Riippuu näkökulmasta pitääkö epätasa-arvoisena sitä että naisella kyyneleet huppelehtivat herkemmin, vaiko sitä että miehen ei ole ihan niin helppo purkaa patoutumiaan harmittomalla tavalla.
On helppo halveksua naista ja vähätellä hänen itkujaan, ja on mielestäni surullista että mies voi kokea naisen tunteilun teennäisenä ja vilpillisenä. Kuitenkin kyseessä voi olla todellakin suorastaan fyysinen tarve purkautua, luulisi miesten ymmärtävän kuinka pakottava tarve tarve purkautumiseen on.
On myös helppo ivata miestä joka tarttuu mieluummin kirveeseen kuin alkaa tilittää tuntojaan. Voi olettaa että miehet ovat tunnevammaisia, joilta ei voi odottaa lainkaan inhimillistä käytöstä vaikka koko suku kuolisi yhteen läjään miehen ympärille.
Katsoin kerran jonkun tiedeohjelman jossa kokeeksi syötettiin mieshormonia vapaaehtoiselle naiselle (tämä nainen taisi jo entuudestaan olla keskimääräistä maskuliinisemmin suuntautunut yksilö). Mieshormonia jonkin aikaa käytettyään hän havaitsi ettei hän enää itkenyt. En muista testattiinko sitä miten hän kykenee tulkitsemaan ja erottamaan muiden ihmisten tunnetiloja. Se olisi ollut todella mielenkiintoinen koe, sillä se että miehet olettavat herkästi naisten itkevän pelkästään manipuloidakseen ja vilppiä harrastaakseen viittaa mielestäni siihen että miehet eivät osaa tunnistaa mitkä ovat aitoja ja mitkä teeskenneltyjä tunteita.
Mistä tämä kaikki naisten itkeskely ja miesten kykenemättömyys siihen johtuu? Uskoisin että pitää mennä alkuihmisten aikoihin asti. Toki naisen emootioita keikuttaa jatkuvan hormonivaihtelun aikaansaama stressi. Mutta naisen herkemmälle tunteikkuudelle on selvä biologinen tilaus: se että nainen kykenee tuntemaan vivahteikkaita ja monimutkaisiakin tunteita saa hänet kiintymään omiin jälkeläisiinsä siinä määrin, että hän jaksaa ja viitsii huoltaa nämä aikuisuuden kynnykselle asti.
Jos taas alkumies olisi vääntänyt itkua aina kun tuli pipi, niin miten hän olisi pärjännyt eloonjäämistaistelussa villieläimiä ja muita luonnon vastuksia vastaan käydessään, kun hän yksin tai yhdessä muiden miesten kanssa metsästi ja kalasti?
Mitä haluan tällä kirjoituksellani sanoa on se, että meidän pitäisi yrittää ymmärtää toisiamme eikä kuvitella ja odottaa toisistamme ja toisiltamme aina sitä pahinta.
On helppo halveksua naista ja vähätellä hänen itkujaan, ja on mielestäni surullista että mies voi kokea naisen tunteilun teennäisenä ja vilpillisenä. Kuitenkin kyseessä voi olla todellakin suorastaan fyysinen tarve purkautua, luulisi miesten ymmärtävän kuinka pakottava tarve tarve purkautumiseen on.
On myös helppo ivata miestä joka tarttuu mieluummin kirveeseen kuin alkaa tilittää tuntojaan. Voi olettaa että miehet ovat tunnevammaisia, joilta ei voi odottaa lainkaan inhimillistä käytöstä vaikka koko suku kuolisi yhteen läjään miehen ympärille.
Katsoin kerran jonkun tiedeohjelman jossa kokeeksi syötettiin mieshormonia vapaaehtoiselle naiselle (tämä nainen taisi jo entuudestaan olla keskimääräistä maskuliinisemmin suuntautunut yksilö). Mieshormonia jonkin aikaa käytettyään hän havaitsi ettei hän enää itkenyt. En muista testattiinko sitä miten hän kykenee tulkitsemaan ja erottamaan muiden ihmisten tunnetiloja. Se olisi ollut todella mielenkiintoinen koe, sillä se että miehet olettavat herkästi naisten itkevän pelkästään manipuloidakseen ja vilppiä harrastaakseen viittaa mielestäni siihen että miehet eivät osaa tunnistaa mitkä ovat aitoja ja mitkä teeskenneltyjä tunteita.
