"..........3. Yksilön henkiset tarpeet.
Sen lisäksi, että yksilön varhaislapsuuden henkiset kokemukset säätelevät hänen persoonallisuutensa muodostumista ja sen myötä menestystä, niin aivan yhtä paljon persoonallisuuden muodostumiseen vaikuttavat tekijät, joita tässä nimitän henkisiksi tarpeiksi. Tarve olla rakastettu, olla hyväksytty, olla tarpeellinen ja turvallisuustarpeet ovat näistä keskeisimmät.
Joskus on julkisuudessa keskusteltu yksilön oikeudesta saada osakseen rakkautta. On jopa esitetty, että tämä yksilön oikeus kirjattaisiin perustuslakiin. Kuitenkin vaikeudeksi tässä tulee se, että mistä me tätä rakkautta osaksemme löydämme. Niille ihmisille, jotka ovat saaneet elää myönteisessä lapsuuden henkisessä ilmapiirissä ja ovat vapautuneita ja avoimia, tätä rakkautta heidän osakseen tulvimalla tulvii. Sen sijaan kielteisen varhaislapsuuden kokeneet, itseensäsulkeutuneet ja erakoituneet ihmiset saavat turhaan rakkautta osakseen etsiä ja tässä eivät auta edes perustuslain säädökset. On syntynyt noidankehä, jossa varhaislapsuudessa rakkaudesta osattomaksi jääneeltä ihmiseltä puuttuu omakohtainen täyttymys rakkauden tarpeesta eikä pysty rakastamaan ketään, edes itseään, ennen kuin on täyttymyksen rakkaudentarpeeseensa löytänyt. Nyt vuorostaan ympäristö ei pysty rakastamaan itseensäsulkeutunutta ja estynyttä ihmistä ja tässä on se noidankehä, johon aiemmin viittasin.
Merkillepantavaa on myös se, että täyttymätön rakkaudentarve synnyttää jatkuvan tuskan syvälle yksilön sisimpään. Tästä tuskastaan yksilö voi vapautua vain löytämällä täyttymyksen tarpeeseensa tai eliminoimalla rakkaudentarpeen täysin vastakkaisella voimalla. Eli tässä tapauksessa vihalla ja aggressioilla. Omakohtaisesti olen näkemässä, että valtaosa etenkin suurkaupungeissa esiintyvistä tarkoituksettomista ja raaistuneista väkivaltatapauksista on selitettävissä tällä. Tarvitaan vihaa vihan vuoksi ja verta veren vuoksi, jotta sisimpää raastava tuska pysyy loitolla. Ja kuten toisaalla uskon ja hypnoosin periaatteita käsittelevissä artikkeleissani olen tuonut ilmi, kaikki se, mikä kumpuaa alitajunnastamme - henkisestä minuudesta - on voimakkaampaa kuin ihmisen järjen päätelmät ja tietoinen tahto, joten näitä väkivaltatapauksia ei tulla koskaan järkeen vetoamalla tai poliisivoimin tai vankilatuomioin pysyvästi hoitamaan. Alitajunnasta kumpuavat aggressiot ovat siinä määrin voimakkaita, että ihmisen oma järki ja tahto ovat lähinnä passiivisia sivustaseuraajia sille mitä spontaanisti alitajunnasta kumpuaa.
Nämä samat tunnusmerkit, jotka pätevät edellä rakkaudentarpeen suhteen, pätevät soveltuvin osin myös muissa henkisissä tarpeissa. Kuten "olla hyväksytty".
