Emme voi todistaa MITÄÄN olemattomaksi.
Siksi esimerkiksi Jumalan olemassaoloon ei ole perusteita ennen kuin todisteita esitetään.
Silti monet uskovaiset pitävät sitä,että "Emme voi olla varmoja" perusteena Jumaluskolle.
Heille asetankin haasteen:
Todistakaa minulle joko
a)Että Jumala on
(EI riitä,että "on tunne", tai että "Raamatussa on jakeita"...)
b)Todistakaa että keijuja ei ole.
(Voihan olla,että niitä on vaikea havaita jne.
Niistäkin on Raamattuun verrattavia uskomuksia,jotka koottuna kirjaksi voisivat olla keiju-uskon "Pyhä Kirja".)
Siksi esimerkiksi Jumalan olemassaoloon ei ole perusteita ennen kuin todisteita esitetään.
Silti monet uskovaiset pitävät sitä,että "Emme voi olla varmoja" perusteena Jumaluskolle.
Heille asetankin haasteen:
Todistakaa minulle joko
a)Että Jumala on
(EI riitä,että "on tunne", tai että "Raamatussa on jakeita"...)
b)Todistakaa että keijuja ei ole.
(Voihan olla,että niitä on vaikea havaita jne.
Niistäkin on Raamattuun verrattavia uskomuksia,jotka koottuna kirjaksi voisivat olla keiju-uskon "Pyhä Kirja".)
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos Jumalan olemassaolo voisi olla eksaktisti todistettavissa, ei olisi enää uskontoja.
Jo sanoina usko, uskonto ja uskovainen tarkoittavat jotain, johon uskotaan. Siis ei tiedetä.
Käsittääkseni juuri tämä on pointtikin. Jostain olin joskus lukevinani, että Jumalan tuleekin olla salattu. Näkisin, että näin ollen ihmisen vastuu teoistaan on eri luokkaa ja filosofisempi kuin tapauksessa, jossa Jumala tulee todistetuksi.
Konstikos se olisi hyvin elää, jos olisi varmuus siitä että paha rangaistaan ja hyvä palkitaan. Nyt, epävarmuudessa eläessään ihminen joutuu jatkuvasti pohdiskelemaan himojaan ja niitä vastaan taistelua: "entäs jos sittenkin tämä teko, joka olisi minulle kivaa mutta selvästi moraalin vastaista, aiheuttaakin suurempia seuraamuksia?". Tässä päästäänkin lähemmäs pontimiemme syvempiä syitä: pyrimmekö tekemään hyvää/välttämään pahaa koska inhimillisyydessämme on sellainenkin jalo piirre, vai onko kaikki vain rangaistuksen pelkoa?
"Jos Jumalan olemassaolo voisi olla eksaktisti todistettavissa, ei olisi enää uskontoja."
And your point is...?
"Jostain olin joskus lukevinani, että Jumalan tuleekin olla salattu. Näkisin, että näin ollen ihmisen vastuu teoistaan on eri luokkaa ja filosofisempi kuin tapauksessa, jossa Jumala tulee todistetuksi."
Siis jumalan olemassaolon todistaminen ei vaikuta moraaliin eikä etiikkaan. Miten se voisi? Ihminen vieläkin joutuisi tekemään omat ratkaisunsa näiden asioiden kanssa.
"Konstikos se olisi hyvin elää, jos olisi varmuus siitä että paha rangaistaan ja hyvä palkitaan."
Mutta eihän nytkään kaikkea pahaa rangaista ja kaikkea hyvää palkita, joten miksi asia muuttuisi?
Jos tarkoitat kuolemanjälkeistä olotilaa, niin eihän jumalan olemassaolo aiheuta sitä.
>"Jos Jumalan olemassaolo voisi olla eksaktisti todistettavissa, ei olisi enää uskontoja."
>And your point is...?
Jumalan olemassaolemista tai olemattomuutta käsitellään lähinnä uskontojen ja ateismin vuoropuhelulla. Aina silloin tällöin esiintyy näitä vaatimuksia Jumalan todistamisesta. Pointti on, että tämä on turhaa: aika pitkälle uskontojen idea on juuri siinä, ettei asiaa todisteta/voida todistaa. Niin ollen Jumalan todistamattomuus ei toimi ateismin puolesta, kuten arvelin alkuperäisen kirjoituksen punaisen langan olevan. Jos ymmärsin väärin, eipä olisi ensimmäinen kerta.
>Siis jumalan olemassaolon todistaminen ei vaikuta moraaliin eikä etiikkaan. Miten se voisi? Ihminen vieläkin joutuisi tekemään omat ratkaisunsa näiden asioiden kanssa.
