Seuratessa keskustelua suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä ja eri puolueiden vaaliohjelmista, puhumattakaan yksittäisten ehdokkaiden lupauksista, ei muutosta ole luvassa. Suomi ei tarvitse enää puolueohjelmien perässä eduskuntaan pyrkiviä, ilman ensimmäistäkään omaa ajatusta varustettua joo joo-miestä tai -naista. Suomi tarvitsee ihmisiä, jotka kykenevät ja haluavat tehdä vaikeita ja monille epätoivottuja päätöksiä. Suomen ja tulevaisuuden hyväksi.
Tämä pitäisi ehdottomasti tuoda esiin myös vaalikeskusteluissa ja ehdokkaiden ja puolueiden aikomuksissa. Suomen on muututtava taloudellisesti tehokkaammaksi ja samalla pidettävä yllä kilpailukyvystään maailman maiden joukossa. Huomio tulisi palauttaa keskeisiin asioihin. Tärkeät yhteiskunnan peruspilarit, kuten koulutus, lasten ja vanhusten ja raskautettujen hoito, perheet,terveydenhoito, lastensuojelu, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, yhteiskuntainfra ja rahaa tuottavan teollisuuden elinvoimaisuus on turvattava. Kaikki muu on menopuolella lähtökohtaisesti leikkuritavaraa. Edellä mainittujen asioiden pohjalta ponnistaa oikeastaan kaikki. Palvelut ovat menoja, teollisuus on tuloja, joka myös poikii yhteiskuntaa oikeat työmarkkinat ja taloudellisen toimeliaisuuden kierron. Yhteiskunnan verorahoitteiset palvelut ovat aina matalan tuottavuuden aloja, jotka lähtökohtaisesti syövät enemmän kuin tuottavat. Ne eivät voi olla ylimitoitettuja suhteessa maksajien määrään. Tässä yhteydessä esimerkin voi ottaa vaikka minkä kaupungin tai valtiollisen organisaation toiminnasta. Harva niiden organisaatiosta on taloudellisesti tehokas. Tehokkuuden mittari on se, että kuinka ne voivat omalla toiminnallaan tai kuntien kyseessä ollen veroillaan toimintansa rahoittaa. Ilman valtionapuja - joka nykyisin on isolta osin ulkomaanvelkaa.
Ylivoimaisesti pahin suomalaisen yhteiskunnan taloudellinen riippakivi on edelleen täysin ylimitoitettu julkinen sektori ja kuntien ja valtion ylläpitämä sääntely. Suomi tulvii sääntöjä ja rajoitteita lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Pitäisi ehdottomasti käynnistää pakkotoimimenettelyjä, jolla tiettyjä vuosikymmenten saatossa muotoutuneita rakenteita voitaisiin purkaa. Esimerkkinä kaavoitus ja rakentaminen haja-asutusalueilla, verotukselliset säännöt joilla estetään työn vastaanottamista ja mm. sivutoimista yrittäjyyttä. Tai esim. kauppojen aukiolon rajoitteet. Ihmisten tulisi saada tehdä ja yrittää.
Toki tietyt raamit pitää lainsäädännöstäkin tulla. Mutta turha on aina turhaa.
Kuntakartta pitää voida tarvittaessa pakottaa uusiksi. Väestö- ja tulorakenteeltaan tukien varassa elävät kunnat on lakkautettava ja liitettävä sellaisiksi, joilla on veropohjaansa vasten mahdollisuus elää omillaan. Samalla pystyttäisiin purkamaan aivan ylisuuret organisaatiot kuntien päältä. Tämä omalta osaltaan ratkaisi mm. Sote ongelmia. Toki, perustuslakikysymys on, että olisiko kaikki kansalaiset samalla viivalla. Mutta - onko kukaan miettinyt, että perustuslakiakin voi muuttaa? Jatkossa ihminen, joka haluaisi asua kaukana palveluista ja terveydenhuollosta, voi toki edelleen omalla päätöksellään niin tehdä, mutta tiedostaa samalla myös sen, että kaikki palvelut eivät ole lähellä. Näinhän se on mm. Lapin laajoilla alueilla ollut käytännössä aina.
