Kommarit ja vasurit ovat perseestä.

Yhteiskuntamme pahin uhka on poliittinen lukutaidottomuus


Liian usein kuulee taivastelua siitä, ettei poliitikkoihin voi luottaa. Lupaukset petetään kerta toisensa jälkeen. Vain omia etuja ajetaan. Järjestelmä on surkea.

Vaalien lähestyessä aihe on enemmän kuin ajankohtainen. Vieläpä, kun tulevaisuuteen sisältyy rakennemuutoksen voimistuminen sekä huoltosuhteen entistä jyrkempi heikkeneminen. Millä perusteilla kampanjoiville ryhmittymille kansa mandaattinsa antaa? Kun ikuinen toive, puolueiden tarkat leikkauslistat, jäävät ehkä taas julkaisematta, saavatko silloin populistisen halpamaiset heitot enemmän jalansijaa yhteiskuntaan tyytymättömien äänestäjien joukossa?

Ongelma ei ole ainoastaan siinä, mitä poliitikot lupaavat. Vaalit ovat eräänlainen kilpailu, jossa lupausten realisoituminen voi jäädä tavoittamattomiin äänten haalimisen toivossa. Toisaalta, joskus suuria lupauksia ei uskalleta antaa. Äänestäjän vaatimus lupausten täydellisestä toteutumisesta on itsessään liian epärealistinen tavoite.

Äänestäjän kannalta tärkeää olisi huomata, mitkä ovat puolueiden ideologiset linjaukset. Tarkasti määritellyt, valtavat vaalilupaukset jäävät hyvin todennäköisesti täyttymättä monipuoluejärjestelmän konsensushakuisuuden ja kompromisseihin tähtäävän poliittisen toiminnan takia. Siksi yksittäisten kiintopisteiden sijaan tärkeämpää on miettiä esimerkiksi sitä suurempaa aatteellista kysymystä, onko puolue valmis ottamaan velkaa ylisuuren julkisen sektorin ylläpitämiseksi vai pitäisikö menot suhteuttaa rehdisti tuloihin ja leikkauksia tehdä.

Jos populismille haluaa äänensä antaa – samalla sen myös sille menettää. Suurilta ja mahtavilta kuulostavat, monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia vastauksia antavat lupaukset eivät tule toteutumaan. Äänestäjän tietämättömyyttä voidaan käyttää häikäilemättä hyväksi. Miten on Kreikassakin Syrizalle käymässä? Suuria, kansainvälisistä sitoumuksista välittämättömiä lupauksia ei ole kyetty lunastamaan. Miksi? Koska ne olivat alun perin aivan liian epärealistisia. Kun seuraavan kerran luet vaaliohjelmia, kysy itseltäsi kysymys: onko tämä liian hyvää ollakseen totta?
http://artturihrknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188175-yhteiskuntamme-pahin-uhka-on-poliittinen-lukutaidottomuus