Kyllä, mutta esim. murtovaras tuskin sälpäisisi sirpaleiksi liikkeen ikkunaa, jos näkisi että liikkeen edustalla olisi poliisiauto. Jos olisi varmaa, että on tätä viimeinen tuomio -kamaa, ihmiset myös välttäisivät pahojen tekoa rangaistuksen pelosta, eivät moraalisista syistä.
>Mutta eihän nytkään kaikkea pahaa rangaista ja kaikkea hyvää palkita, joten miksi asia muuttuisi?
Aivan. Tämä on pointti. Aniharva pahojaan tekevä rötöstelisi, jos olisi aivan varma kiinnijoutumisestaan. Uskontokaman idea on, että mikään paha ei jää huomaamatta.
>Jos tarkoitat kuolemanjälkeistä olotilaa, niin eihän jumalan olemassaolo aiheuta sitä.
Käsittääkseni ainakin uskontojen mukaan juuri Jumala aiheuttaa kuolemanjälkeisen elämän.
"Konstikos se olisi hyvin elää, jos olisi varmuus siitä että paha rangaistaan ja hyvä palkitaan. Nyt, epävarmuudessa eläessään ihminen joutuu jatkuvasti pohdiskelemaan himojaan ja niitä vastaan taistelua: "entäs jos sittenkin tämä teko, joka olisi minulle kivaa mutta selvästi moraalin vastaista, aiheuttaakin suurempia seuraamuksia?". Tässä päästäänkin lähemmäs pontimiemme syvempiä syitä: pyrimmekö tekemään hyvää/välttämään pahaa koska inhimillisyydessämme on sellainenkin jalo piirre, vai onko kaikki vain rangaistuksen pelkoa? "
->Eikö tällä tavalla ole parempi olla atesti,joka tekee hyvin,vaikka ei ole mitään pakotteita,kuin uskovainen,joka tekee hyvin siksi,että uskoo saavansa palkinnon ja välttävänsä rangaistuksen?
Tällä tavalla ajatellen uskonto on suuri paha.
Tosin et vastannut kysymykseen,mutta kuitenkin.
Entäpäs,jos epävarmuudessasi mietitkin,että seuraamuksia ei ole,tai että oikea moraali seuraakin jotain muuta oppia kuin omaasi...
tuli mieleen ne nunnat, jotka tapasivat mennä vaatteet päällä kylpyyn, koska Jumala näkee kyllä kylpyhuoneeseen, mutta ilmeisesti ei vaatteiden alle.
Jos nyt oikein ymmärsin, niin on parempi, että Jumala on salattu, ihminen tulee tällöin kaksi kertaa miettineeksi, että entäs jos Jumala onkin olemassa ja rankaisee. Jos Jumala taas olisi todistettu, niin ihminen ei saisi tätä mahdollisuutta miettiä, että entäs jos tulee rangaistus, koska rangaistus tulee varmasti.
Ja tämäkö on sitä korkeampaa moraalia ?
Eikö Jumalan-tuon meitä Rakakudellisesti ja oikeudenmukaisesti paimentavan Jumaluuden- kannattaisi sitten olla tuo "poliisiauto",joka jo olemassaolollaan estäisi rötöksiä.
Ei kai Herra vain rakasta syntiä ja tue piilottelemalla sitä?
Kuinka IKINÄ voimme olla varmoja siitä,miten meidän oikeasti tulee toimia, kun maailmassa noita uskontoja riittää.
Ja jos otetaan pelkkä Raamattu lähtökohdaksi:
Niin,kuinkas montaa lahkoa siihen eri lailla uskookaan:Kaikenmaailman roomalaiskatolisesta luterilaisuuden kautta mormonismiin ja JehovanTodistajuuteen...
Jos Jumala haluaa meidän elävän tietyn normiston mukaan,tulisi Hänen,ollakseen oikeudenmukainen, osoittaa laki ehdottoman oikeaksi ja seurattavaksi.
Sitä eivät nelijalkaiset heinäsirkat muuten tee...
PS:
Muistatte,kun homoavioliitoista väännettiin eduskunnassa kättä:
Eräs uskovainen heppu keräsi nimiä pakkasessa adressiin,jossa haluttiin estää samaa sukupuolta olevien liitto...
Ymmärrän,jos kyse olisi kirkkohäistä:
homous on vastoin kirkon dogmeja.
Mutta koska Suomessa on muitekin uskontokuntia,joissa moista suvaitsemattomuutta katsotaan jopa karsaasti.
Siksi ei ole reilua ottaa uskontoa mukaan politiikkaan:Emme saa pakottaa ihmisiä tietyn uskonnon seuraajaksi lainsäädännöllä.
Lisäksi homoliittojen kielto ei muuta homojen käytöstä:pikemminkin lietsoo sitä.