Yllämainitut remontit toki aiheuttaisi työttömyyttä, mutta samalla se loisi täysin uutta yrittäjyyttä, kun tietyille tuotteille ja palveluille syntyvä aito kysyntä täytettäisiin yritystoiminnalla - johon ahkerat työntekijät aina työllistyy.
Sosiaaliluukuilla tuki tulisi muuttaa esimerkiksi laskujen maksamisen täsmätueksi peruskustannuksiin ja kauppojen ostokupongeiksi, joilla voi ostaa vain vaatteita, peruselintarvikkeita, mutta ei lainkaan alkoholia eikä nautintoaineita. Myös asumisen tukeen pitäisi kiinnittää tiukempaa huomiota. Ei suoraan ihan kaikkia tukia pois, mutta kaventamista tarvitaan. Esimerkiksi opiskelijoiden ja vammaisten tuki tarvitaan. Työkykyiset tulisi pitää töissä muuttamalla työttömien tukia vastikkeellisiksi - hätäaputyöt takaisin.
Maahanmuuttajilta pitäisi itseltään vaatia suunnitelma ennen pidempiaikaisen oleskeluluvan myöntämistä, että millä aikovat tulla toimeen ja mistä aikovat saada palkkaa. Yhteiskunta tukisi suunnitelman toteutuksessa pari vuotta, jonka jälkeen tulee olla yhteiskunnan tuottava jäsen. Jos ei ole, paluulennolle - jonka Suomi voi vielä kustantaa.
Suomi tarvitsee suoneniskua. Entinen rahan kylväminen pitää loppua ja Suomen kansalaistenkin tulee ottaa tilanteesta laajalla rintamalla vastuu. Työn tekemisen pitää olla kannattavaa. Eduskuntaan ei kenenkään kannata mennä puolustamaan vanhoja rakenteita. Tarvitaan kokonaiskuvaa mistä valtion ja kuntien rahat tulee, miten paljon sitä tulee ja miten paljon sitä voi asioiden tärkeysjärjestyksessä jakaa. Ihminen edellä niin, että emme elä muiden rahoilla.
Velaksi ollaan eletty jo liian kauan. Ja siksi maa velkaantuu. Aikamoista vauhtia vieläpä...
http://velkakello.fi/
Tämä pitäisi ehdottomasti tuoda esiin myös vaalikeskusteluissa ja ehdokkaiden ja puolueiden aikomuksissa. Suomen on muututtava taloudellisesti tehokkaammaksi ja samalla pidettävä yllä kilpailukyvystään maailman maiden joukossa. Huomio tulisi palauttaa keskeisiin asioihin. Tärkeät yhteiskunnan peruspilarit, kuten koulutus, lasten ja vanhusten ja raskautettujen hoito, perheet,terveydenhoito, lastensuojelu, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, yhteiskuntainfra ja rahaa tuottavan teollisuuden elinvoimaisuus on turvattava. Kaikki muu on menopuolella lähtökohtaisesti leikkuritavaraa. Edellä mainittujen asioiden pohjalta ponnistaa oikeastaan kaikki. Palvelut ovat menoja, teollisuus on tuloja, joka myös poikii yhteiskuntaa oikeat työmarkkinat ja taloudellisen toimeliaisuuden kierron. Yhteiskunnan verorahoitteiset palvelut ovat aina matalan tuottavuuden aloja, jotka lähtökohtaisesti syövät enemmän kuin tuottavat. Ne eivät voi olla ylimitoitettuja suhteessa maksajien määrään. Tässä yhteydessä esimerkin voi ottaa vaikka minkä kaupungin tai valtiollisen organisaation toiminnasta. Harva niiden organisaatiosta on taloudellisesti tehokas. Tehokkuuden mittari on se, että kuinka ne voivat omalla toiminnallaan tai kuntien kyseessä ollen veroillaan toimintansa rahoittaa. Ilman valtionapuja - joka nykyisin on isolta osin ulkomaanvelkaa.
