Herra, kyynelin eteesi tulen

Herra, jos elämäni murheet olisivat kaikki tuossa, enhän niistä sinulle tarvitsisi näin raskaasti kertoa, kertoisin kerran tai kaksi ja siinä kaikki, mutta tuossa vain pieni osa murheistani Herra, vielä on paljon muuta. Herra minulla on toinenkin lapsi, sinun omasi, joka sinulle elämänsä antoi, toivottu lapseni, esirukousten lapsi, Herra, kuitenkin sinä hänet unhoitit, et hänestä huolta pitänyt, monet opiskelut keskeytyivät, kun voimia ei ollut, ei saanut nukutuksi, oli masennusta. Annoit hänelle uskovaisen vaimon ja heille lapsenkin, mutta Herra, nyt he ovat eronneet, pieni lapsi ei oikein tiedä, missä on hänen kotinsa; vuoroin isällä, vuoroin äidillä. Oi Herra, miksi apusi ei tullut, miksi johdatuksesi ei tullut, miksi unhoitit minut Herra, miksi murheita murheiden lisäksi, surua surun lisäksi, miksi tuskaa ja kyyneleitä lapsista toinen toisensa jälkeen, nyt saan murehtia lastenlastenikin tähden. Miksi Herra et siunannut, kun siunausta pyysin, miksi et johdattanut, kun johdatusta ja varjelusta pyysin, miksi et rientänyt avukseni ajoissa, miksi apusi viipyi. Herra miksi vihollinen sai tulla ja tehdä tuhojaan, miksi ei terveyttä riittänyt, miksi ei siunausta tullut lapseni elämään, joka sinulle elämänsä antoi. Vastauksia olen turhaan kysellyt, turhaan odottanut, sinä olet hiljaa, et selitä, et vastaa minun kyyneleihini, et anna lohdutusta, vaan lisää murhetta, murhetta murheiden päälle. Lapsellani ei ole työtä, pieni koppi missä asuu, ei ole lapsella leikkitilaa, alle 20 m2 asunto, siellä asuu ja murehtii elämäänsä, ei tule uni yöllä, ei murhe hellitä päivällä, sinua etsii ja sinua rukoilee. Oletko hylännyt minun perheeni, oletko unohtanut minut, sinun omasi ja minun rakkaani, jotka minulle annoit? Herra, milloin tulet, milloin vastaat, milloin saan iloita ja riemuita sinun avustasi?

Herra, jos murheeni tuossa olisivat, miksi näin kyynelin niitä sinulle toisin, vähäiset olisivat murheeni, jos tuossa kaikki murheeni olisivat, en niillä sinua usein vaivaisi. Herra minulla vieläkin lapsi, jonka sinä annoit, toivottu ja esirukousten lapsi, siunausten lapsi, jonka puolesta myös jo ennen syntymää on rukouksia pyydetty, siunausta ja varjelusta esitetty , anomuksia, pyyntöjä. Herra, miksi et tätäkään lasta varjellut, miksi et johdattunut hyvää ja oikeata tietä, miksi annoit harhapoluille lähteä, vaikka hänen kanssaan niin monesti lapsena rukoiltiin, monesti siunattiin ja sinulta hyvää hänen elämäänsä anottiin. Annoit hänet huumediilereiden leikkikaluksi, annoit hyväksikäytettäväksi, tuhon tielle vietäväksi, Herra miksi sinun varjelusi ei ylettynyt hänen elämäänsä. Hän sai lapsen, lapsen, jonka isä ei lapsesta välittänyt, isälle kaikki naiset olivat huoria ja hänelle leikkikaluja, miehen mielihaluja varten. Miksi pieni lapsi sai syntyä isättömänä, miksi kaikki lapsenlapseni ovat nyt kaikki vailla oikeaa perhettä, miksi ei yksikään ole enää oikeassa kodissa, jossa on isä ja äiti. Herra minun murheeni ovat liian raskaat kantaa, liian paljon on kyyneleitä ja tuskaa, jotta ne kantaa voisin. Herra, miksi viivyt, miksi olet unohtanut minut, jonka puolesta itse uhrin annoit, rakkaan poikasi Jeesuksen uhrin, johon minä olen turvannut ja toivoni asettanut? Herra, turhaanko olen sinua avuksi huutanut, turhaanko kyynelin sinulle lapsiani kantanut, tämäkö on vastaus kaikkiin minun pyyntöihini, tässäkö on minun elämäni osa. Muutako et minulle varannutkaan, kuin murheisen matkan, surujen tien, kyynelkorvessa kulkemisen, eikö minulle tulekaan auringon paistetta, eikö tulekaan lempeitä päiviä, eikö koskaan keväinen tuuli hyväile ihoani, eikö sydämeeni koskaan tule Jumalan hyvyys asumaan, kun aina vain saa kokea, kuinka lasteni elämän tuska ja vaikeudet vain jatkuvat. Milloin Herra minulle vastaat, milloin apusi tulee, kuinka kauan saan vielä apuasi odottaa, kuinka kauan, ennen kuin murheeni iloksi käännät, kuinka kauan, että saan hyviä uutisia kuulla. Herra ei ole minulla ketään muuta, jonka luokse menisin, ei ketään, jolta voisin apua pyytää, ei kukaan voi minua lohduttaa, ellet sinä lohdutusta anna, ei ole ketään, joka voi lasteni elämän suunnat muuttaa, heille avun tuoda ja heidän elämäänsä siunauksen.