Siksipä annoinkin naiselle "miinusmerkkisen ääneni."
Sanoin,että "Oletpas sinä fundamentalistifariseus,kun otat Raamatun siten,kun se on kirjiutettu.
Se juttu ensimäisestä kivestä on otettava kirjaimellisesti:Sehän koskee vain kivenheittoa"
"Aina silloin tällöin esiintyy näitä vaatimuksia Jumalan todistamisesta. Pointti on, että tämä on turhaa: aika pitkälle uskontojen idea on juuri siinä, ettei asiaa todisteta/voida todistaa."
Joten miksi uskoa siihen? Tuohan on kuin väittäisi, että Kuu on juustoa, koska kukaan ei voi todistaa sitä.
Kritiikkiä tulee kohdistaa epäkohtiin ja vaatia perusteluja väitteille.
"Kyllä, mutta esim. murtovaras tuskin sälpäisisi sirpaleiksi liikkeen ikkunaa, jos näkisi että liikkeen edustalla olisi poliisiauto."
Kristityt uskovat jumalaan, joka näkee kaiken mitä ihminen tekee. Kumminkin kristityt tekevät pahoja tekoja. Teoria on hyvä, mutta ristiriidassa todellisuuden kanssa.
"Aniharva pahojaan tekevä rötöstelisi, jos olisi aivan varma kiinnijoutumisestaan. Uskontokaman idea on, että mikään paha ei jää huomaamatta."
Joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Varas voi varastella jäämättä kiinni kuolemaansa asti. Tällöin paha ei saanut rangaistusta, vaan eli yltäkylläisyydessä.
"Käsittääkseni ainakin uskontojen mukaan juuri Jumala aiheuttaa kuolemanjälkeisen elämän."
Ne ovat käsitteinä kumminkin kaksi eri asiaa.
Olen aika samoilla linjoilla molempien kirjoittajien kanssa. Varsinaista vastaanvänkäämistä ei löydy, muutama kommentti kuitenkin sallittakoon.
>Eikö Jumalan-tuon meitä Rakakudellisesti ja oikeudenmukaisesti paimentavan Jumaluuden- kannattaisi sitten olla tuo "poliisiauto",joka jo olemassaolollaan estäisi rötöksiä.
Ei kai Herra vain rakasta syntiä ja tue piilottelemalla sitä?
Kyllä varmaan "kannattaisi" - ainakin ihmisten itsensä kannalta katsottuna. Jumalan motiiveja ja olemusta ymmärtämään on kuitenkin tajuni liian pieni. Pointtini on kuitenkin se, että Julle haluaa ehkä tsiikailla kuinka toimimme omana itsenämme. Mikäli hän saapuisi maailmaan vaskipasuunain törähdellessä ja kunnon valoshowlla ryyditettynä, keskimääräiskäyttäytymisemme muuttuisi huimasti kertaheitolla. Uskontojen mukaan tärkeintä on kuitenkin ihmisen sisäinen elämä, ei ulkoinen käytös. Epäilemättä tällaisen "poliisiauton" ilmestyminen ehkäisisi pahaa, mutta se johtuisi juuri tuosta poliisiautosta, ei omasta itsestämme. Voisi kuvitella, että Julle haluaa meidän elävän kaiken tämän houkutuksen maailmassa, jotta kehittäisimme itseämme aidosti hyviksi. Jumalan ilmestyminen satakymmenprosenttisen varmaksi vähentäisi valtavasti tuskaa tässä maailmassa, mutta toisaaltahan uskonnoissa kerrotaan kuinka lyhyt tämä elämämme kuitenkin ikuisuuteen nähden on.
>Kuinka IKINÄ voimme olla varmoja siitä,miten meidän oikeasti tulee toimia, kun maailmassa noita uskontoja riittää.
Ja jos otetaan pelkkä Raamattu lähtökohdaksi:
Niin,kuinkas montaa lahkoa siihen eri lailla uskookaan:Kaikenmaailman roomalaiskatolisesta luterilaisuuden kautta mormonismiin ja JehovanTodistajuuteen...
Niinpä. Tässähän sitä on ihmisraasulla pohtimista. Ehkäpä kannattaisi ennemmin keskittyä vain siihen oman itsensä jalostamiseen. Minun puolestani se voi käydä aivan hyvin myös ateismin kautta.
>Jos Jumala haluaa meidän elävän tietyn normiston mukaan,tulisi Hänen,ollakseen oikeudenmukainen, osoittaa laki ehdottoman oikeaksi ja seurattavaksi.
Sitä eivät nelijalkaiset heinäsirkat muuten tee...
Useat kuitenkin pyrkivät. Tässä voipi astella estraadeille myös se armojutska. Ensin tsekataan onnaako homma ilman selvää kaitsijaa. Kun kuitenkin mokataan, painetaan homma villaisella. Tämä on oikeastaan aika lohduttava ja söötti ajatus.
