ainoa elin joka edes jotenkin voidaan pitää demokraattisena on uuden Rooman piispan,joka on Jeesuksen Kristuksen sijainen, apostoliruhtinaan seuraaja, koko kirkon ylimmäinen pappi, länsimaiden patriarkka, Itarlian primas, Rooman kirkkoprovinssin arkkipiispa ja metropoliitta, Vatikaanivaltion suvereeni hallitsija, Jumalan palvelijoiden palvelijan; valinta kokous.
Kuitenkin valinnan suorittavat kardinaalit ovat edesmenneen paavin nimittämiä.
Paavin kuoleman jälkeen kardinaalit kutsutaan Roomaan. He muodostavat kardinaalikolleegion, joka valitsee paavin konklaaviksi nimitetyssä valintakokouksessa.
Uusittujen paavin hyväksymien sääntöjen mukaan saavat osallistua vain alle 80 vuotiaat kardinaalit. Kardinaalien lopullinen määrä voidaan varmistaa vasta paavin kuoleman jälkeen. Arviolta heitä tulee olemaan noin 140.
Ainoastaan tässä konklaavissa voidaan katsoa toteutuvan jonkinlainen demokratia.
Heti kun paavi on valittu käyttää hän ehdotonta valtaa katolisessa kirkossa. Mikään kirkon elin ei edes kirkolliskokous ei voi tehdä sellaisia päätöksiä joita paavi ei hyväksy.
Näin vallankäyttö jatkuu ylhäältä alas, tästä säännöstä ei liene poikettu koko kirkon 2000 vuotisen historian aikana.
Jostakin näkökulmasta katsottuna tätä voidaan pitää hallinollisesti vahvana, koossa pitävänä voimana johon kirkon jäsenet ovat mielihyvin sopeutuneet, osoittaen kaikken kunnoituksensa kirkon esivallalle. Tällaista kuuliaisuuta myös Raamatun sana meiltä odottaa.
Tuskin mikään yhteisö voi ollenkaan pysyä koossa yhtenäisenä ellei se kykene noudattamaan omia sääntöjään.
Kirkon varsinaisella jäsenistöllä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia puuttua mihinkään ylenpien elimien tai piispojen tekemiin päätöksiin tai valintoihin.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että voidaan osoittaa ja todistaa jonkun vastuullisen henkilön tai elimen syyllistyneen vakavaan kanonisen- tai kyseisen maan lainsäädännön vastaiseen rikokseen voidaan siitä tietysti ilmoittaa seuraavalle ylempänä olevalle taholle tai rikoslain täytääntöön panosta vastaavalle viranomaiselle, jotka luonnolliseti tekevät päätöksensä täysin itsenäisesti.
Nykyisin jokaisella on mahdollisuus äänestää jaloillaan jossa demokratia toteutuu.
Kirjallinen ilmoitus lähimpään maistraattin tai sitä vastaavalle viranomaiselle riittää jokaisessa Euroopan maassa. Tähän ilmoituseen päättyy paavin, piispan tai kirkon valta totaalisesti ilman mitään selvitysvelvollisuutta.
Kuitenkin valinnan suorittavat kardinaalit ovat edesmenneen paavin nimittämiä.
Paavin kuoleman jälkeen kardinaalit kutsutaan Roomaan. He muodostavat kardinaalikolleegion, joka valitsee paavin konklaaviksi nimitetyssä valintakokouksessa.
Uusittujen paavin hyväksymien sääntöjen mukaan saavat osallistua vain alle 80 vuotiaat kardinaalit. Kardinaalien lopullinen määrä voidaan varmistaa vasta paavin kuoleman jälkeen. Arviolta heitä tulee olemaan noin 140.
Ainoastaan tässä konklaavissa voidaan katsoa toteutuvan jonkinlainen demokratia.
Heti kun paavi on valittu käyttää hän ehdotonta valtaa katolisessa kirkossa. Mikään kirkon elin ei edes kirkolliskokous ei voi tehdä sellaisia päätöksiä joita paavi ei hyväksy.
Näin vallankäyttö jatkuu ylhäältä alas, tästä säännöstä ei liene poikettu koko kirkon 2000 vuotisen historian aikana.
Jostakin näkökulmasta katsottuna tätä voidaan pitää hallinollisesti vahvana, koossa pitävänä voimana johon kirkon jäsenet ovat mielihyvin sopeutuneet, osoittaen kaikken kunnoituksensa kirkon esivallalle. Tällaista kuuliaisuuta myös Raamatun sana meiltä odottaa.
Tuskin mikään yhteisö voi ollenkaan pysyä koossa yhtenäisenä ellei se kykene noudattamaan omia sääntöjään.
Kirkon varsinaisella jäsenistöllä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia puuttua mihinkään ylenpien elimien tai piispojen tekemiin päätöksiin tai valintoihin.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että voidaan osoittaa ja todistaa jonkun vastuullisen henkilön tai elimen syyllistyneen vakavaan kanonisen- tai kyseisen maan lainsäädännön vastaiseen rikokseen voidaan siitä tietysti ilmoittaa seuraavalle ylempänä olevalle taholle tai rikoslain täytääntöön panosta vastaavalle viranomaiselle, jotka luonnolliseti tekevät päätöksensä täysin itsenäisesti.
Nykyisin jokaisella on mahdollisuus äänestää jaloillaan jossa demokratia toteutuu.
Kirjallinen ilmoitus lähimpään maistraattin tai sitä vastaavalle viranomaiselle riittää jokaisessa Euroopan maassa. Tähän ilmoituseen päättyy paavin, piispan tai kirkon valta totaalisesti ilman mitään selvitysvelvollisuutta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kummalta puolelta sä olet Turust;)
Meinaan jokkee.
Niin minusta jotenkin tuntuu kummalliselta katolisen kirkon pappien arvostelu.
Arvelen useimpien kirkon suomalaisten jäsenten siirtyneen ev.lut. kirkosta katoliseen kirkkoon syynä tyytymättömyys ev.lut. kirkon demokraattiseen hallintoon.
Kukaan katoliseen kirkkoon liittyvä ei minun tietojeni mukaan voi välttyä siltä tiedolta, että katolinen kirkko on puhtaasti ylhäältä johdettu.
Haluamatta mitenkään arvioida kirkon johtamistapaa, niin en hevin kykene ymmärtämään ihmisiä jotka ovat selvästi tietoisina tehneet, oletettavasti painavista syistä ratkaisunsa ja sitten kuitenkin kääntyvät vastustamaan kirkon hallinto tapaa, ja lisäksi syyllistävät henkilöön kohdentuen, täysin kristinopin vastaisesti uskon sisarensa ja veljensä. (tulipa pitkä virke)
Tunnetaanhan niitä ikuisia opportunisteja, se on vaan hieman hankala perusta kristillisille arvoille. Uskonsuuntaan katsomatta.
Tervessi Turust!
Katoliseen kirkkoon liittymiseen on monia syitä. Keskeistä tuskin on tyytymättömyys demokratiaan.
Piispa Paulin aikana hiippakuntaan ja hiippakunnan asioitten hoitoon oltiin varsin tyytyväisiä, vaikkei silloinkaan ollut demokratiaa.
Voiko itse asiassa ajatella parempaa hallintoa kuin teokratia? Jos siis todella Jumala (= Hyvyys, Rakkaus...) hallitsisi, jos Jumalan valtakunta olisi laskeutunut maan päälle, niin tuskin kenelläkään olisi valittamista.