Jos usko on menetelmänä luotettava niin missä muissa asioissa käytätte uskoa, esim. arkisissa asioissa, jokapäiväisessä elämässä? Vai onko niin, että kyseistä menetelmää käytetään ainoastaan Jumalan olemasaolon varmistamiseen?
Mietin tätä koska monet sanovat uskovansa, mutta samalla kertovat olevansa 100% varmoja.
Jos usko on menetelmä jolla päästään 100% varmuuteen, tätä menetelmää kannattaisi ehkä hyödyntää enemmän, kun haluamme saada selvää mikä on totta.
Mietin tätä koska monet sanovat uskovansa, mutta samalla kertovat olevansa 100% varmoja.
Jos usko on menetelmä jolla päästään 100% varmuuteen, tätä menetelmää kannattaisi ehkä hyödyntää enemmän, kun haluamme saada selvää mikä on totta.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Miten on? Eikö aihe kiinnosta?
Mielenkiintoinen aloitus jossa pohdit voisitko toimia uskon varassa arkipäivän elämässä. Luulen että nykyäänkin teet niin esimerkiksi silloin kun ajat autolla risteykseen sinun täytyy uskoa että risteävältä tieltä tuleva rekka väistää sinua liikennesääntöjen mukaisesti. Jos et usko, niin pelko onnettomuudesta saa sinut väistämään, ehkä turhaan.
Usein käy kuitenkin niin, että rekka ei väistä vaikka henkilö uskoi sen väistävän.
Tuskin kukaan liikenteessä sokeasti luottaa/uskoo siihen että toinen väistää. Jos näin tekee, on suorastaan tyhmä.
Esimerkissäsi usko ei siis kerro totuutta.
Se että kukaan ei kommentoi tähän mitään, kertoo itseasiassa enemmän kuin yksikään kommentti kertoisi, joten kiitos tästä.
100% illuusio sitä se on.
Aloittaja on niin pimeässä että ensin sinne pitää rakentaa voimalaitos ja siitä sähköt tuolle pimeälle tontille, vasta sitetn olisi aika jonjkinlaiseen opin antamiseen kädestä pitäen.
Voisitko olla ystävällinen ja pysyä aiheessa. Kiitos.
Aivan liian hyvä aihe tällaiselle porukalle,
Tähän ei osata vastata, koska vastaus ei löydy Raamatusta.
Joka päiväisessä elämässä, läsnäoleva, Se on henkilökohtaisessa elämässä löytämistä, rikkonaisuuksista eheytymistä ja parantumista. Samalla se myös vie eteenpäin kaikkea hyvää lähimmäisen rakkaudessa.
Lyhykäinen vastaus kysymykseesi.
Viesti oli toki lyhyt, mutta ei se mikään vastaus kysymykseen ollut.
LightningStar:
Eri uskonnot antavat kyllä ihmisille tuollaista henkilökohtaista iloa ja turvaa, mutta nyt oli kyse siitä, voiko usko auttaa silloin, kun halutaan saada selville, mikä on totta ja mikä ei.
Ei tietenkään voi, sillä uskoa ei tarvitse perustella vakuuttavasti, vaan siinä riittää juuri se henkilökohtainen "fiilis".
No fiilistäkin voi olla eri tasoista. Ihminen voi hehkuttaa jotain fiilistä ja silti olla täysin rikkonainen. Kyse ei ole pelkästää tunnetiloista, olen huipulla ja kohta taas aivan maassa. Rauhan saavuttaminen sisimpään pitäisi olla kokonaisvaltaista.
Kyse ei ole fiiliksistä, vaan sisäisen rikkonaisen ihmisen korjaantumisesta ja parantumisesta, se on prosessi oikeastaan ja Jumala haluaisi... että ihminen saisi katsella tätä maailmaa sillä tavoin eheydestä käsin ja tuottaa sen kautta iloa muille... eheys ei haavoita toisia ihmisiä, kuten rikkonainen ihminen tekee... koska rikkonainen heijastaa rikkonaisuutta... ja joka saa eheytyä, alkaa myös heijastaa sitä valoa toisille ihmisille.
