Kirjoitan tähän vähän yhden viime vuosisadan arvostetuimmista teologin ajatuksia.
Lähde:
Tuo uskomaton kristitty.
Kirj. AW tozer
"Koska me olemme sellaisia kuin olemme ja koska kaikki muu on sellaista kun on, tärkein ja hyödyllisin tutkimuksen kohde on ilmanmuuta teologia.
Se, että teologia saa vähemmän huomiota kuin muut oppiaineet, ei kerro mitään sen merkityksestä tai merkityksen puutteesta. Se viittaa vain siihen, että ihmiset yhä piiloutuvat Jumalan läsnäolosta puiden ja pensaiden joukkoon ja tuntevat olonsa yhtäkkiä epämukavaksi, kun nostetaan esiin kysymys heidän suhteestaan Jumalaan. He aavistavat syvän vieraantumisensa Jumalasta ja yrittävät elää rauhassa itsensä kanssa unohtamalla sen ettei heillä ole rauhaa Jumalan kanssa.
Jos Jumalaa ei olisi olemassa, tilanteemme olisi aivan toisenlainen. Jos ei olisi erästä, jolle meidän lopulta lopulta on tehtävä tili elämästämme, ainakin yksi suuri taakka putoaisi mielestämme pois. Meidän tarvitsisi vain elää lain pitteissa, joka useimmissa maissa ei olisi liian vaikeaa, eikä meidän tarvitsisi pelätä mitään. Mutta jos Jumala todella on lonut maailman ja asettanut ihmisen siihen moraaliseen kokeeseen, silloin meillä on raskas velvollisuus oppia tuntemaan Jumalan tahto ja toteuttaa sitä.
Minusta on aina näyttänyt täysin epäjohdonmukaiselta, että eksistentialismi kieltää Jumala olemassaolon ja käyttää sitten teismin termejä saadakseen ihmiset elämään oiekein. Ranskalainen kirjailija Jean-Paul Sartre sanoo esimerkiksi suoraan edustavansa ateistista eksistentilismia. "jos Jumalaa ei ole olemassa" hän sanoo,"meillä ei ole arvoja eikä käskyjä, joiden puoleen me voisimme kääntyä laillistaaksemme käyttäytymisemme.
Niinpä arvojen loistavassa maailmassa meillä ei ole anteeksipyydettävää meinneisyydessä eikä vanhurskautusvaatimusta tulevaisuudessa.
Me olemme täysin yksin vailla minkäänlaisia puolusteluja." Kuitenkin jo seuraavassa kappaleessaa hän sanoo suoraan:"Ihminen on vastuussa himoistaan," ja edelleen: "Pelkuri on vastuussa pelkuruudestaan." Ja tämän kaltaiset seikat täyttävät eksistentialismin
hänen mukaansa "hädällä, yksinäisyydellä ja epätoivolla."
Minusta näyttääkin siltä, että tällaisen järkeilyn täytyy pitää selvänä kaiken sen totuutta, jota se yrittää kieltää.
Jos Jumalaa ei olisi, ei olisi sellaisia sanoja kuin "vastuullisuus". Yhdenkään rikollisen ei tarvitse pelätä tuomaria, jota ei ole olemassa; eikä hänen tarvitse huolehtia siitä, rikkooko lakia, jota ei edes ole. Tieto siitä, että laki ja tuomari ovat olemassa, synnyttää pelon lainrikkojan sydämessä. On olemassa joku, jolle hän on tilivelvollinen, muussa tapauksessa vastuullisuuden käsitteellä ei olisi merkitystä."
Lähde:
Tuo uskomaton kristitty.
Kirj. AW tozer
"Koska me olemme sellaisia kuin olemme ja koska kaikki muu on sellaista kun on, tärkein ja hyödyllisin tutkimuksen kohde on ilmanmuuta teologia.