Mistä tämä kaikki naisten itkeskely ja miesten kykenemättömyys siihen johtuu? Uskoisin että pitää mennä alkuihmisten aikoihin asti. Toki naisen emootioita keikuttaa jatkuvan hormonivaihtelun aikaansaama stressi. Mutta naisen herkemmälle tunteikkuudelle on selvä biologinen tilaus: se että nainen kykenee tuntemaan vivahteikkaita ja monimutkaisiakin tunteita saa hänet kiintymään omiin jälkeläisiinsä siinä määrin, että hän jaksaa ja viitsii huoltaa nämä aikuisuuden kynnykselle asti.
Jos taas alkumies olisi vääntänyt itkua aina kun tuli pipi, niin miten hän olisi pärjännyt eloonjäämistaistelussa villieläimiä ja muita luonnon vastuksia vastaan käydessään, kun hän yksin tai yhdessä muiden miesten kanssa metsästi ja kalasti?
Mitä haluan tällä kirjoituksellani sanoa on se, että meidän pitäisi yrittää ymmärtää toisiamme eikä kuvitella ja odottaa toisistamme ja toisiltamme aina sitä pahinta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itkuhan viestittää pahaa oloa ja myöskin helpottaa.
Naisilla tämä tunnepuoli on jopa aivoissa todettu toisenlaiseksi kuin miehillä.
Oikeassa olet siinä, että ymmärrystä tarvitaan puolinja toisin.
...
Ihan asiallista pohdintaa. Se, että miehet eivät toimi tunnepohjalta, ei tarkoita heidän olevan tunnevammaisia. Tämän varmaan tiedätkin. Edelleen maailmassa on paljon sellaisia tehtäviä, joiden suorittamisessa liiasta tunteilusta on vain haittaa. Tuosta itkemisestä. Minulla oli taannoin työkaveri, joka oli aika häijy muita kohtaan. Suorastaan tuntui, että hän nautti muiden mielen pahoittamisesta. Jos hän jäi väittelyssä alakynteen, hän suuttui äärettömästi ja alkoi lopulta itkeä. Suuttumisen ja kiukustumisen ymmärrän, mutta mistä tuo itku kertoo? Niin, kyseessä oli nainen.
Niin, ei se kyllä aina siitä kerro että ihminen olisi empaattinen, sympaattinen ja hieno ihminen jos kykenee itkemään. Sikäli kuin oma näkemykseni siitä että se poistaa paineita pitää paikkansa, niin tottakai väittelyssä alakynteen jääminen voi aiheuttaa sellaisen otsasuonen pullistumisen että itkuhan siinä pääsee.
Itsekin tiedän työelämästä yhden naisen joka tapasi ilkeillä kaikenlaista muista työntekijöistä, ja sitten kuitenkin itkeskeli kerran kahvihuoneessa kuinka hänelle "oli sanottu niin pahasti".
Tulee tietysti mieleen että jos miehet itkeskelisivät jos sanotaan pahasti tai jos jää väittelyssä alakynteen, että olisiko sitten sotiakaan kun paha mieli purettaisiin ulinalla. Mutta kaiketi se sotimistaito tuli siinä samassa paketissa kuin metsästystaito, joten jos ottaa toisen pois, niin eipä siinä sitten läskin kanssa pahemmin festata vissiin...
Siispä asioilla ja sukupuolten ominaisuuksilla on aina monta puolta.
paineitaan käyttämällä nyrkkejä.
no mie oon 14 vuotias tyttö ja joskus itken ihan turhistaki asioista vaik jos joku haukkuu tai heittää läppää , en sano että oisin tosikko kun käyn itkee läpästä mut siis en tiiä onko tää iha normaalii ko itken niiki pienistä ? joku voi vaiks sanoo et '' ootpas sie nättinä ja virne '' sit mie otan sen läppänä mut käyn silti pillitämää :D sitte meen omii oloihi ja koitan sönköttää muille et '' ei miul täs mitää '' ja sillo ku mie itken en voi puhuu siitä tai itken enemmä D:
Katsoin kerran jonkun tiedeohjelman...
Minäkin katsoin saman. Henkilö mainitsi tuntevansa itsensä rauhallisemmaksi ja tasapainoisemmaksi hormonien jälkeen.
Mutta mikä on aidon ja teeskennellyn tunteen ero? Jos nainen kiihdyttää itsensä raivoon ja itkuun omasta halustaan, kummasta asiasta on kysymys? Ja miksi miehen pitäisi lähteä mukaan tähän eli puolestaan teeskennellä empatiaa?