Mikä on totta tai ei... koen henkilökohtaisesti, että jos ei usko Jumalaan... niin uskon totuudenmukaisuutta ei silloin voi nähdä, kuten näkee se, joka on saanut todella nähdä itsessään sen muutoksen tapahtuvan. Toki se voi heijastua ulospäin ja pitäisikin siis sitä tehdä, mutta eihän se toisille ihmisille taida yleensä vakuudeksi riittää.
Minulle usko on eritoten sisäistä löytämistä.
"koen henkilökohtaisesti, että jos ei usko Jumalaan... niin uskon totuudenmukaisuutta ei silloin voi nähdä"
Tällä logiikalla sinä et siis voi sanoa, että Krishna tai Allah ei ole olemassa.
Koska ilman uskoa heihin, et voi nähdä uskon totuudenmukaisuutta.
Jos Jeesuksen tuoma totuus on vapauttanut ja antanut rauhan, niin ei olisi mitään mieltä muuttaa uskonsa kohdetta johonkin muuhun, kun sisäinen henki elää sen kautta ja on yhteydessä Jumalaan.
Kyllä totuudenmukaisuuden näkee itsessään, jos on parannettu rikkonaisuuksista joita on lapsuudesta ja nuoruudesta aikuisuuteen kantanut sisimmässään ja ollut haavoittunut... ja sitten vapautuukin kaikesta siitä ja saa rauhan kaiken menneen kanssa, ja tulee täydellinen anteeksianto. Niin kyllä sen voi nähdä ja sanoa löytäneensä totuuden.
Tietenkin joku toinen voi tulla ja sanoa, ettei se ole mitään... mutta se toinen ei tiedä ja tunne sitä, mitä sisimpäni on saanut kokea ja nähdä ja mistä kaikesta taakasta se on vapauteen päästetty.
Usko tuo lohtua ja rauhaa huolimatta siitä onko uskon kohde olemassa vai ei.
Muslimi ja hindu ei voi tietää mitä sinä "tiedät ja tunnet", mutta sama pätee myös toiseen suuntaan. Aivan yhtä varkoma he ovat omasta "totuudestaan".
Tästä voimme siis vetää sen johtopäätöksen, että usko on erittäin epäluotettava menetelmä, koska sama menetelmä antaa eri tuloksia eri ihmisille.
Uskon tarkoituksellinen päämäärä ei ole laittaa ihmistä vertaamaan omaa uskoa kenenkään toisen ihmisen uskoon. Se ei ole siis ulkoisiin tekijöihin katsomista ja niiden kautta tarkastelemista, se on henkilökohtaista löytämistä.
Usko ei ole mikään tieteenala, toki on uskontotieteitä olemassa jne. Mutta itsessään se ei ole sitä. Sehän ei toisi sitä vapautta.. mikä on saatavissa, jos se ei henkilökohtaisesti johdattaisi ihmistä löytämään ja etsimään, sitä mikä on Hengen elämä.
.
Se, että jokin antaa eri tuloksia esim. vertaamalla eri ihmisiä tai uskontoja, ei tee itse Jumalasta epätotuutta. Eikä se tee uskoa Jumalaan epäluotettavaksi
Kuinka varma olet Jumalan olemassaolosta, asteikolla 0-100?
Jos usko ei ole se menetelmä millä perustelet Jumalan olemassaolon, niin mikä se sit on?
Hengenmieli mikä on minussa, sisimmässäni, elävänä, on täysin ja ehdottoman varma, koska se on Hänestä lähtöisin olevaa varmuutta.
Hänen löytämisensä lähtee sisimmästä käsin. Ja jos tahdot löytää Hänet, neuvoisin silloin sinua itseäsi henkilökohtaisesti kääntymään, Hänen puoleensa, jotta voisit Hänet tulla tuntemaan.