Uskonnon käyttämiseen politiikassa ja homoliittoihin liittyviin kommentteihin ei minulla ole mitään lisättävää.
>>"Aina silloin tällöin esiintyy näitä vaatimuksia Jumalan todistamisesta. Pointti on, että tämä on turhaa: aika pitkälle uskontojen idea on juuri siinä, ettei asiaa todisteta/voida todistaa."
>Joten miksi uskoa siihen? Tuohan on kuin väittäisi, että Kuu on juustoa, koska kukaan ei voi todistaa sitä.
>Kritiikkiä tulee kohdistaa epäkohtiin ja vaatia perusteluja väitteille.
Niin. Miksi uskoa? Miksi jotkut uskovat? Varsinaisesti kai siihen ei ole löydettävissä mitään erityistä syytä. Jos uskomiseen aletaan hakea loogista syytä, ei kyse ole oikeasta uskosta. Jos maailmassa joku asia on, johon eivät päde tavalliset kausaliteetit, niin uskonto on juuri sellainen. Kyse on juuri siitä tunteesta, jota Squirrel kielsi käyttämästä. Tunteet ovat kuitenkin olemassaoleva tosiasia. En nyt niin hirveästi pitäisi maailmasta, joka toimii vain ihmisen älykkyyden ehdoilla.
>Kristityt uskovat jumalaan, joka näkee kaiken mitä ihminen tekee. Kumminkin kristityt tekevät pahoja tekoja. Teoria on hyvä, mutta ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Joku uskovainen voisi sanoa, että ihminen on ristiriidassa totuuden kanssa. Tämä on kuitenkin vain inhimillisyyden kuvaus, ei poista mahdollisuutta kaikkinäkevästä Jumalasta.
>>"Aniharva pahojaan tekevä rötöstelisi, jos olisi aivan varma kiinnijoutumisestaan. Uskontokaman idea on, että mikään paha ei jää huomaamatta."
>Joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Varas voi varastella jäämättä kiinni kuolemaansa asti. Tällöin paha ei saanut rangaistusta, vaan eli yltäkylläisyydessä.
Joo, mutta se että rötöstelijä elää tässä todellisuudessa yltäkylläisyydessä ei tarkoita että a) hän välttämättä eläisi onnellisena tai b) että rikokset jäisivät huomaamatta/seuraamuksitta. Siis noinniinkuin näiden uskontojen kannalta tarkasteltuna. Edelleenkin: ihminen elää inhimillisyyden "viitekehyksessä".
>>"Käsittääkseni ainakin uskontojen mukaan juuri Jumala aiheuttaa kuolemanjälkeisen elämän."
>Ne ovat käsitteinä kumminkin kaksi eri asiaa.
Kyllä, ovathan ne.
Mitähän siellä nunnien vaatteiden alla oli sellaista, jota Jumala ei paitsi tietäisi, myös uskonnon mukaan olisi jopa tehnyt...
Moraali on mielestäni korkeampi silloin, kun se lähtee ihmisestä itsestään eikä rangaistuksen pelosta.
Kappas, täällähän oli Squirrelilta vielä jatkoakin. En vastannut kysymykseesi, koska en ole sellainen joka pystyisi tämän vuosituhansia velloneen asian tyhjentävästi tässä ratkaisemaan.
>->Eikö tällä tavalla ole parempi olla atesti,joka tekee hyvin,vaikka ei ole mitään pakotteita,kuin uskovainen,joka tekee hyvin siksi,että uskoo saavansa palkinnon ja välttävänsä rangaistuksen?
Kyllä, olisin taipuvainen näin ajattelemaan.
>Entäpäs,jos epävarmuudessasi mietitkin,että seuraamuksia ei ole,tai että oikea moraali seuraakin jotain muuta oppia kuin omaasi...
Ilmeisesti pidät minua uskovaisena, jolla on joku tietty oppi..?
Mitä tiedämme Jumala käsitteen synnystä? Onko ihmisellä tarve selittää kaikkea tuntematonta Jumalalla? Ja sitä kautta uskonnot olisivat aikojen alusta syntyneet? Onko joillain vain ollut omituisia kokemuksia ja he ovat selittäneet niitä jollain sanalla Jumala? Joku on sitten pistänyt nämä selitykset yksiin kansiin ja keksinyt kutsua tätä pyhäksi kirjaksi?
