Sä oot liian hyvä ollaksesi todellinen.

Siis älä pelkää, kun jokin muuttuu. Matkaan lähde, tässä on tiepää missä ollen vastassa.

Ryssät omistaa tämän palstan, täällä ei toimi tällä hetkellä ,mikään otsikoissa ,miten helvetissä on tähän suomen maassa jouduttu?

ehkä tähän "liian hyvää ollakseen totta" -tunne selittyy ihan vain sillä, että olet kohdannut ihmisen, jonka kanssa koet niin syvää henkistä yhteyttä ja suurta ihastusta, joten älä turhaan huolestu tai murehdi, anna palaa vaan! suomalaisilla on heikkona kohtana iänikuinen pessimistisyys elämää kohtaan, josta kannattaisi kyllä päästä eroon tai ainakin yrittää päästä siitä tunteesta vapaaksi. Amerikan entinen suomen suurlähettiläs totesi jossain haastattelussa osuvasti, että "suomalaiset alkavat jo juhannuksena odottamaan talvea". Se on niin totta. Elämä on paljon helpompaa ja antoisampaa ajatella ilon ja positiivisuuden kautta. Ei aina tarvitse murehtia ja pelätä. Yleensä pelko tulee pelon luokse ja päin vastoin.

Totta tämä on kulta, rakas. Voi olla, että olen jo nukkumassa, kun saat yhteyden tänne.
Meillä toimii myöskin se telepatia. Hyvää yötä.

Ehkä olet vain tottunut huonoon. Ehkäpä sinä et arvosta itseäsi ja senpä takia tyydyt huonoon. Ehkäpä et tiedä edes, että paljon parempia on olemassa tai sitten et vain ole ansainnutkaan parempaa? Ehkäpä hän on vain sinulle liian, liian hyvä. Et ole ansainnutkaan häntä. Ehkäpä olet itsekin huono ja ansaitset vain yhtä huonoa. Sitä niittää mitä kylvää.

Jos joku asia on liian hyvää ollakseen totta, ei se sitä ole. Usein meillä itsellämme on harhakuva toisen ihmisen ihanuudesta kun emme vielä häntä oikein tunne. Alkuun ei huonot puolet tule esille, tai niitä ei tarkoituksella tuoda esille että herätettäisiin kiinnostus. Vasta myöhemmin varjopuolet tulee esille kun tunnetaan paremmin. Tästä johtuu hyvin monet avioerotkin. Niitä varjopuolia on vaikea myöhemmin sietää vaikka niitä on jokaisessa.

Parempi siis antaa huonompaa kuvaa..

Jos tämä olis mulle niin kertoisin että ihan ihminen olen minäkin kaikkine virheineni. Jotkut ihmiset saa vaan ne parhaimmat puolet esiin ja päinvastoin. Joskus sitä vaan tietää kohdanneensa ihmisen jonka kanssa olisi ihanaa ja luonnollista jakaa kaikki. Se on hämmentävää, enkä aina ole osannut siihen suhtautuakaan. Ja kaikki ei aina mene kuin Strömsössä :p
Ja jollekulle kun kumartaa toiselle pyllistää vaikkei tahtoisi ketään loukata. Muuta ei voi kuin kuunnella sydäntään, ja olla kiitollinen että vaikeuksienkin kautta voi päätyä kotiin. Ehkä se oli kaiken tarkoitus, kaiken se kestää.
Kaikilta joita olen loukannut haluaisin pyytää anteeksi, se ei ollut tarkoitus vaan mullakin on ollut omat kipuni ja se tärkeän ihmisen kaipuu sielussa. Pakenin tunteitani kun ajattelin että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin unohtaa. Olinkin väärässä, ja nyt askeleen lähempänä sen korjaamista. Tulipahan sotku mutta olo on toiveikas... Elämä todella yllätti. Toivottavasti se yllättää tänä keväänä kaikki rakkauden raatelemat :)