Minun Jouluni 41 vuotta sitten on kuopattu,hän äitini kesti vain 52 puukoniskua,isäni anoi apua minulta,minä soitin apua,minä en tunne joskus mitään,itken kerran vuodessa,olen tunteeton,vain lapseni ovat jotain minkä vuoksi jaksan elää!!!!
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
NO.MINÄ KUITENKIN OPISKELIN.ISÄNI JATKOI LÄÄKÄRIN URAANSA HYVÄLLÄ MENESTYKSELLÄ.MINUSTA TULI SITTEN AIVAN UPEA TUTKIJA.MUMMUNI PITI MINUSTA HUOLTA.LAPSIA EI SAA HEITELLÄ SIJOITUSKOTEIHIN;NIISTÄ TULEE HULLUJA!LAPSELTA PITÄÄ KYSYÄ MISSÄ SINUN ON HYVÄ OLLA!!!SILLOIN ME TURVAAMME LAPSILLEMME HYVÄN TULEVAISUUDEN;MAHDOLLISUUKSIA JA RAKKAUTTA.EI LAPSI OLE ÄIDIN JA ISÄN TULOSTE;LAPSI KAIPAA ESIM: SAAPASJALKAKISSA SATUA ÄIDIN KANSSAPÖTKÖLLÄÄN
Kiitos