Näyttää siltä, että ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja, tasavallan presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Matti Vanhanen sekä Suomenmaan, Uutispäivä Demari kuin myös Huvudstadsbladetkin päätoimittajat ovat huomanneet, että asioista kannattaa alkaa keskustella "niiden oikeilla nimillä".
Voi vain arvata, millainen paine oppositiossa on viikonloppuna kehittää edes jonkinlainen vastine tälle viikonlopuksi ammutulle "täyslaidalliselle", missä koko hallitusrintama aina Huvudstadsbladetin lukijoita myöden saa saman sanoman, millä on kaikupohjaa.
On jotenkin kummallista, ettei puheenjohtaja Katainen noteerannut lainkaan Huvudstadsbladetia. Vaikka kokoomuksessa on ruotsalaisvahvistus Michelssonista Stubbiin niin silti suomenruotslainen media, mitä kautta "vyörytetään" uutisaineistoa suomenkieliseen mediaan on jäänyt huomiotta.
Miten puolusihteeri Jaskari valvoo puolue- ja mediakenttää vai onko hän talvilomalla?
Kokoomus on joka tapauksessa yrityksillään nostaa profiiliaan ulko- ja puolustuspoliittisilla irtiotoillaan vähitellen ajanut itsensä suomalaisessa yhteiskunnassa marginaaliin. Edes Vasemmistoliiton taistolaiset eivät olisi pystyneet parempaan.
Miten Elinkeinoelämän valtuuskunta, Suomen kuvalehti, Risto EJ Penttilä ja Tapani Ruokanen aikovat nostaa Kokoomuksen siitä paitsiosta, mihin se on edellisten mukana ajautunut?
Kokoomus ajehtii - kuin Ukraina - ja kaikenlaiset ulkopuoliset konsultit huopaavat puoluetta karille.
Jos nyt asia sanotaa suoraan, puuttuu kokoomukselta johto, mitä Kimmo Sasin korkeaprofiilisuus ja Ben Zyskowiczin hankkeet Karjalan palauttamiseksi ei voi kokonaan korjata eikä iänikuinen veropopulismi.
Jos tämänaamuisessa punamullan täyslaidallisessa oppositioon päin on jotain hyvää sanottavaa niin se on ainakin juuri sitä, mitä oppositio on jo kauan halunnut: asioista keskustellaan niiden oikeilla nimillä. Kokoomuksen ei olisi pitänyt yllyttää hallitusrintamaa suorasanaisuuteen, koska se ei selvästikään kestä aloittamaansa keskustalua.
--------------------------------------------------
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=830
Suomella on hyvä linja
Suomen ulkopolitiikkaa johtaa perustuslain mukaan tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Presidentin ja hallituksen yhteistyö on toiminut hyvin, eikä siinä ole ollut säröjä. Presidentti Tarja Halosen ote sopii rauhantahtoiselle ja kansainvälistä yhteistyötä kunnioittavalle maalle, joka on Euroopan unionin jäsen, ja jolla on kyky ja myös velvollisuus osallistua maailmanlaajuistenkin ongelmien hoitamiseen.
EU-politiikassa Suomi on ollut pääministeri Matti Vanhasen johdolla aktiivinen. Suomen edustajat olivat tärkeässä osassa, kun EU:n perustuslaillinen sopimus sai lopullisen muotonsa. Suomi vaikutti merkittävästi siihen, että EU kehittyy yhtenäisenä ja toimintakykyisenä.
Euroopan unioni on muuttunut tänä vuonna paljon. Jäsenmaita on nyt 25, kymmenen enemmän kuin vuosi sitten. Parlamentti on uudistunut, ja komissio vaihtunut. Tämä on vaatinut myös Suomen mukautumista uuteen toimintaympäristöön. Tämä on onnistunut hyvin.
EU:n sisällä tapahtuva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on vahvistunut. Suomen on tärkeää olla mukana tässä yhteistyössä täysipainoisesti. Tätä yhteistyötä täydentää Naton rauhankumppanuusohjelma.
Suomi on löytänyt paikkansa uudenlaisen EU:n jäsenenä.
***
Sotilaallisessa mielessä Suomi yhä liittoutumaton. Suomen puolustus perustuu omiin puolustusvoimiin. Suomen osallistuminen kriisinhallintaan tarkoitettujen nopean toiminnan joukkoihin ei tee Suomesta sotilaallisesti liittoutunutta, eivätkä joukot tee myöskään EU:sta sotilasliittoa.
Kyse on rauhanturvatoiminnan jatkosta. Siihen Suomi on osallistunut vuoden 1956 Suezin kriisistä lähtien.
Kriisinhallintajoukot rauhoittavat ja estävät konflikteja, ennen kuin ne kärjistyvät väkivallan teoiksi tai peräti kansanmurhiksi. Joukoilla on humanitaarisia tehtäviä, ja ne voivat suorittaa esimerkiksi evakuointeja. Tehtäviin osallistuu vain vapaaehtoisia, asevelvollisuutensa jo suorittaneita suomalaisia.