Ylivoimaisesti pahin suomalaisen yhteiskunnan taloudellinen riippakivi on edelleen täysin ylimitoitettu julkinen sektori ja kuntien ja valtion ylläpitämä sääntely. Suomi tulvii sääntöjä ja rajoitteita lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Pitäisi ehdottomasti käynnistää pakkotoimimenettelyjä, jolla tiettyjä vuosikymmenten saatossa muotoutuneita rakenteita voitaisiin purkaa. Esimerkkinä kaavoitus ja rakentaminen haja-asutusalueilla, verotukselliset säännöt joilla estetään työn vastaanottamista ja mm. sivutoimista yrittäjyyttä. Tai esim. kauppojen aukiolon rajoitteet. Ihmisten tulisi saada tehdä ja yrittää.
Toki tietyt raamit pitää lainsäädännöstäkin tulla. Mutta turha on aina turhaa.
Kuntakartta pitää voida tarvittaessa pakottaa uusiksi. Väestö- ja tulorakenteeltaan tukien varassa elävät kunnat on lakkautettava ja liitettävä sellaisiksi, joilla on veropohjaansa vasten mahdollisuus elää omillaan. Samalla pystyttäisiin purkamaan aivan ylisuuret organisaatiot kuntien päältä. Tämä omalta osaltaan ratkaisi mm. Sote ongelmia. Toki, perustuslakikysymys on, että olisiko kaikki kansalaiset samalla viivalla. Mutta - onko kukaan miettinyt, että perustuslakiakin voi muuttaa? Jatkossa ihminen, joka haluaisi asua kaukana palveluista ja terveydenhuollosta, voi toki edelleen omalla päätöksellään niin tehdä, mutta tiedostaa samalla myös sen, että kaikki palvelut eivät ole lähellä. Näinhän se on mm. Lapin laajoilla alueilla ollut käytännössä aina.
Yllämainitut remontit toki aiheuttaisi työttömyyttä, mutta samalla se loisi täysin uutta yrittäjyyttä, kun tietyille tuotteille ja palveluille syntyvä aito kysyntä täytettäisiin yritystoiminnalla - johon ahkerat työntekijät aina työllistyy.
Sosiaaliluukuilla tuki tulisi muuttaa esimerkiksi laskujen maksamisen täsmätueksi peruskustannuksiin ja kauppojen ostokupongeiksi, joilla voi ostaa vain vaatteita, peruselintarvikkeita, mutta ei lainkaan alkoholia eikä nautintoaineita. Myös asumisen tukeen pitäisi kiinnittää tiukempaa huomiota. Ei suoraan ihan kaikkia tukia pois, mutta kaventamista tarvitaan. Esimerkiksi opiskelijoiden ja vammaisten tuki tarvitaan. Työkykyiset tulisi pitää töissä muuttamalla työttömien tukia vastikkeellisiksi - hätäaputyöt takaisin.
Maahanmuuttajilta pitäisi itseltään vaatia suunnitelma ennen pidempiaikaisen oleskeluluvan myöntämistä, että millä aikovat tulla toimeen ja mistä aikovat saada palkkaa. Yhteiskunta tukisi suunnitelman toteutuksessa pari vuotta, jonka jälkeen tulee olla yhteiskunnan tuottava jäsen. Jos ei ole, paluulennolle - jonka Suomi voi vielä kustantaa.
Suomi tarvitsee suoneniskua. Entinen rahan kylväminen pitää loppua ja Suomen kansalaistenkin tulee ottaa tilanteesta laajalla rintamalla vastuu. Työn tekemisen pitää olla kannattavaa. Eduskuntaan ei kenenkään kannata mennä puolustamaan vanhoja rakenteita. Tarvitaan kokonaiskuvaa mistä valtion ja kuntien rahat tulee, miten paljon sitä tulee ja miten paljon sitä voi asioiden tärkeysjärjestyksessä jakaa. Ihminen edellä niin, että emme elä muiden rahoilla.
Velaksi ollaan eletty jo liian kauan. Ja siksi maa velkaantuu. Aikamoista vauhtia vieläpä...
http://velkakello.fi/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.