Ihminen, joka ei koskaan ole saanut osakseen todellista hyväksymistä, ei pysty hyväksymään ketään, ei edes itseään, ja kuitenkin tämä hyväksytyksi tulemisen kokemus on yksi keskeisimpiä tekijöitä yksilön henkisen hyvinvoinnin palapelissä. Myös tässä pätee sama noidankehän periaate, jota edellä rakkaudentarpeen yhteydessä tarkastelimme. Eli että. Silloin kun ihminen ei ole saanut kokea todellista hyväksymistä ja hänen minäkuvansa on rakentunut ympäristön asenteiden mukaiseksi, hän projisoi omat kielteiset mielikuvansa toisiin ihmisiin ja kuvittelee ihmisten ajattelevan hänestä hänen kielteisten mielikuviensa mukaisesti ja käyttäytyminen ympäristön keskellä on usein näiden mielikuvien mukaista ja olen näkemässä, että monet yksilön häiriökäyttäytymiset voidaan selittää juuri sillä, että näillä "oikuillaan" yksilö yrittää viestittää toisille: "Hyväksykää minut". Otan omakohtaisia esimerkkejä:......."
http://personal.inet.fi/koti/aretalogia/Aretalogia.sielunhoito.html
Sen lisäksi, että yksilön varhaislapsuuden henkiset kokemukset säätelevät hänen persoonallisuutensa muodostumista ja sen myötä menestystä, niin aivan yhtä paljon persoonallisuuden muodostumiseen vaikuttavat tekijät, joita tässä nimitän henkisiksi tarpeiksi. Tarve olla rakastettu, olla hyväksytty, olla tarpeellinen ja turvallisuustarpeet ovat näistä keskeisimmät.
Joskus on julkisuudessa keskusteltu yksilön oikeudesta saada osakseen rakkautta. On jopa esitetty, että tämä yksilön oikeus kirjattaisiin perustuslakiin. Kuitenkin vaikeudeksi tässä tulee se, että mistä me tätä rakkautta osaksemme löydämme. Niille ihmisille, jotka ovat saaneet elää myönteisessä lapsuuden henkisessä ilmapiirissä ja ovat vapautuneita ja avoimia, tätä rakkautta heidän osakseen tulvimalla tulvii. Sen sijaan kielteisen varhaislapsuuden kokeneet, itseensäsulkeutuneet ja erakoituneet ihmiset saavat turhaan rakkautta osakseen etsiä ja tässä eivät auta edes perustuslain säädökset. On syntynyt noidankehä, jossa varhaislapsuudessa rakkaudesta osattomaksi jääneeltä ihmiseltä puuttuu omakohtainen täyttymys rakkauden tarpeesta eikä pysty rakastamaan ketään, edes itseään, ennen kuin on täyttymyksen rakkaudentarpeeseensa löytänyt. Nyt vuorostaan ympäristö ei pysty rakastamaan itseensäsulkeutunutta ja estynyttä ihmistä ja tässä on se noidankehä, johon aiemmin viittasin.
Merkillepantavaa on myös se, että täyttymätön rakkaudentarve synnyttää jatkuvan tuskan syvälle yksilön sisimpään. Tästä tuskastaan yksilö voi vapautua vain löytämällä täyttymyksen tarpeeseensa tai eliminoimalla rakkaudentarpeen täysin vastakkaisella voimalla. Eli tässä tapauksessa vihalla ja aggressioilla. Omakohtaisesti olen näkemässä, että valtaosa etenkin suurkaupungeissa esiintyvistä tarkoituksettomista ja raaistuneista väkivaltatapauksista on selitettävissä tällä. Tarvitaan vihaa vihan vuoksi ja verta veren vuoksi, jotta sisimpää raastava tuska pysyy loitolla. Ja kuten toisaalla uskon ja hypnoosin periaatteita käsittelevissä artikkeleissani olen tuonut ilmi, kaikki se, mikä kumpuaa alitajunnastamme - henkisestä minuudesta - on voimakkaampaa kuin ihmisen järjen päätelmät ja tietoinen tahto, joten näitä väkivaltatapauksia ei tulla koskaan järkeen vetoamalla tai poliisivoimin tai vankilatuomioin pysyvästi hoitamaan. Alitajunnasta kumpuavat aggressiot ovat siinä määrin voimakkaita, että ihmisen oma järki ja tahto ovat lähinnä passiivisia sivustaseuraajia sille mitä spontaanisti alitajunnasta kumpuaa.