Se, että teologia saa vähemmän huomiota kuin muut oppiaineet, ei kerro mitään sen merkityksestä tai merkityksen puutteesta. Se viittaa vain siihen, että ihmiset yhä piiloutuvat Jumalan läsnäolosta puiden ja pensaiden joukkoon ja tuntevat olonsa yhtäkkiä epämukavaksi, kun nostetaan esiin kysymys heidän suhteestaan Jumalaan. He aavistavat syvän vieraantumisensa Jumalasta ja yrittävät elää rauhassa itsensä kanssa unohtamalla sen ettei heillä ole rauhaa Jumalan kanssa.
Jos Jumalaa ei olisi olemassa, tilanteemme olisi aivan toisenlainen. Jos ei olisi erästä, jolle meidän lopulta lopulta on tehtävä tili elämästämme, ainakin yksi suuri taakka putoaisi mielestämme pois. Meidän tarvitsisi vain elää lain pitteissa, joka useimmissa maissa ei olisi liian vaikeaa, eikä meidän tarvitsisi pelätä mitään. Mutta jos Jumala todella on lonut maailman ja asettanut ihmisen siihen moraaliseen kokeeseen, silloin meillä on raskas velvollisuus oppia tuntemaan Jumalan tahto ja toteuttaa sitä.
Minusta on aina näyttänyt täysin epäjohdonmukaiselta, että eksistentialismi kieltää Jumala olemassaolon ja käyttää sitten teismin termejä saadakseen ihmiset elämään oiekein. Ranskalainen kirjailija Jean-Paul Sartre sanoo esimerkiksi suoraan edustavansa ateistista eksistentilismia. "jos Jumalaa ei ole olemassa" hän sanoo,"meillä ei ole arvoja eikä käskyjä, joiden puoleen me voisimme kääntyä laillistaaksemme käyttäytymisemme.
Niinpä arvojen loistavassa maailmassa meillä ei ole anteeksipyydettävää meinneisyydessä eikä vanhurskautusvaatimusta tulevaisuudessa.
Me olemme täysin yksin vailla minkäänlaisia puolusteluja." Kuitenkin jo seuraavassa kappaleessaa hän sanoo suoraan:"Ihminen on vastuussa himoistaan," ja edelleen: "Pelkuri on vastuussa pelkuruudestaan." Ja tämän kaltaiset seikat täyttävät eksistentialismin
hänen mukaansa "hädällä, yksinäisyydellä ja epätoivolla."
Minusta näyttääkin siltä, että tällaisen järkeilyn täytyy pitää selvänä kaiken sen totuutta, jota se yrittää kieltää.
Jos Jumalaa ei olisi, ei olisi sellaisia sanoja kuin "vastuullisuus". Yhdenkään rikollisen ei tarvitse pelätä tuomaria, jota ei ole olemassa; eikä hänen tarvitse huolehtia siitä, rikkooko lakia, jota ei edes ole. Tieto siitä, että laki ja tuomari ovat olemassa, synnyttää pelon lainrikkojan sydämessä. On olemassa joku, jolle hän on tilivelvollinen, muussa tapauksessa vastuullisuuden käsitteellä ei olisi merkitystä."
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tuossa unohdetaan sellainen tosiseikka, että ateistillakin on vastuu. Muttei olemattomalle jumalalle, vaan toisille ihmisille. Ja jopa tälle planeetalle itselleen. Joten usko jumalaan ei ole ainoa asia joka voi asettaa vastuulliseksi, on otettava huomioon myös sosiaalinen vastuu ja siten koko tekstin pointti on mitätön. On myös huomattava ettei Sartren ajatusmaailma edusta kaikkia ateisteja. Tai etteivät kaikki eksistentialistit suikaan ole ateisteja. Se ei ole eksistentialismin vaatimus. Sartrelle elämä ilman jumalaa oli tarkoituksetonta, mutta useimmat ateistit ovat sitä mieltä, että joko elämä itsessään riittää tarkoitukseksi tai tarkoituksen voi jokainen itse valita. On myös surullista että joku kokee niin että ihmisen tulisi elää pelossa ja metafyysisessä orjuudessa. Se ettei voi kokea miten vapauttavaa on ettei tarvitse olla kaikista ajatuksistaan tilivelvollinen metafyysiselle olennolle. Se ettei ole olemassa mitään suurta palkintoa ei puolestaan poista sitä seikkaa että ihmisellä on velvollisuus tehdä tiliä pahoista teoistaan, ei jumalalle, vaan toisille ihmisille. Voidaankin sanoa että elämä ilman kyseisen palkinnon vaatimusta on pyyteettömämpää, kuin sellaisella joka kyseisen palkinnon haluaa. On epäitsekkäämpää tehdä hyvää vailla kiitosta, kuin sen vuoksi. Tästä seuraakin kysymys ovatko uskovat todella epäitsekkäitä ja hyviä hyvyyden vuoksi vai vaativatko he palkintoa ja ovat hyviä rangaistuksen pelossa? Sillä jos jälkimmäinen on totta, on uskovan hyvyys pelkkä ontto kuori jolla hän yrittää peittää omaa pelkoaan ja luonteensa puutteita, sen sijaan että ne kenties tunnustaisi, kasvaisi ihmisenä ja pystyisi aitoon hyvän tekemiseen. Huomaamme siis että vastuullisuuden käsitteellä on merkitys ilman jumalaakin on mahdollista että uskovan käytös johtuu vääristä syistä eikä siis ole todellisuudessa yhteisen hyvän motivoimaa, vaan itsekkäistä lähtökohdista kumpuavaa.