En jaksa tähän selitellä monen kristityn vajaata käsitystä Jumalasta vaan kerron "todemman" totuuden. Vertaa eri kansakuntien henkisiä kirjoituksia toisiinsa. Vertaile eri "gurujen" kokemuksia toisiinsa tai kuoleman lähikokemuksia. Tulet huomaamaan että siellä on paljon samankaltaisuuksia. Löydät myös paljon ristiriitaisia lauseita kuten: "Jumala on kaikki ja ei mitään." Tästä alkaa valkenemaan, että ihmisiä yhdistää jokin henkinen kokemus. Se ei olekaan vain yhden yksilön hourailua, vaan selvästi jotain sellaista, joka on meissä kaikissa löydettävissä.
Jokaisella ihmisellä on mielen taso, jolla mielen lörpöttely tapahtuu ja pohdinta. On myös henkinen taso, joka on jotain muuta. Sitä ei voi sanoin tyhjentävästi selittää. Sitä ei voi tajuta mielen tasolla. Se on mahdotonta. Sitä voi yrittää kuvata, mutta silloin syntyy lauseita kuten: "On vain rakkaus". Jos nyt esimerkiksi sinä olet elämänsisällön kaipuussa ja otat lauseeni uskonkappaleeksesi, ilman että koet sitä itse, tuo lause muuttuu mitättömäksi ja mahdollisesti jopa tuhoisaksi. Alat pohtia asiaa omien rakkauskäsityksiesi kautta. Lopulta sinä olet kirjoittanut raamattuun lauseen:" Jumala vaati että rakastat häntä, koska muuten et kuulu hänen perheeseensä" , tms. Kun joku lukee tämän raamatusta ja tulkitsee sitä omien kehystensä kautta syntyy taas uusi mielentasolla oleva variaatio, joka entistä kauempana siitä, mistä alunperinkään ei voitu kattavasti puhua.
Mielen tasolla ei voi todistella Jumalaa mihinkään suuntaan. Se ei onnistu. Jos oikeasti haluaa löytää itselleen ja maailmalle selityksen, on astuttava "henkiseen" maailmaan. Sinne on ääretön määrä teitä, ja ne kaikki on lähellä :) Henkisellä tasolla havaitsee, että kaikki olemassaoleva on "Jumalaa"/"henkeä/yhtä" jne. Silloin todiste Jumalan olemassaolosta on mm. koko Universumi.
Henkiseen maailmaan astuminen tarkoittaa vain sitä, että ihminen muuttaa havaintopistettään hivenen ylemmäksi. Vähän niinkuin kiipeäisi vuorelle, jotta näkisi pidemmälle. Erilaiset sanat, kuten Jumala, ovat vain henkisten kokemusten kristallisaatioita, joilla ei ole merkitystä. Usko on vain epätoivoista roikkumista asiassa, jota ei tiedä. Henkisten kokemusten kautta tulee tieto (niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin) ja silloin ei tarvitse uskoa mihinkään. Silloin vain tietää miten asiat ovat. Eikä siinä sen kummempaa.
Kyllähän kansantarut muistuttavat toisiaan ympäri maailman.
Tottahan tuollaisia guruja ja muita johtohahmoja tuntuu yhdistävän tietty asia. Shaamaneilla, poppamiehillä, noitatohtoreilla ja muilla vastaavilla on usein ainakin yksi yhteinen ominaisuus; he vetävät pään sekaisin huumaavilla aineilla päästäkseen keskustelemaan henkien kanssa. Psykoottinen henkilö voi sitten saada samanlaisia kokemuksia ilman, että olisi tarvinnut juoda poronvirtsaa tai syödä unikonsiemeniä. Riittävä usko saa myös ihmisen näkemään ja kuulemaan olemattomia.
Nykyuskonnot ovat syntyvät pääosin yhden yksilön hourailuista. Jeesus, Gautama Buddha, Muhammed ja Kungfutse, kukin heistä sai oman uskontonsa omien hourailujensa perusteella. Seuraajien ei tarvitsekaan käyttää huumeita tai olla henkisesti sairata, riittää kun vain uskoo.
Vaikuttaa,että Yoqui-intiaanin tie on joko luettu tai sitten muuten vain samanlaista häppää.
Älä ota liian todesta:Unien hallintaa sillä "tie"llä oppii,ja hyvin oppiikin.
Suosittelen Castanedan oppeja-ilman niitä huumeita,jotka Carlos-setäkin myöntää olevan "heikkoja" varten..
Eivät ole totuutta,mutta unienhallinta on todella hauska taito osata.
Mihinkään "juttuun",joka voitaisiin todeta muuksi kuin pääni tuotteeksi en kuitenkaan ole törmännyt.
Muutenkin tuo "toistuva perusteema" ei ole kovin hyvä perustelu:Niin,kuinkas monella eri "perusteemalla" voit luoda uskonnon,joka pysyy kasassa?
