kumpikin jos me nyt jätetään katsomatta mitä tästä olisi voinut tulla. Itse en ainakaan pysty olemaan onnellinen kenenkään kanssa kun tää meni näin...
Kyllä me kadutaan koko loppuelämämme
IhanTyhmää
1256560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 125
Vanhimmat
No en tiedä kenelle tää on, mutta osu ja uppos. Koita tässä nyt sitten olla pitämättä yhteyttä... Oon mä miettinyt, että mitä mä mahdan vanhana ajatella. Kadunko raskaasti sitä, että jätettiin homma kesken.
niin..ja vähän "vanhojahan" me kai jo ollaankin..siis vain vähän..
Parempi vaan vetää hanskaan
Tahtos toteutukoon...
laita ihan pikkunen vaikka tyhjä viesti menemään, niin soittaa takas.
Laitappas itse...mä olen laittanut useammin pöhköjä viestejä!
Odotan tekstiviestiä... ;) se on sun "vuorosi" kun viimeisin viesti sinulta oli niin vihainen että en uskalla sulle lähettää ekana... :/
Se oli ihan tarkoituksella vihainen, että sä tajuaisit että loukkaannuin ja pyydät anteeksi ja sit jatkettaisiin siitä mihin jäätiin tai oikeastaan ihan alusta :) Miehille kun näistä jutuista pitää aina vähän vihjata ;)
Niinpä. Ei olla enää nuoria vaan pikemminkin keski-ikäisiä. Nyt jos koskaan pitäisi antaa rakkaudelle mahdollisuus. Olisimme hyvä pari, tiedän sen.
Tiedän sen myös :)
H-miestä.sun kanssa en halua mitään.
hmies tässä,enkä mää sun kanssa. outo
H-naisen kans jotain? ;)
Hennan kanssa?
Parempi olla lyhyt loppuelämä jos nyt mokaa.
no ei sitä kannata mitään katua. Elämä antaa, elämä ottaa.
Se on juuri noin. Toisille enemmän, toisilta enemmän. Mikä lienee karman laki, että toisilla onnistuu kaikki ja toisilla ei mikään.
Ne, joilla on, saavat lisää ja niiltä, joilla ei ole, otetaan pois sekin vähä.
Pyydä Jeesusta elämääs, et kadu! kokeile, et menetä mitään!
Et menetä kuin syntisi.
No mites me käännetään kortit?
ristiässä myös..siihen päälle..vinkvink..
Mitkäs värit ovat pöydällä alaspäin?
Sua vastaan näin pelaan mielelläin...
okey..pelataan..
Mitä lyöt pöytään ekaks?
Mistäs nyt mullakin tuli korttien katsominen mieleen... no kortit käännetään ja katsotaan. Sitten mietitään ja päätetään?
Mene pois.
Tarkoitat varmaan, että sinä kadut. Toinenhan ei ilmeisesti ole jäänyt miettimään samoin.
Näinhän se yleensä palstalla, olemme sellaisia ja tälläisiä ja me kadumme...
Oletko 27v? Ja mä vähän nuorenpi:)<3
soita soita soita!! Ikävä sun ääntä..
Eiku mä oon 28.Olen pikkasen nuorempi.
En tiedä hänestä mutta minua kaduttaa ainakin. Tiedän vain etten enää ole tarpeeksi vahva tekemään asialle mitään joten annan sen olla vain. Katumisen kanssa oppii elämään. Ei asiat aina mene niin kuin haluaa, katsetta ylöspäin vaan ja keskittymään muihin asioihin, ei ole vaihtoehtoa.
tapahtuvan? tai sen toisen osapuolen tekevän?
Tiedän ettemme kumpikaan enää tule tekemään asialle mitään. Molemmat olemme periaatteen ihmisiä. Kumpikin omilla tavoillamme ylpeitä. Se ei ikävää vaan vie pois. Joskus ikävä iskee melko lujaa. Uskon että hänkin joskus ikävöi, ainakin pikkasen. Hölmöintä ja raastavinta on että tiedän sen meidän tunteen olevan vain talviunilla ja sen pystyisi herättämään koska vain.