Jotta Suomi voi kantaa oman osuutensa Euroopan yhteisestä turvallisuusvastuusta, rauhanturvalakia on ajankohtaistettava. Hallitus on käynnistänyt sen uudistamisesta selvitystyön. Tämän työn tulosta on syytä odottaa. Asiaan on viisasta suhtautua kiihkottomasti.
Unionin laajuus, yksimielisyys ja yhteisvastuullisuus ovat vahva voima, joka turvaa monipuolisen ja harkitun päätöksenteon kriisinhallinnassa.
Silti Suomessa rauhanturvatehtäviin osallistumisesta on tulevaisuudessakin päätettävä eduskunnassa.
***
Suomen ulkopolitiikka on ollut hyvin hoidettua ja kansainvälisesti aarvostettua. Sillä on ollut myös kansalaisten laaja tuki.
Kokoomus on pyrkinyt lyömään kiilaa presidentti Tarja Halosen ja pääministeri Matti Vanhasen väliin.
Aseena ovat olleet saivartelu ja epämääräinen epäluulon kylväminen. Tämä on saattanut hämmentää kansalaisia.
Arvostelu ei ole kuitenkaan perustunut tosiasioihin.
Ulkopoliittisten toimijoiden kivittämisessä onkin ollut voimakas astian maku.
Näin itsenäisyyspäivän lähestyessä on hyvä todeta, että Suomen ulkopoliittinen asema on vakaa ja arvostettu.
Pienen kansan voima on yksimielisyydessä. Sitä kannattaa vaalia erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Niiden, jotka kannattavat hallituksen ja presidentin linjaa, on syytä selkeästi myös tukea sitä. Tämän takia SDP:n pää-äänenkannattaja Uutispäivä Demari ja Suomen Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa julkaisevat yhteisen pääkirjoituksen molemmissa lehdissä samansisältöisenä tänään, joulukuun kolmantena päivänä vuonna 2004.
03.12. 05:35
och Huvudstadsbladet
http://www.hbl.fi/cgi-bin/mediaweb?Newsp=hbl&Date=041203&Model=juttu.html&depa=politik&story=07367898.txt
Voi vain arvata, millainen paine oppositiossa on viikonloppuna kehittää edes jonkinlainen vastine tälle viikonlopuksi ammutulle "täyslaidalliselle", missä koko hallitusrintama aina Huvudstadsbladetin lukijoita myöden saa saman sanoman, millä on kaikupohjaa.
On jotenkin kummallista, ettei puheenjohtaja Katainen noteerannut lainkaan Huvudstadsbladetia. Vaikka kokoomuksessa on ruotsalaisvahvistus Michelssonista Stubbiin niin silti suomenruotslainen media, mitä kautta "vyörytetään" uutisaineistoa suomenkieliseen mediaan on jäänyt huomiotta.
Miten puolusihteeri Jaskari valvoo puolue- ja mediakenttää vai onko hän talvilomalla?
Kokoomus on joka tapauksessa yrityksillään nostaa profiiliaan ulko- ja puolustuspoliittisilla irtiotoillaan vähitellen ajanut itsensä suomalaisessa yhteiskunnassa marginaaliin. Edes Vasemmistoliiton taistolaiset eivät olisi pystyneet parempaan.
Miten Elinkeinoelämän valtuuskunta, Suomen kuvalehti, Risto EJ Penttilä ja Tapani Ruokanen aikovat nostaa Kokoomuksen siitä paitsiosta, mihin se on edellisten mukana ajautunut?
Kokoomus ajehtii - kuin Ukraina - ja kaikenlaiset ulkopuoliset konsultit huopaavat puoluetta karille.
Jos nyt asia sanotaa suoraan, puuttuu kokoomukselta johto, mitä Kimmo Sasin korkeaprofiilisuus ja Ben Zyskowiczin hankkeet Karjalan palauttamiseksi ei voi kokonaan korjata eikä iänikuinen veropopulismi.
Jos tämänaamuisessa punamullan täyslaidallisessa oppositioon päin on jotain hyvää sanottavaa niin se on ainakin juuri sitä, mitä oppositio on jo kauan halunnut: asioista keskustellaan niiden oikeilla nimillä. Kokoomuksen ei olisi pitänyt yllyttää hallitusrintamaa suorasanaisuuteen, koska se ei selvästikään kestä aloittamaansa keskustalua.
--------------------------------------------------
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=830
Suomella on hyvä linja
Suomen ulkopolitiikkaa johtaa perustuslain mukaan tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Presidentin ja hallituksen yhteistyö on toiminut hyvin, eikä siinä ole ollut säröjä. Presidentti Tarja Halosen ote sopii rauhantahtoiselle ja kansainvälistä yhteistyötä kunnioittavalle maalle, joka on Euroopan unionin jäsen, ja jolla on kyky ja myös velvollisuus osallistua maailmanlaajuistenkin ongelmien hoitamiseen.