Nämä samat tunnusmerkit, jotka pätevät edellä rakkaudentarpeen suhteen, pätevät soveltuvin osin myös muissa henkisissä tarpeissa. Kuten "olla hyväksytty".
Ihminen, joka ei koskaan ole saanut osakseen todellista hyväksymistä, ei pysty hyväksymään ketään, ei edes itseään, ja kuitenkin tämä hyväksytyksi tulemisen kokemus on yksi keskeisimpiä tekijöitä yksilön henkisen hyvinvoinnin palapelissä. Myös tässä pätee sama noidankehän periaate, jota edellä rakkaudentarpeen yhteydessä tarkastelimme. Eli että. Silloin kun ihminen ei ole saanut kokea todellista hyväksymistä ja hänen minäkuvansa on rakentunut ympäristön asenteiden mukaiseksi, hän projisoi omat kielteiset mielikuvansa toisiin ihmisiin ja kuvittelee ihmisten ajattelevan hänestä hänen kielteisten mielikuviensa mukaisesti ja käyttäytyminen ympäristön keskellä on usein näiden mielikuvien mukaista ja olen näkemässä, että monet yksilön häiriökäyttäytymiset voidaan selittää juuri sillä, että näillä "oikuillaan" yksilö yrittää viestittää toisille: "Hyväksykää minut". Otan omakohtaisia esimerkkejä:......."
http://personal.inet.fi/koti/aretalogia/Aretalogia.sielunhoito.html
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nuo ovat mielenkiintoisia asioita. Omat vanhempani erosivat, kun olin kolmevuotias ja jäin tuolloin isäni luokse asumaan. Sen jälkeen koti ei enää tuntunut kodilta. Jotain puuttui.Tuohon aikaan asia harmitti kovasti ja siitä sai myös kuulla pilkkaa esim. koulukavereiden osalta.
Nykyään olen kyllä aika itseenisulkeutunut "erakko", mutta kaikkeen tottuu. Omalla kohdallani ei onneksi tuollaisia kielteisiä vaikutuksia, kuten vihaa ja agressiota ole ilmennyt.
Mutta kyky rakastaa. Sitä en ole koskaan oikein oppinut. Niinkuin tuossa kirjoitit, ehkä sitä itse ajattelee alitajuisesti omien kielteisten mielikuviensa mukaisesti.
Joskus vuosia sitten kun vielä seurustelin, en oikein uskaltanut heittäytyä täysillä mukaan rakkauteen, vaikka tuosta tytöstä kovasti pidinkin. Ehkä jokin alitajunnassa oleva pelko oli esteenä. Jälkeenpäin on tullut ajateltua, että varmaankin myös tämä toinen ihminen saattoi tuon itseluottamuksen puutteen havaita.
Vanha sanonta kuuluu: "Kokemuksestaanhan se pappikin saarnaa", eli kaikki ne, mitkä tavalla tai toisella liittyvät oman elämän kuvioihin, ovat yleensä hyvin keskeisellä sijalla ihmisen ajattelussa ja käyttäytymisesä. Silloinkin kun ei halua olla itsekeskeinen.
Näitä henkisen minän tarpeita olen erämaiden kasvattina ja erakkosieluna joutunut pohtimaan hyvinkin syvältä ja päätynyt niihin ajatuksiin, joita yritin kirkastaa. Itse en ole avioerokodin lapsi eikä kotona ollut koskaan alkoholi tai muitakaan ongelmia. Ei myöskään uskovainen koti. Mutta muuten elämä oli pienen mustan mökin kasvattina yhtä maanpäällistä helvettiä niin koulussa kuin kyläyhteisössäkin. Nämä ympäristön sysimiset ja tyrkkimiset ajoivat minut erämaihin sekä itämaisten uskontojen ja filosofioiden sekä hypnoositutkimusten piiriin, joiden avulla pääsin nousemaan henkisesti ympäristön yläpuolelle. Mutta rakkauden ja hyväksymisen tarpeisiin näiltä alueilta ei vastausta löytynyt kun tähän olisi tarvittu toisia ihmisiä, ryhmää tai joukkoa, mutta tähän päivään mennessä tällaista ei ole löytynyt. Ei kirkosta eikä sen ulkopuolelta, joten meitä on vähintään kaksi erakkosielua, omissa sisimpämme kammioissa asuvaista ja ihmisen ikävää potevaista.
