Lastensuojelun kriisi

Jokaisessa ero-perheessä on omat kuviot.

Jokaisella ihmisellä on omat haasteensa. Aikuisten haasteet juontavat juuret kauas sukupolvissamme. tuki tulisi siis olla yksilöityä.
Alkoholistille alkoholismiin tukea jne...

Suomalainen yhteiskunta on kiinnostunut yhä syyllistämisestä ratkaisukeskeisten keinojen sijaan. Vaikka lastensuojelun työn tulisi olla humaania, kovin usein se sitä ei ole. Usein leimataan vanhempi kyvyttömäksi ja se siitä. Mielestäni ketään ei tulisi syyttää (paitsi oikeudessa syyttäjä, kun lakia on rikottu mahdollisesti) vaan ongelmat tulisi kohdata dialektisen ajattelun keinoin ilman ääripää ajattelua ja arvottamista. Havaitaan ongelma ja aletaan muuttaa toimintaa sellaiseksi, ettei ongelma toistu.

Lapsi ei ole syypää, sillä lapsi reagoi ja opettelee.

Eerika-tapauksessahan isä juuri syytti lasta, eikä lastensuojelulle herännyt kellot heti soimaan, että nyt on pahasti pilalla ajattelu.

Mikä lie onkaan uusperheessä uuden aikuisen ongelma, mustasukkaisuus tai kykenemättömyys asettua toisen (lapsen) asemaan, se ei saisi vaikuttaa aikuisen käytökseen lasta kohtaan. Tämä onkin se hankala juttu, sillä asiakas suhde lapsella on juuri sen takia, ettei hänen asemaansa osata asettua.

Vaan osaako se viranomainenkaan?

Näiden lastensuojelun sosiaalivirkailijoiden ajattelu ei taida olla kovin korkeaa, sillä muutenhan, meillä ei olisi näin pahoja ongelmia, mitä lastensuojelun kriisi kertoo.

Vika on mukamas kiireessä, vaikka kyllä se on työskentelytavoissa ja tekijöissä itsessään, jotka eivät osaa toimia paineen alla.

Hä?

Nuorisolla on mielikuvitusta.

Olisipa lastensuojelullakin...

On sokeaa väittää, että ongelmien ratkaisuun on vain yksi ratkaisu. Jokainen lapsi on yksilö ja jokainen aikuinen on yksilö. Jos sosiaalivirkailija ymmärtää tämän ja lähestyy perhettä, olkoot uusperhe tai ydinperhe, ymmärtäen, että tulisi ensin tutustua lapseen ja sitten ongelmaan ja keskustella tästä suoraan, voi monen ongelman korjata asiallisesti.

Moneen ongelmaan löytyy upeasti suunniteltu tukiverkosto ja tuki muoto, mutta niitä ei tarjota perheille. Esimerkiksi Helsingin Lassilan lastensuojelussa ei annettu äidille, joka pyysi tukea lapsen kotiutumisen mahdollistumiselle äidille takaisin, mitään tukea, vaikka äiti ei ollut huono äiti. Vuosaaren lastensuojelu oli määritellyt äidin ex-miehen ja tämän uuden puolison, joka oli lapsen lastensuojelun tarpeenselvityksen tehneen sosiaalivirkailijan serkku, valheiden perusteella mm. lääkkeiden väärinkäyttäjäksi, insestiksi, lapselle psyykkisesti ja fyysisesti vaaralliseksi ihmiseksi. Vaikka äidin suku ja läheiset olivat olleet yhteydessä lastensuojeluun ja tuoneet esille, että nyt lastensuojelulle valehdellaan, ei äitiä uskottu. Äidille todettiin, että äidin suku ja laaja ystäväpiiri on puolueellisia valehtelijoita ja ex-mies, jonka takia äiti oli pyytänyt lastensuojelusta apua ilmoittaen epäilevänsä ex-miestään narsistiksi, olisi puolueeton lausuntojensa antamisessa. Vielä kun lapsen isän uusi puoliso sattui olemaan sen lisäksi, että oli lastensuojelun sosiaalivirkailijan sukulainen jopa Mehiläisen johtava lääkäri, pidettiin tämän lääkärin määritelmää, jossa hän oli nähnyt äitiä 20 sekunnin ajan selästä päin, että äiti oli sekavassa mielentilassa, niin pätevänä, että äiti lähetettiin A-klinikan tutkimuksiin. Vaikka kaikki äitiin saman päivänä yhteydessä olleet ja äidin läheiset ilmoittivat, ettei äidillä ole päihteidenkäytössä ongelmaa. Kun selvisi A-klinikan tutkimuksessa, ettei äidillä ole päihdeongelmaa, ei vieläkään kyseenalaistettu tämän Mehiläisen johtavan lääkärin ja lapsen isän väitteiden uskottavuutta.