Se mitä haluaisin tapahtuvan on jotain mitä ei tosielämässä tapahdu. Ainoastaan saduissa ja elokuvissa. Hän ilmestyisi oveni taakse ja sanoisi haluavansa minut. Siinä, sanoin sen.
mitäs jos on käynyt ja et ollut kotona.
Joo todellakin vain talviunilla! Hitto kyllä joku tietää mistä puhuu nyt osui ja upposi!
Ikävä iski!
Missä minun kulta??
Kuka sun kulta on?
Eipä täällä kannata kovin tarkkaan kertoa
Voisinko se olla mä kumminkin? Jos osuis yhdestä kerrasta kohdilleen, mitä luulet? Kunoonykst.
ei osu sun oikeaan nimees
Elämä on liian lyhyt turhan miettimiseen ja vatvomiseen. Parempi on katsoa kuin katua! Tee se, mitä haluat, tavoittele sitä, mitä haluat! Kaikki kääntyy siten, mikä on parhain päin, lopulta kuitenkin. Mitään et saa, jos et edes yritä. Sellaistahan se elämä on.
Ohoh mäkin aattelen näin.
Olen huomannut vuosien varrella sen, että toisten kohdalla se on niin, että mitään et saa, vaikka kuinka yrität. Toiset kun on joutuneet liikkeelle huonoin eväin ja se tuppaa vaikuttamaan koko iän.
Et säkään menetä mitään jos Jeesusta elämääs pyydät!
Yrittänyt olen kyllä..
? "Mä haluaisin sun kanssa enemmän. Mitä ajattelet siitä?"
no voihan vattu....otapa sit yhteyttä vaik viestillä..:)
nää, koitin soittaa. eiköhän se siinä. ois kantsinut sun tehdä jotain.
tuntemattomasta?
ihan omasta.
En kuullut puhelimen soivan, kun puhelin oli taskussani. Ja kun huomasin, en voinut enää soittaa takaisin. Tiedät miksi.
ei vaan enää jaksa tota. ihmiselle voi soittaa takaisin. sua varten pitäisi tehdä omat säännöt vai?
vaddu pyysi ottamaan yhteyttä viestillä!
Soittaminen on eri asia, etenkin tuntemattomasta tai salaisesta numerosta soittaminen.
Mutta se on kai sun tyylis, tunnisteita täynnä oleva "trfyua" :-D
Sanoit ite, että niitä vattuja on vielä. Mihin ne nyt yhtäkkiä hävisi?
Teidän jutusta ole tullut ns. lasta eikä paskaa yli neljään vuoteen, joten mitä jos menisit terapiaan ja saisit apua tuohon pakkomielteiseen yksipuoliseen ihastumiseen. Voisit tulla vielä joskus onnelliseksi.
mölö <3
Kyllä mäkin kadun, niin hemmetisti kun ei tullut tehtyä asian eteen mitään. Ihan sama vaikka siitä on jo n.4v! Kaduttaa, kun ei katsonut mitä siitä olisi voinut tulla.
No mites olisit katsonut - pimputtanut turhaan ovikelloa ja soittanut ilman vastausta. Siinä olisi kyllä ollut ihmettelemistä, oikein vuosisadan rakkaustarina.
Sori, nämä kortit ei nyt tullut sun jaossa. Laulut on vain lauluja ja ammattihankalat ammattihankaloita.
Tulee laulaa tytöstä
ja tulee laulaa pojasta
laulaa siitä kuinka vastuksista huolimatta
ne saavat toisensa
ja kuinka otsansa
kirkas on ja valoisa
oi Suomen nuoria
Juu vuosisadan rakkaustarina... Mut jos loukkasin sori, olin idiootti!
Sen verran selvennystä, että olin se kenen puhelimeen soitettiin ja oven takana käytiin. Mutta idioottina en silloin tajunnut, kuinka rohkea mimmi oli kyseessä. Mä vaan pöljäilin ja ajattelin omaa napaa.
Niin sä kuule olet justiinsa tehny.