Mistä tiedät että se on Hänestä lähtöisin?
Onko hindun hengenmieli Krishnasta lähtöisin?
En katso hinduihin, en muslimeihin, en uskonnollisuuteen ylipäänsä, en kristinuskoon... näen sen mikä on sisimmässäni elävänä... ja se on saanut alkuunsa siitä, kun löysin Jeesuksen opetukset ja sain oppia ymmärtämään ja näkemään niiden sanojen merkitykset.
Sen vain tietää ja ymmärtää.
Minä en ylipäänsä pyri ketään käännyttämään, vaan kyse on henkilökohtaisesta löytämisestä, joka on antanut rauhan ja tuonut sen ilon ja vapauden, kaiken pimeydessä elämisen jälkeen... mutta toki aina kerron näistä asioista kysyttäessä ja tuon esiin asioita aina sen hetkisen ymmärrykseni mukaan, jotta ne olisivat muillekin mahdollisia löytää... mutta mikään uskonnollinen käännytys ei ole löytämisen kannalta kovin tuottoisaa... koska tarkoitushan olisi, että ne, jotka tarvitsevat Jumalaa, löytäisivät Hänet.... eikä niin, että ihmisistä pitäisi tulla jonkin uskonnon jäsen ja olla jonkin pakkokäännytystyökampanjan uhri.
Jeesuksen opetukset ovat tottakai olemassa. Sitä tuskin kukaan kiistää.
Se, ovatko ne Jeesuksesta peräisin tai oliko Jeesus mitään muuta kuin saarnamies tai filosofi, on sitten eri asia.
Jos siis puhut ainoastaan Jeesuksen opetuksista, olen tottakai kanssasi samaa mieltä. Ne ovat olemassa. Ne ovat myös tosia siinä mielessä, että ne ovat olemassa.
No, tietenkin ovat olemassa myös sillä tavoin, kuten ilmaisit, mutta ovat niiden totuuden määrite tai painoarvo lähtee myös siitä, että niiden kautta on löydettävissä yhteys Jumalaan. Ja niiden kautta on löydettävissä se rauha, vapaus, ilo.
En halua jankuttaa, mutta en nyt oikein ymmärrä tätä asiaa.
Minusta tämä on kehäpäätelmä siinä mielessä, että jos löydät Jumalan Raamatun tekstien kautta, sinun pitää uskoa Jumalaan, jotta otat Raamatun tekstit tosissaan.
Minä esimerkiksi en löydä Jumalaa niiden kautta, vaikka luemme täsmälleen samoja tekstejä. Jotta löytäisit yhteyden Jumalaan Raamatun tekstien avulla, sinun pitää jo valmiiksi uskoa Jumalaan, jolloin et siis löydä Jumalaa tekstien kautta, vaan uskoit siihen jo valmiiksi.
Rauhan, vapauden ja ilon niistä voi tottakai löytää, mutta siinähän ei olekaan mitään yliluonnollista. Yhteys Jumalaan on tässä nyt sen se pointti ja sen löytämistä haluaisin ymmärtää.
Ymmärrän sen, että voi uskoa/luulla että on saanut yhteyden (johonkin) jumalaan, mutta se, että on siitä täysin varma, on minusta käsittämätöntä.
Uskoa tarvitaan päämärän saavuttamiseksi monessa asiassa.
Uskossa yritetään uskoa johonkin korkeimpaan ilman varmuutta kun ei ole todisteita niin lopputulokseksi jää usko, omituista.
Ei usko ole menetelmä vaan usko on uskoa, lujaa luottamista, ojentautumista Herran Jeesuksen nimeen.
Tavallinen normaali järkinen uskova ei joka askel hoe: anna mun jaksaa kiittää jokaista askeltani jotten kaatuisi ja loukkausi lonkkaani rollaan.