EU-politiikassa Suomi on ollut pääministeri Matti Vanhasen johdolla aktiivinen. Suomen edustajat olivat tärkeässä osassa, kun EU:n perustuslaillinen sopimus sai lopullisen muotonsa. Suomi vaikutti merkittävästi siihen, että EU kehittyy yhtenäisenä ja toimintakykyisenä.
Euroopan unioni on muuttunut tänä vuonna paljon. Jäsenmaita on nyt 25, kymmenen enemmän kuin vuosi sitten. Parlamentti on uudistunut, ja komissio vaihtunut. Tämä on vaatinut myös Suomen mukautumista uuteen toimintaympäristöön. Tämä on onnistunut hyvin.
EU:n sisällä tapahtuva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on vahvistunut. Suomen on tärkeää olla mukana tässä yhteistyössä täysipainoisesti. Tätä yhteistyötä täydentää Naton rauhankumppanuusohjelma.
Suomi on löytänyt paikkansa uudenlaisen EU:n jäsenenä.
***
Sotilaallisessa mielessä Suomi yhä liittoutumaton. Suomen puolustus perustuu omiin puolustusvoimiin. Suomen osallistuminen kriisinhallintaan tarkoitettujen nopean toiminnan joukkoihin ei tee Suomesta sotilaallisesti liittoutunutta, eivätkä joukot tee myöskään EU:sta sotilasliittoa.
Kyse on rauhanturvatoiminnan jatkosta. Siihen Suomi on osallistunut vuoden 1956 Suezin kriisistä lähtien.
Kriisinhallintajoukot rauhoittavat ja estävät konflikteja, ennen kuin ne kärjistyvät väkivallan teoiksi tai peräti kansanmurhiksi. Joukoilla on humanitaarisia tehtäviä, ja ne voivat suorittaa esimerkiksi evakuointeja. Tehtäviin osallistuu vain vapaaehtoisia, asevelvollisuutensa jo suorittaneita suomalaisia.
Jotta Suomi voi kantaa oman osuutensa Euroopan yhteisestä turvallisuusvastuusta, rauhanturvalakia on ajankohtaistettava. Hallitus on käynnistänyt sen uudistamisesta selvitystyön. Tämän työn tulosta on syytä odottaa. Asiaan on viisasta suhtautua kiihkottomasti.
Unionin laajuus, yksimielisyys ja yhteisvastuullisuus ovat vahva voima, joka turvaa monipuolisen ja harkitun päätöksenteon kriisinhallinnassa.
Silti Suomessa rauhanturvatehtäviin osallistumisesta on tulevaisuudessakin päätettävä eduskunnassa.
***
Suomen ulkopolitiikka on ollut hyvin hoidettua ja kansainvälisesti aarvostettua. Sillä on ollut myös kansalaisten laaja tuki.
Kokoomus on pyrkinyt lyömään kiilaa presidentti Tarja Halosen ja pääministeri Matti Vanhasen väliin.
Aseena ovat olleet saivartelu ja epämääräinen epäluulon kylväminen. Tämä on saattanut hämmentää kansalaisia.
Arvostelu ei ole kuitenkaan perustunut tosiasioihin.
Ulkopoliittisten toimijoiden kivittämisessä onkin ollut voimakas astian maku.
Näin itsenäisyyspäivän lähestyessä on hyvä todeta, että Suomen ulkopoliittinen asema on vakaa ja arvostettu.
Pienen kansan voima on yksimielisyydessä. Sitä kannattaa vaalia erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Niiden, jotka kannattavat hallituksen ja presidentin linjaa, on syytä selkeästi myös tukea sitä. Tämän takia SDP:n pää-äänenkannattaja Uutispäivä Demari ja Suomen Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa julkaisevat yhteisen pääkirjoituksen molemmissa lehdissä samansisältöisenä tänään, joulukuun kolmantena päivänä vuonna 2004.
03.12. 05:35
och Huvudstadsbladet
http://www.hbl.fi/cgi-bin/mediaweb?Newsp=hbl&Date=041203&Model=juttu.html&depa=politik&story=07367898.txt
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Voi vain arvata, millainen paine oppositiossa on viikonloppuna kehittää edes jonkinlainen vastine tälle viikonlopuksi ammutulle "täyslaidalliselle", missä koko hallitusrintama aina Huvudstadsbladetin lukijoita myöden saa saman sanoman, millä on kaikupohjaa."
Olisi ihan hyvä, että osaisit lukea... jos vielä ymmärtäisit lukemasi niin oltaisiin jo "aika hyvällä" tolalla.
Sinä kaipaat harjoitusta - paljon.
(Khihihi)...