Siitä syystäkö jotkut ateistit käyttäytyvät moraalittomasti, koska tuntevat olevansa vastuussa teoistaan vain toisille ihmisille? Jos pitää toisia ihmisiä tuomareinaan, ei ole ihme jos alkaa vihata heitä. Siinähän on silloin ihan heidän armoillaan. Lienee ahdistavaa, ja luulisi sellaisen johtavan silmänpalvontaan. Ilmeisesti he luulevat, että toiset pitävät vastaavasti heitä tuomareinaan.
Ettekö tunne olevanne vastuussa esimerkiksi sisäiselle totuudellenne tai sanotaan vaikka että omalletunnollenne? Siitähän ihminen sisäisen ryhtinsä saa.
Omatuntokin on sosiaalisten konventioiden tuotos. Eli se on tavallaan ihmisen sisäinen jatke yhteiskunnalliselle moraalille ja sille mikä on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Ja se että tietää olevansa vastuussa teoistaan konkreettisesti, ei metafyysisesti johtaa automaattisesti parempaan moraaliin, sillä mahdollista rangaistusta ei pelkää niinkuin varmaa rangaistusta. Ja jos viitsii lainkaan tarkkailla yhteiskunnan toimintaa, huomaa että olemme jatkuvasti toisten ihmisten tuomittavina. Tekomme määrittävät sosiaalisen asemamme yhteiskunnassa. Tuo asemahan on sitten laajempi kuin vain ystävyyssuhteet tms. Tekomme määrittävät sen miten muu yhteiskunta meihin suhtautuu. Jopa hartaalle uskovalle tapahtuu näin. Hän noudattaa tiettyjä sääntöjä, koska hänen yhteiskunnallinen asemansa siihen velvoittaa. Jos hän rikkoo sosiaalisen kontekstinsa sääntöjä, hänet myös tuomitaan niiden mukaan ja pahimmassa tapauksessa suljetaan ko. yhteisön ulkopuolelle jolloin hän kokee tehneensä kenties peruuttamattomasti väärin. Se on luonnollista, ei ahdistavaa. Yhtä hyvin voisin kysyä, onko sinusta ahdistavaa että olet mielestäsi vastuussa kaikkinäkevälle tuomarille?
Tuolla sinun asennoitumisellasi natsitkin tappoivat kiltisti juutalaisia, vaikka joillakin omatunto yritti estää sen.
Fanaattiset natsit olivat teoistaan vastuussa vain ja ainoastaan Führerille, jonka asema muistutti suuresti monoteistisen uskonnon jumalaa.