Koska äitisi lähti ja jäit isän hoiviin, esti tämä seikka sinua kiintymästä tuohon tyttöön, josta pidit.
Pelkäsit tiedostomattomasti että hänkin jättäisi sinut ja vanhat äidistä luopumisen tuskaiset tunteet tulisivat taas uudelleen kärsittäviksi.
Ja enemmänkin meitä löytyy.
Nämä asiat on menossa vielä pahempaan.
Ja että nimenomaan kilpailu tekee tämän.
Sanoisin että myöskin uskonto on vaikuttamassa tähän samaan suuntaan tai että käytetään uskontoa tähän tarkoitukseen.
Silloin kun ihminen on parantamassa omaa asemaa taitaa kaikki keinot olla käytössä siinä määrin mitä rajat sietävät.
Tässä taas on näyttöä siitä että tämä nykyinen yhteiskuntamalli on täysin vanhentunut eikä pysty takamaan kehitystä oikaan suuntaan vaan enemmän päinvastoin.
Jokainen valvoo kipeästi omia lyhytnäköisiä etuja. Kännykkähulluus. Digi-hulluus.
Uuden energian kehityksen vainoaminen:
www.padrak.com/ine/NEN_6_10_18.html
ovat nyky-yhteiskunnassamme jääneet täysin vaille huomiota. Olen jo yli 30 vuotta sivusta seurannut opettajavaimoni työtä ja jokaisessa luokassa on ollut muutama ns. ongelmaoppilas ja miltei jokaisen tällaisen taustalla ovat olleet vaikeat kotiolot. Avioerot, au-lapset, isäpuoli, äitipuoli, jopa useitakin ja tämä ei ole voinut olla jälkiä jättämättä lapsen psyykeen. mm. oppimiskykyyn. Nyt aivan viimevuosina näiden ongelmaoppilaiden suhteellinen osuus on lisääntynyt samassa suhteessa kuin on lisääntynyt avioerojen määrä yhteiskunnassamma. Niinpä viime keväänä koulunsa aloittaneista jopa puolella oli erilaisia keskittymis- ym vaikeuksia.
Yhtenä pienten lasten henkistä kehitystä ajatellen kielteisenä piirteenä pidän myös sitä, että lapset aivan liian pienenä kiikutetaan päivähoitoon täysin uusiin ja outoihin ympäristöihin jolloin lapsen omassa kodissaan kokemat henkiset turvarakenteet särkyvät ja kaikissa kodeissa näitä ei ole koskaan ollutkaan - isän tuomaa turvallisuutta ja äidin antamaa rakkautta.
".......
2. Ympäristön henkinen ilmapiiri lapsen henkisen kehityksen säätelijänä.
Näissä parissa esimerkkitapauksessa liikumme sillä henkisen tiedostamisen alueella, jota ei voida tavanomaisten aistihavaintojemme avulla saavuttaa - siinä henkisessä ulottuvuudessa joka voidaan tiedostaa siis vain henkisinä kokemuksina.