Aina pohjalla pitää olla ihmisen oman navan pelastus,mielellään vielä lääke moraaliseen krapulaan ja vastaukset filosofisiin kysymyksiin(=vapautus ajattelemisesta)
Kiva että joku viimein vaivautuu asioista keskustelemaan :)
No olenhan nuo Castanedan opit lukenut. Mutta ne eivät ole kuitenkaan "paasaukseni" lähde. Olen kanssasi samaa mieltä siitä ettei ole muuta "juttua" kuin se mitä koet pääsi sisällä. On aivan turha etsiä Jumalaa kököttämässä pilven reunalla. Idea on siinä, että kaikki on Jumalaa/henkeä jne. Tämä voidaan kokemuksen kautta todeta. Onhan tämä fysiikassakin totta. Kaikki aine syntyi alkuräjähdyksessä. Me (ihmiset) olemme osa sitä maailmankaikkeutta (kirjaimellisesti), joka syntyi. Fyysikot tietävät, ettei ole ns. tyhjää tilaa ollenkaan. Kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Koko elämänhallinnan juju on siinä, että me voimme hallita omia kokemuksiamme. Enkä nyt tarkoita että ihmisen pitäisi pilvessä riekkua :)
Uskonnot ovat henkisten ajatusten instituutioita, jotka helposti elävät omaa elämäänsä ilman todellista kosketusta Jumalaan. Olen ehdottomasti "arkipäivän" henkisyyden kannalla. Saa aina viimeisintä tietoa :)
Ehkäpä tärkein oivallus minkä yksilö voi henkisellä polulla tehdä, on se että mitään pelastettavaa ei edes ole. Kaikki on täydellistä juuri niin kuin se on.
Nyt kyllä täytyy möntää etten tiedä mitä maailmoja kaman käytössä paljastuu. Puhun ihan tavallisen arkisen olemisen kautta saaduista kokemuksista.
En usko että nuo mainitsemasi gurut halusivat ajatustensa taakseen sellaisia instituutioita kuin ne nyt ovat. Sitä paitsi ne heidän opetuksensa ovat vanhoja, jotka olivat tarkoitettu sen ajan ihmisille. Heitetään mokomat kirjat kierrätykseen ja kehitellään vähän tuoreempi oppi. Joka voisi mennä vaikka näin: "Etsi itse Jumalasi, älä sitä minusta etsi". Kenen tahansa hourailusta voidaan tehdä uskonto. Sehän on tyhmää. Itse yritän tarjota sellaista mallia, että jokainen keskustelisi itse Jumalan/hengen/elämän/rakkauden kanssa.
"jotka helposti elävät omaa elämäänsä ilman todellista kosketusta Jumalaan."
Eivät helposti vaan väistämättä.
Puhut jumalasta Jumalana, siis isolla alkukirjaimella, jolloin oletan sinun tarkoittavana kristinuskon jumalaa.
Ehkäpä kuvittelet, että kaikki maailman ihmiset kokevat samanlaisia päänsisäisiä ääniä tai vastaavia "uskonnollisia kokemuksia" kuin itse mitä ilmeisimmin koet. Tälläisiä kokemuksia ei kuitenkaan voi pistää jumalan tai hengen piikkiin vaan se menee ihan normaalien, tai epänormaalien, aivotoimintojen kontolle. Mömmöt olivat esimerkkinä siitä, että vastaavia kokemuksia tulee kyllä ihan luonnostaan ilman mitään yliluonnollisuutta. Huumeet eivät kuitenkaan ole kaikkien ihmisten kohdalla välttämättömyys "uskonnollisiin kokemuksiin".
Miksi pitää muuten keksiä jumalalle uusia nimiä? Rakkaus ja elämä tarkoittavat suomen kielessä tiettyjä asioita, ei niiden kanssa keskustella.
Jotta tämä keskustelu etenisi, on päästävä käsitteistä yhteisymmärrykseen.
Kirjoitin Jumalan isolla J:llä, koska ajattelin sen olevan korrektia. En kuitenkaan tarkoittanut Jumala -sanalla sen paremmin kristittyjen Jumalaa kuin minkään muun uskonnon Jumalaa. Jumalalle olisi hyvä keksiä uusi nimi, koska se jo sanana aiheuttaa negaatioita ja hyvä keskustelu kääntyy pois varsinaisesta aiheesta.
Ehdotan että käytämme Jumalasta nimeä esim. universumi, joka tarkoittaa kaikkea mikä on olemassa.
En kuvittele että kaikki maailman ihmiset kokevat näitä "epänormaalien aivotoimintojen" aiheuttamia "uskonnollisia kokemuksia". Se mitä yritän sanoa, on se että kaikilla ihmisillä on kyky intuitiivisesti tutkia Universumin luonnetta. Jos ihminen lähtee tälle tielle, hänellä on mahdollisuus kasvaa henkisesti. Hän kykenee näkemään suuremman kokonaisuuden universumin luonteesta ja alkaa käyttäytyä tämän tiedon mukaisesti. Tämä käytös on aina rakastava ja elämää suojeleva.