No ei kannattanut tai voi olla, että kannattikin... Mä olin silloin aika introvertti ja paska ihminen muutenkin. Olis ollut varmaan kauheaa olla mun kanssa. Mutta jos tilanne olis ollut mikä se nyt on, niin tekisin toisin, Mutta mennyttä ei saa takas. Nyt ei auta, kun hävetä vaan.
mennyttä ei saa takas, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa jos yrittää tehdä muutakin kuin vain hävetä, esim korjata tilanne tai ainakin yrittää pyytämällä anteeksi.
Nyt kun menen pyytämään häneltä anteeksi, niin tuntuu olo jotenkin tekopyhältä. Nyt tajuttuani haluavani jotain hänestä, eli haluan tutustua häneen. Niin tuntuu jotenkin oikeudettomalta mennä ja sanoa, että mulle sopii nyt. Tiedän, vaikka hommasta ei tulisi mitään, niin pitää pyytää anteeksi. Sen verran hän on ajatuksissani ollut, että on oudolla tavalla syntynyt "välityksen" tunne, vaikka en häntä kummemmin tunne. Ja ei ketään muutenkaan pitäisi jättää roikkumaan tolleen miten tein. Eli kysymys naisille. Kuinka ottaisitte vastaan anteeksipyynnön, vaikka ette enään tuntisi mitään kyseistä henkilöä kohtaan? Heitttäisittekö vesilintua vai olisiko hyvä asia? Eli kannattaa häiritä hänen elämäänsä vai onko parempi antaa asian olla? Itse varmaan yritän, jos olisi mahikset pidemmällekin, mutta olisi kiva tietää vähän muiden mietteitä. Osaisi sitten valmistautua, jos tulee köniin.
Anteeksipyyntö kannattaa aina. Aika tunteeton ihmisen pitäisi olla jos ei sitä pitäisi hyvänä eleenä. Vaikka ei mitään sinusta enää haluaisikaan niin jäisi ainakin koko hommasta parempi mieli molemmille. Ja jos susta yhtään tuntuu siltä että susta voisi vielä tykätäkin niin ihan ehdottamasti kannattaa yrittää :)
Jos sinusta tuntuu siltä niin toimi vielä kun on mahdollista
Kyllä siinä vakavan keskustelun paikka olisi, jos se minun kaipailemani tulisi sanomaan, että haluaakin tutustua. Saisi kunniansa kyllä kuulla, mutta ihan nätisti kylläkin. Ottaisin silti hänet vastaan. Jos noin kävisi, niin luultavasti ajattelisin, ettei vaan ollut silloin aikanaan henkisesti valmis kanssakäymiseen.
Samaa mieltä, anteeksipyyntö kannattaa aina vaikka aikaakin olisi jo kulunut. Sellaista asiaa ei tarvitse hävetä. Ja jos sillä vielä saattaa päästä väleihin ja lähelle, niin aina parempi. Kerran täällä vaan ollaan.
Mä olisin hyvin onnellinen, jos saisin satikutia häneltä. Kertoisi, että välittää vielä musta, ainakin jollain tavalla. Kaikista kauhein kohtalo olisi, että tekisi samanlailla mun yhteydenotolle, kun mä tein hänelle. En ole vielä uskaltanut anelle armoa...
Sitä vaikeampaa hommasta tulee, mitä kauemmin asiaa venytät, joten toimi nopeasti, niin pääset pinteestä, ehkä myös hän. Pelkäätkö, että hän jättää sinut kokonaan huomiotta?
No se siinä on suurin pelko, että hän ohittaa mut ja ei ole enään mahdollisuutta tutustua.
Jos alan selittämään syitä teoille tai mitä en tehnyt, tuntuu selittelyltä. Vaikka mulla oli silloin henkisesti huono olla, tosi huono. Ja mun päätös silloin johtui, että laitan itseni kuntoon etten ole hänelle rasite, vaan tasapuolinen mahdollinen kumppani. Halua lähestyä oli jo silloin, mutta jälkikäteen näin oli parempi.
No olen mä sen päättänyt, että selvitän asian ja joka päivä tuntuu hetki lähenevän. Mä tunnen itseäni sen verran, että mä jauhan tätä päässäni, kunnes yhtäkkiä joko soitan tai laitan viestiä. Mä vaan toivon, että hän kuuntelee silloin mua. Vaikka ei hänellä siihen mitään velvollisuutta ole.