On eräs asia, jossa uskova sanoo ettei pelkää, nimittäin kuolema. Mutta toisin käy monelle, kun sinne sairasvuoteelle 9-kymppisininä kaatuvat, alkaavatkin pelkäämään kuolemaan. Mutta on myös uskovia, jotka 9-kymppisinä sanovat -joo- jos kysytään uskotko edelleen Jumalaan ja myös 9-kymppisiä, jotka sanovat-joo- kun kysytään onko usko hävnnyt.
Hyvä aloitus. Et saa ketään uskovaa vastaamaan, koska uskova katsoo turhaksi keskustella kysyvien kanssa.
Mikään ei ole niin varmaa kuin kuolema, kitumalla kuolema ei viehätä, loppu mikä loppu sen jälkeen tietoisuus häviää ja ruumis mätänee maaksi tehdäkseen tilaa uudelle elämälle.
Olemme evoluution tulos kaikki lähtöisin alkuräjähdyksestä eikä mistään luomisesta jumalasta puhumattakaan.
"Ottakaa kristityltä helvetin pelko ja te otatte häneltä hänen uskonsa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Denis_Diderot
Oman aikakautensa nero tuo Denis Diderot
Hmmm. Diderot puhua päsmättää asiasta, jota ei itse ymmärrä yhtään. Hänellä lienee ollut sellainen tapa muissakin asioissa.
Suoranaiseksi neroksi en itse häntä kutsuisi, mutta ateisteille hän selvästikin edustaa ylintä älyä.
Itse saan ihan päivittäistä apua, monissa arjen ongelmissa. Esim. silloin kun epätoivo pistää kädet ristiin ja huokaisemaan Taivaaseen päin, että jeesaa vähän...
Tässä lainaus alapuolelta. Aioin myös kirjoittaa jokseenkin samoin, mutta "EiMenetelmänä 7.3.2015 21:55" sanoikin sitten sen, minkä itse jätin täsmentämättä ja se on tässä:
"- ei uskoa käytetä Jumalan olemassaolon varmistamiseksi.
Usko on jokapäiväistä elämää koskeva, jos tarvitsemme jotain elämässämme, eikä ssaanti ole mahdollista omin avuin, rukoilemme apua Jumalata Jeesuksen nimessä ja Hän antaa. Tarve tulee olla totinen, ei mikään kokeilu / leikinasia."
Koko uskon perustahan on, että on saanut ikäänkuin tuntuman Jumalan olemassaoloon ja että siellä yläilmoissa todella kuunnellaan ja jopa vastataan rukouksiin, hyvinkin pikaisesti, monesti. Ja joskus ei sitten ollenkaan, tai ainakin toisella tavoin, kuin itse olisi tahtonut. Jumala nimittäin ei ole automaatti, johon laitetaan raha ja painetaan nappia ja jo kohta kolisee limpsapullo näkyviin. Jumala ajattelee ihan itse. Hän kuulee rukouksen, mutta myös itse ratkaisee vastaako ja miten.
Ihan tarkalleen ottaen, jos nyt mennä pikkutarkkuuteen: Jumalaa, Isää siis rukoillaan, mutta onko se Jeesus, vai enkelit, jotka yleensä vastaavat rukoukseen, tähän en osaa tarkasti vastata.
Yleensä on kai siten, että Pyhä Henki puhuu uskovan ajatusmaailmaan sen auttavan vastauksen, tai sitten enkelit toimivat, järjestäen pois jonkin hankalan tilanteen ja toisaalla johdattaen aivan uskomattomilla tavoilla. Itse olen monesti saanut apua enkeleiltä, samaten ainakin kerran kuullut Jeesuksen äänen neuvovan minut pois vaarallisesta tilanteesta.
" Jos usko on menetelmänä luotettava niin missä muissa asioissa käytätte uskoa, esim. arkisissa asioissa, jokapäiväisessä elämässä? Vai onko niin, että kyseistä menetelmää käytetään ainoastaan Jumalan olemasaolon varmistamiseen? "
- ei uskoa käytetä Jumalan olemassaolon varmistamiseksi.