Ihmisellä on ehdottomasti valinnan vapaus. Joten hän voi päättää minkälaisena hän itsensä ja elämänsä kokee. Esittelen tässä vain yhtä vaihtoehtoa. Valitettavasti ihmisen henkinen kehitys on ainoa mahdollisuus, jolla ihmiselämä voi säilyä maapallolla, että sikäli tässä olisi vähän painetta :)
Koska Jumalaa ei ole,ei ole vaihtoehtoa olla muuten,kuin erillään siitä.
Ellei sitten oleteta,että Jumala on vain päämme luomus(jolloin Jumala on olemassa samaan tapaan,kuin Aku Ankka.)
oravalle ;P
Jotta pysyisin kärryillä. Mitä Jumalaa ei ole olemassa? Minkälaisen entiteetin olemassaolon tarkaan ottaen kiellät? Olenko minä puhunut sellaisesta? Miten sinä määrittelet Jumalan ja ihmisen?
sille Mussoliinille kävikään?Muistan jostain lukeneeni, että eikös se joltain tykkilavetilta torilla huutanut, että jos Jumala on olemassa niin ilmoittaa itsensä... muutaman vuoden kuluttua ilm. partisaanit lähti vetään sitä jaloista narusta hevosella saman lavetin päältä, että pää pomppi katukivillä?
Haluat todisteita, pyydä niitä Jumalalta.
Olen vaatinut.
Monilla uskonsaarnaajilla on "kokemuksia",joissa "Herra on heille itsensä ilmoittanut". Ollessani uskovainen kaikki oli OK.
Sitten nousi epäilys. Pyysin "Merkkiä". Merkkiä ei ole vieläkään näkynyt. Olen ja pysyn ateistina.
Mussolinin kuolema on osa maailman suurta vitsiä.
Kun puhutaan isoista määristä ihmisiä,löytyy aina joku,joka on "juuri ajatellut ystäväänsä ja sitten tämä on soittanut".
Niinhän giljotiinin keksijäkin teloitettiin giljotiinilla. Eikä hän haastanut Herraa mihinkään,vaan kuoli Mussolinin tavoin poliittisen myllerryksen johdosta. Sellaista tapahtuu..
Tuurin vuoksi sitä Lottoakin pelataan.
PS:
Riku "Riksa" Rinne,piti esitelmää,jossa hän oli pelastanut "Päivin" saatananpalvonnasta ja johtanut "Herran valoon".
Mielenkiintoista oli,että kysyttäessä "Päivi" ei tiennyt satanistien tavoista,saati sitten tiennyt mitä eroa on satanisteilla ja saatananpalvojilla.
Että sellaista "Totuutta" tarjotaan Herran nimeen,joka "Ei osaa valehdella"...
Mahtaa Herrateidänjumalanne olla kateellinen,kun "Riksa" osaa ihan aktiivisesti tehdä jotain,mitä Hän ei..
Mielestäni joku sanoi täällä päin aikaisemmin hyvin tähän liittyen. Tyyliin, jos Jumala olisi tieteellisen tiedon varassa, niin ei voisi valita Jumalaa, vaan jokainen tietäisi Jumalan olevan. Selitin tämän huonommin varmaan kuin se jolta lainaan, mutta näillä säädöillä on mahdollista valita, haluaako olla yhteydessä Jumalaan vai ei.
Jos olisit murha tutkija, väittäisitkö murhatun löytäessäsi, että ei rikosta ole tapahtunut kun tekijää ei näy? Tämä on aika surkea vertaus luultavasti, eikä tarkoita, että Jumala olisi rikollinen ja maailma uhri. Jumalan olemassa olon todistamista kuvaa vain mielestäni murhan todistamisperiaate, ei murhankaan todistamisessa lähdetä siitä, että kun tekijää ei näy, sitä ei olisi.
Ja kun verrataan Jumalan etsimistä murha esimerkkiin, niin esim. maailma ja ihmiset ovat mielestäni se teko, joka osoittaa Jumalan olevan. Toisaalta murhatutkijakin voi sanoa, että tapahtui vain "big bang" ja luoti oli siinä. On myös niin, että murhaakin voi epäillä esim. sillä, mikä oli motiivi. Lisäksi voi kyseenalaistaa sen, että jos olisi ollut murhaaja, rikos olisi tehty jollain muulla tavalla. Jos jatkan rikostutkijan leikkimistä, niin todistekappale A olisi Raamattu, johon on koottu silminnäkijä lausunnot. Epäilijälle se ei tietenkään sovi, koska on mahdollista, että se on lavastettu tai tekaistu. Tutkijana epäilisin kuitenkin tekaistu syytettä, koska mielestäni siihen ei ole motiivia, vaikka sitä väärinkäytettynä voi hyödyntää itsekkäisiin tarkoituksiin. Todistuskappale A:n etuna on myös se, että se mielestäni osoittaa tapahtumien kulun tulevaisuuteen asti.
