Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän.
Jes. 57:19
Mitä läheisempi on menetetty rakas, sitä lohduttomampi on suru ja syvempi kaipaus. Kuolema on suuri rikkoja, erilleen viejä, yksinäisyyteen jättäjä. Kuinka kukaan voi kestää läheisen kuoleman ilman iankaikkisen elämän toivoa? Kuolema kuuluu elämään, sanotaan. Se on jokaisen tie, muistutetaan. Menetys kuuluu ihmisen osaan, ja siksi on syytä katsoa eteenpäin, antaa menneiden olla, neuvotaan. Tuovatko neuvot toivon surevalle? Lohduttavatko ne vai saattavatko epätoivoon?
Jumala voi antaa jokaiselle surevalle toivon, joka ei perustu lohduttomiin totuuksiin tai epätodellisiin haihatteluihin. Jumala lupaa viedä taivaaseen ne, jotka hänen luokseen tulevat ja sitä häneltä pyytävät. Taivaassa saamme kohdata rakkaamme jälleen ja vielä siinä ihmeellisessä olotilassa, jossa synti ja murhe ovat poissa. Surevien huulilla voi kaipauksen keskellä elää kiitos Jumalalle, vaikka suru olisi vielä voimakkaana läsnä. Kaipaus kun ei ole jälleennäkemistä odottavalle toivotonta surua, vaan joskus jopa iloista odotusta.
Jes. 57:19
Mitä läheisempi on menetetty rakas, sitä lohduttomampi on suru ja syvempi kaipaus. Kuolema on suuri rikkoja, erilleen viejä, yksinäisyyteen jättäjä. Kuinka kukaan voi kestää läheisen kuoleman ilman iankaikkisen elämän toivoa? Kuolema kuuluu elämään, sanotaan. Se on jokaisen tie, muistutetaan. Menetys kuuluu ihmisen osaan, ja siksi on syytä katsoa eteenpäin, antaa menneiden olla, neuvotaan. Tuovatko neuvot toivon surevalle? Lohduttavatko ne vai saattavatko epätoivoon?
Jumala voi antaa jokaiselle surevalle toivon, joka ei perustu lohduttomiin totuuksiin tai epätodellisiin haihatteluihin. Jumala lupaa viedä taivaaseen ne, jotka hänen luokseen tulevat ja sitä häneltä pyytävät. Taivaassa saamme kohdata rakkaamme jälleen ja vielä siinä ihmeellisessä olotilassa, jossa synti ja murhe ovat poissa. Surevien huulilla voi kaipauksen keskellä elää kiitos Jumalalle, vaikka suru olisi vielä voimakkaana läsnä. Kaipaus kun ei ole jälleennäkemistä odottavalle toivotonta surua, vaan joskus jopa iloista odotusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
v.1938
19 Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.
v.1776
19. Minä olen luonut huulten hedelmän: rauhan, rauhan* sekä kaukaisille että läheisille, sanoo Herra, ja olen heitä parantanut.
v.1642
Jes 57:19 Minä tahdon saatta hedelmäliset huulet/ jotca pitä saarnaman: rauha/ rauha/ sekä caucaisille että lähisille/ sano HERra/ ja tahdon heitä parata.
v.1552
Jes 57:19 Mine tadhon vlosleuitetyt * Hwlet saatta/ iotca sarnaman pite/ Rauha Rauha/ seke caucaisille ette lehisille/ sanopi HERRA ia tadhon heite parata.
Kiitos tästä hyvästä Sanan paikasta ja lohduttavasta selityksestä.
Tässä vielä koko luku:
Jesaja 57
1 Vanhurskas hukkuu, eikä kukaan pane sitä sydämelleen, hurskaat miehet otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.
2 Hän menee rauhaan: jotka vakaasti vaeltavat, he saavat levätä kammioissansa.
3 Mutta te tulkaa tänne, te velhottaren lapset, te avionrikkojamiehen ja porttovaimon sikiöt.
4 Kenellä te iloanne pidätte? Kenelle avaatte suunne ammolleen ja kieltä pitkälle pistätte? Ettekö te ole rikoksen lapsia, valheen sikiöitä?
5 Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokaisen vihreän puun alla, te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa, kallionrotkoissa!
6 Laakson sileät paadet ovat sinun osasi, siinä se on, sinun arpasi; niille sinä olet juomauhrit vuodattanut, ruokauhrit uhrannut. Siihenkö minä tyytyisin!
7 Korkealle ja valtavalle vuorelle sinä valmistit vuoteesi; sinne sinä myös nousit teurasuhria uhraamaan.
8 Oven ja pihtipielen taakse sinä panit omat merkkisi. Sillä minusta luopuen sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi; sinä sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaan mielelläsi, näit heidän häpynsä.
9 Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi, runsaine voiteinesi; sinä lähetit sanansaattajasi kauas, laskeuduit alas tuonelaan asti.
10 Sinä väsyit matkasi pituudesta, et kuitenkaan sanonut: "Turha vaiva!" Sinä sait elpynyttä voimaa, sentähden et heikoksi käynyt.
11 Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelit etkä minua muistanut, et minusta välittänyt? Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti, ja niin et sinä minua pelkää?
12 Mutta minä ilmoitan, mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi; ne eivät sinua auta.
13 Kun sinä huudat, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Mutta tuuli vie ne kaikki, henkäys ottaa ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni.
14 Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.
15 Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.
16 Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen.
17 Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä.
18 Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa.
19 Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.
20 Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa.
21 Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.
Jes. 57:
18. Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa.
19. Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.
Ef. 2:17 Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat;
Hebr. 13:15 Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.
Uskovalla on aina se toivo. Se iäisyystoivo ja Jeesuksen Kristuksen näkeminen. Samoin muiden uskovien näkeminen kerran kirkkaudessa.
Entä uskomattomien toivo, missä se on?