Vuorostaan väitti tämä mehiläisen johtava lääkäri äidin käyttävän tytärtään seksuaalisesti hyväksi, koska seitsenvuotiaan lapsen ulkoiset sukuelimet joskus kutisivat ja punottivat. Lastensuojelut teki äidistä poliisille rikosilmoituksen keskustelematta asiasta edes äidin kanssa ja ilmoitti äidille, ettei heistä kiinnosta itse keskustella äidin kanssa, että poliisi selvittäköön asian, kun kerta hekin uskoivat tätä Mehiläisen johtavaa lääkäriä.

Äiti menetti lapsensa huoltajuusoikeudenkäynnissä, koska lastensuojelu määritti äidin itsetuhoiseksi, kun äiti itki perhetyöntekijälle, ettei jaksa elää elämää, jossa on menettänyt lapsensa, kun oli saanut tietää, että lastensuojelu puoltaa lapsen huoltajuuden lapsen isälle.

Lapsen isä sitoi tosin lasta sänkyyn puolisonsa kanssa, kun lapsi ei totellut. Lapsen isä potki, töni ja löi lasta ja isän puoliso haistatti lapselle vittua ja repi tätä vaatteista ja huusi lapselle. Lapsi kertoi äidille pelkäävänsä tätä Mehiläisen johtavaa lääkäriä ja äiti kertoi tästä lapsen isälle ja lastensuojelulle. Tämä mehiläisen johtava lääkäri totesi, ettei hän usko tätä, vaan uskoo, että lapsella on ongelmia äitinsä kanssa. Lastensuojelu päätti uskoa Mehiläisen johtavaa lääkäriä, joka sitoi lasta sänkyyn ja joka oli sukua lastensuojeluviranomaiselle.

Äiti ei sido lastaan. Äidillä lapsella on oikeus tunteisiin ja mielipiteisiin ja oikeus oppia omaan tahtiinsa ymmärtämään, sanoittamaan ja säätelemään tunteitaan. Silti lastensuojelu oli sitä mieltä, että äiti on huono äiti, koska lapsen isä näin väitti yhdessä uuden puolisonsa kanssa, joka on Mehiläisen johtava lääkäri.

Kun äiti valitti sosiaalivirkailijoista, jotka olivat selkeästi puolueellisia ja haluttomia tekemään äidin kanssa yhteistyötä niin, että ottaisi edes huomioon äidin kannan, ilmoitti valitukset vastaanottanut Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori äidille, että äiti on yhteistyökyvytön. Lounatvuoren mielestä puolueellinen höykytys lastensuojeluviranomaiselta oli sopivaa toimintaa äitiä kohtaan ja äiti asiaton häiriköitsijä tästä valittaessaan.

Kun lastensuojeluviranomainen kirjasi puutteellisesti tai äiti oli kirjauksista eri mieltä ja pyysi kirjauslisäyksiä, ei äiti näitä saanut. Lounatvuori ilmoitti kysyneensä sosiaalivirkailijalta, joka oli alkuperäiset kirjaukset tehnyt, tulisiko lisäykset tehdä ja koska tämä samainen puolueellinen sosiaalivirkailija totesi, ettei tarvitse, ei niitä Lounatvuoren mielestä tarvinnut sitten tehdä.