Natseista 98,5 prosenttia uskoi jumalaan ja aatu itse oli kreationisti:
Mein Kampf:
And the founder of Christianity made no secret indeed of his estimation of the Jewish people. When He found it necessary, He drove those enemies of the human race out of the Temple of God. (p. 174)
Anyone who dares to lay hands on the highest image of the Lord commits sacrilege against the benevolent creator of this miracle and contributes to the expulsion from paradise. (p. 383)
Since Germany never defends herself, except by a few flaming protests on the part of our parliamentary elite, and the rest of the world has no reason for fighting in our defense, and as a matter of principle God does not make cowardly nations free... (p. 622)
The folkish-minded man, in particular, has the sacred duty, each in his own denomination, of making people stop just talking superficially of God's will, and actually fulfill God's will, and not let God's word be desecrated. For God's will gave men their form, their essence and their abilities. Anyone who destroys His work is declaring war on the Lord's creation, the divine will. (p. 562)
http://en.wikiquote.org/wiki/Religious_views_of_Adolf_Hitler
May 1939, six years into the Nazi era[2] and incorporating the annexation of mostly Catholic Austria into Germany, indicates 54% considered themselves Protestant, (including non-denominational Christians) and 40% Catholic. 3.5% self-identified as "gottgläubig" (lit. "believers in god", often described as predominately creationist and deistic[3]), and 1.5% non-religious. Most members of the Nazi Party were Christians
http://en.wikipedia.org/wiki/Religion_in_Nazi_Germany
Joten kyse ei tainnut olla samasta asenteesta jota itse edustan. Omatunto ei ole jumalallista alkuperää, vaan muovautuu kokemuksiemme ja meille opetettujen sosiaalisten konventioiden myötä. Ikäväkseni on sanottava ettei juutalaisvastaisuus ollut tuon ajan euroopassa mitenkään harvinaista. Jopa vatikaanin virallinen lehti levitti sitä vielä 20- luvulla ja natseille Martti Lutherin kirjalla "juutalaisista ja heidän valheistaan" oli suuri merkitys.
Natseista 100% oli ateisteja.
Otahan kuule ne lääkkeet ja sitten voit ehkä jo lopettaa valehtelun.
Tappaisitko sinä vastaavassa tilanteessa kiltisti, jos ihmiset ympärillä sattuisivat olemaan sitä mieltä, että niin kuuluu tehdä, ja saisit niin tekemällä hyvän aseman heidän keskuudessaan? Omatuntosi nyökyttelisi, että juuri noin? Tuollaista arvomaailmaahan sanoit kannattavasi. Siis ihmisten tulee olla mielestäsi vain ulkoapäin ohjautuvia ja olla sellaisia ja tehdä sitä mitä muut kulloinkin sattuvat arvostamaan? Mistä he kaikki saavat sitten tiedon siitä, millaiselle mutkalle tulee kulloinkin itsensä vääntää? Joltakin diktaattorilta tai diktatoriselta hallinnolta tietysti, mistäpä muualta.
Mä olen kauhian hämmästyny. Siis ihmisten tulee olla mielestäsi aivotonta ja moraalitonta massaa, joka menee aina sinne minne joku tai jotkut heitä vievät?
Kun sinä nyt provoilet täällä kristinuskoa vastaan, niin teetkö sen siitä syystä, että uskot saavasi sillä tuota sosiaalista arvostusta ja asemaa? Jos sellainen olisi epämuodikasta, niin laulaisitko päinvastaisia lauluja, kun sillä saisi silloin tuota arvostusta ja asemaa? Niinhän se ajattelusi näytti menevän. Onko sinulla ihan yhteys poikki sisimpääsi, ja siksi joudut ohjautumaan vain ulkoapäin?
"Tappaisitko sinä vastaavassa tilanteessa kiltisti, jos ihmiset ympärillä sattuisivat olemaan sitä mieltä, että niin kuuluu tehdä, ja saisit niin tekemällä hyvän aseman heidän keskuudessaan?"
Tätä ongelmaa Jonathan Glover käsittelee kirjassaan: Ihmisyys; 1900 luvun moraalihistoria. Miten sivistyneistä eurooppalaisista (muistakin kuin natseista) tuli muutamassa vuodessa barbaarisia tekoja hyväksyviä raakalaisia? Kirjassa käsitellään myös kommunismia, Pol Potin hirmuhallintoa ja despotismia yleenä. Vastapainona on niitä harvoja ihmisiä, jotka noissakin olosuhteissa kykenivät säilyttämään humaanit periaatteensa.
