Oletko kahden vaiheilla? Mitä tehdä? Vaikeaa, vaikeaa... Et osaa päättää, että rakastatko täysillä, annatko mennä? Haluatko löytää sittenkin ainoastaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa ei tarvitse miettiä näitä asioita, vaan antaa palaa vaan? Oletko liiaksi analysoinut ja sydämesi kärsii siitä? Uskotko kaksoisliekkeihin? Kahteen sydämeen, jotka ovat yhtä, vaikka mitä järkesi sanoisi vastaan? voi, vaikeaa, vaikeaaaaaa... Ollakko vaiko eikö olla? Jatkaakko asiasta kirjoittelua ja samalla odottaa parempaa? Voi vittu. Paska tilanne.
sanooko järkesi toista kuin mitä sydämesi?
Helvetinhelvettii
22593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
En ole kahden vailla, ei ole valtaa valuta.
Muutama vale sinne tänne pitää mielen virkeänä
Hihihiiii
Kai sinulla puh.nro???? soita soita ja sano jotain, vaikka hei, mitä kuuuluu, mietin tässä että oletko tarpeeksi sitä mitä haen. Haittaako jos mietin vielä vähäsen aikaa? Vuonna 2071 palaan asiaan.
Paskempi tilannekko, siltä kuulostaa. Sanoisin että Anna palaa! Kerrankos tässä näillä näkymin eletään. Entä sitten jos rakastattekin vain vuoden, tai teistä tuleekin vuosisadan rakkaustarina? Sitä et voi koskaan tietää jos et edes anna rakkaudelle mahdollisuutta. Kyllä sen järjenäänen voi joskus vaientaa.
Jostain syystä alko Elastinen päätä soimaamaan (mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa..)
Vittu mitä paskaa. Ajatteletteko te koskaan miltä siitä roikotettavasta osapuolesta tuntuu? Minäminäminä. Jatkaa vitulointia ja roikottamista ja samalla etsiä "parempaa". Vittu mitä paskaa sanon MINÄ.
Nyt joku lukee mun ajatuksia...
Ei noihin kaikkin jaksa vastata, mutta mun sydän ja järki on nykyään samaa mieltä :). Helpotti elämää kummasti.
Tuo on varmasti ihannetila kun järki ja tunne sanoo samaa.
No oli se aika kamala tilanne siinä vaiheessa, kun järki ja tunne taisteli keskenään...
kertoilla samoja juttuja? Mulla ainakin molemmat höpöttää ihan omia juttujaan.
Ota itsekkään selvää miten jatkaa/jatkuu, mutta odottavalla on elämässä jotain toivoa, tiedä sitte mitä se on, mutta tässä olen, enkä muuta voi.
Jep.. Tosin en enäå anna mennä, en heittäydy enkä laita kaikkea likoon. Sen virheen tein viimeisen kerran kesällä, kipu opetaa. Enää en ole optimisti vaan realisti. Siitä hyvästä mitä on nautitaan nyt, ruusuisten unelmien ja suunnitelmien pohdiskelu vain katkoo jalat siipien kadotessa
Kannatan sinua ja voin yhtyä sinuun täysin, kannattaa ottaa tosiasiat oikeasti huomioon ja myöntää miten asiat ovat niin helpottaa eikä tule liikaa pettymyksiä :) kai se sitten pitääkin oppia kantapään kautta. Mutta varmasti olo helpottaa sen jälkeen, kun osaa suhtautua eri tavalla. Tsemppiä, kyllä sullekin se sopiva löytyy. Kun vaan ei liikaa yritä väkisin.
Ei pidä olla liian hankalaa, joko toisesta pitää tai sitten ei. Ja jos kumpikin pitää voi keksiä jotain yhteistä tai jos vaan toinen, niin sitten ei. Kaikesta totta kai voi tehdä kovin hankalaa, ne ei ole minua varten.
Entäs ap itse. Annatko sinäkin palaa? Asioissa on aina kaksi puolta.
kulta......... ikävä sinua...............
Aloittajalle: hyvä kirjoitus! :) anna palaa!!
Kyllä sydän vihdoin selätti järjen. Aikaa meni mutta niin siinä lopulta kävi. Oli myöhäistä. Hän tuntee samoin mutta örkit voittaa.
Kumpikaan ei sano enää mitään...paska tilanne...
Osuma on aika kohdallaan kun tunne ja järki antaa saman vastauksen.
Jos vaan toinen, niin siihen ei ole vielä luottamista.
Komppaan. Jos ei ole tunnetta, ei tarvitse edes miettiä...
Ristiaallokossa menee..