Lapsella on ollut kolmet sosiaalivirkailijat vuoden aikana. Heitä ei ole kiinnostanut kuka äiti oikeasti on. Lapsi on menettänyt äidin ja äidin suvun. Muutosta ei ole tiedossa, sillä uudet sosiaalivirkailijat määrittävät äidin edellisten sosiaalivirkailijoiden kirjausten perusteella.

Äitiä hyvää verrattiin viimeksi nistiin ilman perusteluja. Äiti ei saa itkeä eikä saa kokea negatiivisia tunteita, kun sosiaalivirkailijat höykyttävät, sillä inhimilliset tunteet noissa tilanteissa kertovat heidän mielestä äidin huonoudesta.

Tämä samainen äiti on ollut yhteydessä kuntaan tehden kantelun jo vuoden 2014 marraskuussa ja ollut yhteydessä Valviraankin. Valvira ilmoitti, että koska äiti on tehnyt kantelun, jonka käsittelyssä muuten menee kahdeksasta kuukaudesta jopa yli vuoteen, ei Valvira lähde auttamaan tilanteessa äitiä.

Meillä on tämä valvonta Valviralla, mutta se tapahtuu vain jos sen tilaa viranomainen. Lastensuojelussa eivät vanhemmat saa Valviralta tukea, kun lastensuojelu höykyttää.

Tämä lapsen äiti ei aio tappaa itseään, mutta hän ei myöskään ihmettele miksi monet näin tekevät, jos kerta lastensuojelun sosiaalivirkailijoilla on rajattomat oikeudet tehdä henkistä väkivaltaa ja saada siitä ihan palkkaa valtion kassasta samalla.

Tämä äiti on yhä sitä mieltä, ettei jaksaisi elää elämää, jossa hänet on mustamaalattu, kuten juutalaiset holokaustin aikaan. Silti äiti toteaa, että vaikka hän sanoisi, että hän vihaa mansikoita, ei se tarkoita, että äiti olisi kaikki mansikkapellot seuraavaksi polttamassa. Ei se, että lapsen äiti toteaa, ettei jaksa elää elämää, jossa lastensuojelu toimii kahden valehtelevan kahelin adjutanttina, tarkoita sitä, että äiti olisi itsetuhoinen.

On normaalia itkeä lapsen äitinä, kun lastensuojelu ei tue vaan tekee pahaa ja vääryyttä lapsen äidille. Mutta lastensuojelu ja Suomen oikeusistuin ajattelee, että itku on todiste kyvyttömyydestä äitiyteen. Suomen käräjäoikeudessa jopa tuomari voi määritellä äidin psyykkisen tilan ilman vuorovaikutuksellista keskustelua ohitse äidin läheisten.

Suomessa ei ole syytön, kunnes syyllisyys on todistettu, vaikka näin laissa määrätään. Meillä joudut syyttömyytesi todistamaan, kun vastassa on Mehiläisen johtava lääkäri, joka on sukua lastensuojeluviranomaiselle ja lastensuojeluviranomainen. Äiti ei ole lastensuojeluviranomaisen rinnalla sanassaan tasa-arvoinen, sillä tasa-arvolaki ei päde tässä kohtaa. Näin näkee Suomen käräjäoikeus ja viranomaiset tekevät kultaisen kädenpuristuksen.

Tapahtuuko oikeusturva tai lapsen etu. Ei sillä ole näille ihmisille mitään väliä.

Joten varokaa Sisko Lounatvuorta nyt ainakin, joka tietää tämän lapsen koko tarinan, eikä siitä välitä ollenkaan.

Ei se hyväksi muutu, vaikka kuinka Lounatvuori valehtelisi mediaan....