Usko on jokapäiväistä elämää koskeva, jos tarvitsemme jotain elämässämme, eikä ssaanti ole mahdollista omin avuin, rukoilemme apua Jumalata Jeesuksen nimessä ja Hän antaa. Tarve tulee olla totinen, ei mikään kokeilu / leikinasia.
Jos jääkaappi tyhjä, ei rahaa ruokaan, voimme luottamuksella kääntyä Taivaallisen Isän puoleen Jeesuksen nimessä ja Hän auttaa lupauksensa mukaan.Jostain se ruoka vaan tulee kullekin päivälle kerjäämättä.
Jos tarvitsemme apua saairauksissa, rukoilemme parantumista ja Sanan lupauksen mukaan Jeesus parantaa. Kun ihmisen mahdollisuudet loppuu, Jumalan alkaa
Minut määrättiin leikkaukseen kädessä paha tenniskyynärpää vika. Vaimoni rukoli pyynnöstäni ja hetkessä paranin, kuuma aalto pyyhkäisi käsivarressa ja siteet poistin, käsi kunnossa ja peruin sairaala-ajan samoin heti. Kaksi vuosikymmentä aikaa, ja kertaakaan ei käsi ole vihoitellut.
Tilasimme kerran lentoliput, vaikka rahaa ei ollut kuin puolet lipun hinnoista. Oli pakko päästä erääseen maahan, Suomesta pois.
Maksu 4pv:n päästä, rahaa ei ollut tiedossa mistään, maksupäivänä tilillemme oli ilmestnyt rahaa niin oaljon, että saimme liput maksettua.
Olimme rukoilleet apua tilanteeseen ja saimme sen. :)
Usko Jumalaan Jeesuksen kautta ei ole mikään menetelmä, tai tekniikka, se on Elämää isolla Eellä. Ja jokapäiväistä yhteyttä Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Huomaa keskusteluista, että uskon olemusta ei ymmärretä. Usko on jokapäiväiseen elämään tiiviisti kuuluva asia.
" Mietin tätä koska monet sanovat uskovansa, mutta samalla kertovat olevansa 100% varmoja."
- no, niinhän se on.
" Jos usko on menetelmä jolla päästään 100% varmuuteen, tätä menetelmää kannattaisi ehkä hyödyntää enemmän, kun haluamme saada selvää mikä on totta. "
- usko siis ei ole menetelmä, vaan elämä. Kaikki ne, mitä Raamattuun on kirjattu Jumalan lupauksien muodossa, on Jumalaan turvaavalle tarjolla.
Usko syntyy Jumalan Sanan kuulemisen ja Pyhän Hengen todistuksen kautta. se on merkillinen asia, sitä ei voi itsestään pinnistää.
Kun viivymme Sanan äärellä ja rukouksissa, äkkiä vaan huomaa uskovansa. Uskon saa siis aikaan Jumala meissä.
Menetelmä se onkin, usko mikä tahansa kautta aikain ihmiset ovat turvautuneet jumaliin hakeakseen turvaa milloin minkäkin laisilta jumalilta. Ei teidänkään jumalanne ole poikkeus, kukaan ei ole pystynyt perustelemaan oikeaa jumalaa todelliseksi jos pystyttäisiin todistamaan niin kaikki olisi siihen kääntyneet, en sano uskovaiseksi koska sana usko uskovainen jättää epäilyn tosiasiaan.
Jos joku tiedemies sanoisi uskon tämän olevan näin niin sitä ei pidettäisi faktana.
Arkielämässä toimii hyvin Swinburnen herkkäuskoisuuden periaate : Jos minulle vaikuttaa vahvasti, että p ja minulla ei ole hyviä perusteita epäillä tätä, niin minun tulisi uskoa, että p.