Onko täällä muita, jotka yrittäneet itsemurhaa ja selvinneet siitä siis epäonnistuneet yrityksessään? Miten olette selvinneet eteenpäin elämässä.. Kohtalotovereiden kokemuksia kaipaan. En tiiä miten pääsen eteenpäin tästä.
Tästä on nyt pari kuukautta aikaa, otin kuukauden satsin lääkettä jota syön ja aattelin et tuska on ohi. Seuraavat muistikuvat teho-osastolta, kun äitini ja siskoni tuli minua katsomaan. Kaikki ei mennytkään niin kuin olin kuvitellut. Kuukauden olin sairaalassa ja nyt kuukauden ollut kotona. Nyt kaikki on entistä vaikeempaa ja tuntuu ihan unelta tämä kaikki. Yritän tsempata, mutta sit taas romahdan. Nolottaa myöntää itselleni kuinka oon epäonnistunut ihmisenä ja kuinka pelkurimainen olen. Sukulaiset tarkkailevat koko ajan mielialaani ja tuntuu et pitäis vain hymyillä ja sanoa kuinka hyvin pyyhkii. Ettei heidän tarvitsisi murehtia. Mutta kun ei olo ole sellainen. Oon aiheuttanu jo niin paljon surua ihmisille. En jaksa näytellä koko ajan.
Tästä on nyt pari kuukautta aikaa, otin kuukauden satsin lääkettä jota syön ja aattelin et tuska on ohi. Seuraavat muistikuvat teho-osastolta, kun äitini ja siskoni tuli minua katsomaan. Kaikki ei mennytkään niin kuin olin kuvitellut. Kuukauden olin sairaalassa ja nyt kuukauden ollut kotona. Nyt kaikki on entistä vaikeempaa ja tuntuu ihan unelta tämä kaikki. Yritän tsempata, mutta sit taas romahdan. Nolottaa myöntää itselleni kuinka oon epäonnistunut ihmisenä ja kuinka pelkurimainen olen. Sukulaiset tarkkailevat koko ajan mielialaani ja tuntuu et pitäis vain hymyillä ja sanoa kuinka hyvin pyyhkii. Ettei heidän tarvitsisi murehtia. Mutta kun ei olo ole sellainen. Oon aiheuttanu jo niin paljon surua ihmisille. En jaksa näytellä koko ajan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En haluais kylvää sussa epätoivoa, mutta mä ite en ole päässyt jaloilleni vuoden takasesta itsemurhayrityksestä. Mun yritys meni kanssa lääkkeillä, eikä edes puolen vuoden satsi riittänyt siihen. Nyt toivon, että oisinpa vaan onnistunut.
Mun opiskelut on sujunu ihan mallikkaasti, mutta mieli on silti ihan romuna ja elämä tuntuu siltä ku kitkerää puunkaarnaa jyrsis päivästä toiseen. Kärsin yksinäisyydestä, voimattomuudesta ja jatkuvasta ärsyyntyneisyydestä, enkä oo myöskään ihan sujut tän sairauteni kanssa. Olin mä hoidossa sen yrityksen jälkeen ja oon yrittäny puskea koulussa eteenpäin, mut nyt tuntuu, että kaikki alkaa taas pirstaloitua samalla tavalla kuin vuosi sitten.