Herra, en jaksa enempää murheitani sinulle tuoda, en jaksa enempää eteesi kantaa, sinä ne kaikki tiedät ja kuinka paljon niitä on, tässä oli vain osa, tässä ne tärkeimmät, lapseni ja lapsenlapseni, paljon jäi vielä kertomatta, paljon murheita eteesi tuomatta, joita alati sinulle olen tuonut, eteesi kantanut, rukouksin sinulta apua pyytänyt, miksi olet unohtanut minut, minun Herrani, minun Jumalani, milloin tulet ja autan, milloin annat kyynelten sijaan iloa, milloin annat surujen tilalle onnea, milloin muutat minun tieni ja läheisteni tien, milloin apusi tulee, milloin autat Herra. Milloin saan nähdä sinun apusi, milloin saan nähdä sinun rakkautesi ja voimasi, niin että kyyneleeni pyyhit ja sanot: tässä olen, sinun auttasi, sinun lohduttajasi, ei sinun enää tarvitse itkeä lastesi tähden, minä kosketan heidän elämäänsä ja minä parannan haavat, minä avaan uuden tien heidän eteensä, hyvän tien, siunausten tien, jota he saavat kulkea minun kanssani. Milloin Herra saan kuulla sinun sanasi, jotka muuttavat tämän maailman, milloin saavat avun ne monet muut isät ja äidit, jotka lastensa tähden huokaavat, itkevät ja rukouksin heitä kantavat. Herra, tule ja riennä meidän avuksemme, sinä ainoa Jumala, joka voit auttaa, sinä pelastaja, joka voit avun tuoda. Herra, tässä minä olen kyynelten keskellä, tässä me olemme kaikki vanhemmat, joiden silmissä on kyyneleitä lastensa tähden – auta meitä. Herra, älä enää viivytä apuasi, älä enää sulje kättäsi auttamasta, riennä avuksemme ja anna meidän nähdä sinun apusi, sinun rakkautesi ja sinun uutta luova voimasi, sinun hyvyytesi, sinun armosi ja laupeutesi. Herra, auta!

Tämä aika on pahaa ja täynnään valheen viettelystä, ja jokainen, joka ei ole varuillaan, niin tämä maailma kyllä hänet vie mukanaan.

Ihmisen on itse taivutettava itseään Jumalan puoleen, mutta jos ei hän sitä tee, niin kuka?

Myös tämän ajan kristillisyys on syypäänä siihen, että ihmiset eksyvät elävästä uskosta, sillä seurakunnat eivät tarjoa hyvää pohjaa uskonkasvulle, vaan ohjaavat ihimisä maallisiin arvoihin, joista ei Jumalan ja Herran tuntemiseksi ole.

Moni elää täällä niin, että lihan puollta kaikki läheiset ovat maallisten arvojen paulissa, eikä siinä muu auta, kuin jatkaa silti itse Jumalan tahdon mukasita elämää, ja toki toivo, että myös nämä muut kääntyisivät, mutta oika perhe koostuu niistä, jotka tekevät Jumalan tahdon.

Itse kyllä toivon muiden puolesta, mutta rukoukeni on kaikkien pyhien puolesta, jotka Jumalan tahtoa rehellisestä sydämestään etsivät, sillä he ovat minun oikea perheeni ja rakkaimpani.

Pyhä Henki vahvistaa ja tässä lnkissä Hän vaikuttaa ja antaa voimaa elää voitollisesti tässä lopunajassa. http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen