Ei lapsille eikä heikko hermosille

Jiddis on khasaarien kieli, joka on ottanut kirjaimiston heprean kielestä ja paljon lainasanoja muista kielistä, etenkin saksasta. Termi ”juutalaissaksa” on väärä kuvaus jiddisistä, sillä vaikka jiddis sisältääkin lainasanoja saksasta, se ei ole germaaninen vaan turkkilainen kieli.

Suuri osa khasaari­väestöstä muutti Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Nämä ns. askenasim-juutalaiset polveutuvat suoraan khasaareista, ja ns. sefardijuutalaiset osittain Espanjaan muuttaneista khasaareista ja osittain Espanjaan muuttaneista Palestiinan juutalaisista.

Historiallinen tosiasia on, että khasaareista polveutuu nykyään yli 90 % maailman juutalaisväestöstä. Lisäksi khasaarit ovat sulattaneet suurimman osan sefardijuutalaisista itseensä, joten luontevaa on puhua khasaareista, kun puhutaan siitä kansasta, joka käyttää itsestään ilmaisua ”juutalaiset”.

Tässä tekstissä käytän ”khasaari” ja ”juutalainen” -sanoja synonyymeinä.

Tsaarinvalta oli uhka Venäjän khasaareille ja khasaarit olivat uhka tsaarinvallalle. Tsaarit eivät päästäneet khasaareita hallitsemaan kauppaa ja pankkitoimintaa, kuten khasaarit olivat tehneet monissa muissa maissa. Khasaareilla oli rajoitetut alueet, missä he saivat asua.
khasaarien ja muun väestön välillä oli jatkuvia kahnauksia, jotka johtuivat useimmiten siitä, että khasaarit taitavina keinottelijoina saivat haltuunsa venäläisten maatiloja ja lisäksi he raunioittivat monia tiloja häikäilemättömällä koronkiskonnalla. Usein puhkesi pogromeja – juutalaisvainoja - joissa khasaareja raa’asti surmattiin.

Khasaariaktivistit ryhtyivät jo varhain käyttämään murhia poliittisessa taistelussaan. Kristityn murhaaminen oli Talmudin mukaan sallittua ja jopa hyvä teko.
Monet tsaarit joutuivat murhayritysten kohteeksi, mikä lisäsi poliisitoimia khasaareja vastaan.
Khasaarit onnistuivat murhaamaan tsaari Aleksanteri II:n vuonna 1881.
Khasaarien johtama sosialistisen vallankumouspuolueen terroristisiipi murhasi vuosien 1901-1906 välillä kuusi ministeriä.
Tällainen poliittisen väkivallan käyttö oli tuntematonta venäläisille. Se oli puhdas kasaariperinne, joka myöhemmin vallankumouksessa sai hirvittävät mittasuhteet.

Aleksanteri II:n murhalla oli ratkaiseva vaikutus tsaarinvallan ja juutalaisten - eli siis khasaarien - suhteisiin. Murhan jälkeen esiintyi kaikkialla Venäjällä juutalaisvastaisia mielenosoituksia.
Tsaarin virkakoneisto muutti siihen asti varsin lempeää suhtautumistaan juutalaisiin. Säädettiin ns. toukokuun lait, jotka rajoittivat mm. juutalaisten muutto-oikeuksia ja oikeuksia opiskella yliopistoissa. Juutalaisia oli enemmän korkeakouluissa kuin venäläisiä suhteessa väestön kokoon, mutta nyt heille määrättiin asukaslukua vastaavat kiintiöt korkeakouluihin. Juutalaisten oikeutta riistää venäläisiä talonpoikia ja myös muuta juutalaisten liiketoimintaa rajoitettiin. Toukokuun laeista vuonna 1882 alkoi tsaa­rinvallan ja juutalaisten välinen taistelu, joka päättyi lokakuun vallankumoukseen.
Tästä lähtien juutalaiset kaikissa maissa toimivat tsaarin Venäjää vastaan. Rothschildien pankkidynastia julisti sodan tsaarille. Se kieltäytyi antamasta lainoja ja ryhtyi rahoittamaan ulkomaisia tsaarin­vastaisia vallankumousryhmiä. Lopulta khasaarit onnistuivat organisoimaan vallankaappauksen Venäjällä. Lokakuun 1917 vallankaappaus oli 100 % khasaarien operaatio, mikä tosin hämättiin khasaarien K. Marxin ja V. Leninin tätä kaappausta varten luomilla teorioilla. Historiallinen totuus on, että khasaarit suunnittelivat, rahoittivat ja toteuttivat vallankaappauksen. Leninin johtama sadan juutalaisen ydinjoukko harjoitteli vallankaappausta Sveitsin lomahotelleissa ennen saapumistaan sinetöidyssä junassa Venäjälle. Juutalaiset pankit rahoittivat vallankaappauksen.