Olen kuullut, että hänenkin elämässä on tapahtunut aika "isojakin" asioita. En niistä sen tarkemmin ole uskaltanut kysellä, mutta ääriviivat on jotenkin tiedossa. Ja haluaisin vuorostani kannustaa häntä ja tukea. Hänen tekonsa, vaikka se oli vain yhteyden ottoa, antoi muille sysäyksen aikanaan laittamaan asioita kuntoon. Nyt mä haluaisin olla hänelle avuksi, jos hän sitä kaipaa.
Tämä on tutun tuntuista kirjoitusta, vaikka epäilen että nyt täällä olisi ja noin oikeasti ajattelisi´...viisas hänkin ratkaisuissaan
Vaikka nimimerkki onkin katuvamies, niin asiaa pohtineena, en kaikkea ainakaan kadu. Ratkaisu oli hänen kannaltaan todennäköisesti paras silloin. Tietenkin olisin voinut asiaa yrittää selittää, mutta silloin olisin laittanut itseni sellaiseen paikkaan, jossa olisin voinut tehdä toisenlaisen päätöksen. Tekosyy tuokin... Ei olisi yksinkertaisesti ollut selkärankaa sanoa ei, jos olisin hänelle suoraan puhunut. Niinpä välttelin ja "annoin" hänen mennä. Toivon vaan, että se rohkeus mitä hänkin silloin osoitti, jonka "hylkäsin" ei satuttanut häntä liikaa. Aina se varmaan satuttaa, kun kerrot tunteistasi ja toinen ei edes anna ilmi noteeraavansa niitä. Samaa itse pelkään nyt. Vaikka nyt olisikin myöhäistä tässä asiassa, tiedän ja toivon kuitenkin, että se meni hänen kannaltaan mahdollisimman kivuttomasti. Tiedä muistaako asiaa edes ja tämä kaikki on vaan mun päässä? Ja nyt kyselen perään, niin on ihmeissään. Ehkä mä ajattelen asioita vaan liian hankalasti.
Kyllä me miehetkin ajatellaan näitä asioita aika syvällisesti ja pitkään (ainakin osa meistä). Ettei kannata heti ihmetellä miksi se käyttäytyy noin. Vaan siihen voi olla syynsä, jota me ei aina syystä tai toisesta saada sanottua. Joskus kun asiat rauhoittuu kannattaa kysyä ihan suoraan, että mikä se juttu silloin oli?
Jos haluat jonkun kanssa olla niin onko se niin vaikea ottaa yhteyttä. Kyllä ylpeyttäkin saa olla ja tilanteetkin voi olla vaikeita, mutta entä sitten. No, jokainenhan itse päättää mitä haluaa ja paljonko on asian eteen valmis tekemään töitä. Itselläni pn ainakin motto, että jos jonkun asian eteen on jotain jo tehnyt niin kyllä toinenkin asialle voi jotain tehdä. Eikä tässä ole mistään ylpeydestä kiinni. Mutta ei kait kukaan halua olla toiselle vain se helppo vaihtoehto.
Kadun jo syntymäänikin ja elämääni, kun rumana se on kaikki turhaa.
Ansaitset kauniimman ja siksi mulla ei olisi syytä eikä oikeutta katua, kun sehän on totuus!
Life is worth living.
Sä tuskin olet tässä nyt kyseessä kun arvon nainen on sellainen "aina ollut luokan nätein" -tyyppi. Kai se jättää sitten helposti toispuoleiseksi kun aina on uusia ukkoja jonossa. Eiköhän sama kaava toistu taas seuraavan kohdalla.
