Charlie Hebdon julkaisut ja lehteä vastaan suoritettu isku ovat nostaneet sanavapauden laajemmankin tarkastelun kohteeksi, myös tällä palstalla.
Charlie Hebdoa on puolustettu vetoamalla sanavapauden perustavaan merkitykseen länsimaisessa demokratiassa. Itsekin olen jossain keskustelussa sanonut, että sananvapaus on länsimaisessa demokraattisessa arvomaailmassa ihan ylimpien arvojen joukossa.
Toisaalta, pohdin jo muutama päivä sitten joissakin kommenteissa sitä, että kaikkiin vapauksiin tai oikeuksiin liittyy aina myös vastuu siitä, miten kyseisiä vapauksia ja oikeuksia toteutetaan. Muodostin kokeeksi käsitteen sananvastuu pariksi sananvapaudelle. Tällaista selkeästi määritettyä vastuuta ei löydy oikeudellisesta käsitteistöstä.
Huomioni kiinnitti uutinen tämän päivän Iltalehdessä, jossa poliisi pohtii aivan samaa asiaa ja puhuu vastuusta suunnilleen samassa merkityksessä.
"Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö ottaa kantaa myös sananvapauteen liittyvän vastuun puolesta."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015030619309914_uu.shtml
Tähän aloitukseen ei liity täsmällistä kysymystä. Annan sen palstalle mahdollista kommentointia odottaen.
Charlie Hebdoa on puolustettu vetoamalla sanavapauden perustavaan merkitykseen länsimaisessa demokratiassa. Itsekin olen jossain keskustelussa sanonut, että sananvapaus on länsimaisessa demokraattisessa arvomaailmassa ihan ylimpien arvojen joukossa.
Toisaalta, pohdin jo muutama päivä sitten joissakin kommenteissa sitä, että kaikkiin vapauksiin tai oikeuksiin liittyy aina myös vastuu siitä, miten kyseisiä vapauksia ja oikeuksia toteutetaan. Muodostin kokeeksi käsitteen sananvastuu pariksi sananvapaudelle. Tällaista selkeästi määritettyä vastuuta ei löydy oikeudellisesta käsitteistöstä.
Huomioni kiinnitti uutinen tämän päivän Iltalehdessä, jossa poliisi pohtii aivan samaa asiaa ja puhuu vastuusta suunnilleen samassa merkityksessä.
"Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö ottaa kantaa myös sananvapauteen liittyvän vastuun puolesta."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015030619309914_uu.shtml
Tähän aloitukseen ei liity täsmällistä kysymystä. Annan sen palstalle mahdollista kommentointia odottaen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luin kyseisen jutun ja olen apulaispoliisipäällikön kanssa suurelta osin samaa mieltä.
Ihmisten tarkoituksellinen loukkaaminen on moukkamaista. Moukkamaisuudesta ei kuitenkaan tule rangaista kuolemalla tai edes väkivallalla. Moukkamaisuuden rangaistuksen tulisi olla sivistyneessä yhteisössä samalla tasolla teon moitittavuuden kanssa. Eristäminen, julkinen halveksunta tai vaikeneminen kuoliaaksi olisi riittävä rangaistus.
Siihen taitaa olla vaan vielä poitkä matka.
Paljon kirjoitellaan mediassa myös siitä, että nykyinen individualistinen kulttuuri näkyy kaikilla elämänalueilla niin, että ihmiset ovat entistä tietoisempia oikeuksistaan ja osaavat vaatia niiden kunnioittamista. Tämä ilmenee esim. julkishallinnossa, jonka ihmiset mieltävät yhä enemmän asiakas-palvelija-suhteeksi. Julkishallinnolta vaaditaan palvelua ilman että se suhteutetaan esim. omiinvastuisiin yhteiskuntaa kohtaan. Sama käsitys on hiipimässä myös esim. kirkkoon, jossa seurakuntalaiset myös mieltävät enenevästi kirkon palvelujen tuottajaksi, joihin palveluksiin heillä asiakkaina on oikeus. Jos palvelut eivät tyydytä, äänestetään jaloilla.
Tuntuu siltä, että yhteiskunta on päätynyt historialisesti tilanteeseen, jossa yksilön oikeuksia ei ole enää syytä korostaa velvollisuuksien ja vastuiden kustannuksella. Olisko hyvä ottaa esim. perustuslaissa oikeuksien ja vapauksien rinnalle suoraan kansalaisen vastuita määrittäviä muotoiluja? Vastuuthan kyllä löytyvät tavallisista laeista, mutta ne hajaantuvat koko lakitekstiin, samalla kun perusoikeudet on esitetty kootusti perustuslaissa.
En silti ajattele tätä juridisena ongelmana, vaan pikemmin viestinnällisenä: miten asiat esitetään. Nyt oikeudet esitetään korostetusti, vastuita ei.
