden ja kaikki, mitä siinä on. <<<
Ei, vaan kristinuskossa, kristinuskon jumalaa kutsutaan Jumalaksi. Nimitystä Jumala toisin sanoen käytetään erisnimenä, mistä johtuen se kirjoitetaan isolla alku kirjaimella.
Sen sijaan että sana jumala viittaisi nimenomaan kristinuskon käsitykseen siitä mikä jumala on.
>>> On vain yksi oikea Jumala, joka on luonut kaiken, mitä maailmassa on, joten Häntä ei pidä sekoittaa eri uskontojen "jumaliin" <<<
Kai ymmärrät, että minä en usko, että kyseistä olentoa edes on olemassa??
Mikä tarkoittaa sitä, että sinun uskon julistuksesi on täysin hyödytöntä, sillä se kertoo minulle ainoastaan sen, että olet vakuuttunut Jumalan olemassaolosta.
Se ei kerro, että se mihin sinä uskot vastaisi millään tavalla todellisuutta.
En edes mieti olevani ateisti, kuin vasta sitten, jos joku esittää minulle oman eriävän näkemyksensä olemassaolostaan.
"Ensimmäinen ongelma tässä väitteessä on jo sanassa "jumalien." Se on kirjoitettu pienellä kirjaimella ja on monikossa. Teismissä on kysymys Jumalan, eikä jumalien olemassaolosta."
Väärin, et ymmärä teismin määritelmää. Teismissä on kysymys siitä että vähintään yksi jumala on olemassa. Huomaa käsitteet MONOteismi ja POLYteismi.