Ei ollut minulle, mutta vastaan tähän: miksi kaunis ihminen jättäisi toisen vaan kun on uusia ihmisiä jonossa. Ei kait kaikilla näteillä ole vain kusta päässä. Ei ainakaan niillä, jotka minä tunnen, no ehkä ne ei ole niin nättejä.
tarvittaisiin ihmisen itsensä kommentti. en osaa sanoa.
todellakin ihme ajattelua! Olen itse aina ollut se "ruma ankan poikanen" enkä kuitenkaan toista mitään kaavaa missään enkä kenenkään kanssa. Miksi aina tuomitaan jo etukäteen, ja pelkästään vain omien ennakkoluulojen takia. Ei rumuus tai kauneus kenestäkään tee parempaa tai huonompaa ihmisenä. Ei kaikille kauniille tai rumille ole annettu yhtä samaa yhtälöä, jota noudattaa. Oisko elämä tylsää, kun voisi jakaa ihmiset rumiin, kauniisiin, nuoriin ja vanhoihin, rikkaisiin ja köyhiin jne. ja kaikki olisi samaa pastillia yhtälöstä huolimatta, aina sama vastaus.
Kauniiksi kehuminen voi olla nykypäivän bänät. Äijän ei tarvitse sanoa että ei kiinnosta enää, kunhan kehaisee ulkonäköä ja jättää ottamatta enää yhteyttä ja haukkuu muille naisen "miesjonon" olevan syy eroon? Kyllä kiehuttaa tommoset äijät---
Pyydä Jeesusta elämääs, et kadu, kokeile!!
Puhuuko edellinen sisäisestä vai ulkoisesta kauneudesta?
Siitä bylleröiden suunnattomasta sisäisestä kauneudesta tietenkin.
byl sai minut nauramaan, kiitos siitä! Naapurit tykkää, kun hihittelen keskellä yötä;D
Mun ei tarvitse katua, että en tehnyt mitään. Tein kaiken mitä pystyin. Hän ei vain halunnut edes yrittää.
Pettynyt olen kyllä. En kai voi ketään muuta rakastaa niin, kuin häntä rakastan tai rakastin.
Niin samat sanat!! :(
se on hyväksyttävä, että välillä käy tärkeiden ihmisten kanssa huono tsägä. pirullisuushan on siinä, että tarvittava yritys näyttää toiselta puolelta niin marginaaliselta. tarvitaan huippuluokan mielikuvitus rakentamaan olemattomasta ongelma, mutta niin vain sitten käy.
Tiedostan tämän, ymmärrän, mitä tarkoitat. Täällä sama tilanne. Miksi elämässä tapahtuu jotain tämmöistä??? Minulla tosin ei ole vaihtoehtoja vaikka kuinka olen yrittänyt pyristellä kaikkia vaihtoehtoja vastaan.. Ei tätä voi ohittaa, en pysty. Olen valmis luopumaan ihan kaikesta, jotta olen valmis vastaanottamaan sen kaiken, mikä on tähtiin kirjoitettu. En olisi ikinä kukina päivänä kuvitellut, että näin voi käydä. En koskaan. minua on jälleen muistutettu siitä, että elämä ei ole koskaan valmis, elämä yllättää aina. Elämä on hauras.
Mahdollisesta voi tulla mahdotonta, mahdottomasta mahdollinen. Ihminen, joka pystyy toisen ihmisen koko universumin räjäyttämään, mikä hän on? Kuka hän on?
Maailmani on räjäytetty, sinä teit sen. Olet jo muuttanut minun elämääni pysyvästi, halusin sitä tai en. Mutta samaan aikaan maailmani on ehjempi kuin koskaan. Voin vain kiittää siitä sinua, vaikka en edes koskaan enään näkisi sinua, muistan ikuisesti sinua.
Kuin omia ajatuksiani.
Kyllä me kadutaan koko loppuelämämme
kumpikin, kun jätettiin katsomatta, mitä tästä olisi voinut tulla. Itse en ainakaan pysty olemaan onnellinen kenenkään kanssa kun tää meni näin...
itse otit ja näin päätit!!!!!!!!
Sinä teit sen päätöksen ja minä kunnioitin sitä.
Onnen saat, kun lakkaat etsimästä, kehenkään onneasi fiksoimasta.
Tässä ja nyt.
Katuminen ei kannata.
No, tehkää kumpikin asialle jotain.
Itse myöskin kadun.. mun ensirakkaus.. siitä olis voinut tulla jotain, mutta nyt molemmilla omat elämät. silti ajattelen tätä miestä usein..
Olen loukkaantunut. Olen kertonut, että haluaisin tutustua. Et ole tehnyt mitään. Olen ollut pettynyt, vihainen, mutta ennen kaikkea tuntenut suurta rakkautta. Jos nyt tulet vastaan, niin voimme tutustua oikeasti, oikeasti rakastaa.
Jospa on ujo, anna hänelle aikaa... ja anteeksi.
Olen yrittänyt ajatella just noin. En jaksa nyt vatvoa tätä (enkä selata tätä vitun palstaa) ja sullakin on varmaan muutakin mietittävää. Enkä ala myöskään huutelemaan perään, olen itse niin epävarma. Oletan että tulet vähän enemmän vastaan sitten kun pystyt. Koska en myöskään jaksa uskoa että kiinnostus olisi ihan näin äkkiä lopahtanut.
On ehkä ujo, anteeksi olen antanut, en ole vihainen vaan pettynyt siihen, että miten asiat meni, eikä oikeesti juteltu siitä kunnolla ja voi olla minuun yhteydessä sitten kun siltä tuntuu, silloin kun on se aika kun hänelle sopii, toivon että se sopii molemmille. Ajatuksissani on..todella usein.
Kirjoitus ei ollut ap:ta tai Sydänrakkauden.. ihan sivusta tulin.
Lisäykseksi vielä jos luet, anteeksi omat hölmöilyni ja hyvää yötä.
kadu sitä, että katkaisin välit.Olisi pitänyt katkaista jo aiemmin,onneksi tuli tuo uusi mies ihanuus,,
Ihanuus vai? Ja vielä roikut täällä :)
V-mussukka se on, ollu aina näillä palstoilla entisiään haikailemassa.
Joku sivullinen siinä vaan provoaa.
Heräsin..join lasillisen piimää :) En voi neuvoa pitääkö ottaa yhteyttä vai ei.
Minä olen pikemminkin ollut nolo kun sen tein. Joten, tämä on jokseenkin lohduttavaa, koska sitä ongelmaa mulla ei tule olemaan. Kaikesta huolimatta olen häntä miettinyt, enemmän kuin ketään muuta, sen voin rehellisesti sanoa. Toivon hänelle mukavaa elämää. Turha on soimata itseään, että otti yhteyttä tai ei ottanut yhteyttä, aikuinen ihminen tajuaa kyllä ettei tunneasiat ole koskaan kovin helppoja. Jokainen on oma yksilö. Se mikä toiselle on helppoa, voi olla toiselle vaikeata.
Nyt jatkan uniani :) hyvää yötä nukkuva suomi.
Eihän asumistukea tarvita ollenkaan. Miksi sellaista pitäisi maksaa? Kaikkea sitä ...entäs asumattomuustuki, saako sitäkin?
...samaa ajatellut täällä...voiko sellaisen ihmisen päästää pois elämästään, jonka kanssa tuntee olevansa "kotona". Jokin selittämätön vahva tunne kahden ihmisen välillä...puhuminen helppoa, halaaminen tuntuu päästä varpaisiin, pitkät salamaniskun lailla tuntuvat katseet saa eloon, tunne, ettei halua pois toisen luota, ettei halatessa halua irrottaa, kaikki vaihdetut ajatukset tunteista...tunne jotain suurta, mitä ei ollut tuntenut vuosiin. Se että päästi toisen ihmisen iholle, sielun syvimpiin onkaloihin...olisi halunnut nii paljon enemmän. Niin, voiko sielunkumppanikseen tuntuvan toisen ihmisen päästää pois elämästään...tilanteet ei aina ole helppoja, tai mustavalkoisia...joskus niin käy, vaikka ei kumpikaan halua. Se, vieläkö joskus elämä johdattaa yhteen...jos ovat toisilleen tarkoitetut...tai pystyvätkö pysymään erossa...on jo toinen juttu. Se selviää sitten joskus. Ihanaa tässä silti on se, että osaa rakastaa. Tunsi hetken olevansa rakastettu....surullistakin...ehkä. Elämä on.