Kirja kannattaa lukea. Asiat eivät useinkaan ole mustavalkoisia.
En tarkoitakaan, että asiat olisivat mustavalkoisia. En tiedä, miten itse käyttäytyisin, jos olisin sellaisessa tilanteessa kuin nuo tappaja-natsit. Ehkä pelkäisin oman nahkani puolesta enkä uskaltaisi olla tappamatta, tai sitten minut olisi aivopesty uskomaan, että se on oikein. Noissa natseissakin oli varmasti monenlaisia. Toiset pelkäsivät eivätkä uskaltaneet kieltäytyä, toiset tukahduttivat tunteensa ja omantuntonsa äänen ja toimivat konemaisesti, toiset pitivät tappamista oikeana asiana.
Otin tuon oikeana asiana pitämisen vain ääriesimerkiksi siitä moraaliasenteesta, jota JohnnyBlaze edusti. Jos ottaa moraalinsa suoraan toisilta ihmisiltä sitä mitenkään kyseenalaistamatta, ja oman moraalin ideana on vain kelvata muille, niin minusta se on kyseenalaista moraalia.
" Miten sivistyneistä eurooppalaisista (muistakin kuin natseista) tuli muutamassa vuodessa barbaarisia tekoja hyväksyviä raakalaisia? "
Miten sivistyneistä vanhoillislestadiolaisista tuli hyväkaikäytön peittelijöitä? Ideologia voi saada ihmiset hyväksymään asioita, joita ei muuten hyväksyisi.
Sinulla on todellakin ruma tapa tehdä toisille täsmälleen sitä, mistä muita soimaat.
Niinkö? Kerro jokin esimerkki, jotta tietäisin itsekin millä tavalla tuo ilmenee, ja voisin viisastua. Miten sinulle tuli tuollainen mieleen tuosta kommentistani?
Nyt et ihan ymmärtänyt pointtiani. Enkä koskaan sanonut ettei saa kyseenalaistaa. Se ajatusmalli kuulostaa pikemminkin uskonnolliselta. Kun sanon että moraali on sosiaalisten konventioiden tuotos, tarkoitan että muiden saman viiteryhmän ihmisten käytös vaikuttaa moraaliimme sitä hienosäätävästi. On ollut aika jolloin ihmiset nauttivat julkisista teloituksista kansanhuvina. Nykyisin moista ei voi sivistyneessä maassa kuvitellakaan. Se millaiseksi muut ihmiset hyvän ja huonon kokevat vaikuttaa meihin kasvatuksemme myötä. Uskon että sinunkin vanhempasi kielsivät sinua tekemästä joitain asioita. Tämä on simppeleintä vaikuttamista ihmisen moraaliseen koodeksiin joka ei ole suinkaan muuttumaton. Raamattukin listaa satoja eri rikoksia joista ihminen tuli tappaa ja niitä noudatettiin. Oliki se kyseisen ajan ihmisten mielestä paha asia? Ei ollut, koska sosiaalinen konteksti oli tuolloin erilainen. Suurin syy siihen että ihminen noudattaa tiettyjä moraalisääntöjä on sosiaalinen. Se johtuu siitä että introverteinkin ihminen on osanen sosiaalista lajia ja hänen DNAnsa pakottaa hänet siihen. Syynä on ollut aikoinaan se että yksinään ihmisen selviytymismahdollisuudet olivat hyvin heikot ja jos hänet suljettiin ryhmän ulkopuolelle, hän todennäköisesti menehtyi.