"Olisko hyvä ottaa esim. perustuslaissa oikeuksien ja vapauksien rinnalle suoraan kansalaisen vastuita määrittäviä muotoiluja? "
Voisi sekin olla jonkinlainen ratkaisu, mutta moniko suomalaisista tuntee perustuslakia edes pintäpuolisesti? Mielestäni kyse on suuressa määrin kasvatuksesta sekä kodeissa, kouluissa, että julkisessa mediassa. Itse entisenä YH isänä pyrin antamaan lapsilleni oikeuksia ja vastuuta tasapuolisesti niin, että aikuisiän savutettuaan heistä tulisi täysipäisiä ja yhteiskuntakelpoisia jäseniä yheiskuntaan. En tiedä, paljoako johtuu vaikutuksestani, mutta tavoite on omien kersojen kohdalla saavutettu.
Itsekkyyttä ihmisistä tuskin voidaan ikinä poistaa. Kyse taitaa olla siitä, miten yhteiskunta itsekyyteen suhtautuu.
"moniko suomalaisista tuntee perustuslakia edes pintäpuolisesti?" En tiiä :-)
Perustuslaissa on kuitenkin määritelty ne kansalaisen perusoikeudet, joita kansa noin ylimalkaan osaa vaatia riipumatta siitä, tietävätkö niiden juontuvan juuri perustuslaista.
Silla miten lait kirjoitetaan on kyllä vaikutusta koko kulttuuriin. Ja toki ihan perusasioihin, kuten esim kasvatusvastuuseen jne.
Kulttuuri on kokonaisuus, joka toimii monilla tasoilla yhtä aikaa. Mulla on käsitys, että esim. Suomessa lasten pahoinpitelyt ovat vähentyneet - kasvatuskulttuuri on siis muuttunut - sen jälkeen kun lapsen ruumiillinen kurittaminen rinnastettiin laissa pahoinpitelyyn.
"Kulttuuri on kokonaisuus, joka toimii monilla tasoilla yhtä aikaa. Mulla on käsitys, että esim. Suomessa lasten pahoinpitelyt ovat vähentyneet - kasvatuskulttuuri on siis muuttunut - sen jälkeen kun lapsen ruumiillinen kurittaminen rinnastettiin laissa pahoinpitelyyn."
Olemme samaa mieltä. Lailla on vahva ohjaava vaikutus, joka vaikuttaa pitkässä juoksussa myös kansan yleisiin asenteisiin ja lasten kasvatukseen ihan käytännön tasollakin.
Toisaalta lakien säätämisessä on kuitenkin pakko huomioida se, mitä Olaus Petri sanoi jo 1500 luvulla: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan" Se "oikeus ja kohtuus" on asia, joka muuttuu ihmisyhteisöissä historian aikana paljonkin. 1700 tai 1800 luvun USA:n etelävaltioissa tuskin olisi edes kannattanut säätää lakia, jonka mukaan orjan oikeudet ihmisenä olisivat samanlaiset kuin plantaasin omistajan.
Itse näen kysymyksen prosessina, jossa lait muokkaavat mielipiteitä ja yleisen mielipiteen hidas muuttuminen mahdollistaa humaanimmat lait. Siksi painotan kasvatusta ja yhteiskunnan asenteiden muokkausta jos en lakien säätämisen yli, niin ainakin sen ohella ja rinnan.
Tässä taitaa nyt olla puhe kansalaisyhteiskunnan toiminnasta, jossa kansalaisten toiminta vaikuttaa lakeihin ja lait kansalaisten toimintaan.
Sanavapaus on aivan keskeinen elementti, jolla tämä kokonaisuus toimii. Siksi on vaarallista, jos sanavapautta tukahdutetaan: sen täytyy olla mahdollisimman laajaa. Mutta yhtä vaarallista on, jos sitä käytetään väärin, esim. luomaan tilanne, jossa oikeutetaan jonkun ryhmän diskriminointi sananvapauden nimissä tai laajennetaan sananvapaus niin laajaksi, että sillä ei ole mitään rajoja.
Mulle tulee mieleen yleinen esimerkki demokratian väärinkäytötä: historiassa on esimerkkejä tapauksista, joissa totalitarismia ajava liike on nostanut itsensä valtaan demokraattisessa prosessissa ja saanut sitä kautta legitimiteetin. Ja käyttänyt sitten tätä legitiimiä asemaansa demokratian murskaamiseen.
Sananvapautta voi myös käyttää samantyyppisesti väärin: sen demokraattinen pohja antaa oikeutuksen kaikenlaiselle sanan käytölle, myös sellaiselle, joka ei palvele kansalaisyhteiskunnan toteutumista.
Hm. Sanani kiertelevät jonkun ajatuksen ympärillä,mutta en pääse ytimeen, ainakaan vielä.
Ottamatta kantaa Charlie Hebdon poliittiseen ja uskonnolliseen agendaan oma mielipiteeni kuitenkin on, että kyseinen julkaisu on roskaa. Ainakin vertailtaessa vaikkapa taannoiseen Pahkasikaan tai johonkin muuhun punk-genren pienoislehteen.