Tuota juuri. Sanasta sanaan.
yksi mies myös komppaa... mahtava kuvaus, kerroit asian juuri niin kuin se on.
Taidan olla r...
kilometrimäärä ihmisiä katuu jos .. ja mitä ne tekee .. ? hokee sitä netissä tuntemattomille ihmisille !! heh heh.
Kyse on siitä ettei nainen ole pitänyt yhteyttä. Tämän tarinan henkilöt ovat hyvin tiedossa. Varsin tavallisia molemmat.Liioiteltuna kohuna noussut vain pintaan. Kyseiset ihmiset varmasti pitävät toisistaan, mutta arvostavat myös ympärillä olevia ihmisiä ja kunnioittavat toistensa elämäntilannetta. Ovat saaneet myös joukon idiootteja johdattelijoita ja ns. Vinkin antajia joilla ei omaa elämää!
Ja kyseiset ihmiset eivät edes itse näillä palstoilla vieraile tai kirjoittele. TROLLAUSTA!
Kyllä sinä pystyt.Lukemattomiin ihmisiin haluaisi tutustua mutta tilaisuudet tulevat ja menevät yleensä vastapuolelta kaivattaisiin vähän kaikua noihin asioihin.On myös olemassa pensaita joihin ei kannata päätään edes työntää u know ;) elämä opettaa.Älä jää yhden oksan varaan.Laajenna elinpiiriäsi ja katsele kauempaa millainen jo henkilö on.
En kadu mä mitään, ei mennyt mitään vikaan. Ei johtanut tieni mihinkään, umpikujaan vaan.
Jokin mulle kuitenkin kertoo nyt sen, päivä oli eilisen. Paljon tunsin ja sydämeni haki..silti on myös kirjoittamaton laki.
Ajan kulu ...ja kun en mikään pulu, sai nyt aikaan sen, oli aika jättää eilinen.
Yksi kumma juttu..., vieläkin voimakas vanha tuttu, tunne sinusta. Sinä näköjään tulet ja menet mielessäni mun..joskus mietin kuka onkaan se sinun sun.
Heräsin juuri siihen, muistin sinut kuin kuvajaisessa, elävänä ja värillisenä, sydämeni suli.
Mutta, älä mieti sitä mies :) matkalla olen, minne ties.
Nyt pinkaisen ylös vuoteesta, kahvin keitän ja ajatukseni sulle lämpimän heitän ..pus <3. Kyllä elämä on vaikka mitä, vaikea sanoa miksi kaikkea sitä.
Aluksi en kiinnittänyt häneen erityisemmin huomiota, kun entisen suhteen rauniot vielä savusivat. Sitten myöhemmin huomasin hänen kiinnostuneen, niinpä kiinnostuin minäkin..juteltiin ja kohdattiin viikonloppuina. Sitten menin ja ihastuin..ehkä hänkin, mutta epävarma olin enkä uskaltanut mennä sen pidemmälle vaan pakenin tunteitani, jotain ujouttakin siinä on kun ihastuu. Tietysti harmittaa kun ei vaan uskalla vaikka haluja oliskin. Toivottavasti vielä tulee uus tilaisuus? nähdään kyllä edelleenkin. Aloittajalle neuvo; yritä vielä, ehkä hän on samanlainen kuin minä.
ehtikö välilänne olla mitään ennen kuin pakenit mikset yritä vielä uutta tilaisuutta missä te näette korjata voi vielä eikö
https://www.youtube.com/watch?v=8XTBdMWirdY
Totta. Yritä sovittaa asia kyseisen henkilön kanssa jollain tavoin. Toivon sinulle pelkästään onnea ja luulen jotta toinekin ymmärtää...
Katsotaanko huomenna vaikka elokuvaa ja siitä sitten mitä tapahtuu?
no eikö pitäs tehä sit jotakin muuta kun jauhaa asiaa netissä, ei täällä asiat miksikään muutu!!
https://www.youtube.com/watch?v=xR9icBh49gQ
ohjeita avuksi
http://youtu.be/pzGx2jiLssY
http://adf.ly/162jDr