Sinällään on ironista että juuri kristitty toruu ulkoaohjautuvasta moraalista ateistia. Mutten tarkoittanut aivan noin. Voit toki tehdä asiat sosiaalisten konventioiden vastaisesti. Se vain johtaa sinut vaikeuksiin. Ja tulee muistaa että valtio on pohjimmiltaan vain ihmisten kokoutuma. Ja ne ihmiset määrittelevät moraalisäännöt joita kyseisessä yhteisössä noudatetaan. Hyvällä tai pahalla. Sinäkin noudatat oman sosiaalisen kontekstisi sääntöjä aivan yhtä orjallisesti. On myös huomattava etten tarkoittanut asemalla hierarkiassa kohoamista, vaan oikeutta olla tietyn yhteisön, kuten vaikkapa Suomen kansan jäsen. Olisin voinut ehkä ilmaista asiani selvemmin. Tietyt perussäännöt ovat ihmisen evoluution meihin kirjoittamia, johtuen siitä että olemme pohjimmiltamme laumaeläimiä. Mutta yhteisömme hienosäätää moraaliamme. Hyvin hitaasti mutta niin se vain on. Tappaminen on mielenkiintoinen kysymys. Voisin hyvinkin mahdollisesti tappaa suojellakseni läheisiäni. Mutta koska yhteiskunta kasvattaa meidät ajattelemaan myös muiden elämää arvokkaana, epäilen suuresti että voisin murhata ketään muuten vain. Sinälläänhän tappamista ekaikissa tilanteissa pidetä pahana. Esimerkiksi sodassa. Uskon että sinunkin sukulaisesi, jotka toivottavasti ovat vielä elossa, ovat tappaneet välttämättömyyden vuoksi. Ateisti olen muuten siksi ettei jumalaan uskominen ole minusta loogista. Mutta olet käsittänyt väärin kun sanot että käsitän ihmisen vain jonkinlaiseksi nukeksi. Näin ei ole asia. Olemme toki sosiaalisesti ohjautuvia, sen varmaan sinäkin myönnät. Meille annetaan ulkoapäin tietyt moraalikäsitteet joita joko noudatamme tai emme. Myös raamatun moraalikäsitteet kuuluvat tähän ryhmään. Ja se miksi joskus provoilen kristinuskoa vastaan ei johdu niinkään itse uskonnosta, vaan sen harjoittajista. Mutta olet itse hyvinkin oikeilla jäljillä puhuessasi ryhmäpaineesta. Se on yksi osatekijä miksi käyttäydymme tietyllä tavalla. Kun saamme moraalimme aluksi ulkopuolelta, voimme hyväksyä tietyt oasta ja hyväksyä toiset. Tästä valintojen mosaiikista muodostuu yksilöllinen moraali joka vaihtelee ihmisestä toiseen tietyllä vaihteluvälillä. Me kaksi voimme esimerkiksi nähdä varastamisen vääränä, mutta manilalainen katulapsi saattaa joutua sitä elääkseen harjoittamaan. Sinälläänhän moraalifilosofia on mielenkiintoinen aihealue. En väitä omaani oikeaksi. Minusta on todella ylimielistä väittää että jokin moraalinen koodeksi olisi automaattisesti yleispätevä.
Jos kyse todella on yhdestä arvostetuimmista teologeista niin on kyllä pakko sanoa, että eipä ole häävi taso sitten teologialla. Tämä kun on suurin piirtein typerintä mitä olen koskaan kuullut:
"Jos Jumalaa ei olisi, ei olisi sellaisia sanoja kuin "vastuullisuus". Yhdenkään rikollisen ei tarvitse pelätä tuomaria, jota ei ole olemassa; eikä hänen tarvitse huolehtia siitä, rikkooko lakia, jota ei edes ole. Tieto siitä, että laki ja tuomari ovat olemassa, synnyttää pelon lainrikkojan sydämessä. On olemassa joku, jolle hän on tilivelvollinen, muussa tapauksessa vastuullisuuden käsitteellä ei olisi merkitystä."
Mihin ihmeeseen laki ja tuomarit muka katoavat, jos jumalaa ei olisi? Ja toisekseen kristinuskohan se nimenomaan on täysin vastuutonta, koska siinä kukaan ei ole koskaan vastuussa yhtään mistään. Voit täysin rauhassa raiskata, kiduttaa ja murhata minkä vain jaksat ja ennätät, kunhan vain sitten sopivasti juuri ennen kuolemaasi tulet uskoon ja katso - millään teoillasi ei enää olekaan yhtään mitään väliä! Vaan ihana taivaspaikka oodottaa sinua ja vain siksi koska olet uskossa.