Jos ajattelemme pöytäkivelleni tulleita muurahaisia, niin näitä oli aivan turhaa yrittää huutamalla käskeä lähtemään kiveltäni sen vuoksi, että näiltä puuttuu sekä kuuloaisti, että ymmärrys puhutun sanan ymmärtämiseen. Sama koskee myös kukkaa ja kuitenkin molemmat reagoivat esimerkkitapauksissamme samalla tavalla. Peläten minun tai amerikkalaisen tohtorin vihaista mielialaa. Näiden reaktioiden lähtökohtana ei siis ollut aistittavaan sanaan perustuva ymmärrys ja toiminta vaan henkinen kokemus vallitsevasta henkisestä ilmapiiristä. Näissä tapauksissa vihasta.
Nyt jos lähdemme laajentamaan näiden kahden esimerkkitapauksen antamia opetuksia koko elämänkentän alueelle, niin vastaavia esimerkkejä löydämme kaikkialta niin ihmisten kuin koko luomakunnankin keskuudesta ja siitäkin huolimatta, ettei näitä ilmiöitä tiedosteta eikä osata yhdistää syyn ja seurauksen, karman, lain muodossa ihmisten elämään ja kohtaloihin, niin nämä hallitsevat monien kohtaloita keskuudessamme joko myönteisellä tai kielteisellä tavalla.
Ajatelkaamme vaikkapa pientä vastasyntynyttä vauvelia. Hänelle koko meidän maailmamme on uusi ja täysin käsittämätön maailma, jonka tapahtumia hän ei vielä ymmärrä. Ei ymmärrä myöskään puhetta, joten näiltä osin hän on täysin verrattavissa esimerkkitapauksiemme muurahaisiin tai kukkaan. Ja aivan samalla tavalla kuin muurahaiset tai kukka tiedostivat vallitsevan henkisen ilmapiirin, niin aivan samalla tavalla myös vastasyntynyt vauveli aistii henkisenä kokemuksena ympäristönsä henkisen ilmapiirin, joko kielteisenä tai myönteisenä, ja näistä aivan ensimmäisistä kokemuksista alkaa sen ihmisen persoonallisuuden kehitys ja elämän suuntautuminen joko kielteiseen tai myönteiseen suuntaan.
Esimerkkitapauksissamme vallitsevaa henkistä ilmapiiriä hallitsi viha, johon muurahaiset ja kukka reagoivat vastaavalla tavalla. Muurahaiset lähtivät loikkimaan turvaan ja kukka ilmensi pelkoa, jonka valheenpaljastuskoneen piirturit osoittivat. Aivan samalla tavalla myös vastasyntynyt vauva aistii henkisenä kokemuksena vallitsevan ilmapiirin ja reagoi vastaavalla tavalla.
Rakkauden ja turvallisuuden leimaamassa henkisessä ilmapiirissä vauvan olemus ja käyttäytyminen on avointa ja vapautunutta. Iloista ja harmitonta jokeltelua ja myönteistä kehitystä kohti myönteistä tulevaisuutta. Sen sijaan vihan, katkeruuden, pelon tai muiden kielteisten tekijöiden leimaamassa henkisessä ilmapiirissä, josta vauva ei voi mihinkään lähteä, vauva on pelokas ja arka. Itkee paljon, jopa ilman ymmärrettävää syytä, ja tapahtuva kehitys on hidasta ja monien ongelmien sävyttämää. Oman lisänsä kielteiseen kehitykseen tuo myös vanhempien huolestuminen lapsen kielteisistä piirteistä; jonka huolestumisen lapsi aistii ja tämä edelleen pahentaa tilannetta ja kehitystä.
Nämä, jo hyvin varhaisessa lapsuudessa koetut kokemukset vallitsevasta henkisestä ilmapiiristä leimaavat yksilön persoonallisuutta ja säätelevät yksilön kohtaloa ja menestystä koko elämän ajan. Niin ikään yksilö leimataan ympäristön, koulut, kyläyhteisöt, työympäristö jne. taholta hänen persoonallisuutensa leimalla: "Se on semmonen", mutta juuri koskaan kukaan ei pysähdy miettimään miksi joku on sellainen kuin on. Nyt jos taustalla ovat varhaisessa lapsuudessa koetut kielteiset henkiset kokemukset ja niistä aiheutunut ahdistuneisuus ja itseensäsulkeutuneisuus, niin tämä ihminen saa koko elämänsä kärsiä kielteisistä kokemuksistaan ihmisten karttamisena, sysimisenä ja tyrkkimisenä. Siitäkin huolimatta, että ihminen itse on täysin syytön siihen millainen hän on ja tunnettuahan myös on, että "lyödyn lyöjiä" ja "särjetyn ruo'on särkijöitä" tästä maailmasta ei puutu......."