Todiste B olisi taas ne vaikutukset, joita Jumalan puoleen kääntyminen tuo, mutta tässä tapauksessa ne ovat monille liian subjektiivisia, joten sen "tuomari" hylkäisi ainakin jos tuomaroitsija olisi ateisti.
Keijuista en paljoa osaa sanoa, mutta jos haluat niihin uskoa, niin sen voit tehrä. Itselläni ei kuitenkaan ole huonoakaan todistetta keijuista.
..selitit asian huonommin kuin se joka sen aiemmin selitti.
Nimittäin jos Jumala olisi tieteellisen tiedon varassa niin sitä ei voisi laskea mukaan ollenkaan. Tieteellisestä tiedosta pitäisi olla jotain näyttöä.
Tietenkään tämä ei todista Jumalan olemassaolemattomuuttakaan, siitäkään ei ole varmaa näyttöä (aivan kuten ei ole keijukaisten olemattomuudestakaan).
»Jumalan olemassa olon todistamista kuvaa vain mielestäni murhan todistamisperiaate, ei murhankaan todistamisessa lähdetä siitä, että kun tekijää ei näy, sitä ei olisi.Jumalan olemassa olon todistamista kuvaa vain mielestäni murhan todistamisperiaate, ei murhankaan todistamisessa lähdetä siitä, että kun tekijää ei näy, sitä ei olisi.»
Parempi vertaus olisi ehkä tämä:
Jos löytyy kuollut niin uskovainen on aivan varma että joku on murhannut kuolleena löydetyn vaikka kuolemansyytutkimuksissa todettaisiin henkilön kuolleen sydäninfarktiin.
ELI: oletetaan että joku on murhannut ja sen jälkeen keksitään murhaaja.
Todistuskappaleet:
A Eräs toinen henkilö oli nähnyt tuhansia vuosia sitten miespuolisen henkilön nykyisen Beijingin läheisyydessä. Todistuskappale A:n etuna on myös se, että hän ennusti saavansa tulevaiseedessa jälkikasvua (kuten saikin).
Todiste B taas olisi ne vaikutukset jotka lähimmäiset saattoivat huomata todistuskappale A:n suhtautumisesta vastakkaiseen sukupuoleen
Se etteivät todisteet suoranaisesti liity tapahtuneeseen ei vaikuta uskovaisen näkemykseen, tärkeintä on usko.
Valkoisella paperilla on musta täplä, jonka muoto voidaan kuvata ilmoittamalla pinnan kustakin kohdasta, onko se valkea vai musta. Tosiasiaa, että kohta on musta, vastaa positiivinen tosiseikka _ tosisasiaa, että kohta on valkea (ei musta), negatiivinen tosiseikka. Jos valitsen jonkin pinnan pisteen, tämä vastaa pelkän oletuksen asettamista arvioitavaksi.
Mutta voidakseni sanoa, että jokin kohta on musta tai valkoinen, minun on ensin tiedettävä, milloin jotakin kohtaa sanotaan mustaksi ja milloin valkoiseksi. Voidakseni sanoa, että "p" on tosi (tai epätosi), minulla täytyy olla tietty käsitys, missä olosuhteissa sanon "p":tä todeksi, ja näin tehdessäni määritän lauseen merkityssisällön.
"Mieltä vailla olevaa lausetta ei vastaa yhtään mikään, koska se ei merkitse mitään totuusarvoa, jonka ominaisuuksia "tosi" tai "epätosi" olisivat."
Mukaillen Wittgensteinia.
Olet juuri kuvaillut meidän dualistisen maailmankaikkeuden, jossa valtaosa ihmisistä elää kokemuksiaan. Tämä on myös osa ns. pyhästä kolminaisuudesta (isä , poika -akseli). Tosin kannattaa unohtaa miessukupuoli tässä ja kutsua sitä vaikkapa em. mustaksi ja valkoiseksi. Kolminaisuuden täydentää absoluuttinen, jossa kaikki on yht'aikaa ja toisaalta mikään ei ole mitään. Tätä voidaan kutusua myös pyhäksi hengeksi, jos halutaan.
Ihminen voi itse valita missä kohdassa tätä "kokemuskolmiota" hän itseään pitää. Ihmisen maailmankuva muuttuu (luonnollisesti) samalla kun hän liikkuu tuossa kolmiossa.