Ja kun siellä taivaassa sitten tapaat ihmisiä joita olet kiduttanut, raiskannut ja murhannut, niin luuletko että teillä on kovastikin iloinen jälleennäkeminen? Ai sinäkin olet täällä, voi miten ihanaa? Muistatko kun siellä kidutuskellarissasi revit minusta palasia irti tulikuumilla hohtimilla ennen kuin raiskasit minut ja minä kiljuin kuin ... no, tapettava. Ja nyt nähdään taas täällä, ikuisesti, voi kun kiva.
"Koska me olemme sellaisia kuin olemme ja koska kaikki muu on sellaista kun on, tärkein ja hyödyllisin tutkimuksen kohde on ilmanmuuta teologia."
Viime vuosisadan näkemykset olviat viimevuosisadan aikaisia. Eivätkä kaikilta osin välttämättä vastaa tämän päivän asioita. Vaikka niissä ideaa muuten olisikin.
"Se viittaa vain siihen, että ihmiset yhä piiloutuvat Jumalan läsnäolosta puiden ja pensaiden joukkoon ja tuntevat olonsa yhtäkkiä epämukavaksi, kun nostetaan esiin kysymys heidän suhteestaan Jumalaan. He aavistavat syvän vieraantumisensa Jumalasta ja yrittävät elää rauhassa itsensä kanssa unohtamalla sen ettei heillä ole rauhaa Jumalan kanssa."
Eikait vain uuden testamentin Juutalaisilta kopioidun Jahven kanssa?
"Jos Jumalaa ei olisi olemassa, tilanteemme olisi aivan toisenlainen. Jos ei olisi erästä, jolle meidän lopulta lopulta on tehtävä tili elämästämme, ainakin yksi suuri taakka putoaisi mielestämme pois. Meidän tarvitsisi vain elää lain pitteissa, joka useimmissa maissa ei olisi liian vaikeaa, eikä meidän tarvitsisi pelätä mitään. Mutta jos Jumala todella on lonut maailman ja asettanut ihmisen siihen moraaliseen kokeeseen, silloin meillä on raskas velvollisuus oppia tuntemaan Jumalan tahto ja toteuttaa sitä."
Katolisten ja protestanttiset herätysliikkeiden lapsiin sekaantumistoilailut eivät ole ainakaan vielä kauheasti kuppia kaataneet. Mitä nyt vain ihmisiä saanut eroamaan järjestöistä rikkeiden ilmi tultua.
"Jos Jumalaa ei olisi, ei olisi sellaisia sanoja kuin "vastuullisuus". Yhdenkään rikollisen ei tarvitse pelätä tuomaria, jota ei ole olemassa; eikä hänen tarvitse huolehtia siitä, rikkooko lakia, jota ei edes ole. Tieto siitä, että laki ja tuomari ovat olemassa, synnyttää pelon lainrikkojan sydämessä. On olemassa joku, jolle hän on tilivelvollinen, muussa tapauksessa vastuullisuuden käsitteellä ei olisi merkitystä."
Harmi vain tuon kannalta, että länsimaissa yleensä noudatetaankin "syytön kunnes toisin todistetaan" periaatetta. Missä esim. Katolinen kirkko ja useat herätysliikkeet ovat loistavasti osanneet hyödyntää Venäläistä sananlaskua käyttäen "poissa silmistä, poissa mielestä" periaatetta. Jolla saarnamiehet ovat ansainneet lähes taivaallisen koskemattomuuden.
Ja jumala paistaa poissaololllaan.
En tunne miestä.
Oudolta kuitenkin tuntuu, jos tuollaisia ajatuksia viljellyttä pidettäisiin huomattavan teologina ja vieläpä 1900 luvulla. Voi olla, että hän on arvostettu jossain jenkkiläisessä ahtaassa uskonsuunnassa, mutta muuten ajatukset tuntuvat olevan suunnilleen keskiajalta.
Wikin mukaan hän oli pastori, saarnaaja ja lehtimies, mutta teologisesta koulutuksesta ei tietoa ole. Ei myöskään siitä, että hän olisi ollut mitenkään erityisen arvostettu teologi tai uskonnollinen ajattelija.