Minä olen onnellisen kodin lapsi. En halua korostaa sitä tässä ja ylistää, sillä en minä sitä valinnut. Se oli siunaus kai...
Mutta olen suuntautumassa ammatissani jollaintavalla häiriintyneiden lasten pariin. Mina kiinnostaa tavattomasti syyt, mitkä niihin johtaa ja ennenkaikkea minulla on auttamishalua ja sydäntä. Mutta minä epäilen omaa henkistä kyvykkyyttäni. Olen saanut elää, ehkä ainakin jonkun mielestä pehmeässä pumpulissa. Ja niin kai jossain mielessä olenkin, vaikka omat kriisini olen miäkin läpi käynyt.
Koen kyllä olevani eheä ja vahvakin jossainmiessä. Mutta toisaalta välillä minuun hiipii pelko, että jaksanko sittenkään? Eikö olisi helpompaa, jos en tietäisi kaikesta pahasta, mitä maailmassa on? Mutta toisaalta, juuri minä pystyn parantamaan sitä, jos haluan ja tehdä maailmasta jollekin hitusen paremman paikan elää. Mutta aika ja elämä näyttää. Minulla on kuitenkin johdatukseen vahvaakin vahvempi luottamus...
Käsky saada kaikki ihmiset muokattuja samaan
muottiin ja näin sdp:n kannattajiksi.
Tämä sdp:n linja ollut jo pitemään ja apinoitu Ruotsista ja/tai muinaisesta NL.
Minulla on sukulaisia Ruotsissa ja he kertovat
näitä piirteitä ja miten on saatu kansa omaksumaan näitä yksikaistaisia ajatusmalleja.
On havaittu että tämä demokrattinen yhteiskuntamalli ei toimi (koska miten hyviä ideoita tahansa niin 2 24) ja yritetään kiemurrellen luoda yhden puolueen (näenäis-demokratista) diktatuuria.
Kaikki johtuu tästä mammonpalvonnasta.
Ihmisten kohtaamisessa ja sisäisessä tykökäymisesä tärkeintä ei ole korkea opillinen sivistys tai jotkin oppiarvot. Monesti nämä ovat jopa esteenä todelliselle sydänten yhteydelle muokatessaan ihmisestä tietyn oppisivistykseen kuuluvan roolipesoonan - ammattiauttajan.
Aidossa ihmisten kohtaamisessa ja sisäisessä tykökäymisessä tärkeintä on rakkaus ja halu auttaa, jotka sinulla jo on, ja ajan kanssa turvallisesti eteenpäin mennen monet sydänten lukot avautuvat kuin itsestään.
Olen itse toiminut terveenä ollessani kadun nuorten ja moninkertaisten murhamiesten ja rostootyyppien parissa ja ainakin omakohtaiset kokemukseni on, ettei ole niin paatunutta rikollista, kovista, tai terroristia, etteikö jossain syvällä kivikovan kuoren sisällä asu myös pieni, hyvä ja herkkä sisäinen ihminen omine ahdinkoineen ja pelkoineen. Tarvitaan vain yhteys tähän sisäiseen ihmiseen, sen vapauttaminen ja vahvistaminen ja monen ongelmaihmisen elämä muuttuu kokonaan uusille raiteille. Edelleen on syytä muistaa, että muutokset tapahtuvat vain ajan kanssa ja työ on henkisesti vaativaa, mutta on sen arvoista.