Merkillistä on myös se ettei näissä viittauksissa historiallisiin uskonnollisiin henkilöihin, koskaan näytetä mainittavan sellaista nimeä kuin Gregor Mendel.
Ja huolimatta hänen merkittävistä saavutuksistaan, en ole koskaan nähnyt esitystä jossa uskonnollinen henkilö olisi pyrkinyt siirtämään tämän saavutuksen Jumalan nimiin, jotakin mikä muutoin on niin kovin tyypillistä.
1600-luvulla kaikki eurooppalaiset uskoivat Jumalaan.
Joten 1600-luvulla eurooppalaiset käyttäytyivät hyvin vastuullisesti.
Otetaan esimerkiksi vuosina 1618-1648 käyty kolmekymmenvuotinen sota. Siinä tapettiin noin 8 miljoonaa ihmistä. Vastuullisesti. Hyvin vastuullisesti.
Jumalasta vieraantunut nykyajan S24-keskustelija ei voi laisinkaan ymmärtää, mitä merkitsee vastuu omista teoista. Hänen kannattaisikin lukea 1600-luvun historiaa ja ottaa sieltä oppia.
Lukekaa vaikkapa siitä, miten Magdeburgin kaupunki hävitettiin vastuullisesti vuonna 1631: http://fi.wikipedia.org/wiki/Magdeburgin_ryöstö
Siellä sitä raiskattiin ja murhattiin hyvin vastuullisesti. Jumalaa peläten ja kunnioittaen. Jotkut veivät vastuullisen toimintansa jopa niin pitkälle, että keihästivät huvikseen pikkulapsia.
Giordano Bruno esitti kristittyjen mielestä huolestuttavan kerettiläisiä ajatuksia, eikä suostunut niitä perumaan. Niinpä Jumalaansa uskoneet kristityt polttivat Brunon elävältä torilla vuonna 1600 - hyvin vastuullisesti tietenkin.
http://www.vihrearouva.net/usko/murphy/giordanobruno.html
Kirkko ja kristityt eivät koskaan ole - tietenkään - vähäisimmässäkään määrin pahoitelleet tai pyytäneet anteeksi Brunon polttamista elävältä torilla. Päin vastoin ovat todenneet, että tämä ansaitsikin tulla poltetuksi, kivan vastuullisesti.
Mutta nehän olivat niitä vääriä kristittyjä eli katolisia, eikö niin?
Joten onneksi meillä oli uskonpuhdistus ja sen mukana se aito oikea uskonto?
Uudelleenkastajat eli anabaptistit esittivät myös toisten kristittyjen mielestä huolestuttavan kerettiläisiä ajatuksia - esimerkiksi että vauvojen kastaminen on väärin ja moraalitonta. Tähän kiinnitti huomiota uljas uskonpuhdistaja Luther, joka kirjallisesti kehoitti kannattajiaan tappamaan kaikki anabaptistit. Kuten kaikille kiinni saaduille sitten tehtiinkin - heitä kidutettiin, hirtettiin, hukutettiin, mestattiin, poltettiin rovioilla ja haudattiin eläviltä - sillai vastuullisesti siis.
Ja miten kohtelevat kristityt ihmistä, joka on käskenyt kiduttaa, mestata, hirttää, hukuttaa, polttaa rovioilla ja haudata elävältä toisia, "väärin" uskovia kristittyjä? Tietenkin kristityt - vastuullisesti - juhlivat kyseistä kansanmurhauttajaa suurena sankarina ja nimeävät kirkkokuntansakin tämän mukaan. Lutherin juhlavuoden valmistelut ovat jo käynnissä kaikkialla luterilaisessa maailmassa. Ja vauvoja pakkokastetaan edelleenkin luterilaisissa kirkoissa, vastuullisesti.
VastuuPainaa: "1600-luvulla kaikki eurooppalaiset uskoivat Jumalaan."
Ateisteilla ei ole muuta kuin valheita tarjota.
Ottaen huomioon että tuolloin ateismi oli kuolemanrangaistukseen johtava teko, niin aika heikko olisi valheena...